Raskaaksi 2026

[Kali]

@Kali en oo tiennyt, että täysin tuntemattomalle ihmiselle voi näin kovasti toivoa raskautta ja tarrasukkia kuin sulle toivon. <3 Aika rajulta kuulostaa, että noinkin pitkällä oleva raskaus lasketaan vielä kemialliseksi, ja noitahan ei edes tutkita se kummemmin, kun ei lasketa keskenmenoksi vielä noin varhaisilla viikoilla. Toivottavasti sulla näkyisi nyt sitten sunnuntaina testissä ne kaksi viivaa. Jos Apteekin herkistä on tullut viivanpaikkoja ja ns. vääriä positiivisia, niin ei tosiaan niillä kannata testaa, mutta sullahan oli nyt jotain muita testejeä vissiin vai ostitko niit apteekist?

Mulla täällä oviskivut voimistuu: ponnistaessa ja esim. nauraessa oikein vihlaisee niin, että tuntuu. Samoin paineentunnetta on alavatsalla. Luin, että kivut tulee n. vuorokautta ennen ovulaatiota, joten pitää varmaan kohta turvautua epätoivoisiin keinoihin, että saan miehen makuuhuoneen puolelle.

Ostin juu apteekista 2 vikaa clear choice testiä jotka myös herkkiä. Harmi ettei ollut enempää, koska sitten jos olisi plussa varmaan seuraisin vahvistumista kumminkin.. Ja se kannattaa aina saman merkkisellä testillä kumminkin tehdä muuten ei verrattavissa.

Luin tuosta kuumeilijoiden piinapäivät ketjusta muutamia kirjauksia mitä kirjannut sinne. Vertasin kirjauksia siihen lokakuun lopun plussa kiertoon ja vähän muistuttaa nyt kierto sinänsä sitä kirjauksien perusteella kun ei mitään uskoa plussaan ollut. Edes edeltävänä päivänä ei edes saman päivän aamuna kun sain plussan sinä päivänä myöhemmin noin 12 aikaan keskipäivällä. Muutenkin tuntuu että enemmän oireita on ollut niillä kerroilla kuten edellinen ja sitä edellinen kierto jolloin negatiiviseen testiin ja kuukautisiin päättynyt kierrot. Ei varmaan sinänsä tarkoita mitään kunhan vaan tylsyyttäni vertailin kirjauksia varman plussa kierron ja nega kiertojen välillä.

 

[Noora992]

Onnea plussanneille Mukavan paljon plussia tullut viime aikoina, vielä kun loput päästään mukaan plussa-aaltoon

on: terolutkuuri nyt puolivälissä ja kun alun hassun olon yli pääsi niin oon jotenkin fiilistellyt sitä että tältäkö tuntuu kun hormonit on jonkinlaisessa balanssissa . Nyt yli vuoden ollut ilman mitään hormonivalmistetta niin tuntuu ihan erilaiselta ja on pitkästä aikaa tuntunut siltä että oon saanut oman itseni takaisin . Katsotaanpa tuleeko näin seesteiset sivuoireet sitten letroista…

 

[Maana Mannila]

@Kali toivottavasti löytäisit ens viikolla lisää testejä vaikka sitten jostain toisesta apteekista – tai verkkoapteekistahan voi kans tilaa himaan!

Ja fiksua lueskella vanhoja kirjauksia. Mullakin päiväkirjassa ylhäällä ja nyt tosiaan myös tonne piinapäiviin rupesin kirjaamaan. Mä muistan, kun joskus vuosia sitten pyöräiltiin miehen kans Helsingistä Porvooseen, ja silloin oli tämmöst samallaista kipua mulla kuin nyt. Nyt vasta hiffasin, että ovulaatiohan se siellä ilmoitteli itsestään.

 

[Kiinanruusu]

Mietin että te jotka ootte puhuneet jo puolison kanssa että raskaus olis tervetullut ja ootte samoilla linjoilla.

Miten te puhutte siitä, että olis hyvä tallella? Itse huomasin tässä näiden muutamien kuukausien aikana, että jos otin itse puheeksi ovulaation ja sen että nyt olis hyvä yrittää raskautua, niin jotenkin se vei pois vähän siitä hetken nautinnosta. Jotenkin se hommien aloittaminen tuntui itsellä aavistuksen takkuavan ja aiheutti tietynlaisia suorituspaineita.

