Raskaudesta kertominen
- Ketjun aloittaja bluebe
- Aloituspäivämäärä
Mä ajattelin, että kerrotaan perheille varhaisultran jälkeen, jos kaikki on silloin vielä hyvin. Ja ehkäpä kavereille myös sen jälkeen sitä mukaan kun läheisimpiä kavereita tapaa. Töissä joudun myös varmaan kertomaan silloin koska täytyy pyytää lupa käydä ultrassa kesken työpäivän.
Itse meinasin myös odottaa varhaisultraa ennen läheisimmille kertomista. Esikoisesta kerrottiin omille perheille heti plussasta, kun oltiin niin innoissaan. 
Mun läheiselle ystävälle tosin jo kerroin plussanneeni, kun meillä on molemmilla ollut yritys käynnissä ja ollaan paljon puhuttu keskenämme aiheesta.
Töissä kertominen mietityttää. Oon aloittanut loppuvuodesta uudessa työssä, jossa on koeaikaa kesän korvalle asti. En haluaisi kertoa raskaudesta ennen koeajan päättymistä.
Mun läheiselle ystävälle tosin jo kerroin plussanneeni, kun meillä on molemmilla ollut yritys käynnissä ja ollaan paljon puhuttu keskenämme aiheesta. Töissä kertominen mietityttää. Oon aloittanut loppuvuodesta uudessa työssä, jossa on koeaikaa kesän korvalle asti. En haluaisi kertoa raskaudesta ennen koeajan päättymistä.
Me kerrottiin vasta sen nt-ultra jälkeen ekasta, mutta tästä toisesta varmaan pitää jo kertoa varhaisultran jälkeen, jos sellaiseen menen. Kaikki riippuu hyvin pitkälti siitä, miten oireellinen alkuraskaus on. Meillä olisi just rv 9-10 aikoihin pari sellaista ihan lyhyttä päiväretkeä, johon tulee kummankin äidit mukaan, joten saa nähdä 
toisaalta silloin varmasti oltaisiin käyty varhaisultrassa, jos sinne ollaan menossa. Töissä toivottavasti pystyisin pitämään vähän pidemmälle kevääseen.
toisaalta silloin varmasti oltaisiin käyty varhaisultrassa, jos sinne ollaan menossa. Töissä toivottavasti pystyisin pitämään vähän pidemmälle kevääseen.
Me nyt kuitenkin päätettiin kertoa raskaudesta puolison vanhemmille ja sisaruksille. Omille vanhemmille en vielä kerro, kun tiedän äidin paheksuvan raskautta. Hän on aiemmin bongannut ovulaatiotestejä meidän vessasta ja jo silloin huomauttanut, että ethän nyt voi yrittää tulla raskaaksi, kun oot vasta viime vuonna aloittanut uudessa työssä. 
Me kerrotaan (hieman pakotettuna) miehen vanhemmille tulevana viikonloppuna. Muulle perheelle suunnitellaan kertovamme varhaisultran jälkeen, ja kavereille + mun perheelle sitten ensimmäisen kolmanneksen jälkeen jos ja kun kaikki on hyvin. Me ei myöskään aiota piilottaa sukupuolta, vaan sen tiedettyämme aiomme sen kertoa myös perheelle. Varmasti jaan sen täälläkin 
Esimies tietää jo, siten sitä ei ainakaan tarvi enää jännittää!
Esimies tietää jo, siten sitä ei ainakaan tarvi enää jännittää!
Mä olen kertonut omalle äidilleni ja parille läheisimmälle ystävälle jo heti ekan plussatestin jälkeen. Meillä on vähän pidempi yritystaival kuljettuna, ja he on olleet jo pidempään tällä matkalla "mukana". Oltiin myös hoidoissa, ensimmäinen inseminaatio, ja kaikki jännättiin kovasti lopputulosta. Isälle, sisaruksille yms. kerron vasta aikaisintaan varhaisultran jälkeen, ehkä vasta nt-ultran jälkeen. Puoliso ei oo kertonu vielä kellekään eikä ees mieti koko asiaa vielä 
Töissä kerron aikaisintaan nt-ultran jälkeen, koska oon määräaikaisella työsopimuksella toukokuun loppuun asti, mutta jonkinlaista jatkoa on luvassa. Työsopimusta ei kuitenkaan oo vielä allekirjotettu eikä tulevasta työnkuvasta myöskään ole vielä varmuutta, joten en halua raskauden vaikuttavan työllistymiseen haitallisesti (vaikka eihän se tietenkään saisikaan vaikuttaa). Tiedän kuitenkin, että mun raskaus ei tuu työpaikan kannalta hyvään saumaan, kun kollegakin jää kesällä äitiyslomalle ja mun ois tarkotus ainakin joitakin hänen työtehtäviään ottaa. Näin ollen en kerro asiasta ennen kuin vasta vähän myöhemmin ja niin, että uusi työsopimus on jo allekirjoitettu.
