Minä pidän kyllä tärkeänä sitä, että ei lapsellekaan osteta mitään turhaa, eikä itselle. Ainakin isompien lasten kanssa olen jossakin kohdin toiminut oikein, sillä ovat hyvinkin ympäristötietoisia eivätkä hanki mitään turhaa. Matkailua harrastavat molemmat, vaikka tiedostavat sen kuormituksen ympäristölle. Sekin taitaa olla oma vikani, mutta toisaalta matkailu avaa silmiä aivan eri tavalla kuin se, että vain lukee asioista.
Mulla on se käsitys, että Tays kuuluu kyllä ihan kärkikastiin yksityisten rinnalla näissä tuossa ”kasvattelu ja pakastus”-osiossa.
Yksityisen eduksi laskisin joustavuuden ja valinnanvaran, niin hoidoissa kuin tutkimuksissa, yksilöllisten tarpeiden mukaan. Taysissa laadukasta työtä, julkisen puolen valitettavasti hieman liukuhihnamaisten raamien puitteissa.
T
Tähti ★
Vieras
.
MiuMau79 :) ...jospa tuo siirretty on kuitenkin hyvä...ettei nyt heti heitetä kirvestä kaivoon!
No niin, anteeksi kun annatutin odottaa. Päästiin vasta kotiin kun käytiin samalla asioilla ym.
Eli 5 munasolua joista 4 kypsää. 2 hedelmöittyi. 1 siirrettiin nelipäiväisenä ja 8-soluisena eli hitaana. Eli ei hääppöinen laadultaan. Toista viljellään vielä, mutta kuulemma yhtä paska on. Eli vituiks män. Yksityiselle siis mentävä jos vielä halutaan tätä suota rämpiä.
Plääh.
MiuMau79 :) ...jospa tuo siirretty on kuitenkin hyvä...ettei nyt heti heitetä kirvestä kaivoon!
T
Tähti ★
Vieras
Hippunen77 :) Meillä ei yksityinen joustanut mitenkään. Jos alkio olisi kehittynyt blastoksi saakka, se olisi pitänyt pakastaa, koska tuli viikonloppu vastaan.
Pitkään asiasta keskusteltiin ja siellä hoitajat sanoivat, että siirtoja kyllä tehtiin aiemmin viikonloppuisin, mutta ei enää. Lienee säästökuuri vai mikä(?) Siinä jos asiakas haluaisi siirron, niin sitä ei saa ja siksi siirto siirtyy kuukaudella eteenpäin, vain sen takia
No, eipä päästy siirtoon ja uusi IVF on vielä jäissä.Täälläkin pidetään peukkuja hitaille alkioille - toivottavasti siirretty ottaa spurtin kun pääsi oikeille pelipaikoille. Toisellakin on toivoa niin kauan kuin jakautuminen jatkuu.No niin, anteeksi kun annatutin odottaa. Päästiin vasta kotiin kun käytiin samalla asioilla ym.
Eli 5 munasolua joista 4 kypsää. 2 hedelmöittyi. 1 siirrettiin nelipäiväisenä ja 8-soluisena eli hitaana. Eli ei hääppöinen laadultaan. Toista viljellään vielä, mutta kuulemma yhtä paska on. Eli vituiks män. Yksityiselle siis mentävä jos vielä halutaan tätä suota rämpiä.
Plääh.
Hippunen77 :) Meillä ei yksityinen joustanut mitenkään. Jos alkio olisi kehittynyt blastoksi saakka, se olisi pitänyt pakastaa, koska tuli viikonloppu vastaan.
Pitkään asiasta keskusteltiin ja siellä hoitajat sanoivat, että siirtoja kyllä tehtiin aiemmin viikonloppuisin, mutta ei enää. Lienee säästökuuri vai mikä(?) Siinä jos asiakas haluaisi siirron, niin sitä ei saa ja siksi siirto siirtyy kuukaudella eteenpäin, vain sen takia
Mun ymmärrykseni mukaan tuossa tilanteessa ei ole kyse joustamattomuudesta. Sehän on selvä peli, jos klinikka on kiinni/siirtoja ei tehdä viikonloppuna, niin eihän niitä silloin tehdä.