Sitten kun lopetin kokonaan asiasta puhumisen ja aloin ajattelemaan että tulee jos tulee, niin hävisi se yrittämisen tunne ja suorituspaineet.

Voisiko siis olla että miehelle ihan yhtälailla tulee suorituspaineita ja vähän vaikeutta siitä ajatuksesta että nyt tässä pitäis tehdä lasta.

Voisiko auttaa sellainen lähestymistapa, että miehelle vaan sanoisi että kaipaisi läheisyyttä nyt (vaikka itse tietäisi ovuloivansa). Sitten vaan raskautumisasiaa ollenkaan esilleottamatta hommiin. Jos mieskin on jo ilmoittanut perheenlisäyksen olevan tervetullutta, niin eiköhän se raskaus olisi sitten mukava asia kuitenkin.

Mä oon välillä itse sellainen miesaivo ja voisin kuvitella sen olevan vaikeaa päästä oikeaan mielentilaan, jos jo valmiiksi odotus on se, että nyt lähdetään tekemään vauvaa. Jos mies vaan haluaisi kuulla että häntä halutaan nyt.

Nää on vaan pohdintoja asiasta.

 

[Pakkanen]

Mietin että te jotka ootte puhuneet jo puolison kanssa että raskaus olis tervetullut ja ootte samoilla linjoilla.

Miten te puhutte siitä, että olis hyvä tallella? Itse huomasin tässä näiden muutamien kuukausien aikana, että jos otin itse puheeksi ovulaation ja sen että nyt olis hyvä yrittää raskautua, niin jotenkin se vei pois vähän siitä hetken nautinnosta. Jotenkin se hommien aloittaminen tuntui itsellä aavistuksen takkuavan ja aiheutti tietynlaisia suorituspaineita.

Sitten kun lopetin kokonaan asiasta puhumisen ja aloin ajattelemaan että tulee jos tulee, niin hävisi se yrittämisen tunne ja suorituspaineet.

Voisiko siis olla että miehelle ihan yhtälailla tulee suorituspaineita ja vähän vaikeutta siitä ajatuksesta että nyt tässä pitäis tehdä lasta.

Voisiko auttaa sellainen lähestymistapa, että miehelle vaan sanoisi että kaipaisi läheisyyttä nyt (vaikka itse tietäisi ovuloivansa). Sitten vaan raskautumisasiaa ollenkaan esilleottamatta hommiin. Jos mieskin on jo ilmoittanut perheenlisäyksen olevan tervetullutta, niin eiköhän se raskaus olisi sitten mukava asia kuitenkin.

Mä oon välillä itse sellainen miesaivo ja voisin kuvitella sen olevan vaikeaa päästä oikeaan mielentilaan, jos jo valmiiksi odotus on se, että nyt lähdetään tekemään vauvaa. Jos mies vaan haluaisi kuulla että häntä halutaan nyt.

Nää on vaan pohdintoja asiasta.

Mä oon samoilla linjoilla kanssasi. Omasta kokemuksestani on paras, ettei liikaa korosta raskautumista läheisyyden motivaattorina vaan sanoo vain, että haluaisin olla nyt lähekkäin tänään/huomenna/perjantaina tms. Aiemmin on kumminkin sovittu jo yhteisesti, että lapsi saa tulla. Toki jos haluaa pitää kiinni siitä spontaaniudesta, niin tällainen sopiminen ei toimi, mutta meiltä se on ottanut paineita pois siitä suorittamisesta ja aikatauluttamisjutuista.

 

[Kali]

Mietin että te jotka ootte puhuneet jo puolison kanssa että raskaus olis tervetullut ja ootte samoilla linjoilla.

Miten te puhutte siitä, että olis hyvä tallella? Itse huomasin tässä näiden muutamien kuukausien aikana, että jos otin itse puheeksi ovulaation ja sen että nyt olis hyvä yrittää raskautua, niin jotenkin se vei pois vähän siitä hetken nautinnosta. Jotenkin se hommien aloittaminen tuntui itsellä aavistuksen takkuavan ja aiheutti tietynlaisia suorituspaineita.

Sitten kun lopetin kokonaan asiasta puhumisen ja aloin ajattelemaan että tulee jos tulee, niin hävisi se yrittämisen tunne ja suorituspaineet.

