Mä haluaisin pitää raskauden salaisuutena syntymään asti jos voisin
jotenkin viime syksy jätti traumat ja huomasi, että vaikean menetyksen jälkeen harva edes osasi olla tukena. Jotenkin siitä, että muut tietää raskaudesta ei oikeen oo hyötyä ja tuntuu, että moni vaan voivottelisi, stressaisi ja odottaisi huonoja uutisia.. Nyt aika vahvasti sellainen olo, että tätä raskautta haluaa varjella muilta ja toivon, että voin jättää kertomisen suurimalle osalle rakenneultraan.. ehkä lähiperheelle pitää kertoa nt-ultran jälkeen, jos sinne päästään, kun on joulu tulossa..
Onneksi mulla on pari läheistä ystävää, jolle voi/täytyy pian kertoa. Heidän koen olevan tukena "sopivalla" tavalla tilanteessa kuin tilanteessa
eivät asu lähellä, niin ei tarvii usein nähdä ja keskustella raskaudesta
esikoiselle toivon, että uskalletaan kertoa nt-ultran jälkeen, mutta saa nähdä. Viimeksi oli hirveä kertoa, että pikkusisaruksia ei ole enää
hän kovasti toivoo pikkisisarusta, niin olisi ihana voida ilahduttaa 
Mutta nää mietteet voi vielä muuttua monta kertaa
jos tulee yhtä paha pahoinvointi kuin viimeksi, pakko varmaan paljastaa osalle aikaisemmin.
Onneksi mulla on pari läheistä ystävää, jolle voi/täytyy pian kertoa. Heidän koen olevan tukena "sopivalla" tavalla tilanteessa kuin tilanteessa
Mutta nää mietteet voi vielä muuttua monta kertaa
