Kolmosta kaipaavat kuumeilijat

Täällä kp10 ja yk16 menossa. Nyt on kahdeksas letrokierto km jälkeen. Koskaan ei oo näin pitkään menny letrojen kans. Kuopuksessa meni pisimpää ja tarttui matkaan seitsemännestä letrokierrosta. Plaaah vähän oon jo väsynyt tähän yrittämiseen.

Kun alettiin yrittämään niin mun yks tuttu oli 6. kuulla raskaana (toinen lapsi). Hän on sen jälkeen saanut vielä kolmannen, meidän edelleen yrittäessä tätä kolmatta. Voin sanoo että kyllä oon kade.
Sit toinen tuttu odottaa kolmatta ja oli päivitellyt kun "kesti niin kauan" ja oli ihan "tekemällä tehty", no ihan neljä kiertoa oli kai menny. Aiemmat tullu kai heti.:banghead:
Niin ne kokemukset muokkaa ajatuksia. Joku vois sanoo meidän yrityksestä että ei tunnu missään. Jos on esim. useampi vuosi jo mennyt yrittäessä.

Pakko purkaa näitä vitutuksen tunteita jonnekin. Kisaväsymys alkaa jo painaa. Ja ehkä tosiaan myös ikä, jota on pian 37v. Jotenkin uskoin että kyllä se kolmas tulee vaikka voikin kestää. Jonkin aikaa on pelottanut että eipä välttämättä tulekaan.

Mukavaa kevättä kaikille, ihanaa kun aurinko paistaa.
 
Mua välillä painaa omatunto, kun valitan meidän yrityksestä. Ollaan pidetty välillä taukoakin, ja aktiivista yrittämistä ei tule kasaan edes vuotta.
Ei olla käyty tutkimuksissa eikä ole mukana apukeinoja.
Ja silti valitan, kun ei tärppää.

Kuten Emir sanoit, kokemukset muokkaa ajatuksia. Ei pitäisi vertailla. Jokaisella on se oma tiensä, eikä toisen suurempi suru ja turhautuminen tee omasta sen merkiryksettömämpää :)

Täällä kp2. Eli uusi kierto alkoi eilen :)
Tässä kierrossa mukana greippimehu. Kai se on sama, onko tavallista vai tätä punaista?
Maistuu yllättävän hyvältä aamukahvin seurana.
 
Kävin kurkkii flo sovelluksesta että mikä kierronpäivä menossa. Nyt on kp18 ja flo ennustaa ovulaatiota sunnuntaille, mutta en usko että on vielä silloin. Tein tänään aamupäivästä ekan ovulaatiotestinkin tähän kiertoon. :happy:
20210513_203339.jpg
 
Työpaikalla on asiat taas melkoisessa myllerryksessä. Porukkaa lähtee ja tulee ja ammattitaitoiset työntekijät alkavat olla vähissä. Itsekin vasta monia asioita harjoittelen. Saa nähdä, miten paikka pyörii kun osaavien kesälomat alkavat :rolleyes:

Flo ennustaa ovista 7 päivän päähän. Huono mahdollisuus tulla raskaaksi.
Silti on tehnyt mieli joka päivä, ja sekös ei haittaa! :grin
 
Hammaslääkärissä paljastui infektio juuressa. Täysin oireeton, en olisi arvannut.
Ehkäpä siinä syy, miksei raskaus ala. Ja nyt kun asia on hoidossa, ehkä meillekin se pieni saadaan :smiley-angelic001

Toivottavasti saisin ajan pian.
 
Oreo sanoi:
Hammaslääkärissä paljastui infektio juuressa. Täysin oireeton, en olisi arvannut.
Ehkäpä siinä syy, miksei raskaus ala. Ja nyt kun asia on hoidossa, ehkä meillekin se pieni saadaan :smiley-angelic001

Toivottavasti saisin ajan pian.
Click to expand...
Hyvä, että löyty. Nyt vaan peukkuja pystyyn.
 
Täällä osiossa hiljentynyt.

Kävin eilen lasten kanssa asioilla. Alkuun meni tosi kivasti, mutta loppuajasta... Kuka nämä lapset on kasvattanut? Tai siis kuka jättänyt kasvattamatta.
Hirveää pelleilyä. Mitään ei uskota. Lopulta kaikkia kiukutti, eikä vähiten minua.
Mietin taas, että oikeastiko vielä yhden haluan?? Ei ikinä!

Kotiin kun päästiin syötiin, ja oltiin kaikki aivan eri ihmisiä.
Näköjään se, että aina pitäisi olla syömistä mukana, ei lopu ensimmäisiin vuosiin. Oltaisiin monelta kiukulta selvitty :rolleyes:
 
Oreo meillä välillä sana meininki lasten kanssa. Korvat on vaan koristeena eikä muutenkaan tunnu kiinnostavan säännöt ja ohjeet julkisilla paikoilla.