Voisiko siis olla että miehelle ihan yhtälailla tulee suorituspaineita ja vähän vaikeutta siitä ajatuksesta että nyt tässä pitäis tehdä lasta.

Voisiko auttaa sellainen lähestymistapa, että miehelle vaan sanoisi että kaipaisi läheisyyttä nyt (vaikka itse tietäisi ovuloivansa). Sitten vaan raskautumisasiaa ollenkaan esilleottamatta hommiin. Jos mieskin on jo ilmoittanut perheenlisäyksen olevan tervetullutta, niin eiköhän se raskaus olisi sitten mukava asia kuitenkin.

Mä oon välillä itse sellainen miesaivo ja voisin kuvitella sen olevan vaikeaa päästä oikeaan mielentilaan, jos jo valmiiksi odotus on se, että nyt lähdetään tekemään vauvaa. Jos mies vaan haluaisi kuulla että häntä halutaan nyt.

Nää on vaan pohdintoja asiasta.

Meillä taas kyllä ihan hyvin toiminut suurimmalta osin se että kerron milloin olisi hyvä aika ja mieskin itse aina välillä jopa itse kysynyt milloin on taas se aika että yritetään. Ongelma meillä on enemmän lähinnä se että mies ajattelee että 3-4 päivää ennen ovulaatiotakin riittää. Niin siksi jos pari kertaa aiemmin jo yritelty niin vaikea saada aina juuri ennen ovulaatiota suostumaan.

 

[Kiinanruusu]

Meillä taas kyllä ihan hyvin toiminut suurimmalta osin se että kerron milloin olisi hyvä aika ja mieskin itse aina välillä jopa itse kysynyt milloin on taas se aika että yritetään. Ongelma meillä on enemmän lähinnä se että mies ajattelee että 3-4 päivää ennen ovulaatiotakin riittää. Niin siksi jos pari kertaa aiemmin jo yritelty niin vaikea saada aina juuri ennen ovulaatiota suostumaan.

Kyllä se varmaan käy kunnon päälle monta päivää putkeen rehkiä. Ollaan mekin huomattu ettei sitä ihan samalla tavalla jaksa kun joskus silloin ennen

 

[Kiinanruusu]

Ootteko muuten huomanneet mitään eroa kehollisissa tuntemuksissa seksin aikana silloin kun raskaus on saanut alkunsa?

Mä oon raskautunut kaksi kertaa ja voin sanoa, että ne kaksi kertaa ovat olleet parasta seksiä ikinä. Mä en tiedä johtuuko se ovulaatiosta vai mistä ihmeestä. Vaikka on ollut kuinka kivaa muutenkin, niin ne kaksi kertaa joista olen raskautunut ovat tuntuneet suorastaan maagisilta.

 

[Selmiina]

Onnea plussainneille ja plussatuulia piinailijoille!

Mielenkiintoisia juttuja olette kirjoitelleet enneunista ja etiäisistä. Itse en ole koskaan etiäisiä saanut, mutta uskon kyllä niiden olemassaoloon.

 

[Mamiksx5]

Mä kerron miehelle milloin suurin piirtein on aika ja pyydän tyhjentelee itsenäisesti jos ei päästä vällyjen väliin yhdessä. Meillä aina varalla myös kuppitalletus, jos ei onnistu normaalisti. Ja peräkkäisiä päiviä harvoin pystytään, yleensä on normi, kuppi ja normi.
Ja vaikka sanonkin että tänään pitäisi niin aloitetaan yleensä jo päivällä semmoinen tekstailu jossa virittäydytään jo etukäteen tunnelmaan ja huomioin miestä enemmän jotta hänellä tulisi kans haluttu olo. On se miehelle kuitenkin vaikeampaa, ei toki kaikille.

 

[Selmiina]

Onnea plussainneille ja plussatuulia piinailijoille! Tai plussatuulia meille kaikille, jotka emme vielä ole plussanneet

Mielenkiintoisia juttuja olette kirjoitelleet enneunista ja etiäisistä. Itse en ole koskaan etiäisiä saanut, mutta uskon kyllä niiden olemassaoloon.