Joustavuudella tarkoitan tässä mahdollisuutta tehdä laajempia tutkimuksia ja käyttää monipuolisemmin hoitomuotoja, plus että maksavana asiakkaana on varaa esittää myös omia toivomuksia/näkemyksiä. Ja lopun viimeksi vaikka äänestää jaloillaan vaihtamalla puljua. Tätä mahdollisuutta julkisella puolella ei tietenkään ole.
Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
.
Muokattu viimeksi:
Peppipupu
Asioista perillä oleva
En mä ainakaan syyllistynyt. Olen valinnut nii kun olen. Ehkä se julistamis sana tuli multa kun Kaarin sai sulta myös aika kritiikin ja sanoit ettei ehkä seuraa arvojaan. Jos alkaa napakan keskustelun pitää olla selkärankaa sit jatkaa sitä. Eiks je?Edelleenkin, olen vain kertonut omista kokemuksiatani ja näkemyksistäni täällä - aivan kuten muutkin. Miksi minun kokemus ja näkemys on ”julistamista” tai toisten kritisointia? Siksikö, että se ehkä poikkeaa enemmistön tavasta toimia?
No, eihän täällä kai sitten mistään voi sanoa mielipidettään, jos jonkun toisen näkemyksestä eriävä mielipide on heti kritisointia tai julistamista, mitä ei haluta. Keskustellaan vaan samanmielisesti ei-mistään, ettei vaan kukaan koe omaa toimintatapaansa uhatuksi tai syyllisty
Mä vaan peräänkuulutan sulta empatiaa ymmärtää myös muita valintoja ja arvoja. Sun arvot on erittäin hyvät, ei vaan ainakaan mulle ja mun elämään sopisi vaikka Sale Niinistö niitä tarjoaisi. Näin ollaan kaikki erilaisia. Mun arvoomaailmassa mä olen muutakin kun äiti. Elämästä nauttiva ihminen ja kustannan sen tekemällä työtä. Työtä josta nautin ja pidän itsestäni ja arvostan itseäni kun vedän jonkun progiksen loppuun vaikka menisi välillä ylitöiksi. Koen myös olevani jokin verran velkaa tiimilleni ja kollegoille jotka kaikki onneksi samanlaisia ja ajattelevat töistä samoin. Näin kukaan ei tiimissä tee enempää kun toinenkaan. Mutta tämä siis vaan mun alan töissä.
Kun arvostan itseäni koen olevani myös parempi vanhempi. Äidistä pitää kasvaa vanhemmaksi. Se on aika kova koulu ollut monelle. Mulla olisi saatanut käydä tuossa vaiheessa kylmät kun olisin jossain skutsissa mökissä asumassa ja vanhin lapsista, ja sitten perässä nuorempikin muuttaisivat pois. Kokisin olevani tyhjä päällä. Tai siis mitä mä nyt tässä tiedän, arvelua kaikki.
Peppipupu
Asioista perillä oleva
P. S aika moni koitta kuitenkin jää kotiin ja vetää vyönsolkea tiukemmalle. Eli veikkaisin sun kannan olevan yleisempi. Väitän, että tässä saattais piillä se eropiikki mikä noin 3v:n vanhemmilla näkyy tilastoissa. Joskus rimpuillaan sietämättömässä tilanteessa aivan liian kauan. Tai jäädään yhteen koska lapset. Mä en jotenkin osaa tuotakaan käsittää. Jää elämä elämättä. Tai siis mulla jäisi.
Täällä taitaa olla kyllä muitakin, jotka ovat pitkään olleet kotona. Kritiikin maku sinun tekstistäsi jostain syystä paistaa.Edelleenkin, olen vain kertonut omista kokemuksiatani ja näkemyksistäni täällä - aivan kuten muutkin. Miksi minun kokemus ja näkemys on ”julistamista” tai toisten kritisointia? Siksikö, että se ehkä poikkeaa enemmistön tavasta toimia?
No, eihän täällä kai sitten mistään voi sanoa mielipidettään, jos jonkun toisen näkemyksestä eriävä mielipide on heti kritisointia tai julistamista, mitä ei haluta. Keskustellaan vaan samanmielisesti ei-mistään, ettei vaan kukaan koe omaa toimintatapaansa uhatuksi tai syyllisty
Minusta tämä on ollut ihan hyvää keskustelua. Silti ehkä kaipaisin lisää sitä kannustusta, että luottaisimme siihen, että jokainen on tehnyt omalle perheelleen ja omia lapsiaan ajatellen parhaat valinnat.
