Raskaaksi 2020

Mua masentaa niin valtavasti. Mulla oli niin varma olo, että oon raskaana. Tänään negojen nega testattu, alkais nyt vaan ne menkat. Keskiviikoks odotan niitä viimeistään saapuvaksi. Tuntuu siltä, ettei tätä yrittämistä enää kauaa jaksa. Itkettää niin valtavasti. Mulla on aina ollut se olo, etten tule lapsia saamaan niin se taitaa osua oikeaan.

Äitienpäivä on pitkään ollut mulle niin ristiriitaisia tunteita herättävä päivä. Oon niin monta kertaa ajatellut, että seuraavana äitienpäivänä minäkin saan juhlia omaa äitiyttä, tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Lisäksi yksi kaveri, joka siis tietää meidän yrittämisestä, purki omaa pahaa oloaan minuun. Heillä on kolmas haaveissa ja kaveri alkaa olla uskonsa menettänyt sen suhteen suodaanko heille kolmatta. Itki sitä kuinka ikävältä tuntuu juhlia äitienpäivää kun on vain kaksi lasta vaikka voisi olla jo kolme jne. Tiedän, että se tuntuu varmasti aina yhtä pahalta jos lasta ei ala kuulumaan, oli kyseessä ensimmäinen tai vaikka kymmenes. Mutta silti tuo sai oman mielen vielä mustemmaksi. Teki mieli huutaa, että sinulla sentään on jo kaksi, ole onnellinen, toisilla ei ole edes sitä ensimmäistä.

Oon monena yönä nähnyt vauvaunia ja ensimmäisenä tekisi mieli alkaa itkemään kun herään ja tajuan ettei se ole totta.

Voi ei, oon pahoillani :sad001 Älä luovu toivosta. Uskon että on vaikeaa pysyä positiivisena, mutta eiköhän teidänkin aika tule vielä hyvin todennäköisesti. Jos ei ilman apuja niin sitten avun kanssa.

Ei tuo kaverin avautuminen kyllä taatusti hyvältä tuntunut. Ei tainnut ajatella sinun kannaltasi asiaa paljonkaan o_O
 
Mä olen yleensä tosi positiivinen ihminen, mutta nyt vähän surettaa...
One stepin herkkä 10 puikko oli nega, eli taas mä sorruin tohon apteekin testin huijaukseen.
Oppi ja ikä kaikki, eli apteekin herkkä ei enää eksy mun ostoskoriin ja tästä lähtien ostan noita one stepin puikkoja, kun ilmeisimmin nega on sitten nega. :sorry:
Tuntuu kurjalta kun eka annetaan toivoa ja sitten tiputaan korkeelta ja kovaa, mutta onneksi asioilla on tapana järjestyä oli se järjestyminen sitten mitä hyvänsä. :Heartred

Nyt plussailemaan kaikki! :wav
 
Mä olen yleensä tosi positiivinen ihminen, mutta nyt vähän surettaa...
One stepin herkkä 10 puikko oli nega, eli taas mä sorruin tohon apteekin testin huijaukseen.
Oppi ja ikä kaikki, eli apteekin herkkä ei enää eksy mun ostoskoriin ja tästä lähtien ostan noita one stepin puikkoja, kun ilmeisimmin nega on sitten nega. :sorry:
Tuntuu kurjalta kun eka annetaan toivoa ja sitten tiputaan korkeelta ja kovaa, mutta onneksi asioilla on tapana järjestyä oli se järjestyminen sitten mitä hyvänsä. :Heartred

Nyt plussailemaan kaikki! :wav
Jos menkat myöhässä, ni älä vielä menetä toivoa. Sullahan oli haamut kuitenki. :Heartred
 
Negaa negan perään :sorry: Hemmetin haamut, kun niistä pitää knnostua aina ihan liikaa... Tosin kun kk ei oo vielä alkamassa nii mullon vielä toivoa! Aiemmin oli värjääntynyttä vuotoa, joten kiinnittyminenki voi olla vasta nytte :rolleyes::rolleyes:
Muutama päivä vielä piinailtavaa tähän kiertoon...
 
Vuodesta 2014 yrittäneenä näin unen et hain jostakin vauvan siellä oli kaikki mun raskaudet leikkimässä jossain ja sanoin et nyt sä tuut äidin luokse...

Noh nyt vasta kp8 ja ovis kolkuttelee jo ovella. Luget lyhentää mulla tota kiertoa aina ja rinnat kipeet eli ovis taitaa tulla ja sen verran jo kipuja. Kyl ovuloin tässä kuussa mikä on positiivinen asia.

Tervetuloa uusille ja toivon mukaan ette pysy täällä kauaa <3
 
Aamun testailusta turhautuneena, tilasin nyt seuraavaan kierrokseen pelkkiä puikkoja. Nyt saa liuskat jäädä, etenkin nuo One Stepin :hilarious:
Mullakaan ei ole tosta One Stepin puikosta vielä mitään negatiivista sanottavaa. Viivaa en saanu aikaiseksi vaikka kuinka tuijotin. :hilarious: Vaikuttaa tosi luotettavalta ja on vielä suht edullinenkin.
 
