----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Juu mun isä ei ollut kyllä kotona ollessaankaan erityisen läsnäoleva. Yritti tulla huutelemaan jotain kasvatusjuttuja kun olin 17v, vähän myöhäistä oli silloin mulle. Asiallisissa väleissä kyllä ollaan edelleen, mutta ei ole ainoaa lapsenlastaankaan nähnyt kuin vissiin neljä kertaa tytön tähänastisen elämän aikana. Ei vaan kiinnosta tarpeeksi.
 
Marrasmai, tervetuloa!

Meillä mies on kyllä pojalle ihan ykkönen, vaikka minäkin kyllä kelpaan. Minä olen ollut hoitovapaalla, mutta mies on kuitenkin lähes aina kotona. Päiväkodissakin on välillä isää ikävä, äidistä ei ole ollut puhetta. Olen alusta asti kysynyt miehen mielipidettä lähes kaikkeen, vaikka pystyisin itsekin päättämään. Samoin olen kannustanut yhteisiin hommiin vauvasta asti. Heillä on omat kiinnostuksen kohteensa ja minä sitten opetan pakolliset pukemuset ym tylsät. Hyvä työnjako tämäkin.
 
Hei kaikki!

Hienoa, että ketju on aktiivinen ja keskustelua on aiheesta kuin aiheesta. Muistetaanhan kuitenkin jutella hyvässä hengessä. Foorumille ovat tervetulleita keskustelemaan myös ne rekisteröimättömät käyttäjät :)

Terveisin Bella Swan, moderaattori
 
Minä koen, että jos yhteiskunta kustantaan terveen työikäisen työttömyydenaikaiset elämiset, niin sitten hoitovapaalla pitäisi saada saman verran ja päälle lisää suoritetusta lastenhoitotyöstä. Ei hoitovapaalla huvikseen lorvita, vaan työtä sekin on ympäri vuorokauden, monesti raskaampaakin kuin palkkatyö.

Ja nimimerkkiasiasta. Kun foorumilla on kirjoittanut rekisteröitynä sen pari tuhatta viestiä, niin siinä ollaan todella kaukana anonyymiydestä. Ison osan paljon kirjoittelevista ihmisistä pystyy jäljittämään tosielämän henkilöllisyyksiin ihan vain tekstin perusteella, ja usein siihen riittää yksi ainoa kuva, jossa ei edes ole ihmistä itseään mukana. Rekisteröimättömällä nimimerkillä kirjoittelussa kyse on nimenomaan anonyymistä huutelusta, jolle ei kannata antaa minkäänlaista arvoa. Eli rekisteröimättömien tekstit voi skipata suoraan yli, kukaan ei pakota niitä lukemaan, ja toisaalta tilin rekisteröiminen on hyvin helppoa, jos oikeasti tiliä ei ole.

Naamakuvien olemassaolo on yhdentekevä, tai oikeastaan naamakuvat ovat vahingollisia keskustelun kannalta, koska silloin mukaan keskusteluun tulevat ulkonäköön liittyvät stereotypiat. 20 vuotta sitten olin aktiivinen jenkkiläisellä sivustolla (jota ei enää ole) ja kun olin siellä ystävystynyt erään ihmisen kanssa, niin vasta vuoden kuluttua "tutustumisesta" hän kertoi olevansa tummaihoinen. Kuulemma hän ei kertonut sitä ihmisille yleensä, koska heidän suhtautumisensa yleensä muuttui heti, minun ei. Parempi jättää ulkonäkö pois keskusteluista, silloin keskustellaan asioista eikä ennakkoluuloista.

Ja tervetuloa ketjuun, marrasmai!:welcome
 
Minusta on aivan mahtavaa, että mies haluaa olla lapsen kanssa kotona hoitovapaalla! Jos meillä olisi tuollainen tilanne, niin mielelläni sen soisin miehelle! Meillä nyt on kuitenkin sellainen tilanne, että mies on kyllä kotona koko ajan, mutta ei pysty huolehtimaan pienestä lapsesta kokopäiväisesti sairauksiensa vuoksi, joten hänkin joutuu tyytymään sitten lyhyisiin iltapäiviin pojan kanssa arkena. Viikonloppuisin sitten hoidellaan vuorotellen, miten nyt milloinkin, tai ollaan yhdessä ulkona tai jotain. Jos toinen menee pojan kanssa ulos, niin toinen sitten jää sisälle tekemään jotain kotihommaa tai saa kaipaamansa lepohetken. Tämä on meillä toiminut hyvin näin. Ehkä sitten aikanaan on niinkin, että mies on kotona kun poika tulee koulusta kotiin, saa nähdä.
 
