Raskaaksi 2025

[suvie96]

Siis varmaan tämä vuoden rajapyykin täyttyminen on itselle se kova paikka tässä yrityksessä. Vaikka tiedostaa että vuosi on ihan normaali aika yrittää, niin silti se kolahtaa..

Ja alku yrityksen aikana mies suhtautui tähän tosiaan hyvin rennosti tähän yritykseen nyt selvästi hänkin alkanut vähän "stressata" ja varmistelee millon on ovis tulossa jne..

Itse kävin keväällä gynellä ja ei mitään syytä löytynyt. Miehen kanssa sovittu että jos ei nyt tässä eikä ensi kierrossa tärppää menee antamaan siemennestenäytteen ja sitten varaillaan uutta aikaa yksityiselle gynelle..

Ja päivän positiivinen kävin huvikseen vaa'alla ja painoa pudonnut maaliskuusta 4kiloa mitään en kyllä ole kamalasti asian eteen tehnyt, että oli ihan mukava yllätys.

 

[Pilkki24]

@suvie96 ymmärrän kyllä. Olin itsekin aika hämmentynyt siitä etenkin, kun esikoinen tuli pilleriyllärinä. Miulla kyllä huojensi, kun käytiin tutkimuksissa. Ei ainakaan valtaa yhtä paljon tämä yrittäminen mielestä tilaa.

Vaikka kyllä yksi päivä iski pieni haikeus, kun kirpparilla näin vauvanvaatteita. Muistan, kun yrityksen alussa mietin, että kohta meilläkin kaivetaan pienet vaatteet varastosta ja nyt se tunne on sellainen haikea suru, kun mietin, että kaivetaanko sittenkään.

 

[Sinertävää]

@suvie96
Mustakin toi vuoden rajapyykki oli karsein. Sen jälkeen on vaan helpottanut asiat, toki on mielialalääkityskin päällä. Tietenkin toivoin viime hetken ihmeplussaa ennen ensikäyntiä

 

[Haaveilua96]

Mun ei oo ikinä tarvinnut mitenkään erityisesti yrittää, mut nyt kun halutaan toinen ja ekasta kierrosta ei tärpännyt niin heti alkoi jännittämään, kun esikoinen tuli aika ”helpolla” yllärinä… voin vaan kuvitella miltä teistä tuntuu, kun olette joutuneet pitkään yrittämään.

Mä alotan oviksen testaamisen torstaina, sillon kp11, kun ei ihan vielä tiedossa kierron pituutta synnytyksen jälkeen ja miehelle on tiedossa, että tässä kierrossa hommaillaan useempana päivänä kun yhtenä toivon vaa, ettei toi ovis osu just sellaseen saumaan, että appivanhemmat on yötä ja mies fribaamis reissulla

 

[Pikkutytöt]

Mulla ihan sama ku @Haaveilua96 että varsinkin toka tuli tosi helpolla, ekassa meni jonkun aikaa, joku 10kk, mutta ei mitenkään erityisesti yritetty. Nyt kun on ikää enemmän niin samoin vähän jännitän miten onnistuu, kuukauden päästä annetaan mahdollisuus.

Tsemppiä ja jaksamista kaikille, toivotaan, että oma vuoro tulee vielä jokaiselle saada pieni syliin

 

[Selah]

Testasin sit kuitenkin jo tänä iltana kun alkoi päivän mittaan olemaan paineen tunnetta alavatsalla, 2,5h pidätyksellä rfsu testaa varhain, ja näytti tältä.

Vau, onnea! Ihana kun ei tarvi arvailla tuosta tuloksesta, vaikka pari päivää ennen ei ole ollut mitään näkyvissä, ainakin nopeaa nousee arvot! Meneekös sulla la vielä maaliskuulle? Ei ehditä tällä kertaa samalle kuulle

-

Mulla on kova luotto tähän yk2. Onneksi ei tikut ole vielä tullut postissa kun olisin varmaan alkanut jo testaamaan aivan liian aikaisin. Mitenhän sen piinan taas kestää kun yrityksen aloitus kk ennen suunniteltua oli vähän päähänpisto, ja silti tuo yk1 oli jo sellasta piinaa että makasin vaan sohvalla etsimässä tietoa kaikesta Todellakin respektit kaikille jotka käyneet tunteiden vuoristorataa läpi pitkään, jopa vuosia! Kyllä soisi teille jokaiselle vuoron mahdollisimman pian

 

[sinitaivas]

Vau, onnea! Ihana kun ei tarvi arvailla tuosta tuloksesta, vaikka pari päivää ennen ei ole ollut mitään näkyvissä, ainakin nopeaa nousee arvot! Meneekös sulla la vielä maaliskuulle? Ei ehditä tällä kertaa samalle kuulle

Kiitos! No totta, tosi hassua miten kaksi päivää ennen ei näkynyt edes haamun haamua.

