Muuttiko vanhemmaksi tulo pukeutumistasi?

[Aaltokukka]

Ei oo tapahtunu mitää muutosta. Mutta tää mun tyyli onki ollu vaa super mukavuuden haluinen. Oon ennenki pitäny vaa collareita, legginsejä, perus t-paitoja ja villaneuleita yms. Tällä mennään

Tuohon tyyliin voisin itsekin siirtyä, jos/kun jotain on tehtävä. Mulla farkkujen jatkeena ollut bootseja ja korkkareita +töissä turvajalkineita, joista mikään siellä hiekkalaatikolla ei ole ehkä se paras jalkine.

 

[Susanie]

Ei oo äitiys eikä ikä muuttanu minishortsit tai minimekko menee kesällä edelleenkin päälle eikä oo teini vielä valittanu

 

[Vargynja]

Tuohon tyyliin voisin itsekin siirtyä, jos/kun jotain on tehtävä. Mulla farkkujen jatkeena ollut bootseja ja korkkareita +töissä turvajalkineita, joista mikään siellä hiekkalaatikolla ei ole ehkä se paras jalkine.

Bootsit ja korkkarit ei kieltämättä ole ehkä kovin hyvät jalkineet hiekkalaatikolla. Ehkä sinne kannattaa hankkia jotain muuta. Mutta mikään ei estä käyttämästä niitä vaikka kaupassa käydessä, jos se tuntuu hyvältä. Itsekin kyllä huomaan lasten kanssa panostavani enemmän käytännöllisyyteen kuin ehkä ennen lapsia. Esikoisen myötä tuli esimerkiksi hankittua vedenpitävät ulkoiluvaatteet.

 

[Bella Swan]

Juu, väsyneenä ei jaksa laittaa kunnollisia vaatteita. Ja kaikki kivat vaatteet jääneet pieneksi, tuntunut vuodet turhalta ostaa uusia kun koko koko ajan muuttuu.
Jos näitä ei olisi, tyyli olosi kyllä täysin sama kuin ennen lapsiakin. Nyt on vaan osittain.

 

[Reeta]

Kyllä mun vaatekaappi meni käytännössä kokonaan uusiksi äidiksi tulon myötä, joskin ikää tuli samassa rytäkässä lisää joten voi johtua siitäkin. Ennen äidiksi tuloa mietin vaatteita paljon, käytin vartaloa imarteleva vaatteita ja pyrin tuomaan parhaat puolet esiin. Vähät välitin vaatteiden laadusta tai käyttöiästä

Nykyään ostan vaatteita paljon harvemmin, mutta paljon laadukkaampia. Harkitsen ostoksia paljon kauemmin. Panostan käytännöllisin, kestäviin ja mukaviin (joskin edelleen kauniisiin) vaatteihin.

 

[VäriSointu]

Kyllä mun vaatekaappi meni käytännössä kokonaan uusiksi äidiksi tulon myötä, joskin ikää tuli samassa rytäkässä lisää joten voi johtua siitäkin. Ennen äidiksi tuloa mietin vaatteita paljon, käytin vartaloa imarteleva vaatteita ja pyrin tuomaan parhaat puolet esiin. Vähät välitin vaatteiden laadusta tai käyttöiästä

Nykyään ostan vaatteita paljon harvemmin, mutta paljon laadukkaampia. Harkitsen ostoksia paljon kauemmin. Panostan käytännöllisin, kestäviin ja mukaviin (joskin edelleen kauniisiin) vaatteihin.

Minä olen myös ollut tietoinen siitä, minkä mallisia ja värisiä vaatteita minun kropalla ja väreillä kannattaa käyttää. Ja ennen raskauksia käytin pääasiassa niitä kaikkein imartelevimpia. Työni oli myös sisätyötä, jossa olin jonkin verran myös ihmisten edessä, joten ulkonäkö oli mukavuutta tärkeämpi.
Tykkään samoista vaatteista edelleen ja ne mahtuivat ennen tätä viimeistä raskautta päälleni. Tein tässä välissä eri työtä, jossa mukavuus ja joustavuus ja pestävyys ovat tärkeämpiä kuin ulkonäkö, joten olen oikeastaan laajentanut käytettävien vaatteiden skaalaa sinne mukavampaan suuntaan. Kotona käytän mukavia vaatteita enemmän kuin ennen raskauksia. Vanhoista vaatteista fiftari- ja muut vintagevaatteet ovat itselleni niitä tärkeimpiä, toivonkin että vyötärö palaa edes lähelle entistä, että voin niitä välillä käyttää.

