@Pumperoinen voi hitsi mikä tuuri teillä tuon ovisplussan kanssa!!!
Ehkä ehditte, jos mies jaksaa talletella heti, kun pääsee töistä – ja jos sä et oo töissä, kun hyvä olla samassa paikassa. xD
@Ninspi @Tähtiin tuijottelija @Kali kuulostaa tutulta: täällä kanssa olin itse aktiivinen vavva-asian kanssa, mies on lämmennyt ajatukselle vasta myöhemmin. Edelleen aika paljon itse kannattelen aikataulua, aloitteita ja yrittämistä, mikä on tietysti henkisesti aika raskasta. Onneksi mies nyt menossa uimaritutkimukseen ensi viikolla, niin saadaan tietoa myös hänen tilanteesta eikä vain mun.
Vähän tietysti jännittää, että mitä sit, jos sieltä tuleekin huonot tulokset simppojen määrän tai laadun suhteen. No, ei kai sitä kannata kovasti etukäteen murehtia, kun muuten tulee murehdituksi sitten kahteen kertaan: etukäteen ja ajallaan.
@Zebra tiedätkö, voiko sille tehdä sitten mitään, jos munanjohtimet onkin tukossa? Ettekö te ollu julkisella hoidoissa, mutta IVF:ää eivät enää suostu teille tekemään? Muistanko oikein? Toivon tietysti itsekin, että se plussa nyt pärähtäisi tikkuun, niin ei tarvis tehdä aukkaria, kun se kuitenkin maksaa taas rahaa sekin. Kyllä ihan naurattaa, miten miesten kaikki tutkimukset on yleensä paljon vähemmän epämiellyttäviä ja lisäksi paljon halvempia ja nopeampia kuin naisten. Kai siinä on se, että naisten tutkimukset usein tehdään jollain vempaimilla ja pitää hoitaa kropan sisällä olevia juttuja. Miehellä lisääntymisvärkit on tossa ulkpuolella killuu, niin niitä helpompi tutkia ym. No onneksi saadaan nyt kelakorvaus kuitenkin.
@Kali vielä toinen tägäys sulle, mutta kerroit jossain ketjussa, milloin sulla olisi laskettu aika, jos plussa tulee, niin mä pidän peukkuja täällä oikein isosti teille! Nimittäin mulla on samana päivänä synttärit, niin toivon, että tää on hyvä merkki. <3
Myös turvaverkoista puhuttiin täällä, niin eipä meilläkään pahemmin ole turvaverkkoja. Miehen äiti tosin on ollut hoitamassa lapsenlapsiaan tähän mennessä, vaikka asuukin kaukana. Miehen molemmilla siskoilla siis lapsia. Mun vanhemmat on molemmat eläkkeellä sitten, kun meidän vavva joskus syntyy (jos syntyy), ja äitini on ainakin luvannut auttaa ja hoitaa ja olla tukena niin paljon kuin vain haluamme ja meille sopii. Isäni kanssa en ole koskaan edes puhunut siitä, että haluanko lapsia tai mitään, joten en tiedä, miten hän pystyisi tarvittaessa auttamaan.
Samoja keloja itsellä kuin monilla muillakin täällä, että toivoo, että tutustuisi sitten muihin saman ikäisten lasten vanhempiin ja saisi tukea toisistaan. Lisäksi mulla asuu lähellä ystäviä, joilla on lapsia, niin tuskin ihan yksin jäätäisiin. Ja kun meillä toiveena yksi lapsi, niin helpottaahan sekin, että on kaksi aikuista yhtä lasta kohden. Meistä kumpikaan ei tee myöskään vuorotyötä esim., mikä helpottaa arjen järjestämistä.
Omia voimavaroja kyllä mietin, mutta kai sitä on apua ja tukea saatavilla myös omaan jaksamiseen vanhempana.
Omanavasta ei sen kummempaa, että täällä edelleen odotellaan ovulaatiota, joskin paljon rauhallisemmilla mielin kuin viime kierrossa. CB:n dual hormone antoi nyt kolmatta aamua peräkkäin vilkkuva hymyn, samoin Oura on siirtänyt ovulaatioennustettaan perjantailta lauantaille. Eggigset tekee tuloaan, vaikka valkoista on vielä seassa. Näin ollen lauantai alkaa näyttää ihan todennäköiseltä ovulaatiopäivältä. Myös johtofollikkelin kokoa ja kasvuvauhtia arvioiden lauantai sopisi hyvin. Lääkäri sanoi tiistaina jotain, että ovulaatiotesti harvoin antaa plussaa ennen kuin follikkelin koko on kaksyt jotain milliä. En nyt muista, sanoiko hän 20 vai 21 vai 23 vai mitä, muistaako tai tietääko joku näistä?
