Voi hitsi,
@Syssymyssy, että kissa oli tällä kertaa rikki ja toinen out-of-order. Toivottavasti korjautuu vielä ja pääsette halittelemaan, oli sulla vavva mahassa tai ei. Iloa, jos on ja lohtua, jos ei. <3 Mä kirjoittelen fiiliksiä tänne foorumille ja lisäksi kerron mun äidille (tietää, että yritetään miehen kans lasta) ja yhdelle ystävälle, joka tietää. Välillä aika diippejäkin keloja, ja mies ei niitä ihan tavoita. Tutulta kuulostaa tuo reaktio, saan häneltä usein vastaavanlaisen. Jotenkin tuntuu, että hän vähän väheksyy ja mitätöi mun ajatuksia ja tunteita asian äärellä, vaikka tiedän, ettei tarkoita niin vaan tarkoittaa mua tsempata ja rohkaista. Ei ole luonteeltaan niin kova kelailija kuin mä vaan enemmän menee päivän kerrallaan ja ei jää asioihin juurikaan ns. jumiin. Somessa en ole, joten siellä ei tuu kirjoiteltua.
@Kali varmasti nää ns. merkkipäivät on vaikeita, kun tietää, että oma pieni olisi sylissä, jos raskaus vain olisi jatkunut. Toivotaan, että progesteronituesta nyt olisi sulle apua ja salamatkustaja saisi oikein tiukan otteen susta. <3
@Zebra must tuntuu, että haluttomuudesta edelleen aika vähän puhutaan sillain normaalina asiana vaan näkökulma on enemmän se, että haluttomassa ihmisessä on jotain vikaa ja haluttomuus on tila, josta pitäisi päästä eroon. "Seksi on parisuhteen liima" ja parisuhde, jossa ei ole seksiä, on kämppis- tai kaverisuhde. Ihan kuin ihmisillä ei voisi olla eri tarpeita ja eri toiveita parisuhteelle ja että seksi ainoastaan tekisi ihmissuhteesta parisuhteen. Ainakin mulle syyt olla oman puolison kanssa on muita kuin seksijuttuja, ja oon kiitollinen siitä, että meillä halut(tomuus) menee aika yksi yhteen. Oon ollut myös suhteessa, jossa toisella oli paljon enemmän haluja, niin se oli vähän raskasta, kun en halunnut sitten pakkejakaan antaa. Meillä kyllä samaa ollut ilmassa, että yliannostus talletteluihin tulee molemmille. Nyt ollut ke, to, la, ma. Viime kierrossa oli joka päivä tai joka toinen päivä siitä asti, kun vuoto loppui (kp 3) siihen, että ovulaatio tapahtui (kp 13). Oli se rankkaa, ja varsinkin harmitti, kun ei siltikään tärpännyt, vaikka tehtiin kaikki ns. oppikirjan mukaan.
Mun äidille sanoin jotain kp 20, että ei varmaan onnistunut, ja äiti ihmetteli, että miten niin ja mistä tiedän. Vastasin vain, että tuli vaan sellainen olo, ettei se onnistunut. Äiti piti toiveita yllä, kunnes vuoto alkoi, ja totta kai minäkin, mutta osasin kyllä menkkoja odottaa alkaviksi.
@Anni123 tervetuloa kerhoon, täällä tosiaan viime kierto oli kunnon oppikirjaesimerkki vauvantekohommista, mutta ei silti tärpännyt. Meillä eka yk oli 8/25, ja silloin laskeskelin ja tikuttelin ovulaatiota ja ajoitettiin yhdynnät sen mukaan "oikein", mutta en saanut edes haamuviivaa herkkään testiin, en edes roskishaamua. Sit meni muutama kierto vähän silmät kiinni ja sinne päin, mutta marraskuussa sit pidettiin kehityskeskustelu, missä kerroin, että jos lasta halutaan yrittää, niin näillä yhdyntämäärillä sitä ei koskaan tule. Kerroin myös siitä, että en halua häntä painostaa petipuuhiin, koska tuntuu pahalta, kun hän sanoo, ettei huvita ja ei kiinnosta ja ei ole sellainen olo ja väsyttää jne. Mutta että sekin, jos nyt sit sen takia pitää taas odottaa kierto, ja voi olla että hänellä ei silloinkaan tee mieli, niin sekin tuntuu tosi pahalta. Kerroin, että rakastan häntä tosi paljon ja haluaisin hänen kans yrittää saada yhteisen lapsen. Jos sitä sit yrittämisestä huolimatta ei tule, niin se on eri asia, mutta toivon, että nyt ihan oikeasti yritettäisiin. Sitten kerroin vielä taas jälleen kerran samat faktat naisen lisääntymisterveydestä ja siitä, että ovulaatio ei kysy, tekeekö mieli (mä en ovulaatiota huomaa libidosta) ja että ei mullakaan välttämät ole sellainen olo, mutta yhdyntöjä pitää hedelmällisessä ikkunassa olla paljon, jotta raskaus voisi alkaa edes teoriassa.
Tuntuu jotenkin nöyryyttävältä joutua ruikuttamaan ja anelemaan, enkä ole sitä tehnytkään vaan olen usein luovuttanut heti, kun mies sanoo, että "kai se sit pakko on" tai jotain muuta yhtä rohkaisevaa. Tuon edellä kertomani keskustelun jälkeen olen nyt viime ja tässä kierrossa sanonut, että niin, kyllä se vähän niin kuin on, koska nyt on ne päivät ja ensi viikolla on liian myöhäistä. Jos ollaan liikkeellä liian aikaisin tai liian myöhään, niin vedetään vesiperä.
Omanapaa loppuun: Kp 15 alkoi tänään ja olin eilen ihan varma, että lämmöt olisi jo koholla, mutta ei vieläkään. Leposykkeet sen sijaan on laskemaan päin ja valkovuoto muuttunut voidemaiseksi. Sylkitestissä ei näkynyt enää saniaisia vaan ainoastaan pisteitä, eilen vielä näkyi molempia. Eilen aamulla oli valkovuodossa vielä valkuaismaista viskositeettiä, mutta oli jo selkeästi muuttumassa voidemaiseksi.
Olen tälle kiertoa hakenut vauvaenergiaa kummilapsesta, joka on 3 kuukauden ikäinen ihana pötkylä ja ottaa kivasti kontaktia, hymyilee ja muuta. Ihan sydän sulaa, kun saan seurata ystäväni kasvua äitiyteen ja hänen ja vauvansa vuorovaikutuksen kehittymistä, sitä yhteyttä, joka heidän välilleen on muodostunut ja joka jatkuvasti vahvistuu. En yleisesti ottaen ole kovin lapsirakas tai sellainen, että välittäisin lapsista, mutta parin ystävän lapset on kivoja ja heidän kasvuaan (sekä lasten että vanhempien) on ilo seurata. Jos mä ja mun puoliso ei koskaan saada omaa lasta, niin hyväksyn sen kyllä, mutta aion kyllä kääntää kaikki mahdolliset kivet, jotta toive toteutuisi. Sillä välin keskityn hemmottelemaan kummilasta ja hänen äitiään. <3 Oon joka kerta mennessäni vienyt jotain, esim. ruokaa, lämpimäisiä, vaippoja tai kosteuspyyhkeitä. Ajattelen, että vauvaperheessä kaikki pienikin apu on tarpeen, ja samalla, kun leivon kotiin, teen jotain hyvää myös ystävälleni ja hänen perheelleen. Tai just vaippoja kuluu aina ja niihin menee paljon rahaa, niin kiva kun voi auttaa arjen kuluissa edes vähän.