Saan hyvin kiinni tuosta Peppipupun ajatuksesta, että äidinkin pitää kasvaa. On yllättävän kova paikka, kun lapset kasvavat ja tarvitsevat äitiä vähemmän. Minulla on käynyt ihana tuuri, että lapset ovat asettuneet asumaan suhteellisen lähelle ja ovat kiinnostuneita samantyyppisistä asioista kuin minäkin. Meidän tulee siis tavattua aika usein metsässä samoilun merkeissä. Jos lapseni olisivat enemmän bilettäjä tai shoppailijatyyppiä, niin yhteiset harrastukset olisivat vähissä.
M
Minner
Vieras
Pitkään ketjua seuranneena pakko kommentoida.
Sanot ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tiputtautua tukien varaan. Toisille tämä ei ehkä ole vaihtoehto vaan se, että ollaan töissä vaikkei se sillä hetkellä paras ratkaisu olisikaan. Jonkun täytyy käydä töissä, jotta toiset voivat noudattaa arvomaailmaansa.
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Meikä säätää taas. Arvatkaa, kuka oli menossa hammaslääkäriin huomenillalla kuudelta 
Vaan sepä olikin
tänään! Puhelinsoiton saamisen jälkeen kaasu pohjassa paikalle ja puudutusta suuhun. Tekivät 40 minuutissa
sen, mihin oli tunti varattu
Ja lääkäri puhui vähän väliä vauvasta ja raskaudesta, koska viime käynnillä
sanoin, että SAATAN olla raskaana En saanut korjattua missään välissä tilanteen oikeaa laitaa 
Viikon
päästä uuteen paikkaukseen ja sitten purentakiskon kokeiluun, kun mun narskuttelu ja hampaiden yhteenpureminen
on lisääntynyt.
En kerennyt syödä ruokaa ennen kuin lähdin viemään tyttöä jumppaan. Palattuani otin ruokaa ja kerkesin syödä puolet, kunnes puhelin soi. No nyt en saa syödä kuin soseruokaa
Vaan sepä olikintänään! Puhelinsoiton saamisen jälkeen kaasu pohjassa paikalle ja puudutusta suuhun. Tekivät 40 minuutissa
sen, mihin oli tunti varattu
Ja lääkäri puhui vähän väliä vauvasta ja raskaudesta, koska viime käynnilläsanoin, että SAATAN olla raskaana
En saanut korjattua missään välissä tilanteen oikeaa laitaa Viikonpäästä uuteen paikkaukseen ja sitten purentakiskon kokeiluun, kun mun narskuttelu ja hampaiden yhteenpureminen
on lisääntynyt.
En kerennyt syödä ruokaa ennen kuin lähdin viemään tyttöä jumppaan. Palattuani otin ruokaa ja kerkesin syödä puolet, kunnes puhelin soi. No nyt en saa syödä kuin soseruokaa
Helena80
Keskustelun kolmiottelija
Mun äidillä on nyt just vieläkin menossa se vaihe, että on tyhjän päällä, kun lapset ovat muuttaneet pois. Varsinkin minusta, esikoisesta, irti päästäminen on ollut todella vaikeaa hänelle. Mutta ei se minullekaan helppoa ole ollut, kun toisesta paistaa se kaipuu, kun me olimme pieniä ja teimme, kuten vanhemmat toivoivat. Se, että me olemme hankkineet työpaikat emmekä jääneetkään kotiin lasten kanssa, on selkeästi vastoin hänen ajatusmaailmaansa. Aina jaksaa muistuttaa, kuinka rankka minunkin työ on ja pääsisin helpommalla kotona. No en varmasti pääse, kun lapsilla isot haasteet ja seinät kaatuu päälle jokaisella. Tämä on meille se paras ratkaisu.En mä ainakaan syyllistynyt. Olen valinnut nii kun olen. Ehkä se julistamis sana tuli multa kun Kaarin sai sulta myös aika kritiikin ja sanoit ettei ehkä seuraa arvojaan. Jos alkaa napakan keskustelun pitää olla selkärankaa sit jatkaa sitä. Eiks je?