@Mur sun enneuni on kyllä aika hurja, kun sekä raskaaksitulo, että kuolema samassa. Toisaalta toivoisi toteutuvan, mutta toisaalta ei. Jotenkin ihanalta kuulosti, että keväällä luonnon herätessä saisit raskaudesta tietää. Toivottavasti toteutuu se puoli sun unesta

Mulle myös tallettelut aiheuttaa stressiä. Mies ei ole aktiivisinta sorttia sillä saralla muutenkaan niin mietityttää, että miten saisi riittävän määrän talletteluja oikeaan ajankohtaan Meillä ollut välillä tosi hiljaista makkarin puolella jo ennen tämän yrityksen alkua, mikä on mua harmittanut aika lailla välillä. Minä meistä se aktiivisempi osapuoli ja se on toisinaan aika turhauttavaa.

Muokkaus: Oho lähetin vahingossa uudestaan viestin, kun tarkoitus oli muokata aiempaa

 

[pienirakas]

Mä en ainakaan ole miestä tiedottanut ovulaatioajankohdista ollenkaan, etten loisi paineita että tiettyinä päivinä on "pakko" jaksaa. Meillä seksi on seksiä, eikä pelkkää "vauvantekoa", ei missään nimessä ainakaan omissa kirjoituksissa ole ollut tarkoitus niin väittää.

Mutta lähtökohtaisesti jokainen ihminen ja suhde on niin erilainen. Toisilla toimii ns. kalenteriseksi, toiset taas on spontaaneja. En mainitse miehelle tosiaan noita ovulaatioita ynnämuita sen kummemmin, mutta kyllähän se on selvää että silloin kannattaa sitä peittoa heilutella. Onneksi luonto hoitaa ainakin omalla kohdalla sen, että ovulaatioaikaan sitä muuttuu hetkeksi ihan muiksi rusakoiksi.

Jännä nosto tuo enneunet ja muut etiäiset, täällä yksi suvun nuori noita-akka tai miksi kukanenkin kutsuu. Oikein pelottaa, kun monesti tulee tunne että jotain tapahtuu, ja se on yleensä aina totta. Mun vanhemmat kertoo aina välillä, kun oltiin joskus wayy back kesälomareissulla ja mä pikkutyttönä ilmoitin isälle että kannattaa varoa kun kohta juoksee hirvi tielle. Arvatkaapa juoksiko hirvi tielle. Ennustin myös parhaan kaverin vauvan lasketun ajan tarkasti oikein, jo alkuraskauden aikana. Välillä kammottaa itseäkin mitä kaikkea tässä vielä tulee "nähtyä".

 

[Rilja]

Meillä on kyllä pakko aikatauluttaa tai muuten ei tapahdu mitään, suht vähäuninen taapero ei hirveen spontaaneja suorituksia mahdollista ja jos toimintaa muuten ois ehkä kerran kuussa niin sillä ei kovin helposti vahingossa raskaudu.. eri asia ois jos toimintaa ois vaikka pari kertaa viikossa normisti, sit vois "vaivihkaa hienosäätää" ajoitusta kertomatta miehelle sen enempää oviksesta

 

[Suskikitten]

Meillä krooninen kipu aiheuttaa rajoitteita, joten mä kerron miehelleni edellisten kuukautisten aikana odotetun aikaikkunan sille kierrolle niin hällä on aina viikko kaks aikaa valmistautua. Kipuisana vähän haasteita saada edes tehtyä itsenäisesti tyhjennystä kuppiin, niin pitää pari päivää ennen suunniteltua tallennusta alkaa ottaa rauhallisemmin ja varmistaa että kivut ei olisi pahoja. Sit lähempänä ilmoitan tarkan aikaikkunan ja annan aikataulun miltein kellon aikojen kera että milloin tulee tehdä talletus... Jotenkin tää super järjestäytynyt ja epäspontaani taktiikka näyttää toimivan meillä parhaiten

Mutta voin kuvitella että monet voisi saada suoritus paineita. En todellakaan suosittelisi kaikille näin suorasukaista tapaa kuin meillä.

 

[Tähtiin tuijottelija]

My two cents viimeaikaisiin teemoihin.

Mä en tiedä, olenko jotenkin kylmä tai julma vai vaan pihi, mutta jotenkin se ennen menkkoja testailu itsestäni ja omalla kohdalla tuntuu turhalta, kun en luottaisi kuitenkaan mihinkään tulokseen, ennen kuin menkat joko tulee tai jättää tulematta. En tiedä, helpottaisiko se yhtään omaa oloa, jos tietäisi että joku yritti alkaa muttei edennyt, voi olla että tieto vaan lisäisi tuskaa. Mutta monia se varmasti ja ilmeisesti auttaa.

