Gynegologiset laskeumat ja niiden hoito

Uusi tilannepäivitys. Onnistun nykyään juoksemaan useamman kilometrin ilman karkailua, eli laskeumat on ilmeisesti vetäytyneet pois. Nyt vaan pitää jatkaa myös lantionpohjan jumppaa, että pysyvät ylhäällä.
 
Halusin vaan tulla kiittämään tästä ihanan rehellisestä keskustelusta @Pingviiniemo kaikkine päivityksineen. Synnytyksestäni on nyt 9 kk ja palautuminen on sanoinkuvaamattoman vaikean ja kamalan raskauden jälkeen ollut lisää painajaista painajaisen perään. Lantionpohja tuntuu yhä oudolle, pimpsassa sekä etu- että takaseinämä pullottaa, kohdunnipukkakin tuntuu alempana kuin ennen ja keho ei kestä mitään iskutusta, vaan heti ilmenee hankalaa virtsankarkailua, minkä lisäksi on jatkuvaa pissahädän tunnetta.

Julkiselta ei saa mitään apua, ennenkuin on kulunut vuosi synnytyksestä, koska kaikki vaivat siihen asti kuulemma normaaleja. Kuitenkaan en niin lähipiiristä kuin mistään keskustelupalstaltakaan ole löytänyt mitään vertaistukea enkä yhtäkään ihmistä, kellä olisi mitään tämmösiä ongelmia ollut vielä näin pitkän ajan kuluttua synnytyksen jälkeen. Myös toosan ulkonäkö ja tuntuma on kaikilla palautunut viimeistään muutamassa kuukaudessa entisenlaiseksi, eikä kellään ole mitään ihmeen ”pullotuksia” tai laskeumia. Että ei kyllä tunnu nämä omat vaivat kovinkaan normaalille.

Lantionpohjan oireilu on niin hankalaa, että välillä elämä tuntuu sen takia tosi synkältä, kun ei voi huoletta yskiä tai palata liikuntaharrastustensa pariin ainakaan vielä, jos koskaan. On niin kovin toivoton ja yksinäinen olo. Tää keskustelu on tuonut mulle ihan hirveän paljon lohtua niinä huonoina päivinä. Ehkä elämä on vielä joskus mahdollista mullekin, jos maailmassa on myös joku toinen, jolla kaikki ei palautunut kohdalleen vain muutamassa kuukaudessa. 🥺
 
Halusin vaan tulla kiittämään tästä ihanan rehellisestä keskustelusta @Pingviiniemo kaikkine päivityksineen. Synnytyksestäni on nyt 9 kk ja palautuminen on sanoinkuvaamattoman vaikean ja kamalan raskauden jälkeen ollut lisää painajaista painajaisen perään. Lantionpohja tuntuu yhä oudolle, pimpsassa sekä etu- että takaseinämä pullottaa, kohdunnipukkakin tuntuu alempana kuin ennen ja keho ei kestä mitään iskutusta, vaan heti ilmenee hankalaa virtsankarkailua, minkä lisäksi on jatkuvaa pissahädän tunnetta.

Julkiselta ei saa mitään apua, ennenkuin on kulunut vuosi synnytyksestä, koska kaikki vaivat siihen asti kuulemma normaaleja. Kuitenkaan en niin lähipiiristä kuin mistään keskustelupalstaltakaan ole löytänyt mitään vertaistukea enkä yhtäkään ihmistä, kellä olisi mitään tämmösiä ongelmia ollut vielä näin pitkän ajan kuluttua synnytyksen jälkeen. Myös toosan ulkonäkö ja tuntuma on kaikilla palautunut viimeistään muutamassa kuukaudessa entisenlaiseksi, eikä kellään ole mitään ihmeen ”pullotuksia” tai laskeumia. Että ei kyllä tunnu nämä omat vaivat kovinkaan normaalille.

Lantionpohjan oireilu on niin hankalaa, että välillä elämä tuntuu sen takia tosi synkältä, kun ei voi huoletta yskiä tai palata liikuntaharrastustensa pariin ainakaan vielä, jos koskaan. On niin kovin toivoton ja yksinäinen olo. Tää keskustelu on tuonut mulle ihan hirveän paljon lohtua niinä huonoina päivinä. Ehkä elämä on vielä joskus mahdollista mullekin, jos maailmassa on myös joku toinen, jolla kaikki ei palautunut kohdalleen vain muutamassa kuukaudessa. 🥺
Ihana kuulla että meistä on ollut lohtua! Mulle tosiaan niinkuin sanoinkin, gyne sanoi että vuosi ei aina kaikille riitä. Parikin vuotta voi mennä todellisuudessa palautua lopulliseen pisteeseen. ❤️

Mulla taustalla myös vaikea synnytys ja pitkä ponnistusvaihe 2.5 tuntia. Tällä hetkellä elän normaalia elämää ja laskeumat on tosi lieviä, mitä en ois uskonut vielä silloin kun oli suolen hallinnan vaikeuksia ja karkailua.

Pullotusta on, mutta se on helpottanut hirmuisesti.

Tsemppiä sullekkin toipumiseen ja sit vaan yhteyttä lääkäriin jos ei sen vuoden kuluttua ole tilanne helpottanut riittävästi.
 
Takaisin
Top