Mä käyn täällä välillä kurkkimassa. Oon niin väsynyt tähän yrittämiseen.:arghh:
Lopettaakaan en osaa, ainakaan vielä kun on letroja jäljellä.
 
Munkin tekisi mieli välillä luovuttaa. Ja välillä tuntuu, etten koko lasta halua.
Mutta sitten taas näkee vaikka naapurin pientä murua, ja rintaa puristaa. Tietää, että kyllä sitä katuu, jos ei edes yritä.

Mä niin toivoisin teille Emir onnea tämän kanssa! :Heartred
 
Miten olette pähkäilleet lapsilukua? Meillä ollut aina täysin varma että 2 lasta on juuri täydellinen, MUTTA nyt sitten tuntuu että molemmat empivät vaikka kumpakaan ei uskalla siitä kovin ääneen puhua. Eli keskusteluissa enemmän tulee esiin että kumpakaan ei kiellä kolmatta. Kierukka on, joten yritystä ei edes ajatustasolla ole päällä mutta ei tässä ikuisuutta ole aikaa miettiä.
Vielä kun ihmiset ympärillä "odottavat" meidän kolmatta yrittävän joka saa oman mielen vielä enemmän sekaisin. Järjellä ajatellen 2 on tarpeeksi, mutta silti kolmas on mielessä. Mitä tämä on :banghead:
 
No meillä kans ajateltiin, että kaksi on just hyvä. Mutta toisen jälkeen hyvin nopeasti aloin puhua ja ajatella kolmatta. Otin kuitenkin välissä kierukan, mutten pystynyt pitämään sitä kuin puoli vuotta, kun haluttiin antaa kolmannelle mahdollisuus.

Jälkikäteen ois voinu aiemmin alkaa yrittää kolmatta, mutta kai se tarvi oman aikansa, että lapset kasvaa ja jaksetaan itse.

Edelleen toiveissa kolmas ja nyt odotan lääkärin konsultaatiota, että saisinko avuksi letrot / clomit tms. Nyt ei harmita ainakaan se, että on antanut kolmannen tulla, jos tulee. :happy:
 
Muokattu viimeksi:
Mulle olis toisen jälkeen riittänyt nää kaksi. Kuopuksen vauva-aika oli aika raskas. Kun nuorempi oli reilun vuoden niin alettiin kuitenkin kolmatta yrittämään ja sillä tiellä ollaan edelleen. Nyt on yk18 menossa ja toivo kolmannesta on alkanut jo hiipumaan.:sorry:
Molemmat oltiin innolla yrittämässä heti kun vaan selvittiin tuosta vauva-ajasta.
 
Meillä oli aika pitkään puhetta, että kaksi on hyvä ja enempää ei tule. Mies oli satavarma asiasta ja minä suhteellisen varma. Kuopuksen ollessa jotain kolmevuotias, alkoi kuitenkin päässä itämään ajatus kolmannesta. Mies ei lämmennyt. Enemmän ja vähemmän keskusteltiin aiheesta ja viimein päädyimme kuitenkin yrittämään kolmatta. Miehellä kesti pidempään lämmetä ajatukselle, koska hänellä enemmän pelkoa siitä, jos ei saisikaan tervettä vauvaa. Nyt siis kuopus viisi ja rv 15 menossa. Pitkän pohdinnan tulos, mutta tämä tuntuu juuri tähän hetkeen oikealta. Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin ja pohdintoihin. On nämä vaan niin hemmetin vaikeita asioita :confused:
 
Me puhuttiin ennen lapsia, että molemmat tahtoisi kaksi. Maksimissaan kolme. Kuopuksen jälkeen olin varma, että nämä riittää. Kokonaiset puoli vuotta :hilarious:
Mies ei lämmennyt ennenkuin kuopus oli melkein kolme. Itsehän toivoin alle 3v ikäeroa. Raskautumisen ei ollut helppoa, ja välillä tultiin siihen tulokseen, että lopetataan ja ollaan vaan tyytyväisiä näihin mitä on.