Menee joo maaliskuulle, harmi kun ei olla tällä kertaa samassa ryhmässä! Mutta toivotaan teillekin pikaista tärppiä!

 

[*Ninni*]

Meillä tulee syksyllä vuosi yritystä täyteen, ja vaikka toisaalta varmasti helpottavaa kun saa ehkä sitten lisää apua ja keinoja, niin silti huomaan että se on myös tietyllä tavalla pettymys, jos hoitoihin "joutuu turvautumaan". Vaikka eihän siinä pitäisi mitään olla! Mutta jotenkin sitä suhtautui yrityksen alussa niin optimistisesti, että sitten jos ei luomuna onnistukaan niin harmittaa. Jännää on se, että en ajattele toisten kohdalta laisinkaan näin, vaan itseltäni! Mutta varmaan myös vaikuttaa se, että mun lähipiirissä ymmärtääkseni ihmiset on raskautunut suht helposti, enkä taida tietää juuri ketään joka olisi ollut hoidoissa Tai ainakaan siitä kertoneet. Nää on niin herkkiä aiheita, enkä laisinkaan halua aiheuttaa kellekään pahaa mieltä näillä pohdinnoilla Mutta jaan vaan rehellisesti, mitä itsellä päässää pyörii nyt..

 

[Purplewitch]

Apuja! Nyt on mulle täysin uusi tilanne. Tosiaan kp20 ja kierto yleensä 33pv. Nyt tulee pyyhittäessä vaaleanpunaista vuotoa Ei kipuja tai mitään

 

[Zebra]

Apuja! Nyt on mulle täysin uusi tilanne. Tosiaan kp20 ja kierto yleensä 33pv. Nyt tulee pyyhittäessä verta Ei kipuja tai mitään

Voisko olla kiinnittymisvuotoa? Koska sulla oli ovis?

 

[Purplewitch]

Voisko olla kiinnittymisvuotoa? Koska sulla oli ovis?

Mä en tiedä, kun en ole tikkuun saanut mitään muuta kun yhtä tai kahta haaleaa viivaa. Womanlogin mukaan tänään, mut ei mitään tuntemuksia.

 

[Sinertävää]

Luulin reissun viivästyttäneen ovista, mutta nyt aloin miettimään olisiko sittenkin voinut aikaistaa sitä On nimittäin niin kipeät krampit jo nyt vaikka menkkoihin pitäisi olla vielä 2-3 päivää. On ainakin helpotus kun viimein alkavat niin uskaltaa syödä buranaa.

 

[Kali]

Täällä tänään tuli pieni tippa verta pyyhkiessä, niin että juuri ja juuri kiinnitin huomiota siihen näkyi se. Aloin laskeskelemaan ja miettimään että olisiko ovulaatio ollut joskus viime viikon alussa sittenkin eikä loppuviikosta. Toki tuskin silti kiinnitymisvuotoa vielä tulisi vaikka olisi alkuviikolla ovis ollut viime viikon alussa siis. Koska olisi varmaan ehkä dpo6 tai jotain dpo7 max. Varmaan vain taas alkaa mielikuvitus laukkaamaan ja toivomaan jospa sittenkin. Ennemmin uskon että ovulaatio oli kyllä lauantaina kuin alkuviikosta. Tosin sekin vähän ihmetyttää kun niin paljon eilen ja tänään valkovuotoa tullut...

 

[Pilkki24]

Meillä tulee syksyllä vuosi yritystä täyteen, ja vaikka toisaalta varmasti helpottavaa kun saa ehkä sitten lisää apua ja keinoja, niin silti huomaan että se on myös tietyllä tavalla pettymys, jos hoitoihin "joutuu turvautumaan". Vaikka eihän siinä pitäisi mitään olla! Mutta jotenkin sitä suhtautui yrityksen alussa niin optimistisesti, että sitten jos ei luomuna onnistukaan niin harmittaa. Jännää on se, että en ajattele toisten kohdalta laisinkaan näin, vaan itseltäni! Mutta varmaan myös vaikuttaa se, että mun lähipiirissä ymmärtääkseni ihmiset on raskautunut suht helposti, enkä taida tietää juuri ketään joka olisi ollut hoidoissa Tai ainakaan siitä kertoneet. Nää on niin herkkiä aiheita, enkä laisinkaan halua aiheuttaa kellekään pahaa mieltä näillä pohdinnoilla Mutta jaan vaan rehellisesti, mitä itsellä päässää pyörii nyt..

Vähän samaa vikaa. Kävin tosi paljon päässäni läpi sitä mahdollista hoitoihin menoa, kun ajattelin, että oma vika kun en tehnyt lapsia nuorena niin mitä minä nyt hoitoihin menisin. Enkä siis paheksu muiden hakeutumista hoitoihin, vaikka pidän kyllä yhteiskunnallisena ongelmana niiden tarpeen lisääntymistä (tästä olen aloittanut kokonaisen ketjun ).