 

[Aloy]

Vanhemmuutta enemmän pukeutumiseen on vaikuttanut etätyöskentely . Käyn toimistolla kerran kuussa, ja silloin on kiva kaivella kaapista ne aiemmat normi vaatteet (suoraa housua jne). Samoin jos mennään ravintolaan syömään, sekin ehkä kerran kuussa nykyään. Kotona ollessa tulee mentyä mukavuus ja helppous edellä, joten käytän aika paljon legginsejä, mutta koska työ sisältää sen verran asiakaspuheluja, pidän yläosana neuleita ja rentoja jakkuja. Kauppareissut tulee tehtyä yleensä ulkoilun ohessa, eli ulkoilu/lenkkeilyvaatteissa.

 

[Foreverfever]

Lasten saamisen jälkeen olen alkanut pukeutumaan mukavuus ja käytännöllisyys edellä. Kaikki korkokengät ja siistimmät vartalonmyötäiset joustamattomat takit lähtenyt pois kun ei niissä kiva ole lapsia kantaa.
Ulkoilu tai urheilu vaatteissa arkena vapaalla sekä työmatkoilla. Myös tavalliset rintaliivit sai väistyä kun ei nämä tyhjät nahkapussit niissä pysy mitenkään paikallaan.
Pelkän mustan sijaan olen yrittänyt (huonolla menestyksellä) lisätä myös jotain värikkäämpiä vaatteita käyttöön.

 

[Wendla]

On kyllä muuttanut pukeutumista. Vapaa-aikana päällä oikeastaan vaan jotain treenileginssejä ja t-paitoja. Omaan pukeutumiseen ei vain ole jaksanut panostaa. Nyt onkin sitten iskenyt pienoinen kriisi, kun tuntuu etten näytä yhtään itseltäni. Tuossa eilen katselin söpöjä kellohameita netistä, mutta sitten tajusin, että mehän ollaan yrittämässä pikkukakkosta, ei nyt kannata ostaa kellohameita, kun ei niitä raskaana ollessa voi kuitenkaan pitää. Ja sitten jos raskaana tulisi lisäkiloja, niin ei niitä voisi käyttää myöhemminkään. Pienoinen pettymys kyllä iski. Uuden nahkatakin sentään uskalsin ostaa, se kun on vähän läysempää mallia.

 

[Suskikitten]

Itse oon miettinyt omaa pukeutumistani, kun ei se ihan suomalaisessa katukuvassa keskivertoa ole. Raskaana pukeuduin tyylilleni uskollisena enemmän kuin aiemmin, sit imetys rajoitti käytännön syistä pukeutumistani hippusen muttei paljoa. Nykyään imetyksen vähennyttyä pukeudun vähän enemmän urheilullisesti kun taapero on menevämpää sorttia ja normaali tyylini ei ihan sovellu perässä konttaamiseen. Vaikkakin oon suunnitellut jo miten pystyn ylittämään nämä rajoitteet niin että pystyn pukeutumaan ja paimentamaan taaperoa samaan aikaan.