Mä vaan peräänkuulutan sulta empatiaa ymmärtää myös muita valintoja ja arvoja. Sun arvot on erittäin hyvät, ei vaan ainakaan mulle ja mun elämään sopisi vaikka Sale Niinistö niitä tarjoaisi. Näin ollaan kaikki erilaisia. Mun arvoomaailmassa mä olen muutakin kun äiti. Elämästä nauttiva ihminen ja kustannan sen tekemällä työtä. Työtä josta nautin ja pidän itsestäni ja arvostan itseäni kun vedän jonkun progiksen loppuun vaikka menisi välillä ylitöiksi. Koen myös olevani jokin verran velkaa tiimilleni ja kollegoille jotka kaikki onneksi samanlaisia ja ajattelevat töistä samoin. Näin kukaan ei tiimissä tee enempää kun toinenkaan. Mutta tämä siis vaan mun alan töissä.
Kun arvostan itseäni koen olevani myös parempi vanhempi. Äidistä pitää kasvaa vanhemmaksi. Se on aika kova koulu ollut monelle. Mulla olisi saatanut käydä tuossa vaiheessa kylmät kun olisin jossain skutsissa mökissä asumassa ja vanhin lapsista, ja sitten perässä nuorempikin muuttaisivat pois. Kokisin olevani tyhjä päällä. Tai siis mitä mä nyt tässä tiedän, arvelua kaikki.
T
Tähti ★
Vieras
Helena80 :) Toivottavasti saat itsenäistyttyä äidistäsi pian vähitellen.
Sitten muistelen, että.minunkin isovanhemmat olivat aikoinaan sitä mieltä, että jos lapsia hankkii, niin ei saisi muualle hoitoon laittaa ennen kouluikää. Ehkäpä ennen muinon vanhaan toimittiin niin. Silloin työelämä ei ollut näin vaativaa, kuin nykyään.
Maailma on tosin muuttunut monella tavalla hyvin paljon sitten 70-80 lukujen jälkeen. Edeltävien sukupolvien on aika pala niellä se, ettei nykyään tehdä, kuten ennen elettiin. Uudet sukupolvet tuo mukanaan uutta ja uuden aikakauden mukaan on hyvä hypätä! Sillä lapset ovat meidän tulevaisuus!
Minun vanhempani taas ovat sitä mieltä, että lapsen voi hyvin laittaa hoitoon jo 3 kk ikäisenä, koska niin hekin tekivät aikanaan. 
Eikä saa laiskotella jäämällä lasten kanssa kotiin. En ole samaa mieltä ollenkaan.
Eikä saa laiskotella jäämällä lasten kanssa kotiin. En ole samaa mieltä ollenkaan.
Minusta ainakin 3v. asti pitäisi äidin kotona oloa tukea kaikin mahdollisin tavoin ja kunnon rahalla. Sekin olisi edistystä nykytilanteeseen.
Mutta pahoin pelkään, että mennään väärään suuntaan :banghead:
Tuet vain tipppuu.
Mutta pahoin pelkään, että mennään väärään suuntaan :banghead:
Tuet vain tipppuu.
T
Tähti ★
Vieras
Minun vanhempani taas ovat sitä mieltä, että lapsen voi hyvin laittaa hoitoon jo 3 kk ikäisenä, koska niin hekin tekivät aikanaan.
Suski75 :) Näin oli minunkin vanhempani mieltä, että heti töihin, kun kynnelle kykenee!
Sen sijaan isovanhempieni mielipide oli, ettei saisi viedä hoitoon ennen kouluikää. Nämä isovanhemmat täyttäisivät seuraavaksi 100-ikävuotta, jos vielä elisivät...
Tuossakin on jo sukupolvien välillä näkemyseroja, saati sitten nykypäivä, jossa itse elän 46-vuotiaana ja paljon on jo uusia näkemyksiä 20-30v. ikäisillä esim. työkollegoilla ja sukukulaisilla, nuoremmasta sukupolvesta. Oma näkemykseni on, että sopivassa iässä ~ 1-3vuoden väliltä :)
Last edited by a moderator:
Ennen maalaisyhteisössä vastuun jakajia olivat kaikki aikuiset, jotka olivat maatilalla. Emäntä lähti lypsylle heti, kun ehti, mutta lapsesta kannettiin vastuu. Nykyisin ei voi tehdä samoin. Ei siellä kotona ole ketään, jolle lapsen voi jättää eikä vauvoja töihinkään ole tapana ottaa. Maailma muuttuu ja vanhemmuus myös.
