Läheisille kertominen

[SyysSumu]

Oltiin päätetty, että ainakaan ennen rakenneultraa ei kerrota kenellekään. Mutta enpä sitten pystynyt pitämään salaisuutta parhaalta ystävältäni viikonloppuna. Joidenkin ruokien välttely herätti jo ihmettelyä ja tuntui niin pahalta valehdella hänelle, että oli pakko kertoa. Ja muutenkin meillä oli yhteisiä reissu suunnitelmia ym syksylle, joihin tämä varmasti tulisi vaikuttamaan ja hän nyt jokatapauksessa olisi se, kelle itkisin, jos meneekin kesken.

Vanhemmille kerrotaan varmaan sitten sen rakenneultran jälkeen, mutta nyt on jotenkin sellainen olo ettei muille huvita edes oikein kertoa. Että katsooko sitten vaan mielenkiinnolla, että missä vaiheessa joku kehtaa alkaa arvostelemaan mahan kokoa

 

[Angelina]

Mies on kertonut osalle läheisilleen, minä vasta parhaalle ystävälle. Lopuille kerron vasta kun rv 12 täynnä

 

[Untuvapilvi]

Esikoisesta kerrottiin pari viikkoa nt-ultran jälkeen ensin molempien vanhemmille ja sisaruksille ja sitten ystäville. Nyt en ole vielä asiaa juurikaan ajatellut. Toisaalta olisi kiva kertoa läheisimmille jo vaikkapa varhaisultran jälkeen niin ei tarvitsisi yrittää pahoinvointia piilotella yhtään enempää. Mutta toisaalta taas haluaisin asian pitää pidempään vielä meidän omana salaisuutena

 

[Kitshu]

Todennäköisesti kerrotaan nt-ultran jälkeen lähimmälle perheelle. Töissä haluaisin pitää asiasta matalaa profiilia niin pitkään kuin mahdollista. Esimiehelle kyllä pakko kertoa viimeistään elokuun lomien jälkeen, jotta saan järjesteltyä mahdollisia neuvolakäyntejä ym.

 

[Kultakataja_]

Kahdelle siskolle ja yhdelle ystävälle oon kertonut. Odotetaan vanhemmille kertomista vielä, varmaan kerrotaan sitten ekan neuvolan tai ekan ultran jälkeen. Olen kuitenkin saanut jo "live" -vertaistukea siskoilta, niin ei polttele enää se kertominen, kun on saanut jo jollekin kertoa. Miehen äidille on varmaan jännä kertoa, kun se on oottanut koko elämänsä lastenlapsia (tosin on ollut tosi kunnioittava, eikä oo painostanut mitenkään!) ja on varmaan ratketa onnesta uutiset kuullessaan. Omille vanhemmille kertominen ei tunnu mitenkään "jännältä", kuvittelen, että he suhtautuu asiaan suhteellisen neutraalisti, kun heillä on jo lastenlapsia, eivätkä ole mitenkään erityisen vahvoja tunneilmaisultaan muutenkaan. :D

 

[NM90]

Me ei olla vielä kerrottu kelleen. Ajattelin, että eilisen ultran jälkeen oltaisiin kerrottu, mutta oon jotenkin ihan lukossa. Ei saatu ultrasta kuvaa, en tajunnut edes pyytää, sillä olisi ollut helppo kertoa lapsille.
Seuraava ultra on vasta kuukauden päästä, sillä korvataan np-ultra. En tiedä haluanko olla niin kauan hiljaa, lapsille varsinkaan. Vähän jännittää miten isommat ottaa asian vastaan.

Onko teillä ollut jotain kuvia, runoja tms miten te ootte kertonut? Vai ihan vaan sanomalla.

 

[Evena]

Me ei miehen kanssa olla kerrottu vielä kenellekään, nyt rv 9+0 ja huomenna eka ultra. Hieman harmittaa, etten ole edes vanhimmille tyttärille kertonut, koska pelottaa, että huomenna tuleekin ikäviä uutisia ja sitten on kuitenkin pakko kertoa. Syksyn raskaudessa kerroin vähän ennen ekaa ultraa ja silloin ekassa ultrassa syke löytyi, mutta neljä viikkoa myöhemmin todettiin kkm. Vanhin tytär oli mun tukihenkilönä kun lääkkeellisesti tyhjennettiin sairaalassa. (Olin hänen edessään urhea, itkin sairaalassa vain jäädessäni hetkeksi yksin ja ollessani lääkärin vastaanotolla ilman häntä.)

Meillä oli viikonloppuna juhlat ja mun vatsa turposi päivän aikana ihan palloksi, ei sitä olisi millään mekolla peittänyt, tiedä sitten kuinka moni on katsonut sillä silmällä.

 

[Taateli88]

@NM90 Me saatiin varhaisultrasta kuvia ja nauhoitin videopätkän missä näkyi syke. Mun vanhemmille käytiin kuvat näyttämässä heti kotimatkalla ja siskoilleni laitoin videopätkän viestillä pienen runon kanssa.

 

[Snadi D]

Me nyt kuitenkin päätettiin, ettei vielä kerrota kenellekkään sukulaisille, vaikka kaikki oli hyvin varhaisultrassa.

 

[ISLI]

Olis kiva kuulla ideoita, miten kertoa raskaudesta muille?