Toki oon miettinyt että miten muut suhtautuu kun on katukuvasta poikkeavan näköinen äiti… vielä ei oo tullut suoraa päin näköä kukaan sanomaan mitään negatiivista. Ehkäpä suomessa siitä ei välitetä että erikoinen mamma…

Mitä mielipiteitä teillä on pukeutumistyyliltään erilaisen näköisistä äideistä? (Ajattelin että tää keskustelu olisi nyt lähiten aihetta hipova)

 

[Aakkoset]

Itse oon miettinyt omaa pukeutumistani, kun ei se ihan suomalaisessa katukuvassa keskivertoa ole. Raskaana pukeuduin tyylilleni uskollisena enemmän kuin aiemmin, sit imetys rajoitti käytännön syistä pukeutumistani hippusen muttei paljoa. Nykyään imetyksen vähennyttyä pukeudun vähän enemmän urheilullisesti kun taapero on menevämpää sorttia ja normaali tyylini ei ihan sovellu perässä konttaamiseen. Vaikkakin oon suunnitellut jo miten pystyn ylittämään nämä rajoitteet niin että pystyn pukeutumaan ja paimentamaan taaperoa samaan aikaan.

Toki oon miettinyt että miten muut suhtautuu kun on katukuvasta poikkeavan näköinen äiti… vielä ei oo tullut suoraa päin näköä kukaan sanomaan mitään negatiivista. Ehkäpä suomessa siitä ei välitetä että erikoinen mamma…

Mitä mielipiteitä teillä on pukeutumistyyliltään erilaisen näköisistä äideistä? (Ajattelin että tää keskustelu olisi nyt lähiten aihetta hipova)

Mua kiinnostaisi tietää mitä tarkoitetaan erilaisesta pukeutumistyylistä? Onko värikkäämpiä vaatteita vai kuinka eroaa katukuvasta?

Itse käytän aika paljon Suomalaisia tai Eurooppalaisia vaatemerkkejä. Olen aika tarkka missä maassa vaate valmistetaan, istuvuudesta ja mitä materiaalia vaate sisältää. En myöskään ostele uusia vaatteita ym. Kauhean usein, vaan ne on harkittuja ostoksia, joita saatan pohtia vuodenkin verran. Joten kaapista löytyy aika tarkkaan harkittuja vaatteita ja asusteita. Tyylini on varmaankin suht minimaalinen, huoliteltu, mutta rento. Puen itselle mieluisia värejä (murretut värit) ja kuoseissa. Toki suosin mm. Paljasjalkakenkiä, sään mukaista ja pitkäikäisitä vaatetusta. Mutta aika harvoin minut näkee lapsen kanssa verkkareissa tai hupparissa. Eri asia metsässä samoilu, jolloin asianmukaiset vaatteet.

Raskaus ja imetys toki vaikuttaa jonkun verran pukeutumiseeni, mutta ei paljoa. Esikoista odottaessa hankin tyylille sopivia raskaus/imetysvaatteita, nyt olen samat vaatteet kaivanut varastosta käyttöön.

 

[Suskikitten]

Mua kiinnostaisi tietää mitä tarkoitetaan erilaisesta pukeutumistyylistä? Onko värikkäämpiä vaatteita vai kuinka eroaa katukuvasta?

Kunnon kuppikakku siluettinen mekko, näyttäviä printtejä, pitsiä, rusetteja ja röyhelöitä. Japanilainen tyyli lolita (jolla ei ole tekemistä lolita kirjan tai elävänä nukkena elämisen kanssa, eka oli huono tuuri nimensuhteen ja jälkimmäinen median luoma harhaluulo).

Suurin osa vaatteistani on japanin suunnalta. Joitakin asusteita olen valmistanut itse tai ostanut suomalaisilta harrastajilta.

 

[Aakkoset]

Kunnon kuppikakku siluettinen mekko, näyttäviä printtejä, pitsiä, rusetteja ja röyhelöitä. Japanilainen tyyli lolita (jolla ei ole tekemistä lolita kirjan tai elävänä nukkena elämisen kanssa, eka oli huono tuuri nimensuhteen ja jälkimmäinen median luoma harhaluulo).

Suurin osa vaatteistani on japanin suunnalta. Joitakin asusteita olen valmistanut itse tai ostanut suomalaisilta harrastajilta.

Mun mielestä on mahtavaa, että se oma minuus ja tyyli pysyy. Vaikka elämäntilanteet muuttuu On niin helppoa kadottaa itsensä lapsen saamisen jälkeen!