En tiedä, olenko ainoa, jonka mielestä äitiyden tai vanhemmuuden arvostus ei ole sama kuin ne eurot, joita kotihoidontukena saa. Minusta on hienoa, että työpaikan saa pitää kuitenkin kolme vuotta, vaikka ei käy siellä kertaakaan. Jos kaikki vanhempien vapaat käyttää, niin eikö lapsi ole jo aika lähelle vuoden, kun kotihoidontuen jakso alkaa?
En tarkoita, että vuoden ikäinen olisi parhaassa iässä päiväkotiin, mutta on se kuitenkin kansainvälisesti aika hyvä saavutus. Jos vanhempainvapaita ollaan uudistamassa niin, että ansiosidonnainen osuus kestää jopa 1,5-vuotta, niin sehän on hienoa.
Se, milloin lapsi on valmis kodin ulkopuoliseen hoitoon, on hyvin yksilöllistä. Jotkut vauvat eivät vierasta ja ovat hyvin kiinnostuneita ihmisistä, sitten on niitäkin, joiden on vaikea irrottautua vanhemmista edes vielä esikouluun. On täysin mahdotonta sorvata sellaista järjestelmää, joka mahdollistaa entisen toimeentulon siihen asti, kunnes lapsi on valmis hoitoon. Lisäksi tuohon lapsen valmiuteen vaikuttaa se, miten vanhemmat uskovat hänen kykyihinsä. Jos lapsi tietää tai vaistoaa, että äiti ei ole valmis päästämään lasta kehityksessä eteenpäin, hän jää "hoitamaan" äitiä.
Ihan tällainen pieni tuntuma siitä, miten hankalaa lapsen on jäädä hoitoon. Tämän syksyn itkuiset aamut noin sadan lapsen päiväkodissa on laskettavissa omien käsieni sormilla. Ei siis kovin montaa.
Omat lapseni ovat aloittaneet hoidossa 5-,3- ja 2v9kk. Keskimmäisellä aloitus oli kehitykseen nähden hiukan aikaisin, mutta sopeutumista helpotti sisko, joka oli samassa hoitopaikassa ja nautti elämästään.
En tiedä, olenko ainoa, jonka mielestä äitiyden tai vanhemmuuden arvostus ei ole sama kuin ne eurot, joita kotihoidontukena saa. Minusta on hienoa, että työpaikan saa pitää kuitenkin kolme vuotta, vaikka ei käy siellä kertaakaan. Jos kaikki vanhempien vapaat käyttää, niin eikö lapsi ole jo aika lähelle vuoden, kun kotihoidontuen jakso alkaa?
En tarkoita, että vuoden ikäinen olisi parhaassa iässä päiväkotiin, mutta on se kuitenkin kansainvälisesti aika hyvä saavutus. Jos vanhempainvapaita ollaan uudistamassa niin, että ansiosidonnainen osuus kestää jopa 1,5-vuotta, niin sehän on hienoa.
Se, milloin lapsi on valmis kodin ulkopuoliseen hoitoon, on hyvin yksilöllistä. Jotkut vauvat eivät vierasta ja ovat hyvin kiinnostuneita ihmisistä, sitten on niitäkin, joiden on vaikea irrottautua vanhemmista edes vielä esikouluun. On täysin mahdotonta sorvata sellaista järjestelmää, joka mahdollistaa entisen toimeentulon siihen asti, kunnes lapsi on valmis hoitoon. Lisäksi tuohon lapsen valmiuteen vaikuttaa se, miten vanhemmat uskovat hänen kykyihinsä. Jos lapsi tietää tai vaistoaa, että äiti ei ole valmis päästämään lasta kehityksessä eteenpäin, hän jää "hoitamaan" äitiä.
Ihan tällainen pieni tuntuma siitä, miten hankalaa lapsen on jäädä hoitoon. Tämän syksyn itkuiset aamut noin sadan lapsen päiväkodissa on laskettavissa omien käsieni sormilla. Ei siis kovin montaa.
Omat lapseni ovat aloittaneet hoidossa 5-,3- ja 2v9kk. Keskimmäisellä aloitus oli kehitykseen nähden hiukan aikaisin, mutta sopeutumista helpotti sisko, joka oli samassa hoitopaikassa ja nautti elämästään.
Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
.
Muokattu viimeksi: