Konfliktitilanteet päiväkodissa

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Onko teidän lapsenne joutunut jonkinlaisiin konfliktitilanteisiin päiväkodissa? Miten tilanteet on hoidettu?

Asia mietityttää, koska oma 3-vuotiaani on nyt parin viikon ajan kertonut, että kaksi lasta hänen ryhmässään eivät aina ota häntä mukaan leikkiin ja lisäksi tönivät häntä. Hän on kertonut asiasta oma-aloitteisesti, eli en ole mitenkään johdatellut häntä tms. Yleensä kysyn, että kenen kanssa leikit tänään, ja asia on tullut siinä esille.

Viime viikolla kysyin asiasta päiväkodin henkilökunnalta, joka myönsi, että jotain skismaa on ollut. Ryhmään on tullut uusi lapsi, joka on "liittoutunut" toisen lapsen kanssa, joka taas ennen tapasi leikkiä paljon oman lapseni kanssa. Ja ilmeisesti heillä nyt sitten on ollut jotain tilanteita. Sain sen käsityksen, että päiväkodin henkilökunta ei ole välttämättä nähnyt näitä tilanteita, mutta lapseni on mennyt kertomaan niistä, jonka jälkeen asiaan on puututtu. Minua vähän ärsytti, että asiasta ei ollut mainittu minulle mitään, vaan sain kuulla siitä lapseltani, vaikka tilanne oli jo toistunut useamman kerran. Hieman ehkä myös vähättelivät asiaa, vaikka omasta mielestäni kaikkeen tönimiseen pitäisi puuttua todella tiukasti.

No, eilen sitten lapsi kertoi tönimisen taas toistuneen, ja tällä kertaa mukana oli ollut lyömistäkin. Kysyin, menikö hän kertomaan aikuisille, mutta hän sanoi, että "en, koska ne sanoi että sit ne ei leiki mun kanssa". Eli hän pikkuinen on jättänyt kertomatta, koska on halunnut, että tönijät kuitenkin leikkivät hänen kanssaan. Tuli ihan tosi paha mieli tästä, myös miehelle, joka sitten soitti päiväkotiin ja kertoi asiasta. Hän myös sanoi, että toivoisimme, että asia otettaisiin esille näiden lasten vanhempien kanssa.

Päiväkodin henkilökunta on kuitenkin sitä mieltä, että tässä vaiheessa riittää näille lapsille puhuminen ja tilanteen tarkkailu. No, ensinnäkään tarkkailu ei oikein näytä sujuvan, kun toistuvasti lapset leikkivät keskenään päiväkodin perähuoneessa, jossa tätä tönimistä ilmeisesti on tapahtunut. Ja minä en ihan ymmärrä, miksi lasten vanhemmille ei voi mainita asiasta. Ymmärrän, että kyseessä ovat n. 4-vuotiaat pienet lapset, enkä pidä heitä tämän takia pahuuden ruumiillistumina, mutta kyllä minä haluaisin tietää, jos oma lapseni tönisi ja löisi muita päivähoidossa! Uskon myös, että vanhempien tietoisuus voisi auttaa, jos he puhuisivat lastensa kanssa asiasta. En käsitä, mitä haittaa siitä voisi olla, että vanhemmille mainittaisiin, että tällaista on ollut.

Tiedän, että 3-vuotiaat voivat puhua myös omiaan, mutta se tapa, jolla lapseni on tästä puhunut kertoo minulle, ettei hän ole tätä keksinyt. Ei hän edes pystyisi keksimään tuollaista, että joku olisi sanonut, että jos kerrot tönimisestä aikuisille, emme leiki kanssasi.

On vain tosi paha mieli lapsen puolesta ja samalla lievä ärtymys päiväkodin toimintaa kohtaan. En tiedä, olisiko liioiteltua ottaa johtajaan yhteys ja kertoa ajatuksistani. Onko kellään kokemusta?
 
Kyllä minä tuossa tilanteessa ottaisin yhteyttä päiväkotiin ja pyytäisin keskustelua aiheesta, ainakin itse haluaisin tietää todellisen tilanteen ja sen laajuuden myös henkilökunnan näkökulmasta. Minusta on törkeää, jos henkilökunta vähättelee asiaa tai jopa pimittää tietoja vanhemmilta, saati että jos vanhemmille jää sellainen olo, että henkilökunta ei kuuntele, mitä lapsella on sanottavana ja vielä pahempi, jos eivät usko lapsen kertomia asioita. En nyt tarkoita, että heidän pitäisi suorilta uskoa kaikki, mitä lapset kertovat, mutta kyselemällä varmasti saisivat totuuden selville. Minusta voisi olettaa, että jos lapsi kertoo jotakin, se on totta niin kauan kuin toisin todistetaan.