 

[gooseberry]

Tsemppiä Täällä yritystä takana 2,5 vuotta ilman plussaa.

Täällä kohtalontoveri. Yritystä takana 2 vuotta ja 9 kuukautta 🫩

 

[gooseberry]

Perjantain dpo11 testi näytti roskishaamua, joten testasin malttamattomana tänään. Annetaanpa raadin kertoa mitä näkyy? View attachment 145778

Vau! Varovaiset onnittelut ja viivan vahvistumista

 

[*Ninni*]

Vähän samaa vikaa. Kävin tosi paljon päässäni läpi sitä mahdollista hoitoihin menoa, kun ajattelin, että oma vika kun en tehnyt lapsia nuorena niin mitä minä nyt hoitoihin menisin. Enkä siis paheksu muiden hakeutumista hoitoihin, vaikka pidän kyllä yhteiskunnallisena ongelmana niiden tarpeen lisääntymistä (tästä olen aloittanut kokonaisen ketjun ).

Mä pidin lukiossa uskonnon kurssilla esitelmän siitä, miksi en kannata hedelmöityshoitoja Ja muistakin eettisistä aiheista... Siis hävettää näin aikuisena että mitä sitä on tullut puhuttua, etenkin kun oon myöhemmin ymmärtänyt että ko kurssin opettaja oli todennäköisesti samaan aikaan itse hoidoissa. Ja mieli todellakin on muuttunut niistä ajoista! Mutta aika jyrkkiä mielipiteitä sitä kyllä teininä julisti

 

[gooseberry]

Täällä on menkat juuri lopuillaan. Sitten seuraavista saadaan viimein ilmoittautua IVF-hoitoon niin ettei kesäsulut enää häiritse, ja varmistui jo sekin että mahdutaan mukaan, koska meille varattiin jo alustava aika munasolujen keräykseen! En malta odottaa! Toki pitkällä kaavalla mennään joten ei ihan hetkeen vielä tapahdu mitään, mutta ihanaa kun on saanut varmistuksen hoidoille.

Mä niin tiiän tän tunteen! Itsellä menkat juurikin lopuillaan ja seuraavista menkoista saakin sitten ilmoittaa lapsettomuusklinikalle Tsemppiä meille molemmille

 

[iLa]

Mä pidin lukiossa uskonnon kurssilla esitelmän siitä, miksi en kannata hedelmöityshoitoja Ja muistakin eettisistä aiheista... Siis hävettää näin aikuisena että mitä sitä on tullut puhuttua, etenkin kun oon myöhemmin ymmärtänyt että ko kurssin opettaja oli todennäköisesti samaan aikaan itse hoidoissa. Ja mieli todellakin on muuttunut niistä ajoista! Mutta aika jyrkkiä mielipiteitä sitä kyllä teininä julisti

Mutta onneksi moni ihminen kasvaa teini ajoista

Itsekkin oli nii isoja joo oli todellakin jyrkät mielipiteet ja ne tuotiin esille

 

[Pilkki24]

Mä pidin lukiossa uskonnon kurssilla esitelmän siitä, miksi en kannata hedelmöityshoitoja Ja muistakin eettisistä aiheista... Siis hävettää näin aikuisena että mitä sitä on tullut puhuttua, etenkin kun oon myöhemmin ymmärtänyt että ko kurssin opettaja oli todennäköisesti samaan aikaan itse hoidoissa. Ja mieli todellakin on muuttunut niistä ajoista! Mutta aika jyrkkiä mielipiteitä sitä kyllä teininä julisti

Kukapa meistä ei. Kyllä se elämä aina sitten opettaa. Minusta se kuuluu kasvamiseen, jota jatkuu läpi elämän. Soitan mummolleni aina, kun miulla on joku kriisi ja kyllä se vanhuuden tuoma viisaus ja elämänkokemus vaan aina laittaa asiat mittasuhteisiin. Jos jotain olen mummoltani oppinut niin sen ettei elämään ja itseensä saa suhtautua liian vakavasti.

Miulla on vaan monessa asiassa sellainen ajatus, että riittää, että itse täytän omat moraalikäsitykseni (olivat ne sitten millaisia kunakin aikana). Muiden ei tarvitse olla edes samaa mieltä saatika toimia kuten toimin. Kai sekin on jonkinlaista egoismia, mutta menisi järki vaatiessa muita ylittämään itse asettamansa rima, kun he haluaisivat vain kävellä siitä läpi. Minusta on toisten arvostamista antaa heidän asettaa omat rimansa haluamiinsa paikkoihin.

Ja on myös tärkeää osata kyseenalaistaa omia käsityksiään aika ajoin. Minusta se on vain viisauden merkki, että ihminen kasvaa ja kyseenalaistaa aiemmat käsityksensä.

Tuli vähän polveileva viesti, mutta filosofia on lähellä miun sydäntä (tätä en olisi sanonut teininä ).