Raskaaksi 2026

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mamiksx5
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ehkä lapsen myötä voisi tutustua muihin lähialueen äiteihin ja saada uusia ystäviä sitä kautta.😊
Tähän mä jotenkin itse hiukkasen luotan, asutaan sen kannalta aika kivalla alueella; ei täällä juuri ole muita kuin lapsiperheitä koska on siltä kannalta oikein hyvä ja haluttu alue. Luulen että aloittaisin melko maanisen verkostoitumisen sitten siinä kohtaa, toki on syntynyt jo joitain kontakteja ihan muutenkin, mutta sitten pyrkisin kyllä rakentamaan niitä hiekkalaatikonlaitakontakteja jo etukäteenkin jos mahdollista.
 
Mulla oli jotain nippailuja tai tuntui sellaiselta kuin joku nipistäisi sisältä. 😂 Mutta se oli vasemmalta puolelta enemmän kuin kohdun kohdalta mun mielestä. Unhodin se sitten kun mietin että väärässä kohdassa tuntui kyllä ollakseen kiinnittymiseen liittyvää. Sitten aiemmin alkuillasta kun kävin vessassa pyyhkiessä tuli muutama tippa verta vessapaperiin. Sellaisia kirkkaanpunaisia tippoja... Mutta toki voi olla muualta tullut, esim jos pyyhin vaan liian kovaa tai jotain. 😅 Vähän kyllä toivo heräsi, mutta yritän toppuutella itseäni että hyvin voi olla muusta johtuvaa ja niin varmaan onkin. Koska eikö dpo6 ole todella aikainen kiinnittyminen? Vaikka toki mahdollista...
 
Mulla oli jotain nippailuja tai tuntui sellaiselta kuin joku nipistäisi sisältä. 😂 Mutta se oli vasemmalta puolelta enemmän kuin kohdun kohdalta mun mielestä. Sitten aiemmin alkuillasta kun kävin vessassa pyyhkiessä tuli muutama tippa verta vessapaperiin. Sellaisia kirkkaanpunaisia tippoja... Mutta toki voi olla muualta tullut, esim jos pyyhin vaan liian kovaa tai jotain. 😅 Vähän kyllä toivo heräsi, mutta yritän toppuutella itseäni että hyvin voi olla muusta johtuvaa ja niin varmaan onkin. Koska eikö dpo6 ole todella aikainen kiinnittyminen? Vaikka toki mahdollista...
Mulla tuntui kiinnittyminen toispuoleisena nipistyksenä vasemmalla kahdella viimeisimmällä raskautumiskerralla ✨ Toivottavasti olisi sullakin sitä 🙏
 
Huh, melkeen pari viikkoa vierähti ekasta kommentista ja tänne on keskustelua tullu hurjasti. Masennuin menkkojen alusta hieman ja sit oli valtavaa kiirettä töiden ja esikoisen harrastuksen kanssa. Yritin lueskella keskusteluja tältä väliltä, mut vaikee toki antaa toki inputtia tälleen yhtäkkiä.

Paljon tsemppiä kaikille nyt jännittäville 😍 miulla ajottuu ovulaatio aika varmasti 21-24.2. välille, jos ovuloin, joten aloteltiin eilen tallettelut. Kumppaniki tässä kierrossa nyt jotenkin innokkaammin mukana, en tiedä tajusko et edellinen menkkojen alku tosiaan oli kova paikka ja alkanu miettimään asiaa enemmän hääkin.

Luin et oli keskustelua siitä et onko kerrottu yrittämisestä, ni ohimennen oon veljen kumppanille ja omalle äidilleni maininnut että toiveena ja yrityksenä ois perheenlisäys.

Mutta joo, positiivisin mielin nyt uudessa kierrossa. Ja ajattelin että kesään mennessä jos ei tapahdu mitään, niin aloitan ovulaation tikuttelun. Tähän mennessä luottanut säännölliseen kiertoon ja ovulaatiokipuihin.
 
Tänään km:stä 2 viikkoa, ovulaatio saattaisi olla tuloillaan viikonloppuna. Tein ekan ovistestin ja Premomin mukaan näin. Katsotaan lähteekö vahvistumaan ✨View attachment 153068
Illalla toinen testi ja vierekkäinkin on vähäsen tummempi 🌈
 

Liitteet

  • IMG_20260218_192757.jpg
    IMG_20260218_192757.jpg
    80.2 KB · Katsottu: 32
Mulla oli jotain nippailuja tai tuntui sellaiselta kuin joku nipistäisi sisältä. 😂 Mutta se oli vasemmalta puolelta enemmän kuin kohdun kohdalta mun mielestä. Unhodin se sitten kun mietin että väärässä kohdassa tuntui kyllä ollakseen kiinnittymiseen liittyvää. Sitten aiemmin alkuillasta kun kävin vessassa pyyhkiessä tuli muutama tippa verta vessapaperiin. Sellaisia kirkkaanpunaisia tippoja... Mutta toki voi olla muualta tullut, esim jos pyyhin vaan liian kovaa tai jotain. 😅 Vähän kyllä toivo heräsi, mutta yritän toppuutella itseäni että hyvin voi olla muusta johtuvaa ja niin varmaan onkin. Koska eikö dpo6 ole todella aikainen kiinnittyminen? Vaikka toki mahdollista...
Mulla tuli kiinnittymisvuoto kuopuksen kohdalla jo dpo5, plussa näkyi dpo9 🙂
 
Tsemppiä kaikille uuteen kiertoon lähteneille, toivotaan tärppejä! 🫶

@Kali Kuulostaa lupaavalta! Laitan sormet ja varpaat ristiin että olisi kiinnittyminen!