Meillä ei nyt varsinaista konfliktia varmaan ole ollut vielä, ei ainakaan kotiin asti ole kuulunut mitään ihmeempää, mutta poika on vielä sen verran pienikin (1v 9kk), ettei mitään isompaa ole varmaan oikeasti ollutkaan. Olen jo alusta asti sanonut tarhassa, että minulle/meille pitää heti ilmoittaa, jos on jotakin erityisempää, ja erityisesti silloin, jos poika itse tekee jotakin ikävää. Aloituskeskustelussa tarhan opettajat/ohjaajat kyllä sanoivat, että heillä on tapana olla suoria ja kertoa asioista avoimesti. Syksymmällä viime vuonna varoitin tarhassa hoitajia siitä, että poika puree, kun poika pureskeli minua ihan jatkuvasti kotona, että tarhassa siihen saa ja pitää puuttua jämerästi, jos toista lasta tai aikuista puree siellä. Kerran on kuulemma purrut toista lasta, mutta siitäkään ei kuulunut sen ilmoituksen jälkeen mitään, joten toivottavasti asia on kunnossa.

Sellaisen uuden jutun olen kyllä huomannut, että poika tönii minua ja tökkii suorilla sormilla minua kaulaan, kun hän seisoo lipaston päällä vaipan ja/tai vaatteiden vaihdon aikaan ja on sitten sopivalla korkeudella minuun nähden. Joskus myös ottaa ison voidetuubin käsiinsä, ja tökkii sillä terävällä päällä minua kasvojen ja kaulan suuntaan. Joskus onnistuu osumaan ja satuttamaankin, jos en ole tarpeeksi tarkkana. Torun siitä poikaa todella tiukasti ja kerron, että se sattuu, ja voi sattua pahastikin, kun sen voidetuubin suljetun pään kulmat ovat niin terävät. En usko, että poika varsinaisesti ymmärtää sitä mitä puhun, mutta ehkä siitä jokin "vaurio" jää muistiin jo nyt, että tällaisista asioista on puhuttu.

Kävi tässä kyllä taannoin ilmi, että tarhaan vähän aikaa sitten tullut uusi lapsi (miltei samoja ikiä meidän pojan kanssa) on erittäin riehakas, ja huitoo ja heiluu ja riehuu paljon. Tönii paljon muita lapsia myös. Luulen, että meidän poika on ottanut oppia siitä ja se ilmenee kotona tuolla yllä mainitulla tavalla. Aiemmin poika leikki tarhassa rauhallisesti erään toisen saman ikäisen kanssa, ja nyt on sitten ruvennut vähän huitomaan ja tönimään tätä toista lasta :sad001 Toki ymmärrän, että nämä pienet eivät ole mitenkään päin perillä käyttäytymissäännöistä kovin ihmeesti, eivätkä vielä osaa käyttäytymistään säännellä kovin hyvin, mutta silti tuntuu niin hirveän ikävältä, että oma poika tönii toisia. Kotona koitetaan kaikin keinoin kitkeä näitä ikäviä juttuja käytöksestä pois, mutta se ei aina tunnu menevän vielä perille. Että ehkä tässä on sitten jonkinlaisen konfliktin oire kuitenkin. Katsotaan, mihin tämä tilanne menee tässä.

Uskon ja toivon, että asioiden käsittely jollain tasolla helpottuu ajan kanssa, kun poika kasvaa ja kehittyy, ja ennen kaikkea oppii puhumaan ja sitä kautta oppii kertomaan asioistaan paremmin.
 
Ehdottomasti vanhemmille tulee ilmoittaa lastensa edesottamuksista. Minulle on jopa kerrottu kun 3-vuotiaani lällätteli kaverille. Eihän se siis mitään kovin vakavaa tuon ikäisillä ole mutta siitä kyllä sitten kotona puhuttiin - ja kyllä tehosi. 3-4-vuotiaat ymmärtävät kyllä paljon ja vaikka tekevät vielä paljon tyhmyyksiä, niiden määrään ja vakavuuteen voi asioista puhumalla vaikuttaa.

Tuo vielä että isommat lapset olivat kieltäneet kertomasta kielii pelkkää tönimistä suuremmasta manipulaatiosta eli tietoisesti kiusaavat ja haluavat sen salata. Kiukuspäissäänhän lapset voivat lyödä ja töniä mutta tuollainen "me ei leikitä sun kaa jos kerrot" on kyllä kitkemisen arvoinen tapa.

Lähtökohtaisesti pitäisi ottaa lapsen kertoma todesta ja auttaa tilanteessa. Henkilökunnan asenne kuulostaa ikävältä.
 