 

[AnnMarii]

Kunnon kuppikakku siluettinen mekko, näyttäviä printtejä, pitsiä, rusetteja ja röyhelöitä. Japanilainen tyyli lolita (jolla ei ole tekemistä lolita kirjan tai elävänä nukkena elämisen kanssa, eka oli huono tuuri nimensuhteen ja jälkimmäinen median luoma harhaluulo).

Suurin osa vaatteistani on japanin suunnalta. Joitakin asusteita olen valmistanut itse tai ostanut suomalaisilta harrastajilta.

Samaa mieltä Aakkoset kanssa. Ja jos ulkoilu ym. rymyäminen mietityttää niin voithan yrittää löytää omaa tyyliä mukailevia tai sitten tuunata vaatteita. Itse ajattelen että ei äitiyden kuulukaan muuttaa omaa identiteettiä. Tai siis tottakai se muuttaa tietyllä tavalla, mutta on lähinnä yksi rooli elämässä lisää. Ei itseään tarvitse kadottaa äitikuoren alle. Minulle itselle on esim. todella vaikea pukeutua tosi sporttisesti jos en kirjaimellisesti urheile eli en omista tuulitakkia, kollareita tai huppareita (paitsi yhden ja senkin ostin aikoinaan lenkkeilyyn). Urheilulegginsejä käytän vain kotona ja treenatessa. Ja siis tämä vain oma henkilökohtainen maku. Muiden tyyli ei minulle kuulu. Nyt just tilasin takin ulkoiluun, joka on toivottavasti kiva ja tuntuu päällä omalta. Eli täältä vihreää valoa sun tyylivalinnoille. Ihanaa omistautumista sulla

 

[Selah]

Tuntuu että kroppa on muuttunut viimeiset 2v kokoajan ja tulee toivottavan seuraavan raskauden kanssa tekemään sitä samaa niin en jaksa ostaa aina juuri sopivia vaatteita, niin kaikki vaatteet ovat vähän sinne päin Pitäis varmaan ryhdistäytyä, mutta mielessä on vähän selviytymisfiilis, kunnes lapsiluku on täynnä. Tuntuu tyhmältä ostaa vaikka hyvä takki joka ei sopisi jos raskaudun tai sitten taas ostaa vaan sen raskauden toivossa Kipuilen tässä jopa, että jaksanko edes ostaa uusia alusvaatteita vai meneekö näillä roskistason rajoilla olevilla tän vaiheen yli.

Annoin juuri yhtiä lukuunottamatta kaikki korkkarini pois, koska ei ole kaipuuta niitä enää käyttää.

 

[Vargynja]

Mua ei "hätkäytä" äidin (tai isän) ulkonäkö on tyyli sitten mitä vaan. Hyvin voi toteuttaa omaa tyyliään. Hiekkalaatikolla ne ei ehkä ole niitä mukavimpia. Eli mukavuus tai muu käytännöllisyys voi tietysti ajaa tyylistä ohi. Itselläni on usein lasten kanssa ulkoillessa samat vaatteet kuin liikkuessa. Mut sit asioilla/kaupassa/vanhempainillassa oman tyyliset vaatteet. Mikä tosin ei ole mikään hirveän radigaali kuin korkeintaan olemalla epänaisellinen. Ekassa viestissä olen näemmä sanonut jättäneeni avainketkun pois. No, se on palannut moninkertaisena.

 

[AnnMarii]

Tuntuu että kroppa on muuttunut viimeiset 2v kokoajan ja tulee toivottavan seuraavan raskauden kanssa tekemään sitä samaa niin en jaksa ostaa aina juuri sopivia vaatteita, niin kaikki vaatteet ovat vähän sinne päin Pitäis varmaan ryhdistäytyä, mutta mielessä on vähän selviytymisfiilis, kunnes lapsiluku on täynnä. Tuntuu tyhmältä ostaa vaikka hyvä takki joka ei sopisi jos raskaudun tai sitten taas ostaa vaan sen raskauden toivossa Kipuilen tässä jopa, että jaksanko edes ostaa uusia alusvaatteita vai meneekö näillä roskistason rajoilla olevilla tän vaiheen yli.

