Oltiin päätetty, että ainakaan ennen rakenneultraa ei kerrota kenellekään. Mutta enpä sitten pystynyt pitämään salaisuutta parhaalta ystävältäni viikonloppuna. Joidenkin ruokien välttely herätti jo ihmettelyä ja tuntui niin pahalta valehdella hänelle, että oli pakko kertoa. Ja muutenkin meillä oli yhteisiä reissu suunnitelmia ym syksylle, joihin tämä varmasti tulisi vaikuttamaan ja hän nyt jokatapauksessa olisi se, kelle itkisin, jos meneekin kesken.
Vanhemmille kerrotaan varmaan sitten sen rakenneultran jälkeen, mutta nyt on jotenkin sellainen olo ettei muille huvita edes oikein kertoa. Että katsooko sitten vaan mielenkiinnolla, että missä vaiheessa joku kehtaa alkaa arvostelemaan mahan kokoa
Vanhemmille kerrotaan varmaan sitten sen rakenneultran jälkeen, mutta nyt on jotenkin sellainen olo ettei muille huvita edes oikein kertoa. Että katsooko sitten vaan mielenkiinnolla, että missä vaiheessa joku kehtaa alkaa arvostelemaan mahan kokoa
Syksyn raskaudessa kerroin vähän ennen ekaa ultraa ja silloin ekassa ultrassa syke löytyi, mutta neljä viikkoa myöhemmin todettiin kkm. Vanhin tytär oli mun tukihenkilönä kun lääkkeellisesti tyhjennettiin sairaalassa.
) Ja sen jälkeen vaikka olen yksin käynyt kotona, niin silti ovat kohdelleet mua jotenkin aikuisemmin ja kohteliaammin 