Mutta se oli vasemmalta puolelta enemmän kuin kohdun kohdalta mun mielestä. Unhodin se sitten kun mietin että väärässä kohdassa tuntui kyllä ollakseen kiinnittymiseen liittyvää. Sitten aiemmin alkuillasta kun kävin vessassa pyyhkiessä tuli muutama tippa verta vessapaperiin. Sellaisia kirkkaanpunaisia tippoja... Mutta toki voi olla muualta tullut, esim jos pyyhin vaan liian kovaa tai jotain. 
Vähän kyllä toivo heräsi, mutta yritän toppuutella itseäni että hyvin voi olla muusta johtuvaa ja niin varmaan onkin. Koska eikö dpo6 ole todella aikainen kiinnittyminen? Vaikka toki mahdollista...
Toivottavasti olisi sullakin sitä 
miulla ajottuu ovulaatio aika varmasti 21-24.2. välille, jos ovuloin, joten aloteltiin eilen tallettelut. Kumppaniki tässä kierrossa nyt jotenkin innokkaammin mukana, en tiedä tajusko et edellinen menkkojen alku tosiaan oli kova paikka ja alkanu miettimään asiaa enemmän hääkin.
Ja varmasti paikallisista someista voi löytyä jos vähän huhuilee!
Nooh, sanoin mielestäni kerrankin neutraalisti (tämä tuulella käyminen menee mulla usein tunteisiin) että minulle on ok jos haluaa käyttää ehkäisyä tässä välissä mutta minä en aio sitä käyttää ja kesään mennessä haluan kyllä päätöksen yritetäänkö kolmatta vai ei. Itse haluaisin kolmannen alle 3 vuoden ikäerolla keskimmäiseen, eli aikaa ei ole kovin paljoa. Oma fiilis on tällä hetkellä että tulen pärjäämään jos lapsiluku jää tähän mutta mun sydämessä olisi vielä tilaa ainakin yhdelle. No jään kuulostelemasn tilannetta ja luulen että voi olla "tulee jos on tullakseen"-meininkiä tiedossa.
sopivasti just tälleen kun puoliso on iltavuorossa eikä tänään oo hetkeä tallettelulle....
En tiedä mutta on ainakin nyt jaksanut kumminkin tuosta huolimatta yrittää. Vaikka tän kierron viimeinen talletteöu kerta oli vähän vaikea hänen suostua. Mutta hyvä että suostui kun edellinen kerta 3 päivää aiemmin. 
Toivottavasti plussaisit nyt niin aukkaria ei tarttis tehdä! Ääh, mua itseänikin houkuttais kovasti aukkari. Pelkään vaan et ne on ihan tukossa kun on munasarjaendokin ja jo lapsena, kun ympilisäke leikattiin, oli vatsassa paljon kiinnikkeitä. Toisaalta oon lukenut siitäkin, et joku onkin heti aukkarin jälkeen raskautunut. Päädyin jo selaamaan ensikäyntiä Felille. Noh, menkkojen pitäis alkaa viimeistään ensi viikon alussa, joten odotan sinne asti ja sit varmaan varaan ajan minäkin. 
Olin vähän että mitä hittoa, kai mä nyt puhun vauvoista kun meillä on yks sellanen, ja lähipiirissä useampi, teen vauvoille lahjoitussukkia jne. oma arki oikeasti pyörii vauva-asioiden ympärillä enkä edes höpötä miehelle että pitäis olla NYT tekemässä meille vauvaa, vaan ollaan menty kokoajan hänen tahtiin niin kuin minunkin mielestä pitääkin. Jäipä kyllä kirjaimellisesti paskan maku suuhun, kun me yleensäkin puhutaan aiheesta kuin aiheesta ja ihan rakentavasti eikä noin tyyliin "jos puhut niin en ainakaan tee sun kans vauvaa". Menee myös itsellä ilo seksistä, kun tuntuu että osapuoli A haluaisi "tehdö" vauvaa, ja osapuoli B välttelee kaikin keinoin että vauvaa ei edes vahingossa saada alulle. 
Saadaankohan tästä nyt kahdeksanvuotisen parisuhteen ensimmäinen riita aikaan.
Ärsyttää myös se, että kun en saa mitään oikeaa vastausta niin joko kärsin kivuissani turhaa tai sitten kärjistetysti haaskaan aikaani sellaisen ihmisen kanssa jonka tulevaisuudenhaaveet on hyvin erilaiset mitä minun. En myöskään halua paapoa aikuista ihmistä, mutta en aio enempää luopua omista haaveistani toisen takia. Paljosta olen nimittäin jo luopunut.