Töissä kerron aikaisintaan nt-ultran jälkeen, koska oon määräaikaisella työsopimuksella toukokuun loppuun asti, mutta jonkinlaista jatkoa on luvassa. Työsopimusta ei kuitenkaan oo vielä allekirjotettu eikä tulevasta työnkuvasta myöskään ole vielä varmuutta, joten en halua raskauden vaikuttavan työllistymiseen haitallisesti (vaikka eihän se tietenkään saisikaan vaikuttaa). Tiedän kuitenkin, että mun raskaus ei tuu työpaikan kannalta hyvään saumaan, kun kollegakin jää kesällä äitiyslomalle ja mun ois tarkotus ainakin joitakin hänen työtehtäviään ottaa. Näin ollen en kerro asiasta ennen kuin vasta vähän myöhemmin ja niin, että uusi työsopimus on jo allekirjoitettu.
Piinailijakavereille oon kertonut. Vu:n jälkeen ystäville. Nt:n jälkeen perheelle.
Kerroin äitille pari päivää plussaamisen jälkeen. Ehkä parhaimmille kavereille kerron lähiviikkoina, varsinkin jos pääsee varhaisultraan. Jännittää niin paljon keskenmeno, mikä vaikeuttaa kertomishaluja, mutta toisaalta sitten saisi heiltä tukea ja lohtua jos niin huonosti kävisi. Toivoisin pääseväni varhaisultraan, niin saisi mielenrauhaa ainaki hetkeksi.
Musta tuntuu vähän epärehelliseltä, etten oo vielä kertonut omille vanhemmille mitään. Ollaan todella läheisiä ja isojen asioiden salassa pitäminen ei oo oikein mun tyylistä. Ehkä mä maltan vielä pari viikkoa kuitenkin, katsotaan ensin se varhaisultra.
Ollaan todella läheisiä ja isojen asioiden salassa pitäminen ei oo oikein mun tyylistä. Ehkä mä maltan vielä pari viikkoa kuitenkin, katsotaan ensin se varhaisultra.
Mä kerroin viimeks kouralliselle ystäviä ja sit tietty piti se keskenmenokin kertoa. Se tuntui tavallaan raskaalta. Erityisesti kun oli niin epävarma fiilis alusta asti siitä raskaudesta niin en osannut edes ottaa vastaan varauksetta onnitteluita siinä alussa. Nyt haluaisin kertoa vasta varhaisultran jälkeen niin uskaltaisi jo iloitakin yhdessä. Yhdelle ystävälle kuitenkin kerroin kun sattui niin sopivasti näkeminen. Perheelle sitten paljon myöhemmin koska siellä ei edes tiedetä yrityksestä niin haluan odotella turvallisemmille ajoille.
Me nyt yllätettiin miehen vanhemmat uutisella. Kovasti olivat yllättyneitä mutta niin, niin onnellisia. Kyseessä ensimmäinen lapsenlapsi ja ovat sitä jo pidempään toivoneet. Kerroin kuitenkin samalla myös, että viime kesänä kävin keskenmenon läpi - hehän eivät siis tienneet edes, että olin raskaana tai että yritimme lasta. Emme kerro muille ollenkaan vielä, mutta jotenkin oli helpottavaa, että sain tavallaan myös "puhuttua pois" viime kesän tapahtumia. Nyt ollaan kaikki yhdessä toiveikkaita ja keskitytään tähän hetkeen. Omalle perheelleni tai miehen veljille emme sano vielä mitään. Omalle perheelleni aion kertoa vasta NIPT-testin jälkeen, tai viimeistään kesällä. (Asuvat eri maassa, eikä olla juuri tekemisissä) Lopulle perheelle miehen puolelta kerrotaan kun ollaan suurimman riskiajan ohi.
Jouduinkin tänään jo kertomaan omille vanhemmille, kun käydessänki kylässä he tarjosivat graavikalaa leivän päälle.
Vanhemmat onnittelivat ja äitinikin paheksui yllättävän vähän, vaikka hän koko ajan on huomautellut mun työkuvioista ja niiden pieleen menemisestä, jos tulen raskaaksi. Raskaus ei tullut vanhemmilleni mitenkään yllätyksenä.
Vanhemmat onnittelivat ja äitinikin paheksui yllättävän vähän, vaikka hän koko ajan on huomautellut mun työkuvioista ja niiden pieleen menemisestä, jos tulen raskaaksi. Raskaus ei tullut vanhemmilleni mitenkään yllätyksenä.