Ja mitä tulee seksiin, niin mä vaan ilmoitan että tänään on seksiä. Toistaiseksi ei ole kieltäytynyt eikä ahdistunut kertaakaan, ei vaikka väsyttäisikin. Voi olla, että meillä muutenkin ollaan siltä osin aktiivisempia kuin keskimäärin, ainakin jos noihin Finsex ja vastaaviin tutkimustuloksiin on uskominen. Olen yrittänyt kuitenkin optimoida sitä sillä tavalla, että virkeitä uimareita olisi oikeassa kohdassa maksimimäärä, kun niidenkin uusiutuminen ottaa aikansa. Mies ei ole ottanut suorituspaineita tästä sanelusta, informaatio on kuitenkin mielestäni tarpeen että noin urheilutermein ilmaistuna, olisi selvää mikä on hyökkäyssuunta ja mihin maaliin lauotaan.

Tältä osin siis aika selvät ja suoraviivaiset meiningit. Mikään muu tässä ei tietysti olekaan ollut kauhean yksinkertaista. Veivaan vielä julkisen puolen kanssa, että ihanko oikeasti hoiditte tämän osaltanne näin, tällä hetkellä vaikuttaa että ei ketään kiinnosta edes vastata mihinkään kysymykseen. Ymmärrän resurssipulan ja muun, mutta pallottelu ei nyt silti tunnu hyvältä. Tein muistutuksen, koska hoitotakuu joka tapauksessa jäi toteutumatta, mitään toimenpiteitä tai edes yhteydenottoa ei tapahtunut niissä aikatauluissa kun olisi pitänyt.

 

[-Tipi-]

Onpa teistä osa kokenut paljon etiäisiä! Hämmästyneenä olen teidän kirjoituksia lukenut Muutenkin keskustelua on taas ollut mielenkiintoista seurata ja kokea ”vertaistukea”, vaikka hieman harvemmin itse kirjoittelen.

Täällä on menossa n. viikko oviksen jälkeen -tilanne. Ovis oli varmaan la illalla/la-su yöllä/su aamulla. Eli nyt on dpo 6-7. Sovin itseni kanssa testaamisen ensi viikon perjantaille (dpo 12-13). Yritän todella jaksaa tuonne asti odottaa, etten testaile aiemmin. Onneksi ensi perjantaihin on enää alle viikko! Oireita ei ole ollut, eikä tässä vaiheessa varmaan kuuluisikaan olla.

Hyvää viikonloppua kaikille ja onnentoivotuksia jokaisen omaan tilanteeseen!

 

[Rouva W]

Hätäisenä testasin sit kuitenkin tänään, nega se oli ainakin vielä. Toki eipä ne menkat pitäisi alkaa ku vasta huomenna. Siirrän sitä seuraavaa testipäivää ainakin maanantaille, en usko että yksi vuorokausi tuo niin isoa eroa että ainakaan kunnolla testissä näkyisi. Viimeksi oletettuna alkamispäivänä sain vain hailuran muistaakseni. Kroppa oirii kyllä edelleen ihan huolella.

Meille tulossa vieraita pariksi yöksi ma-ke. Eli maanantaiaamuna voi vaan testata, seuraava testipäivä menisi vasta torstaille. Silloin tulisi toki jo varmaan leffaviivat jos tässä tosiaan raskaana ollaan

 

[Pikkuviikuna]

Mielenkiintoisia etiäisiä täällä! Itsekin yhden kuoleman aistinut, tiesin vaan että joku on kuollut, ja seuraavana päivänä kuulin siitä.

@Tähtiin tuijottelija hyvä kyllä jos malttaa olla testailematta! Ite testannut aikaisilla päivillä ensin malttamattomuuttani ja viime aikoina sillä ajatuksella että haluaisin tietää edes pienestä kiinnittymisyrityksestä, jotta saisi hiukan toivoa että munasolut esim edes hedelmöittyy. Jos saisi kemiallisenkin, tietäisi että raskautuminen on mahdollista. Ei kemiallista tietenkään toivo, mutta ehkä ymmärrätte. Ohimeneväkin plussa olis plussa ja antaisi toivoa!