@Tähtiin tuijottelija Mun mielestä Iidan matkassa-blogissa puhuttiin jokunen kuukausi sitten juuri tästä tukiverkostoasiasta. Iida itse on luonut ystävistä esikoisen aikana hyvin vahvan tukiverkon lapsiperhearkeen kun silloin hänellä ei ollut paljoa muita kuin äitinsä apuna ja oli totaali yh. Eli varmasti on muitakin perheitä jotka kaipaavat tukiverkkoja ja haluavat niitä muodostaa ☺️ Ja varmasti paikallisista someista voi löytyä jos vähän huhuilee!

Tänään illasta on tullut ihan järkyttävä paineentunne kohdun seudulle/selkää särkee. Olo on kuin sisällä olisi vesi-ilmapallo joka odottaa puhkeamista. Vuotoa odotellessa siis. Kunpa alkaisi vaikka nyt yöllä sillä huomenna ja vklp on reissua ja ei ole kiva jos alkaa siellä kesken kaiken. Tänäänkin on etonut ja särkenyt päätä ja vihlonut rintoja mutta mitä ilmeisemmin on PMS-oireita. Mulla on ollut aina aika voimakkaat oireet hormoneihin liittyen.

Teen huomenna viimeisen testin (dpo 14-15) jos vuoto ei nyt yöllä ala. Siinä pitäisi näkyä jos jotain on, mutta olen kyllä vahvassa uskossa että oli kemiallinen.

Miehelle kerroin eilen että ei varmaan ole vauvaa tästä kierrosta tulossa. Kysyin sitten mitä mieltä on jatketaanko yrittämistä kun tämä ensimmäinen yritys oli aika "tartu hetkeen"-tyyppinen. Sain etukäteen pelkäämäni kiertelevän vastauksen että perhe tuntuu ihan hyvältä näinkin... Ärh, turhauttaa. Toisaalta meillä mies on joka kerta ollut tuulella käyvä näissä vauvan yrityämisasioissa vaikka aina on ollut sitten hyvin iloinen kun vauva on tulossa. Ymmärrän, että asiaan liittyy paljon vastuuta ja tunteita ja riskejä ja mies ei ole ollenkaan sen tyyppinen että haluaisi tehdä suuria päätöksiä, ainakaan nopeasti. Hän vaatii aikaa (kuukausia-vuosia) asian kypsyttämiseen. Itse olen toista maata ja inhoan epätietoisuutta ja keskeneräisiä asioita 🤣 Nooh, sanoin mielestäni kerrankin neutraalisti (tämä tuulella käyminen menee mulla usein tunteisiin) että minulle on ok jos haluaa käyttää ehkäisyä tässä välissä mutta minä en aio sitä käyttää ja kesään mennessä haluan kyllä päätöksen yritetäänkö kolmatta vai ei. Itse haluaisin kolmannen alle 3 vuoden ikäerolla keskimmäiseen, eli aikaa ei ole kovin paljoa. Oma fiilis on tällä hetkellä että tulen pärjäämään jos lapsiluku jää tähän mutta mun sydämessä olisi vielä tilaa ainakin yhdelle. No jään kuulostelemasn tilannetta ja luulen että voi olla "tulee jos on tullakseen"-meininkiä tiedossa.

Anteeksi kilometrin mittainen avautuminen 😅 Onko teillä miehet aina 110% mukana yrittämisessä vai onko muita jotka välillä kuumeilee vähän yksipuolisesti?
 
Moikka! Siirryin tänne 2026 ryhmään nyt. Viime vuonna yritettiin kovastikin raskautua, mutta ei tärpännyt.

Täällähän on joitain tuttuja nimiä sieltä 2025 puolen ketjusta. 🤗

Ei olla siis yritetty enää vuoden 2026 puolella. Päätin nyt vaan tehdä yhden testin ja yllätykseksi siinä onkin vähän väriä. Just puhuttiin että vältellään hommia, ettei tulis joulukuista ja aletaan sitten taas yrittämään tammikuista.

Yksi marraskuinen meillä jo onkin. Jos yhtään horoskooppeihin uskoo, niin meidän marraskuinen on ainakin melko määrätietoinen ja tunteikas tyyppi.😊♥️

Mulla on kierto yleensä n. 30-31 päivää, mutta nyt nipisti alavatsaa kp 11. Ovulaatiota ennusti sovellus kp 17, ja yleensä onkin kp 17-18 tuntunut nipistys silloin jos on tuntunut. Yhtään nipistystä en tuntenut syksyllä, joten epäilen, etten ole ovuloinut. Imetän vielä 4- vuotiasta, kun päätin silloin joskus ensimmäisessä raskaudessa, että imetän niin kauan kun lapsi itse haluaa.