Täällä uusi ilmoittautuu mukaan keskusteluun :) oli niin monta sivua juttua etten kaikkea kahlannut läpi joten en tiedä, onko täällä jo ollut puhetta aiheesta, ja en löytänyt ainakaan omaa keskustelun avausta aiheeseen liittyen... Millaisia ikäeroja teillä on /on haaveissa lapsille? Tai onko aihe mietityttänyt/vaikuttanut kuumeiluun? :anyone
Meillä kova pohdinta nyt käynnissä, esikoinen täyttää kahden viikon päästä vuoden ja on nyt mietitty miehen kanssa, että joko annettaisiin lupa toiselle tulla jos tuuri käy. Lähinnä siis mietityttää suht. pienen ikäeron lasten kanssa jaksaminen ja muut arjen haasteet. Esikoisen raskausaika oli itselle aika raskas henkisesti, taisi olla raskausajan masennusta ja todettiin sitten synnytyksen jälkeinen masennus + taustalla todennäköinen työuupumus jota ei koskaan ehditty tarkemmin selvitellä. Toisaalta sitten taas alkaa olla ikää sen verran, että kovin montaa vuotta tässä ei voi odotella :confused:


Meillä 3-4 vuotta on ollut hyvä ikäero. Nytkin tulisi neljännelle se 4 vuotta ikäeroa nuorimpaan :angelic:
 
Saimpa vahvan viivan ovulaatiotestiin (apteekin). Kp5 vasta menossa :wtf Täytyypä tikutella ja kattoo millai käy.
 

Liitteet

  • 3DF21990-BDCC-429A-B1BD-911C018ED5A5.jpeg
    3DF21990-BDCC-429A-B1BD-911C018ED5A5.jpeg
    15 KB · Katsottu: 197
Moi!
Ilmottaudun mukaan kuumeilemaan Meillä on syyskuussa 2018 syntynyt tyttö ja ollaan mietitty, koska olisi sopiva aika pikkusisarukselle. En tiedä, tuleeko sitä ikinä, mutta nyt aletaan kääntyä sille kannalle, että tulee jos on tullakseen. Eli ei jakseta enää ehkäistä sitäkään vähää, mitä tähän asti. Ollaan vuoden alusta menty varmoilla päivillä, mut lauantaina lipsahti, vaikka ovulaatio kolkuttelee todnäk huomenna. En usko, että tuosta vielä voin raskautua, mutta never know :)
Määräaikainen työpaikka aiheuttaa vähän stressiä mulle, mutta haluaisin ajatella, että ehdin tekeen töitä kyllä ihan riittävästi, vaikka nyt 30:senä panostaisinkin lapsiin..
 
Meillä on lapsilla 1v9kk ikäero. Pienessä ikäerossa, kuten varmasti isommassakin, on ne hyvät ja huonot puolensa. Ja mun mielestä vaikuttaa jossain määrin myös se, ovatko lapset samaa vai eriä sukupuolta. Lähinnä sillä, kuinka hyvin esim. leikit ja kiinnostuksen kohteet menevät yksiin...kovin pienten lasten kanssa sillä ei ole mitään merkitystä, mutta itse huomaan nyt kouluikäisistä lapsista (vanhempi poika, nuorempi tyttö), että ihan eri asiat kiinnostavat. Kahdestaan eivät enää juuri keksi mitään yhteistä tekemistä, mieluummin leikkivät/puuhailevat omien kavereiden kanssa. Mutta toki heistä on kuitenkin seuraa toisilleen :happy119

Vauva + taapero aika oli rankkaa, kun oli huonosti nukkuva ja lähinnä vain sylissä ja tissillä viihtyvä vauva, ja siinä samalla vaipoissa oleva taapero viihdytettävänä. En muista kauhean hyvin kuopuksen vauvavuotta kun olin niin väsynyt :confused: Aika kultaa kai muistot, kun olisin nyt valmis taas siihen valvomiseen :shy: Jos kolmas tärppäisi pian ja saataisiin syliin asti, niin ikäeroa isompiin tulisi melkein 9 ja 11 vuotta...aivan eri tilanne siis kuin silloin vuosia sitten :rolleyes:
 
Moi!
Ilmottaudun mukaan kuumeilemaan Meillä on syyskuussa 2018 syntynyt tyttö ja ollaan mietitty, koska olisi sopiva aika pikkusisarukselle. En tiedä, tuleeko sitä ikinä, mutta nyt aletaan kääntyä sille kannalle, että tulee jos on tullakseen. Eli ei jakseta enää ehkäistä sitäkään vähää, mitä tähän asti. Ollaan vuoden alusta menty varmoilla päivillä, mut lauantaina lipsahti, vaikka ovulaatio kolkuttelee todnäk huomenna. En usko, että tuosta vielä voin raskautua, mutta never know :)
Määräaikainen työpaikka aiheuttaa vähän stressiä mulle, mutta haluaisin ajatella, että ehdin tekeen töitä kyllä ihan riittävästi, vaikka nyt 30:senä panostaisinkin lapsiin..
Tervetuloa sullekkin takaisin kuumeilemaan! :Heartred
Onhan se ihana saada lapselle pikkusisarus ja sama toive on täällä.
Plussatuulia sinne!
 