Mulla oli joitain päiviä sitten kovat nipistykset kohdun alueella ja niitä toivoin kovasti kiinnittymiseksi. Molempien äidit otti yhteyttä muutaman minuutin sisään noista nipistyksistä ja tuli hourupäissäni sellainen olo että voisko nyt olla? Meillä äitini kanssa on monet kerrat ollut sellainen yhteys että tietää vaan kun on toisella jotain menossa. Mutttta täällä alkaa olla tän kierron osalta kohta peli selvä, huomenna odottelen menkkoja eikä testissä näy hailun hailua. Kohti seuraavaa yritystä, ja kohta jo onneksi ivf-hoitoonkin

 

[Kiinanruusu]

Täällä on ollutkin jo paljon keskustelua oireista ja niiden tulkitsemisesta.

Mutta muistan itse selkeästi, miten siinä ihan ensimmäisessä yritys kierrossa ns. ovislimojen jälkeen jatkui reilummat limat ihan kuukausiin asti. Kohdunkaula oli tosi korkealla ja lämmöt oli ovulaation jälkeen 37,2-37,5.

Toi on mulle todella poikkeuksellista ja silloin toivoin että oireiden puolesta varmasti tärpännyt. Testejä tein dpo 5 alkaen ja jotain viivanpaikkojakin näkyi. Pari päivää ennen kuukautisia tuli ihan vähän verta paperiin, olin ihan että jee kiinnittyminen. Yleensä kuukautiset alkaa mulla aina kertaheitolla ihan kun ympärillä kaatamalla. Varsin kummallinen kierto oli.

Ja yhtään mitään oireita ei ole nyt kun testi olikin positiivinen. Joku tunne vaan, että nyt voisi tehdä testin, vaikken ollut yhtään testiä tehnyt kolmeen kuukauteen.

En tiedä mikä dpo on nyt, sillä kuukautisiin olis vielä vielä viikko. Silti haamu tuli jo viime keskiviikkona, eli 10 päivää ennen kuukautisia. Mun 31 päivän kierron mukaan nyt olis dpo 7/kp 25. Hedelmöittyminen on siis tapahtunut siitä kerrasta, kun oltiin hommissa kp 11. Sen jälkeen ollaankin taas oltu töissä niin ristiin, että ollaan hädin tuskin nähty.

Ihme ja kumma.


Ja etiäisiä on monet täällä saaneet. Mä näin ensimmäisessä raskaudessa sellaisia kuvia mielessä, jossa juttelen jo vähän isomman lapsen kanssa. Ne mielikuvat oli ihan sellaisia arkisia, esim. kaupassa ja sellaisia, että vastailen pienen ihmisen kysymyksiin. Ultrassa ei näkynyt sukupuoli, mutta tiesin sukupuolen, koska olin nähnyt sen etiäisissä.

Näin myös isovanhemman sairastumisen ja kuoleman erillisissä unissa.

Ja koen myös, että kuolleiden läheisten henget ovat käyneet antamassa mulle viimeiset hyvästit.

 

[Maana Mannila]

Alkuun omanapa: Olin just kirjoittamassa, miten tämä kierto taisi mennä viemäriin, koska eilinen talletusyritys meni vähän vihkoon, vaikka yritystä olikin. Mies kuitenkin yllätti, ja päästiin tekemään talletus nyt aamupäivällä. Ovulaatio pitäisi siis olla tänään, sillä sain eilen klo 10 jälkeen korkean tuloksen ja klo 15 jälkeen tasavahvat viivat PC:n tikkutestiin. Myös ovulaatiokipuja oli eilen, samoin tässä nyt vielä vähän aristelee alakerrassa.

Aamulla puhuttiin miehen kans läheisyydestä ja seksistä meidän välillä. Molemmat saatiin omia tunteita, ajatuksia ja tarpeita sanoitettua, ja yritän nyt itsekin vähän hellittää, vaikka se vaikeata onkin, kun kierto kierrolta mahdollisuudet pienenee. En kuitenkaan halua, että mies tuntee, että vaadin hänen olevan kone ja ainoastaan väline vauvantekoon. Mies kuitenkin edelleen kertoi haluavansa, että pidän hänet ajan tasalla hedelmällisistä päivistä ja kerron ne mahdollisimman tarkasti. Jos tästä nyt ei tärppää, niin ehkä seuraavassa kierrossa sitten kerron hedelmällisestä ikkunasta vasta lähempänä ovulaatiota, jotta mies ei joudu rehkimään itseään henkihieveriin.