Itse olen kertonut kahdelle läheiselle kaverille jotka muutenkin tietävät meidän lapsettomuushoidoista. Ja pakko oli pomolle kertoa kun plussa tuli kun minua kehotettiin selvittämään voinko enää olla normaalisti nykyisessä työpaikassa töissä.. vanhemmille kertomista sitkutan niin pitkälle kuin vain voin. Jotenkin luotto tähän raskauteen on tosi pieni ja en halua ensin ilahduttaa ja sitten seuraavalla viikolla olla kertomassa huonoja uutisia.
Mua harmittaa vähän sun puolesta, että äitisi näkee työn tärkeämpänä kuin lapsen. Ehkä vähän nyt kärjistän, mutta itsellä on todella pitkä lapsettomuustausta ja sitä ei ikinä tiedä onnistuuko seuraavat lapset helposti, vaikka ensimmäiset olisivat onnistuneet. Mä aina yritän kaikille sanoa omista kokemuksista, että jos lapsia haluaa, ei niiden yrittämistä kannata siirtää tai odottaa jotain ”hyvää tilannetta”. Sitä ei välttämättä ikinä tule. Elämä voi löytää monia uomia ja monia työpaikkoja. Tsemppiä ja sympatiaa sulle! Kiva kuitenkin että sait kerrottua ja vastaanotto oli suht positiivinen.Jouduinkin tänään jo kertomaan omille vanhemmille, kun käydessänki kylässä he tarjosivat graavikalaa leivän päälle.
Vanhemmat onnittelivat ja äitinikin paheksui yllättävän vähän, vaikka hän koko ajan on huomautellut mun työkuvioista ja niiden pieleen menemisestä, jos tulen raskaaksi. Raskaus ei tullut vanhemmilleni mitenkään yllätyksenä.
Me ollaan kaksi ekaa lasta heti kerrottu innoissamme lähipiirille. Kesän raskaudestakin heti kerrottiin, samoin kun ilmeni että se olikin tuulimuna. Nyt ajatus odottaa ainakin varhaisultraan, että nähdään onko ketään kyydissä, sitten perheille ja ystäville voisi kertoa.
Töissä pomolle kerron varmaan nt-ultran/niptin jälkeen. Itsellä kans töissä tilanne, että tiedän osan olettavan että nyt on jo mun lapset tehty. Olen hyvin työkeskeinen, mutta vielä enemmän perhekeskeinen. Tässä ärsyttää paljonkin miten jotkut tuntuvat loukkaantuvan, että ihmiset (naiset) tekevät useita lapsia. Järjetön ajatus elää vain työlleen ja järjestää lapsiluku tai yritystahti työn mukaan.
Töissä pomolle kerron varmaan nt-ultran/niptin jälkeen. Itsellä kans töissä tilanne, että tiedän osan olettavan että nyt on jo mun lapset tehty. Olen hyvin työkeskeinen, mutta vielä enemmän perhekeskeinen. Tässä ärsyttää paljonkin miten jotkut tuntuvat loukkaantuvan, että ihmiset (naiset) tekevät useita lapsia. Järjetön ajatus elää vain työlleen ja järjestää lapsiluku tai yritystahti työn mukaan.
Kiitos sympatiasta!Mua harmittaa vähän sun puolesta, että äitisi näkee työn tärkeämpänä kuin lapsen. Ehkä vähän nyt kärjistän, mutta itsellä on todella pitkä lapsettomuustausta ja sitä ei ikinä tiedä onnistuuko seuraavat lapset helposti, vaikka ensimmäiset olisivat onnistuneet. Mä aina yritän kaikille sanoa omista kokemuksista, että jos lapsia haluaa, ei niiden yrittämistä kannata siirtää tai odottaa jotain ”hyvää tilannetta”. Sitä ei välttämättä ikinä tule. Elämä voi löytää monia uomia ja monia työpaikkoja. Tsemppiä ja sympatiaa sulle! Kiva kuitenkin että sait kerrottua ja vastaanotto oli suht positiivinen.
Muakin on äitini suhtautuminen niin ikään harmittanut, sillä me ollaan pitkään toivottu sisarusta esikoiselle (yrittämään kunnolla tosin päästiin vasta viime syksynä, kun mun kierto ei ollut palautunut).Mulle ei olisi tullut kysymykseenkään yrityksen lykkääminen ja omien haaveiden hylkääminen, sillä työ on vain yksi - eikä läheskään tärkein - osa elämää. Eikä niitä lapsia tosiaan useinkaan vain näppärästi heti saa, kun se "sopiva" hetki koittaa.