Meillä oli lapsuudenkodissa työnjako, että äiti hoitaa lapset, ruoat, pyykit ja siivouksen, ja isä korjasi kaiken. Joskus teininä ihmettelin miksei isä osallistu "kotitöihin" ja äiti piti minulle välittömästi saarnan siitä, mitä kaikkea isä teki. Eli korjasi auton, talon, sähköt, putsasi keskellä yötäkin kaatosateessa viemärit kun ne menivät syksyllä tukkoon, kaatoi puita, loi lumet, ajoi nurmet, kynsi perunamaan, jne. Paljon enemmän ja rankempia hommia kuin ne siistit sisätyöt. Vanhassa omakotitalossa, jossa on iso piha, on paljon pakollista hommaa taloon ja pihaan liittyen, jos ei aio jättää taloa ja pihaa täysin rempalleen. Kerrostalossa asia on toki eri, kun huoltoyhtiö hoitaa kaiken ja autokin viedään yleensä korjaamolle, siinä ei oikeastaan perheelle jää mitään muita töitä kuin nuo siistit sisätyöt, ja silloin ne on fiksua jakaa nekin.
 
Mä olen aivan fiiliksissä siitä, että mies on niin mukana tässä. Hän on tosi pettynyt kun perhevapaauudistus ei kerennyt edellisen hallituksen listalle, ja isän osuus vapaista ei kasvanut. :p

Meillä tilannetta helpottaa käytännössä myös se, että saadaan suurin piirtein samaa palkkaa. Silloin raha ei vaikuta siihen, kumpi on kotona. Oma isäni oli todella etäinen ja paljon matkoilla ja odotankin innolla minkälainen isä omasta puolisostani kuoriutuu. Musta olisi ihanaa jos lapsellemme muodostuisi jo vauvavuoden aikana oma läheinen suhde kumpaankin vanhempaan, kun olemme vuorotellen kotona hänen kanssaan.
 
Minun lapsuudessani äiti teki kaiken ja isä sitten auttoi voimaa vaativissa asioissa. Töissä olivat molemmat ja hoidossa meistä ei ollut kukaan koskaan. Äitin työt olivat lähellä, melkein kotipihalla siis. Siellä me pyörittiin aina mukana. Isä ei ollut perinteinen mies, mutta lapsia hoiti aina mielellään. Äiti antoi mulle aikanaan neuvon, että etsi mies joka osaa tehdä asioita. Ei vaan varoittanut, että niitä voi tehdä liikaakin, kuten oma ukkoni. Meillä äiti oli se kunnioitusta herättävä ja isä leppoisa. On ikävä molempia.
 
Tervetuloa munkin puolesta tänne kaikki myös kuvattomat. :) jokainen olkoon vastuussa mitä ja millä tasolla jakaa täällä. Ja en kyllä niin foliohattulainen ole, että ajattelin, että joku loisi jonkin feikki nimimerkin ja sen takaa kommentoisi asioita joita ei voi muuten sanoa. Muutekin taas toivoisin ystävällistä kommentointia kaikilta ja ymmärrystä erilaisille valinnoille. Tämä keskustelu kyllä kummasti räjähtää joka kk samana aikaan. Kierto menossa tietyssä vaiheessa? Meillä kaikilla on vaikeaa kun vauvaprojekti vaan venyy, kakanhajusia kommentteja täältä voimaryhmästö ei musta kaivata. Draamailemaan voi varmasti mennä jonnekin muualle.

Onkos meillä mitään testejä jännättävää tällä viikolla?
 
Ai niin iskä asia. Meillä tytöille iskä on ehkä ollut jopa tärkeämpi kun minä. Minusta alusta asti. Niillä on ollut omat kotkotukset ja rutiinit ja mun kanssa sitten toisenlaiset. Ihanaa kun isät osallistuvat mutta esim oma isäni on ollut toisella tavalla läsnä. Voin luottaa kun kiveen. Ei koskaan olla leikitty tai pelailtu ja halaaminenkin on hänelle vaivaannuttavaa. Iskä on silti paras.
 
Mulla on muuten taas sellainen luovuttajafiilis tänään. Viime viikolla työkaveri palasi vauvalomalta ja on siis taas raskaana. Eihän tuo ole multa pois mutta jotenkin konkretisoi mun ongelman näkyväksi.
 
HentoHaave sanoi:
Voisin kertoa sanan jos toisenkin elämästäni, mut en taida enää jaksaa... täällä on niin monen ihmisen toimesta tulkittu mun sanoja täysin väärin, koska on haluttu tulkita täysin väärin. Sanon samoin kuin joku muukin tässä eilispäivänä sanoi: jos et ole kulkenut metriäkään minun kengissäni, niin... joo.

Mun elämä on mennyt tietyllä tavalla tietyistä syistä, joita en todellakaan koe velvollisuudekseni alkaa kenellekään raportoimaan, selittelemään enkä puolustelemaan. Olen täysin sinut oman elämänpolkuni kanssa, tiedän itse että olen tehnyt aina parhaani, niissä puitteissa ja niillä resursseilla mitä mulla on kulloinkin ollut käytettävissä.