Meillä on lapsilla 1v9kk ikäero. Pienessä ikäerossa, kuten varmasti isommassakin, on ne hyvät ja huonot puolensa. Ja mun mielestä vaikuttaa jossain määrin myös se, ovatko lapset samaa vai eriä sukupuolta. Lähinnä sillä, kuinka hyvin esim. leikit ja kiinnostuksen kohteet menevät yksiin...kovin pienten lasten kanssa sillä ei ole mitään merkitystä, mutta itse huomaan nyt kouluikäisistä lapsista (vanhempi poika, nuorempi tyttö), että ihan eri asiat kiinnostavat. Kahdestaan eivät enää juuri keksi mitään yhteistä tekemistä, mieluummin leikkivät/puuhailevat omien kavereiden kanssa. Mutta toki heistä on kuitenkin seuraa toisilleen :happy119

Vauva + taapero aika oli rankkaa, kun oli huonosti nukkuva ja lähinnä vain sylissä ja tissillä viihtyvä vauva, ja siinä samalla vaipoissa oleva taapero viihdytettävänä. En muista kauhean hyvin kuopuksen vauvavuotta kun olin niin väsynyt :confused: Aika kultaa kai muistot, kun olisin nyt valmis taas siihen valvomiseen :shy: Jos kolmas tärppäisi pian ja saataisiin syliin asti, niin ikäeroa isompiin tulisi melkein 9 ja 11 vuotta...aivan eri tilanne siis kuin silloin vuosia sitten :rolleyes:
Meillä taas oli niin, että niin kauan kun leikittiin niin mä ja mun veli oltiin tosi hyvät leikkikaverit. Pikkusisko joka oli mua kaksi vuotta nuorempi meinas olla ihan pienenä kolmas pyörä. Nyt aikuisena tilanne toki se, että mun veljet on parhaat ystävykset keskenään ja mä ja mun sisko toistemme. :angelic:
 
Mua masentaa niin valtavasti. Mulla oli niin varma olo, että oon raskaana. Tänään negojen nega testattu, alkais nyt vaan ne menkat. Keskiviikoks odotan niitä viimeistään saapuvaksi. Tuntuu siltä, ettei tätä yrittämistä enää kauaa jaksa. Itkettää niin valtavasti. Mulla on aina ollut se olo, etten tule lapsia saamaan niin se taitaa osua oikeaan.

Äitienpäivä on pitkään ollut mulle niin ristiriitaisia tunteita herättävä päivä. Oon niin monta kertaa ajatellut, että seuraavana äitienpäivänä minäkin saan juhlia omaa äitiyttä, tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Lisäksi yksi kaveri, joka siis tietää meidän yrittämisestä, purki omaa pahaa oloaan minuun. Heillä on kolmas haaveissa ja kaveri alkaa olla uskonsa menettänyt sen suhteen suodaanko heille kolmatta. Itki sitä kuinka ikävältä tuntuu juhlia äitienpäivää kun on vain kaksi lasta vaikka voisi olla jo kolme jne. Tiedän, että se tuntuu varmasti aina yhtä pahalta jos lasta ei ala kuulumaan, oli kyseessä ensimmäinen tai vaikka kymmenes. Mutta silti tuo sai oman mielen vielä mustemmaksi. Teki mieli huutaa, että sinulla sentään on jo kaksi, ole onnellinen, toisilla ei ole edes sitä ensimmäistä.

Oon monena yönä nähnyt vauvaunia ja ensimmäisenä tekisi mieli alkaa itkemään kun herään ja tajuan ettei se ole totta.

Mä niin ymmärrän tämän tuskan :sorry: Vauvoja tupsahtaa maailmaan kaikille tutuille ja tuntemattomille, ja taas uudestaan ja uudestaan. Samaan aikaan itse haaveilee, että jos sen yhden edes mitenkään saisi, niin hitto miten onnekas olisi. Äitienpäivä varsinkin on haikeaa, kun oma äiti on kuollut. Ei ole paljon juhlittavaa :sorry:

Tässä yrittämisen polulla jaksot vaihtelevat ja tuntemukset niiden myötä. Ja välillä saa surra! Ei kukaan voi olla positiivinen kaiken aikaa. Mutta aina tulee parempi päivä ja hyvin todennäköisesti teillekin vielä se oma vauva. Tähän hommaan konstit on monet, eli jos ei omatoimisesti onnistu, hakeutukaa vaan rohkeasti tutkimuksiin :)

Ja eihän vielä tätäkään kiertoa ole tuomittu, jos ei menkat kerran ole alkaneet... toivotaan vielä plussaa sinulle! :Heartpink
 
Takaisin
Top