Kuulostaa kyllä ikävältä tuo henkilökunnan asenne. :sad001 Kyllä tuollainen pitäisi ottaa vakavasti ja puuttua siihen. Ja kyllä myös kuuluisi kertoa lasten vanhemmille. Kotoahan se kasvatus lähtee ja kyllä minäkin haluan tietää jos lapsi on tehnyt päiväkodissa tyhmyyksiä.

Meidän poika on pari kertaa kertonut että toinen lapsi on kutsunut häntä tytöksi/tytön näköiseksi ja joitakin kertoja jätetty leikin ulkopuolelle. Alkuun hän ei uskaltanut kertoa näistä päiväkodin aikuisille. Hän kun on vähän ujo ja tarvitsee aikaa ennen kuin alkaa luottaa uuteen ihmiseen. Kerrottiin sitten yhdessä seuraavana aamuna, kun hän oli kertonut meille ja aina aikuiset oli ottaneet sen tosissaan ja puuttuivat asiaan. Ei siis yhtä ikäviä tilanteita kuin teillä, mutta lapselle on tullut paha mieli.
 
Mitenkään vähättelemättä lapsen kokemusta sanoisin, että päiväkodin työntekijät varmasti tietävät, onko aihetta ilmoittaa konfliktista toisten lasten vanhemmille. Perheitä on niin monenlaisia, että kaikille ei sovi samat menetelmät. Esimerkkeinä voisi olla vaikkapa lapsi, jota rangaistaan kotona vielä sen lisäksi, että tilanne on päiväkodissa jo hoidettu. Toinen mahdollinen syy on se, että toisen lapsen vanhemmat ovat jo tehneet kaikkensa ja turhautuvat entisestään, sillä eivät voi mitään sille, kuinka lapsi käyttäytyy heidän poissaollessaan. Vielä on sekin mahdollisuus, että nämä vanhemmat ovat niitä, jotka tulevat Sadun ovelle ja alkavat syyttää tämän lasta kiusaamisesta. Muitakin syitä voi olla siihen, ettei lasten vanhemmille tiedoteta ihan jokaisesta asiasta, vaikka se olisikin tärkeä.

Lähtökohtaisesti siis päiväkodin asiat selvitetään päiväkodissa ja hoitopäivän aikana tapahtuneet asiat selvitetään päiväkodin henkilökunnan kanssa. Kannattaa kyllä oman lapsen kotona kertomat asiat puhua päiväkodissa ja siten rohkaista, että puhuminen kannattaa aina. Voi myös yhdessä lapsen kanssa sopia, mitä tekee seuraavalla kerralla, kun jotain ikävää tapahtuu.
 
Yölento sanoi:
Mitenkään vähättelemättä lapsen kokemusta sanoisin, että päiväkodin työntekijät varmasti tietävät, onko aihetta ilmoittaa konfliktista toisten lasten vanhemmille. Perheitä on niin monenlaisia, että kaikille ei sovi samat menetelmät. Esimerkkeinä voisi olla vaikkapa lapsi, jota rangaistaan kotona vielä sen lisäksi, että tilanne on päiväkodissa jo hoidettu. Toinen mahdollinen syy on se, että toisen lapsen vanhemmat ovat jo tehneet kaikkensa ja turhautuvat entisestään, sillä eivät voi mitään sille, kuinka lapsi käyttäytyy heidän poissaollessaan. Vielä on sekin mahdollisuus, että nämä vanhemmat ovat niitä, jotka tulevat Sadun ovelle ja alkavat syyttää tämän lasta kiusaamisesta. Muitakin syitä voi olla siihen, ettei lasten vanhemmille tiedoteta ihan jokaisesta asiasta, vaikka se olisikin tärkeä.

Lähtökohtaisesti siis päiväkodin asiat selvitetään päiväkodissa ja hoitopäivän aikana tapahtuneet asiat selvitetään päiväkodin henkilökunnan kanssa. Kannattaa kyllä oman lapsen kotona kertomat asiat puhua päiväkodissa ja siten rohkaista, että puhuminen kannattaa aina. Voi myös yhdessä lapsen kanssa sopia, mitä tekee seuraavalla kerralla, kun jotain ikävää tapahtuu.
Click to expand...

Muuten hyviä
Pointteja mutta päiväkodissa ei ole pystytty hoitamaan tilanteita koske ne toistuu ja pitkittyy ja henkilökunta ei aina edes huomaa niitä. Mä olisin myös huolissani. Ihan sama olisinko kiusaajan vai kiusatun äiti ( olen ollut molempia) niin olisin huolissani ja haluaisin tietää asiasta.
 