Tuli vaan sellainen olo, että teenpä raskaustestin. Nyt on kp 22, jos toi nipistys kp 11 olis ollut aikainen ovulaatio, niin se olis nyt dpo 11.

Rfsu early
 

Liitteet

  • IMG_20260218_194123__01.jpg
    IMG_20260218_194123__01.jpg
    92.4 KB · Katsottu: 45
  • IMG_20260218_192151.jpg
    IMG_20260218_192151.jpg
    597.5 KB · Katsottu: 47
@Mur Ei meillä ainakaan mies aina täysillä mukana ole. 🤣 Sanoi jopa viime kuussa että pitäisikö alkaa vaan muuttaa taktiikkaa niin sanotusti ja olla vaan että tulee jos on tullakseen. Joka vähän yllätti mut, mutta toki olin juuri avautunut kuinka epävarma olo koska oli silloin kun kuukautiset juuri alkaneet. ☹️ En tiedä mutta on ainakin nyt jaksanut kumminkin tuosta huolimatta yrittää. Vaikka tän kierron viimeinen talletteöu kerta oli vähän vaikea hänen suostua. Mutta hyvä että suostui kun edellinen kerta 3 päivää aiemmin. 😅
 
@Maana Mannila Hyvä että käynti meni hyvin! 👍🏻Toivottavasti plussaisit nyt niin aukkaria ei tarttis tehdä! Ääh, mua itseänikin houkuttais kovasti aukkari. Pelkään vaan et ne on ihan tukossa kun on munasarjaendokin ja jo lapsena, kun ympilisäke leikattiin, oli vatsassa paljon kiinnikkeitä. Toisaalta oon lukenut siitäkin, et joku onkin heti aukkarin jälkeen raskautunut. Päädyin jo selaamaan ensikäyntiä Felille. Noh, menkkojen pitäis alkaa viimeistään ensi viikon alussa, joten odotan sinne asti ja sit varmaan varaan ajan minäkin.

@Kali Oi että, nyt sormet ristiin!! 🤞🏻🤞🏻
 
Tsemppiä kaikille uuteen kiertoon lähteneille, toivotaan tärppejä! 🫶

@Kali Kuulostaa lupaavalta! Laitan sormet ja varpaat ristiin että olisi kiinnittyminen!

@Tähtiin tuijottelija Mun mielestä Iidan matkassa-blogissa puhuttiin jokunen kuukausi sitten juuri tästä tukiverkostoasiasta. Iida itse on luonut ystävistä esikoisen aikana hyvin vahvan tukiverkon lapsiperhearkeen kun silloin hänellä ei ollut paljoa muita kuin äitinsä apuna ja oli totaali yh. Eli varmasti on muitakin perheitä jotka kaipaavat tukiverkkoja ja haluavat niitä muodostaa ☺️ Ja varmasti paikallisista someista voi löytyä jos vähän huhuilee!

Tänään illasta on tullut ihan järkyttävä paineentunne kohdun seudulle/selkää särkee. Olo on kuin sisällä olisi vesi-ilmapallo joka odottaa puhkeamista. Vuotoa odotellessa siis. Kunpa alkaisi vaikka nyt yöllä sillä huomenna ja vklp on reissua ja ei ole kiva jos alkaa siellä kesken kaiken. Tänäänkin on etonut ja särkenyt päätä ja vihlonut rintoja mutta mitä ilmeisemmin on PMS-oireita. Mulla on ollut aina aika voimakkaat oireet hormoneihin liittyen.

Teen huomenna viimeisen testin (dpo 14-15) jos vuoto ei nyt yöllä ala. Siinä pitäisi näkyä jos jotain on, mutta olen kyllä vahvassa uskossa että oli kemiallinen.

Miehelle kerroin eilen että ei varmaan ole vauvaa tästä kierrosta tulossa. Kysyin sitten mitä mieltä on jatketaanko yrittämistä kun tämä ensimmäinen yritys oli aika "tartu hetkeen"-tyyppinen. Sain etukäteen pelkäämäni kiertelevän vastauksen että perhe tuntuu ihan hyvältä näinkin... Ärh, turhauttaa. Toisaalta meillä mies on joka kerta ollut tuulella käyvä näissä vauvan yrityämisasioissa vaikka aina on ollut sitten hyvin iloinen kun vauva on tulossa. Ymmärrän, että asiaan liittyy paljon vastuuta ja tunteita ja riskejä ja mies ei ole ollenkaan sen tyyppinen että haluaisi tehdä suuria päätöksiä, ainakaan nopeasti. Hän vaatii aikaa (kuukausia-vuosia) asian kypsyttämiseen. Itse olen toista maata ja inhoan epätietoisuutta ja keskeneräisiä asioita 🤣 Nooh, sanoin mielestäni kerrankin neutraalisti (tämä tuulella käyminen menee mulla usein tunteisiin) että minulle on ok jos haluaa käyttää ehkäisyä tässä välissä mutta minä en aio sitä käyttää ja kesään mennessä haluan kyllä päätöksen yritetäänkö kolmatta vai ei. Itse haluaisin kolmannen alle 3 vuoden ikäerolla keskimmäiseen, eli aikaa ei ole kovin paljoa. Oma fiilis on tällä hetkellä että tulen pärjäämään jos lapsiluku jää tähän mutta mun sydämessä olisi vielä tilaa ainakin yhdelle. No jään kuulostelemasn tilannetta ja luulen että voi olla "tulee jos on tullakseen"-meininkiä tiedossa.