Esikoisen kohdalla otin kuvan kengistä rivissä ja niiden yläpuolelle merkittynä syntymäkuukausi ja vuosi: isän kengät, minun kengät ja vauvan kengät.

Toisen kohdalla lähetettiin sukulaisille kuva, jossa esikoinen katsoo vauvan ultrakuvaa.

Kolmannen kohdalla otettiin kuva, jossa esikoinen ja kakkonen ovat sylikkäin ja kakkonen pitää ultrakuvaa.

Mitähän nyt keksittäis...

 

[Yönkukka]

Hauskin mitä mä oon kuullu on kuva yhdestä pullasta uunissa. En oo ite vielä ehtinyt miettimään, tähän asti oon kertonut kaikille naamatusten, mutta jossain vaiheessa pitää varmaan keksiä joku yleisilmoitus jonka voi laittaa sit kaikille kerralla. Se saattaa omalla kohdalla olla joku runo.

 

[ISLI]

Kerroin viikonloppuna raskaudesta tädilleni, joka on minulle yhtä läheinen kuin äiti. Äitini kuoli yllättäen neljä vuotta sitten. Tätini kertoi nähneensä unta että meille tulisi neljäs pikkuinen ja ilahtui uutisista.

 

[Yönkukka]

Mä kerroin tänään lopulle perheelle eli niille sisaruksille joita en oo nähny viime aikoina. Oli ihana jutella varsinkin mun siskon kans kun sillä on lapsia ja se lupaski mulle äitiysvaatteita lainaan eli toistaiseksi jätän ne sit hankkimatta. Aion soitella tänään myös mummin kans ja kertoa lopuille kavereille. Ja just tänään sen takia että käytiin nt-ultrassa tänään ja siellä kaikki oli hyvin.

 

[Ansq]

Kerroin viikonloppuna raskaudesta tädilleni, joka on minulle yhtä läheinen kuin äiti. Äitini kuoli yllättäen neljä vuotta sitten. Tätini kertoi nähneensä unta että meille tulisi neljäs pikkuinen ja ilahtui uutisista.

Mie kun kerroin iskälle jokunen viikko takaperin, niin hänkin oli nähnyt unta, että meille tulee vauva ja oli miettinyt, että voikohan olla… hyvin läheiset osaa joskus aavistaa oikein Esikoinen oli siis menossa sinne hoitoon mun neuvolalääkärikäynnin ajaksi, niin oli siitä sitten nähnyt unta että mun vapaan tarve liittyy vauvaan

 

[Aakkoset]

Mä pistin omille vanhemmille videon, jossa lapsen mahan päällä istui pupu joka katseli kuvaa ja samalla kyselin häneltä mitä kuvassa näkyy

 

[bandoo]

Kerrottiin raskaudesta eilen esikoiselle, ja hän suhtautui niin kuin suuressa elämän myllerryksessä yleensäkin aluksi, eli kielsi koko asian. Sanoin, että voi tulla puhumaan asiasta kun siltä tuntuu.

 

[Emp]

Mun on ollut vaikea kertoa raskaudesta oikein kenellekkään. Varsinkin vanhemmille oli vaikea kertoa. Vaikka olen yli 30, olen kuopus ja vanhempani suhtautuvat minuun edelleen jotenkin kuin lapseen. Lisäksi heillä on jo ennestään 8 lastenlasta ja ovat jo vanhuksia, joten tiedän, ettei sieltä ole hirveästi apuja luvassa. Tuntui pahalle ajatus, että minun lapsi olisi heille jo isovanhempina liikaa. Mutta kun sain viimein kerrottua, niin ihan hyvin suhtautuivat.

 

[Kultakataja_]

Mun on ollut vaikea kertoa raskaudesta oikein kenellekkään. Varsinkin vanhemmille oli vaikea kertoa. Vaikka olen yli 30, olen kuopus ja vanhempani suhtautuvat minuun edelleen jotenkin kuin lapseen. Lisäksi heillä on jo ennestään 8 lastenlasta ja ovat jo vanhuksia, joten tiedän, ettei sieltä ole hirveästi apuja luvassa. Tuntui pahalle ajatus, että minun lapsi olisi heille jo isovanhempina liikaa. Mutta kun sain viimein kerrottua, niin ihan hyvin suhtautuivat.

Monesti noita perheen sisäisiä dynamiikoita on hankala muuttaa; vaikka olisikin jo aikuinen, niin silti on jotenkin aina vaan lapsi vanhempien silmissä. Mutta, suuret elämänmuutokset on aina mahdollisuus muuttaa ja vaikuttaa siihen dynamiikkaan. Kun muutin yhteen mun miehen kanssa, ja aloin käymään hänen kanssaan vanhemmillani kylässä, niin jotenkin selkeästi heidän käytöksensä muakin kohtaan muuttui, kun yhtäkkiä seurassa oli vieras mies! (Ei siis enää vieras, mutta silloin alkuaikoina ) Ja sen jälkeen vaikka olen yksin käynyt kotona, niin silti ovat kohdelleet mua jotenkin aikuisemmin ja kohteliaammin

Uskon, että kun vauva syntyy, niin se varmaan vaikuttaa myös teillä dynamiikkaan ja siihen miten kohtelevat sua, ja kun sinäkin muutut siinä, niin he aistivat sen muutoksen ja tiedostamatta reakoivat myös siihen. Hyvä että suhtautuivat hyvin ja sun vauva ei ole todellakaan liikaa