Tässä keskustelussa voi olla sekaannusta senkin takia, että sukupuoli ylipäätään nykypäivänä tarkoittaa eri ihmisille vähän eri asiaa. On vähän eri asia ajatella, että sukupuoli on muuttuva ajatus kuin että kokee sen synnynnäisenä ominaisuutena. Kulttuurisesta sukupuolikuvastosta puhumattakaan. Varmaan meillä on jonkinmoinen yhteinen jaettu käsitys siitä, mitä stereotyyppiseen sukupuolen ilmentämiseen kuuluu, mutta varmasti siinä on tosi paljon eroja eri ihmisten välillä. Jonkun mielestä voi olla tosi erikoista sallia vaikka pojalle ne pitkät hiukset tai tytölle mustat vaatteet, jonkun toisen mielestä nää onkin ne ensisijaiset vaihtoehdot. Esimerkiksi yksi kaverini on tehnyt tiukan linjan, ettei tytölleen hanki yhtäkään vaaleanpunaista vaatetta ja stressaa jo etukäteen, jos tytöstä kasvaakin sellainen supertyttömäinen prinsessa, koska itse ei tykkää sellaisista jutuista.
Paljon vaikuttaa se, millainen persoona vanhempi itse on. Itse en ajattele, että sukupuoli olisi sidottu vaikka vaatteisiin tai harrastuksiin, vaan ihan muihin asioihin. Jos lapsen äiti on vaikka koodaaja tai putkiasentaja, niin lapsi tuskin kasvaa ajattelemaan, että nää kuuluis vain miehille, vaan on maailman luonnollisin asia.
Miusta tästä sukupuolisensitiivisyydestä puhuttaessa kantsii varoa, ettei vaan pönkitä sellaisia asenteita ja rooleja, jotka ei ees koskaan oo ollut kauhean voimissaan. Ei kaikki aikuiset oo yltiöfeminiinisiä prinsessoja tai lihaksikkaita machomiehiä, enkä tiiä pidetäänkö tällaisia persoonia Suomessa edes kovin arvossaan. En ainakaan itse 90-luvun tyttönä koe, että olis koskaan pakotettu mihinkään muottiin tai olis vaikka pitänyt leikkiä vaan tietynlaisia leikkejä, vaikka kotona vanhemmat olikin melko perinteisiä kotitöissä yms. Teini-iässäkin aika vapaasti etsin itseäni tosi erilaisten kausien kautta ihan ääripäästä toiseen. Välillä halusin olla poika ja sitten taas kadehdin tyttömäisiä kavereitani. Lapsella ja nuorella olisikin hyvä olla vapaus kokeilla ja harjoitella erilaisia asioita ja rooleja ilman, että niistä tehdään isoa haloota. Me kaikki kasvetaan omaksi itseksemme monenlaisten kokemusten kautta. Koen, että meillä Suomessa kuitenkin on aika vapaat ja liikkuvat sukupuoliroolit verrattuna moniin maihin. Ei monet sellaiset asiat, joille nykyään annetaan hienoja nimiä, välttämättä oo niin ennenkuulumattomia asioita kuitenkaan.
Meidän vauvaa yleensä luullaan pojaksi, koska hänellä on isoveljen vanhoja vaatteita paljon käytössä. En oo tästä loukkaantunut vaan korjannut vaan, toki hän on vielä niin pieni, ettei itse osaa ajatella siitä mitään. Oon kyllä miettinyt, missä vaiheessa olis hyvä vähän alkaa miettiä esimerkiksi pukeutumista. Itse käytin koko lapsuuden isoveljien vanhoja vaatteita ja olis kyllä ollut joskus ollut kiva saada jotain omaa. Pojalle oon toki kertonut, että hän on poika, mutta ei vielä sitä oikein ymmärrä, vaan on omasta mielestään "traktorimies".
Me kyllä puhutaan pojista ja tytöistä lapselle, enkä koe tämän olevan mitenkään ongelmallista, koska kyllähän niitä on maailmassa olemassa.
Itsestä tuntui lapsena pahalta, kun muut lapset kiusasivat lyhyiden hiusten takia miun olevan poika. Varmaan jokainen vanhempi pohtii lapsensa parasta, kun arvioi, voiko vaikka pojan päästää mekossa kouluun. Kyllä itse siinä tilanteessa vähän toppuuttelisin ainakin jos on jo isommasta lapsesta eikä ihan taaperosta kyse. Tottakai lasta haluaa ilahduttaa ja tämän omia kiinnostuksia tukea, mutta kai jokainen pelkää, että lapsi joutuu sitten toisten silmätikuksi. Tietenkin vanhempi tietty haluaisi suojella lastaan, sehän on vanhemmuuden perustehtävä. Ymmärrän
@Pilkki24 n ajatuksen siitä, että vaikka me ollaan yksilöitä, niin eletään kuitenkin maailmassa yhdessä toisten kanssa, ja kaikki ei jaa meidän yksilöllisiä arvoja ja ajatuksia. Paljon on väliä myös sillä, millaisessa paikassa ja yhteisössä itse asuu.
Ehkä olen altistunut enemmän sille miesten näkemykselle ja en osaa täällä tuoda asioita ymmärrettävästi julki, kun maailmankuvani on selkeästi monien muiden kanssa täällä jo lähtökohtaisesti hyvin erilainen. Jos kuitenkaan mitenkään tekstejäni lukiessa yrittäisitte ymmärtää ne maltillisesti (en ole minkään ääri-ilmiön kannattaja) niin olisin kiitollinen. 