Anteeksi kilometrin mittainen avautuminen 😅 Onko teillä miehet aina 110% mukana yrittämisessä vai onko muita jotka välillä kuumeilee vähän yksipuolisesti?
Kyllä tuntui, että itselläni alkoi kuumeilu jo paljon aiemmin kuin puolisolla. Edelleen tuntuu ajoittain, että aika yksipuolista kuumeilua on eikä mies stressaa asiasta vielä tässä kohtaa lainkaan 😅
 
Nyt avautuminen, taas. Skipatkaa jos ette jaksa lukea mutta pakko johonkin kirjoittaa. 🙄

Me saatiin eilen aikaan väsyineinä pienimuotoinen riita tästä vauva-asiasta. Mulle on ollut suhteen alusta asti selvää, ja oikeastaan jo ennen suhdetta että haluan neljä lasta mikäli ne minulle suodaan. Mies on aina ollut sellainen joojoomies, ja lähtökohtaisesti suomalaisjuntti joka vaan nyökyttelee ja jupisee. Ollaan oltu samaa mieltä lapsiluvusta ja se on ollut molemmille luonnollista, kun kummallakin on useampi sisarus. Nyt eilen sitten sanoi että ei kohta halua vauvaa ollenkaan jos en lopeta niistä puhumista. 🤷🏻‍♀️ Olin vähän että mitä hittoa, kai mä nyt puhun vauvoista kun meillä on yks sellanen, ja lähipiirissä useampi, teen vauvoille lahjoitussukkia jne. oma arki oikeasti pyörii vauva-asioiden ympärillä enkä edes höpötä miehelle että pitäis olla NYT tekemässä meille vauvaa, vaan ollaan menty kokoajan hänen tahtiin niin kuin minunkin mielestä pitääkin. Jäipä kyllä kirjaimellisesti paskan maku suuhun, kun me yleensäkin puhutaan aiheesta kuin aiheesta ja ihan rakentavasti eikä noin tyyliin "jos puhut niin en ainakaan tee sun kans vauvaa". Menee myös itsellä ilo seksistä, kun tuntuu että osapuoli A haluaisi "tehdö" vauvaa, ja osapuoli B välttelee kaikin keinoin että vauvaa ei edes vahingossa saada alulle.

Menin sit melko ärsyyntyneenä ja jopa vähän vihaisena nukkumaan, koska tuohan lähinnä aiheuttaa lisäkysymyksiä ja nyt tuntuu että haluaakohan tuo toinen edes enempää lapsia? Kiva pieni juttu sanoa ja jättää toinen sit yksin pohtimaan että mitähän tässä nyt taas tehdään. Ja kun olen sanonut jo synnytyksen jälkeen että jos herra haluaa taukoa vauvoista niin sanoo, että voin hankkia jonkun ehkäisyn - on aivan törkeän kipeät kuukautisen JA ovulaatio, eli täällä kärsitään kahden viikon välein. 😑 Saadaankohan tästä nyt kahdeksanvuotisen parisuhteen ensimmäinen riita aikaan.

Raivostuttava kommunikaatio-ongelma. Kai muakin ärsyttäis jos toinen vinkuisi kokoajan tekemään sitä vauvaa, vaan kun mua itseä ärsyttää kun en saa mitään irti tuosta puolisosta. Aina vaan tuota joojoo-jupinaa, kun itse haluan päätöksiä. Edes sen verran, haenko jonkun ehkäisyn ja unohdan koko vauva-asian, ettei tarvi kestää kuukautiskiertoa. Hohhoijaa tätä seilaavaa miestä.
 
Tsemppiä kaikille uuteen kiertoon lähteneille, toivotaan tärppejä! 🫶

@Kali Kuulostaa lupaavalta! Laitan sormet ja varpaat ristiin että olisi kiinnittyminen!

@Tähtiin tuijottelija Mun mielestä Iidan matkassa-blogissa puhuttiin jokunen kuukausi sitten juuri tästä tukiverkostoasiasta. Iida itse on luonut ystävistä esikoisen aikana hyvin vahvan tukiverkon lapsiperhearkeen kun silloin hänellä ei ollut paljoa muita kuin äitinsä apuna ja oli totaali yh. Eli varmasti on muitakin perheitä jotka kaipaavat tukiverkkoja ja haluavat niitä muodostaa ☺️ Ja varmasti paikallisista someista voi löytyä jos vähän huhuilee!