Henkisesti olo on vähän vereslihalla tällä hetkellä eilisen illan epäonnistuneen talletuksen, huonosti nukutun yön ja tänä aamuna käydyn keskustelun jälkeen. Mutta eiköhän tää tästä taas.

@Tähtiin tuijottelija tosi hyvin sanoitat sen, mitä itsekin kelailen varsinkin tuosta varhaisesta testaamisesta. Kyllähän sitä kovasti miettii, että josko nyt ja näkyisiköhän herkässä testissä nyt jotain. Omalle kohdalle tuntuu kuitenkin kahta turhemmalta testata ennen kuin menkat on myöhässä, koska kuukautisvuotohan sen viimeistään kertoo, jos ketään ei tarttunut matkaan. Mä itse en ainakaan halua tehdä enää yhtäkään negatiivista testiä, joka on negatiivinen siksi, etten malttanut odottaa paria viikkoa. Ekassa yrityskierrossa tein pari negaa, ja sit oli yksi kierto, jossa vuoto oli muutaman päivän myöhässä odotetusta, ja ehdin jo avata testipaketin, kunnes päätin kokeilla kohdunsuuta. Sieltähän se vuoto sitten jo teki tuloaan, mutta tein kuitenkin testin, koska olin sinetöidyn paketin jo avannut.

Kaikki on tietysti erilaisia ja jokaiselle sopii oma tapa, mutta mä ehkä ajattelen myös varjelevani itseäni mahdolliselta kemiallisen tai tuulimunaraskauden aiheuttamalta pettymykseltä. Toki raskaus voi mennä kesken, ja niin kuin esim. @Kali on kertonut kokemuksiaan, että kemialliseksi lasketaan aika ns. pitkällekin edennyt raskaus, joka menee kesken. Mutta se, mitä itse voin asialle tehdä, on välttää testaamasta ainakaan liian aikaisin.

Mitä seksiin tulee, niin jokainen pari varmaan pyrkii löytämään ne tavat, jotka heidän suhteessa toimii parhaiten. Jokaisella on omanlaisensa tilanteet, omat rajoitteet ja omat mahdollisuudet. Tärkeintä on, että puhuu oman kumppanin kanssa (tai jos puhuminen ei ole oma juttu, niin sitten ei puhu), kertoo oman näkökulman ja kuuntelee toista. Joku haluaa tietää, milloin on ovulaatioplussa ja toinen ei.

@Selmiina kuulostaa tutulta teidän tilanne ja sun kipuilu sen kanssa, että oot itse aktiivisempi osapuoli. Meillä tosin menee enemmän niin, että kumpikaan ei lähtökohtaisesti ole kovin aktiivinen eikä meillä mitenkään kovin taajaan peittoa heilutella. Ennen tätä yritystä saattoi mennä pitkiäkin aikoja ilman, ja normaalisti se ei haittaa mua. Nyt sitten on pitänyt itse ottaa kannateltvakseen sekä oma että miehen aktiivisuus, mikä on aika raskasta, jos vastauksena on, että ei, ja sit joku selitys. Tosin onneksi mies on siinä petrannut viimeisten parin kolmen kierron aikana, ja siitäkin tänään aamulla puhuttiin. Se on kiva, mutta vielä pitäisi jotenkin tarkemmin pystyä ajoittamaan, jotta ei oltais liian aikaisin tai liian myöhään hommissa.

Noista etiäisistä vielä, että mähän näin tossa muistaakseni viime vuoden puolella unta, jossa olin synnyttämässä ja otin itse vauvani vastaan, kun hän tuli maailmaan. En tullut katsoneeksi ikkunasta, joten en tiedä, mikä vuodenaika oli – nyt tietysti toivon, että se oli marraskuu. ; ) Viime yönä näin unta, että mulla oli lonkalla pieni vauva, jota kannoin kotona huoneesta toiseen. Unessa vauva oli mun, mutta kun aamulla heräsin, niin ajattelin, että ehkä se tulikin jättämään mulle jäähyväiset ja meni jonkun eri äidin luokse, kun ei mun luokse päässyt.