Väittäisin kuitenkin, että melko vähän on sellaisia ihmisiä, jotka ovat työikäisiä, täysin työkykyisiä, ja ihan vaan huvin vuoksi valitsisivat että haluavat elää pelkästään yhteiskunnan tukien varassa. Ne jotka kuvittelevat että sellaisia ihmisiä on paljonkin, voisivat koittaa elää niillä tuilla muutaman kuukauden, ja miettiä sitten miten mukavaa ja helppoa elämää se onkaan. Väittäisin, että siihen loukkuun ei kukaan halua vapaaehtoisesti, ja jos vaan millään konstilla sitä pystyy välttämään, niin mieluummin tekee ihan mitä vaan muuta. Jos olet pelkkien tukien varassa, omat vanhempasikaan eivät saa auttaa sinua rahallisesti. Tai saavat, mutta ei siitä ole mitään hyötyä, koska vastaava rahamäärä vähennetään tuista, jos tilillä näkyy että on rahaa laitettu. Se on sananmukaisesti köyhyysloukku, josta ei pääse ulos helpolla. Harva siihen vapaaehtoisesti haluaa.

Tällä hetkellähän mä olen päätoiminen opiskelija, saan yhteiskunnalta tukea kyllä siihen, kuten useimmat opiskelevat ihmiset saavat, mutta joudun myös kustantamaan suuren osan elämästäni lainarahalla. Niin, ja silloin kymmenisen vuotta sitten kun tipuin tyhjän päälle niiden tukien varaan - mulle myönnettiin toimeentulotuki TAKAISINPERINNÄLLÄ. 8kk elin toimeentulotuella, koska yrittäjä ei saanut siinä tilanteessa mitään muuta rahaa mistään. Kun 2 vuotta eron jälkeen talo myytiin, sain maksaa nuo 8kk yhteiskunnalta saamani toimeentulotuet takaisin. Että niin sitä heittäydyttiin tukien varaan. Ettei vaan kukaan pääsis tuilla rikastumaan!!

Ootteko muuten työssäkäyvät tietoisia siitä, että tekin saatte joka kuukausi yhteiskunnan tukia, jopa mahdollisesti enemmän kuin se työtön joka ei vaan ole onnistunut töitä saamaan. Kun viette lapsenne päivähoitoon, te luulette maksavanne itse koko lapsenne hoitomaksun. Ette te maksa. Te maksatte siitä vain pienen prosentin, ja sen lopun summan pilttinne hoidosta te otatte vastaan yhteiskunnan tukena.

Asioilla on aina myös toinen puoli.
Click to expand...
Minulla ei ainakaan ole ollut mitään ajatusta, että olisit tehnyt jotain väärin. Ainoa, mikä minua keskustelussa vaivaa on se, että et sinäkään ole kulkenut toisten kengissä. Et siis voi sanoa, että kukaan muukaan olisi tehnyt väärin.

On myös hyvä muistaa, että tämä ei ole millään muotoa salainen keskustelu. Kuka tahansa voi käydä täällä lukemassa jättämättä milloinkaan yhtään merkkiä käynnistään. Ei siis kannata jakaa mitään sellaista, mitä ei voi kertoa kenelle tahansa internetin käyttäjälle. Salaisissa ryhmissä kävijät ovat rajattuja, mutta tämä ei ole sellainen.

Minä olen iloinen veronmaksaja. Maksan mielelläni julkisista palveluista. Toistaiseksi olen kuitenkin uskoakseni enemmän saamapuolella. Sen verran paljon on tullut käytyä kouluja ja työllistettyä lääkäreitä ym.
 
Peppipupu sanoi:
Mulla on muuten taas sellainen luovuttajafiilis tänään. Viime viikolla työkaveri palasi vauvalomalta ja on siis taas raskaana. Eihän tuo ole multa pois mutta jotenkin konkretisoi mun ongelman näkyväksi.
Click to expand...
Miten se teidän suunnitelma meni? Onko luomuyrityksen jälkeen luvassa lahjasoluhoito, jos luomu ei tärppää? Vai muistanko väärin?
 
Hyvin hyvin lannistunut olo on täälläkin. Yli viisi vuotta taas tahkottu. Voi, että kun olisi jokin vika minkä voisi korjata, mutta ei. Ja toiset ne suunnittelee syntymäkuukauttakin. Osasi vaan antaa periksi, mutta kun ei osaa.
 
Vastavirran akka sanoi:
Hyvin hyvin lannistunut olo on täälläkin. Yli viisi vuotta taas tahkottu. Voi, että kun olisi jokin vika minkä voisi korjata, mutta ei. Ja toiset ne suunnittelee syntymäkuukauttakin. Osasi vaan antaa periksi, mutta kun ei osaa.
Click to expand...
Viisi vuotta on kyllä pitkä aika <3 Seuraava tärppi olisi teidän vuoro! Kun niitä vuoronumeroita jossain vain jaettaisiin. Onko teillä hoitohistoriaa tai tulevia suunnitelmia?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top