Annoin juuri yhtiä lukuunottamatta kaikki korkkarini pois, koska ei ole kaipuuta niitä enää käyttää.

Tunnistan myös ton! En olis muuten ostanut tuota takkia ja toistakin jos mies ei olisi saanut töistä lahjakorttia. Hänellä ei ollut tarvetta millekään ja kysyi onko mulla. No takkeja olin jo pitkään kipuillut kun vanhat menevät joo kiinni, mutta ovat tosi piukkoja. Eli nyt ottaisin yhtä kokoa isompaa. Ja painoa on kuitenkin lähtenyt. Eli olin pitkään miettinyt ja nyt sitten jotenkin raaskin ostaa kun käytännössä melkein ilmaseksi sain ja on kyllä ihanaa kun sopivat päälle ja tuntuvat omilta. Olo on heti eri kun lähtee ulos.

 

[Pilkki24]

Onhan tuo muuttunut huomattavasti käytännöllisemmäksi, enkä viitsi esimerkiksi arpista mahaa niin kauheasti vilautella. Olen sinällään sinut sen kanssa, mutta ei se niin kovin nätti ole niin mitäpä sitä esittelemäänkään. Jotenkin ajattelen tiettyjen asioiden ajan olevan ohi nykyään ja on ihan ok jättää ne nuoremmille. En esimerkiksi jaksa enää juoksennella nilkantappokoroissa tai minihameissa, kun eivät lapsiarjessa ole niin käteviä. Kerran erehdyin lähtemään leikkipuistoon mekossa ilman, että oli shortseja alla ja siellähän sitä oltiin sitten pyllistelemässä tyylikkäänä. ‍♀

Viime aikoina olen kyllä yrittänyt taas alkaa panostamaan vaatteisiinkin, kun olen alkanut oppimaan mikä sopii uudenmallisen kropan kanssa ja on ylipäätään ollut jaksamista panostaa taas ulkonäköön.

 

[Iiris92]

Raskauden aiheuttamat muutokset on vaikuttanu mun pukeutumistyyliin, en pysty enää pukeutumaan ihonmyötäsiin vaatteisiin niin, että laitan paidan housujen sisään, koska silloin pömppis erottuu. Oon aina ollut hoikka, ja vaikka raskauskilot on poissa, niin tuo pömppis vaan jäi Rinnat onneksi pienentyivät takaisin omiin pikkuisiin mittoihin, en kokenut ollenkaan omaksi niitä turvonneita möhkäleitä Eli pystyy onneksi käyttämään vanhoja rintsikoita. Mutta monet housut olen heittänyt pois, monet alushousutkaan ei sovi, kun ne rullautuu mahan päältä pois. Harmittaa kamalasti, kun se entinen tyyli tuntui omalta, ja myöskin alushousuja olin ehtinyt monen vuoden ajan ostaa sellasia saumattomia täydellisesti istuvia.

En oikein ole keksinyt sitä uutta itselle sopivaa tyyliä, ja en taida raaskia vielä, kun toiveissa olisi saada vielä yksi lapsi. Vaikka toisaalta pelottaa, kuinka pahasti kroppa menee lisää pilalle Toki tiedostan, että hyvä olisi oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, mutta tuo pömppis tuntuu vaan niin vieraalta edelleen.

 

[Pilkki24]

@Iiris92 siihen pömppömahaan on itselläkin kestänyt tottua. Enää en niin mieti sitä, mutta etenkin alkuun tuntui etten enää ikinä voi pukeutua mitenkään kivasti, kun jotenkin häiritsi, että näkyi vähänkään. Nykyään en huomaa sitä ehkä niin herkästi visuaalisesti, mutta istuessa se tuntuu edelleen oudolta, vaikka on nyt ollut tuossa kohta jo sen kolme vuotta. Ja alkkarimallin on joutunut vaihtamaan korkeampaan tuon rullautumisen takia.