Tänään illasta on tullut ihan järkyttävä paineentunne kohdun seudulle/selkää särkee. Olo on kuin sisällä olisi vesi-ilmapallo joka odottaa puhkeamista. Vuotoa odotellessa siis. Kunpa alkaisi vaikka nyt yöllä sillä huomenna ja vklp on reissua ja ei ole kiva jos alkaa siellä kesken kaiken. Tänäänkin on etonut ja särkenyt päätä ja vihlonut rintoja mutta mitä ilmeisemmin on PMS-oireita. Mulla on ollut aina aika voimakkaat oireet hormoneihin liittyen.

Teen huomenna viimeisen testin (dpo 14-15) jos vuoto ei nyt yöllä ala. Siinä pitäisi näkyä jos jotain on, mutta olen kyllä vahvassa uskossa että oli kemiallinen.

Miehelle kerroin eilen että ei varmaan ole vauvaa tästä kierrosta tulossa. Kysyin sitten mitä mieltä on jatketaanko yrittämistä kun tämä ensimmäinen yritys oli aika "tartu hetkeen"-tyyppinen. Sain etukäteen pelkäämäni kiertelevän vastauksen että perhe tuntuu ihan hyvältä näinkin... Ärh, turhauttaa. Toisaalta meillä mies on joka kerta ollut tuulella käyvä näissä vauvan yrityämisasioissa vaikka aina on ollut sitten hyvin iloinen kun vauva on tulossa. Ymmärrän, että asiaan liittyy paljon vastuuta ja tunteita ja riskejä ja mies ei ole ollenkaan sen tyyppinen että haluaisi tehdä suuria päätöksiä, ainakaan nopeasti. Hän vaatii aikaa (kuukausia-vuosia) asian kypsyttämiseen. Itse olen toista maata ja inhoan epätietoisuutta ja keskeneräisiä asioita 🤣 Nooh, sanoin mielestäni kerrankin neutraalisti (tämä tuulella käyminen menee mulla usein tunteisiin) että minulle on ok jos haluaa käyttää ehkäisyä tässä välissä mutta minä en aio sitä käyttää ja kesään mennessä haluan kyllä päätöksen yritetäänkö kolmatta vai ei. Itse haluaisin kolmannen alle 3 vuoden ikäerolla keskimmäiseen, eli aikaa ei ole kovin paljoa. Oma fiilis on tällä hetkellä että tulen pärjäämään jos lapsiluku jää tähän mutta mun sydämessä olisi vielä tilaa ainakin yhdelle. No jään kuulostelemasn tilannetta ja luulen että voi olla "tulee jos on tullakseen"-meininkiä tiedossa.

Anteeksi kilometrin mittainen avautuminen 😅 Onko teillä miehet aina 110% mukana yrittämisessä vai onko muita jotka välillä kuumeilee vähän yksipuolisesti?
Meillä on nyt ajatus, että toinen saa tulla. Mies kyllä lähtee hommiin samantien kun kerron, että nyt olis mahdollisesti ovulaatio lähellä. Nyt sanoikin tossa jo viikko sitten, että hänellä on sellainen tunne että taidan olla raskaana. Ensimmäisestä se tunne oli minulla ennen positiivista testiä.

Mies oli kuulemma nähnyt jonkun unen, jossa joku kertoi että hänestä on tarkoitus tulla vielä isä. Oli asiaa pohtinut ja oli valmis tekemään toista jo ennen mua.

Nyt tein aamulla testin, joka näytti selkeää haamua ja mies vaikutti olevan siitä enemmän innoissaan kun minä. Itse en vaan luota noihin frsu early testeihin, joten odottelen vielä selvempää tulosta ennen kun innostun.

Mutta jos todella vielä tilaa yhdelle, niin eihän isompikaan ikäero olisi välttämättä paha. Olisivat isommatkin jo omatoimisempia kuopuksen vauva-aikana. 🤗
 
@Pumperoinen voi hitsi mikä tuuri teillä tuon ovisplussan kanssa!!! 😵‍💫 Ehkä ehditte, jos mies jaksaa talletella heti, kun pääsee töistä – ja jos sä et oo töissä, kun hyvä olla samassa paikassa. xD

@Ninspi @Tähtiin tuijottelija @Kali kuulostaa tutulta: täällä kanssa olin itse aktiivinen vavva-asian kanssa, mies on lämmennyt ajatukselle vasta myöhemmin. Edelleen aika paljon itse kannattelen aikataulua, aloitteita ja yrittämistä, mikä on tietysti henkisesti aika raskasta. Onneksi mies nyt menossa uimaritutkimukseen ensi viikolla, niin saadaan tietoa myös hänen tilanteesta eikä vain mun.

Vähän tietysti jännittää, että mitä sit, jos sieltä tuleekin huonot tulokset simppojen määrän tai laadun suhteen. No, ei kai sitä kannata kovasti etukäteen murehtia, kun muuten tulee murehdituksi sitten kahteen kertaan: etukäteen ja ajallaan.