Onhan se pelottavaa. Se on jotenkin tosi iso muutos. Tuntuu, että kolmannen kanssa perhekoko kasvaa hurjasti.
Mutta mulla se ajatus, että katuisin varmasti jos ei edes yritetä, sai jatkamaan yritystä peloista huolimatta.
Nyt rv9, ja toivottavasti saadaan tämä syliin asti :smiley-angelic001
 
Kirjoitan tännekin pienin muokkauksin saman kuin tuonne Raskaaksi2021 -ketjuun, ihanaa kun löytyi ketju missä puhutaan nimenomaan kolmosista:):):):)

Moikka kaikille! En voi uskoa, että kirjauduin taas tälle foorumille! :wideyed:
Meillä siis 6/2015 syntynyt typy ja 3/2017 syntynyt poitsu ja elimme onnellisina elämää nelihenkisenä perheenä ajatuksella lapsiluku on TODELLAKIN tässä ja kaksi lasta on aina tuntunut meille sopivalta lapsiluvulta. No nyt olen oikeastaan vuoden alusta asti kamppaillut aivan järkyttävän vauvakuumeen kourissa, haave kolmannesta on nostanut päätään. Aluksi asia tuntui vain hullulta tunteelta, mutta nyt alkaa homma olla ihan järjelläkin ajateltu, ja vaikka paljon on kysymysmerkkejä ja epäilyjä niin niiden painoarvo on jo pienentynyt melko mitättömäksi.
Edelliset menkat alkoi 27.6. ja tuossa maanantaina oli actionia, ekaa kertaa ilman ehkäisyä sitten vuoden 2016 eli ekaa kertaa raskauden mahdollisuus on olemassa, vaikka se epätodennäköistä onkin :)
Ikää on 36v. eli hieman mietityttää onko mulla enää hyviä munasoluja jäljellä, mutta luottavaisin mielin vielä toistaiseksi. Ihanaa lukea vauvakuumeisia juttuja täältä, kun meidän lähipiirissä lapsiluku tuntuu olevan useimmilla täynnä eikä vertaistukea kovin paljoa näihin fiiliksiin! Ajatus kolmannesta herättänyt läheisimmissä äideissä enemmän ihmettelyä, monet nauttivat niin kovasti kun arki on helpottanut ja lapset jo isompia. Itse taas koen, että nautin hurjasti vauva- ja taaperovuosista eikä ajatus niihin palaamisesta ahdista ollenkaan, herättää enemmänkin lämpimiä ihania tunteita. Ainoat huolet liittyy ihan muihin juttuihin, kuten asumiseen, autoon, olemassaolevien lasten upean sisarussuhteen dynaamiikan mahdolliseen muuttumiseen ja siihen, että olisiko pikkukolmonen yksinäinen, ikuinen kolmas pyörä heidän kanssaan :D Ekasta ehdittiin ennen tärppiä haaveilla 7kk, toinen saikin sitten alkunsa ekasta yrityskierrosta YHDESTÄ intiimistä hetkestä! :D
 
Heips! Uusi täällä monen vuoden jälkeen
Meillä kolmannen yritys alkanut vasta kesäkuussa, sellanen tunne on että menkat alkaa näillä näppäimillä. En seuraa tarkasti ns oikeita päiviä, mutta tiedän et on oviksen hujakoilla pupuiltu.

Meillä nyt lapset 08/09 11v ja 05/13 8v eli isoja jo. Oon itse tiennyt että kolmannen vielä haluan, mies ei niinkään.. tässä 5 vuotta lämmitellyt sitä ajatukselle ja vihdoin on samaa mieltä!

Edelliset on tullut helposti, kumpikin ekasta kierrosta. Nyt mä vaan harmittelen ja masistelen etukäteen et entä jos nyt menee pitkäänkin ja päässä pyörii vaan vauva jutut ja koska tärppää. Järkikin jo sanoo että pitäis rauhottua

Miten tää jännittääkin näin paljon, kuvittelen jo raskausoireitakin itelleni Ajattelin et jos saisin täällä muiden samassa tilanteessa olevien kanssa purettua ajatuksia niin ei tarvii omassa päässä vain pyöritellä.
 
Hei aivan ihanaa että täällä keskustelu on meneillään eikä liian hiljaista, täytyy ruveta seuraamaan aktiivisemmin! Niin helpottavaa, kun on muita samassa tilanteessa olevia. Hauskaa, että meillä on Oreon ja Marsku82:n kanssa ihan samanikäiset lapset! :)

ja Ellie, tuo kirjoittamasi olisi voinut olla minun kirjoittamani teksti. Että nyt vasta eka kierto meneillään, kun on annettu mahdollisuus raskaudelle, ovista en ole tikuttanut tai sen kummemmin edes laskenut mutta oviksen aikaan on pupuiltu myös vaikkakin saattaa olla että ovikseen oli tuolloin vielä liian pitkä aika. Mutta nyt tosiaan tuntuu, että ensi kuussa voisin vähän enemmän laskeskellakin kiertoa ja oviksen ajankohta!
Vauvajutut pyörii mielessä todella paljon ja tuntuu, ettei tämä kuume tästä laannu ennen kun kolmonen on saatu aluille tai edes ”kunnolla” yritetty ja annettu mahdollisuus. Pelottaa se, että kestää tosi kauan ennen kun tärppää, koska tää haaveilu ja jossittelu on tosi raskasta. :D
 
Takaisin
Top