@Zebra tiedätkö, voiko sille tehdä sitten mitään, jos munanjohtimet onkin tukossa? Ettekö te ollu julkisella hoidoissa, mutta IVF:ää eivät enää suostu teille tekemään? Muistanko oikein? Toivon tietysti itsekin, että se plussa nyt pärähtäisi tikkuun, niin ei tarvis tehdä aukkaria, kun se kuitenkin maksaa taas rahaa sekin. Kyllä ihan naurattaa, miten miesten kaikki tutkimukset on yleensä paljon vähemmän epämiellyttäviä ja lisäksi paljon halvempia ja nopeampia kuin naisten. Kai siinä on se, että naisten tutkimukset usein tehdään jollain vempaimilla ja pitää hoitaa kropan sisällä olevia juttuja. Miehellä lisääntymisvärkit on tossa ulkpuolella killuu, niin niitä helpompi tutkia ym. No onneksi saadaan nyt kelakorvaus kuitenkin.

@Kali vielä toinen tägäys sulle, mutta kerroit jossain ketjussa, milloin sulla olisi laskettu aika, jos plussa tulee, niin mä pidän peukkuja täällä oikein isosti teille! Nimittäin mulla on samana päivänä synttärit, niin toivon, että tää on hyvä merkki. <3

Myös turvaverkoista puhuttiin täällä, niin eipä meilläkään pahemmin ole turvaverkkoja. Miehen äiti tosin on ollut hoitamassa lapsenlapsiaan tähän mennessä, vaikka asuukin kaukana. Miehen molemmilla siskoilla siis lapsia. Mun vanhemmat on molemmat eläkkeellä sitten, kun meidän vavva joskus syntyy (jos syntyy), ja äitini on ainakin luvannut auttaa ja hoitaa ja olla tukena niin paljon kuin vain haluamme ja meille sopii. Isäni kanssa en ole koskaan edes puhunut siitä, että haluanko lapsia tai mitään, joten en tiedä, miten hän pystyisi tarvittaessa auttamaan.

Samoja keloja itsellä kuin monilla muillakin täällä, että toivoo, että tutustuisi sitten muihin saman ikäisten lasten vanhempiin ja saisi tukea toisistaan. Lisäksi mulla asuu lähellä ystäviä, joilla on lapsia, niin tuskin ihan yksin jäätäisiin. Ja kun meillä toiveena yksi lapsi, niin helpottaahan sekin, että on kaksi aikuista yhtä lasta kohden. Meistä kumpikaan ei tee myöskään vuorotyötä esim., mikä helpottaa arjen järjestämistä.

Omia voimavaroja kyllä mietin, mutta kai sitä on apua ja tukea saatavilla myös omaan jaksamiseen vanhempana.

Omanavasta ei sen kummempaa, että täällä edelleen odotellaan ovulaatiota, joskin paljon rauhallisemmilla mielin kuin viime kierrossa. CB:n dual hormone antoi nyt kolmatta aamua peräkkäin vilkkuva hymyn, samoin Oura on siirtänyt ovulaatioennustettaan perjantailta lauantaille. Eggigset tekee tuloaan, vaikka valkoista on vielä seassa. Näin ollen lauantai alkaa näyttää ihan todennäköiseltä ovulaatiopäivältä. Myös johtofollikkelin kokoa ja kasvuvauhtia arvioiden lauantai sopisi hyvin. Lääkäri sanoi tiistaina jotain, että ovulaatiotesti harvoin antaa plussaa ennen kuin follikkelin koko on kaksyt jotain milliä. En nyt muista, sanoiko hän 20 vai 21 vai 23 vai mitä, muistaako tai tietääko joku näistä?
 
Nyt avautuminen, taas. Skipatkaa jos ette jaksa lukea mutta pakko johonkin kirjoittaa. 🙄

Me saatiin eilen aikaan väsyineinä pienimuotoinen riita tästä vauva-asiasta. Mulle on ollut suhteen alusta asti selvää, ja oikeastaan jo ennen suhdetta että haluan neljä lasta mikäli ne minulle suodaan. Mies on aina ollut sellainen joojoomies, ja lähtökohtaisesti suomalaisjuntti joka vaan nyökyttelee ja jupisee. Ollaan oltu samaa mieltä lapsiluvusta ja se on ollut molemmille luonnollista, kun kummallakin on useampi sisarus. Nyt eilen sitten sanoi että ei kohta halua vauvaa ollenkaan jos en lopeta niistä puhumista. 🤷🏻‍♀️ Olin vähän että mitä hittoa, kai mä nyt puhun vauvoista kun meillä on yks sellanen, ja lähipiirissä useampi, teen vauvoille lahjoitussukkia jne. oma arki oikeasti pyörii vauva-asioiden ympärillä enkä edes höpötä miehelle että pitäis olla NYT tekemässä meille vauvaa, vaan ollaan menty kokoajan hänen tahtiin niin kuin minunkin mielestä pitääkin. Jäipä kyllä kirjaimellisesti paskan maku suuhun, kun me yleensäkin puhutaan aiheesta kuin aiheesta ja ihan rakentavasti eikä noin tyyliin "jos puhut niin en ainakaan tee sun kans vauvaa". Menee myös itsellä ilo seksistä, kun tuntuu että osapuoli A haluaisi "tehdö" vauvaa, ja osapuoli B välttelee kaikin keinoin että vauvaa ei edes vahingossa saada alulle.

Menin sit melko ärsyyntyneenä ja jopa vähän vihaisena nukkumaan, koska tuohan lähinnä aiheuttaa lisäkysymyksiä ja nyt tuntuu että haluaakohan tuo toinen edes enempää lapsia? Kiva pieni juttu sanoa ja jättää toinen sit yksin pohtimaan että mitähän tässä nyt taas tehdään. Ja kun olen sanonut jo synnytyksen jälkeen että jos herra haluaa taukoa vauvoista niin sanoo, että voin hankkia jonkun ehkäisyn - on aivan törkeän kipeät kuukautisen JA ovulaatio, eli täällä kärsitään kahden viikon välein. 😑 Saadaankohan tästä nyt kahdeksanvuotisen parisuhteen ensimmäinen riita aikaan.

Raivostuttava kommunikaatio-ongelma. Kai muakin ärsyttäis jos toinen vinkuisi kokoajan tekemään sitä vauvaa, vaan kun mua itseä ärsyttää kun en saa mitään irti tuosta puolisosta. Aina vaan tuota joojoo-jupinaa, kun itse haluan päätöksiä. Edes sen verran, haenko jonkun ehkäisyn ja unohdan koko vauva-asian, ettei tarvi kestää kuukautiskiertoa. Hohhoijaa tätä seilaavaa miestä.
Auts. Pakko vastaa heti sulle tähän, että kuulostaa valitettavasti tutulta myös meillä. Tosin mun mies ei ole sanonut tai uhkaillut, ettei teekään vauvaa mun kanssa tai ettei haluakaan lasta. Ainoastaan häntä on välillä tosi vaikea motivoida peitonheilutteluun, kun milloin mistäkin syystä ei oo just sellanen olo tai ei kiinnosta tai väsyttää tai jotain vastaavaa. Joskus sanoin, että jos hän ei halua lasta, niin kertoisi mulle sen sitten avoimesti ja suoraan kuin että toivoo, että luovutan tai että meillä ei vain tärppää, jos hän on tarpeeksi hankala yhdyntöjen suhteen.

Silloin sanoi, että "sä sitä enemmän haluat kuin mä, se on ihan varma", mutta on kuitenkin sanonut myös, että hänellekin lapsi olisi kyllä tervetullut.

On pidetty muutamia kehityskeskusteluja, mutta viimeksi eilen, kun tein aloitteen, oli ensimmäinen reaktio vähän vaikea. Onneksi onnistui sitten kuitenkin.

Hän näkee enemmän pelkoja ja uhkakuvia lapsen saamisessa ja hänen on omien sanojensa mukaan vaikea kuvitella lasta meidän elämään nyt, kun sellaista ei meillä vielä ole. Itse toivon, että ottaa vastuun omista tunteistaan ja avaa suunsa, jos onkin muuttanut mieltään – mä en jaksa aikuista ihmistä paapoa ja hänen oikkuja varmistella joka kuukausi.

Aina välillä mietin, että seuraavan kerran kun saan vastauksena "äh, ei oo sellainen olo" tai muuta yhtä ylentävää, niin sanon, että mä en ole meidän suhteen aikana koskaan antanut hänelle pakkeja vaan aina lähteny aloitteeseen mukaan, vaikka ei olisikaan haluttanut. Että jos häneltä nyt vaaditaan, että on saa muutaman kerran kuukaudessa tiettyinä päivinä orgasmin oman vaimon kanssa, niin ei varmaan ole kovin vastenmielistä. Tai jos on, niin sit on kyllä muutakin vialla. Ja ei, en tarkoita, että miehen pitäisi olla aina halukas ja aina valmis, mutta olishan se kiva, että olisi sitä edes välillä nyt, kun on jopa "syy" puuhailla.

Eilen illalla huvitin itseäni ajatuksella, että tässä nyt muhinoidaan ihan lääkärin määräyksestä, mutta en sentään sanonut miehelle mitään. xD

Noissa tilanteissa, kun tuntuu, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä ja ollaan tosi kaukana toisistamme, oon tavannut ottaa muutaman päivän happea ja miettiä rakentavan näkökulman, josta lähestyä miestä. Oon aika kipakkakielinen ja saatan sanoa tosi terävästi, jos oikein harmittaa. Sen takia tää on ollut hyvää harjoitusta sille, että opin malttamaan mieleni ja hengittämään syvään ja ajattelemaan välillä ihan muita asioita – ja aktiivisesti luomaan tilaa avoimelle dialogille.

Kovasti voimia teidän tilanteeseen, toivottavasti tuo oli mieheltä vain jokin yksittäinen harminpuuska ja menisi ohi pian. Toivottavasti löydätte keskusteluyhteyden ja umpisolmu alkaa aueta. <3
 
Auts. Pakko vastaa heti sulle tähän, että kuulostaa valitettavasti tutulta myös meillä. Tosin mun mies ei ole sanonut tai uhkaillut, ettei teekään vauvaa mun kanssa tai ettei haluakaan lasta. Ainoastaan häntä on välillä tosi vaikea motivoida peitonheilutteluun, kun milloin mistäkin syystä ei oo just sellanen olo tai ei kiinnosta tai väsyttää tai jotain vastaavaa. Joskus sanoin, että jos hän ei halua lasta, niin kertoisi mulle sen sitten avoimesti ja suoraan kuin että toivoo, että luovutan tai että meillä ei vain tärppää, jos hän on tarpeeksi hankala yhdyntöjen suhteen.

Silloin sanoi, että "sä sitä enemmän haluat kuin mä, se on ihan varma", mutta on kuitenkin sanonut myös, että hänellekin lapsi olisi kyllä tervetullut.

On pidetty muutamia kehityskeskusteluja, mutta viimeksi eilen, kun tein aloitteen, oli ensimmäinen reaktio vähän vaikea. Onneksi onnistui sitten kuitenkin.

Hän näkee enemmän pelkoja ja uhkakuvia lapsen saamisessa ja hänen on omien sanojensa mukaan vaikea kuvitella lasta meidän elämään nyt, kun sellaista ei meillä vielä ole. Itse toivon, että ottaa vastuun omista tunteistaan ja avaa suunsa, jos onkin muuttanut mieltään – mä en jaksa aikuista ihmistä paapoa ja hänen oikkuja varmistella joka kuukausi.

Aina välillä mietin, että seuraavan kerran kun saan vastauksena "äh, ei oo sellainen olo" tai muuta yhtä ylentävää, niin sanon, että mä en ole meidän suhteen aikana koskaan antanut hänelle pakkeja vaan aina lähteny aloitteeseen mukaan, vaikka ei olisikaan haluttanut. Että jos häneltä nyt vaaditaan, että on saa muutaman kerran kuukaudessa tiettyinä päivinä orgasmin oman vaimon kanssa, niin ei varmaan ole kovin vastenmielistä. Tai jos on, niin sit on kyllä muutakin vialla. Ja ei, en tarkoita, että miehen pitäisi olla aina halukas ja aina valmis, mutta olishan se kiva, että olisi sitä edes välillä nyt, kun on jopa "syy" puuhailla.

Eilen illalla huvitin itseäni ajatuksella, että tässä nyt muhinoidaan ihan lääkärin määräyksestä, mutta en sentään sanonut miehelle mitään. xD

Noissa tilanteissa, kun tuntuu, että toinen puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä ja ollaan tosi kaukana toisistamme, oon tavannut ottaa muutaman päivän happea ja miettiä rakentavan näkökulman, josta lähestyä miestä. Oon aika kipakkakielinen ja saatan sanoa tosi terävästi, jos oikein harmittaa. Sen takia tää on ollut hyvää harjoitusta sille, että opin malttamaan mieleni ja hengittämään syvään ja ajattelemaan välillä ihan muita asioita – ja aktiivisesti luomaan tilaa avoimelle dialogille.

Kovasti voimia teidän tilanteeseen, toivottavasti tuo oli mieheltä vain jokin yksittäinen harminpuuska ja menisi ohi pian. Toivottavasti löydätte keskusteluyhteyden ja umpisolmu alkaa aueta. <3

Kiitos myötäelämisestä! Meillä toimii kyllä muuten sänkyhommat aivan todella mukavasti, mutta nyt taitaa itseä hiertää enemmän tämä "jappasu" kun ensin sanotaan tätä ja tehdään toista. Oon kans melko suoraviivainen ihminen siinä mielessä, että en kestä jos sanotaan että tehdään asia A ja sitten se vaihtuukon välissä toiseen ja poiketaan sovitusta. 😬 Ärsyttää myös se, että kun en saa mitään oikeaa vastausta niin joko kärsin kivuissani turhaa tai sitten kärjistetysti haaskaan aikaani sellaisen ihmisen kanssa jonka tulevaisuudenhaaveet on hyvin erilaiset mitä minun. En myöskään halua paapoa aikuista ihmistä, mutta en aio enempää luopua omista haaveistani toisen takia. Paljosta olen nimittäin jo luopunut.

Mua harmittaa myös se, että kun itse ilmaisen (ja varsin kyvykkäästi ja rakentavasti, koska puhuminen ei ole minulle ongelma ollenkaan) mikä tässä tilanteessa harmittaa, niin mies tulee sitten itse tekemään aloitetta ja taas ollaan tilanteessa jossa hän haluaa seksiä sen vuoksi että se on kivaa, ja minä sen vuoksi että se on kivaa ja haluan vauvan ja tunnen oloni taas sellaiseksi, että jälleen oli kiva kerta ilman että pääsen yhtään lähemmäksi omia unelmia. 🤷🏻‍♀️ Tavallaan mies jatkaa täysin samoin, ihan sama olenko puhunut asioista vai en.

Meidän luonteissa on niiin iso ero. Toisesta on kiva kierrellä ja kaarrella, ja mä taas haluan vastauksia ja päätöksiä. Hohhoijaa.
 
Takaisin
Top