Kun esikoinen meni päiväkotiin noin puolitoistavuotiaana, ongelmia oli paljon. Ryhmässä oli yksi väkivaltainen lapsi, joka oli myötäänsä pahoinpitelemässä muita. Kerran lapsella oli veri naarmut jalassa, alueella joka pitäisi olla housujen peitossa. Kukaan hoitaja ei tiennyt mitä oli tapahtunut. Pian tämän jälkeen lapsella oli hampaanjäljet olkapäässä. Tämän on täytynyt käydä todella kipeää, mutta jälleen kukaan hoitajista ei ollut nähnyt eikä kuullut mitään. Tämän jälkeen olin yhteydessä päiväkodin johtajaan. Tilanne oli täysin hirveä. Miten voi mennä töihin ja jättää lapsen tuollaiseen paikkaan. Lapsi oli niin pieni, ettei osannut itse kertoa mitään. Nykyistä vauvaa en halua viedä hoitoon kovin pienenä, mutta täytyy katsoa, miten rahat riittävät.
 
Onpas kurjia tilanteita. :sad001 Minä arvostan suuresti avoimuutta päiväkodin ja kodin välillä ja haluan ehdottomasti, että tuollaisesta kerrottaisiin ja yhdessä hoitajien kanssa puhuttaisiin, miten tilanteet tulisi jatkossa hoitaa puolin ja toisin, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi. Olisi oma lapsi sitten kiusattu tai kiusaaja.

Meillä onneksi ei kiusaamista ole juurikaan tapahtunut. Jossain vaiheessa oli ilmeisesti ollut juttua muiden lasten suunnasta, että pitkäaikaissairaan lapseni sairaus tarttuu ja sitä pitäisi jotenkin varoa. Ryhmässä oli puhuttu ihmisten erilaisuudesta ihan yleisesti tämän jälkeen, eikä mitään kiusaamista ole sen kummemmin ollut. Omat lapseni ovat erittäin suosittuja ryhmässään ja haluttuja leikkikavereita. Eniten kiusaamista esiintyy omien kaksosten välillä, kun kiusaavat toinen toisiaan.. :rolleyes: Mutta se on sitä kuuluisaa sisarusrakkautta, joka kuuluu enemmän tai vähemmän jokaiseen sisarussuhteeseen. :grin

Minulla on sellainen olo, ettei lasten ryhmässä edes esiinny kiusaamista. Päiväkodissa on ehdoton nollatoleranssi kiusaamisen suhteen ja siihen puututaan hyvin herkästi. Ei syyllistämällä tai muuten negatiivisella tavalla, vaan luomalla hyvää ryhmähenkeä ja opettamalla lapsille hyviä ihmissuhdetaitoja leikin ja pelien kautta. Ryhmään on osunut mukavia ja tasapainoisia lapsia /perheitä, joka tietysti luo hyvät edellytykset hyvälle ilmapiirille, mutta ryhmässä on tehty kyllä myös valtavan hyvä pohjatyö ryhmäytymiselle. Mikäli konflikteja lasten välillä ilmenee, pyritään siihen, että lapset itse osaisivat ratkaista ne oikeudenmukaisesti. Tarvittaessa läsnä on apuna aikuinen ja pienimmillä lapsilla käytetään vielä lisäksi apuna kuvia helpottamassa. Kaikki osapuolet saavat kertoa oman näkemyksensä asiasta, jonka jälkeen riitapukarit miettivät yhdessä tilanteeseen ratkaisua. Ryhmässä käytetään paljon sanoja kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Satuhetkillä käsitellään usein tarinoiden kautta kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä jne. ja monesti näiden aiheiden ympärille on rakennettu vielä lisäksi jokin leikki.
 
elaffy sanoi:
Onpas kurjia tilanteita. :sad001 Minä arvostan suuresti avoimuutta päiväkodin ja kodin välillä ja haluan ehdottomasti, että tuollaisesta kerrottaisiin ja yhdessä hoitajien kanssa puhuttaisiin, miten tilanteet tulisi jatkossa hoitaa puolin ja toisin, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi. Olisi oma lapsi sitten kiusattu tai kiusaaja.

Meillä onneksi ei kiusaamista ole juurikaan tapahtunut. Jossain vaiheessa oli ilmeisesti ollut juttua muiden lasten suunnasta, että pitkäaikaissairaan lapseni sairaus tarttuu ja sitä pitäisi jotenkin varoa. Ryhmässä oli puhuttu ihmisten erilaisuudesta ihan yleisesti tämän jälkeen, eikä mitään kiusaamista ole sen kummemmin ollut. Omat lapseni ovat erittäin suosittuja ryhmässään ja haluttuja leikkikavereita. Eniten kiusaamista esiintyy omien kaksosten välillä, kun kiusaavat toinen toisiaan.. :rolleyes: Mutta se on sitä kuuluisaa sisarusrakkautta, joka kuuluu enemmän tai vähemmän jokaiseen sisarussuhteeseen. :grin

Minulla on sellainen olo, ettei lasten ryhmässä edes esiinny kiusaamista. Päiväkodissa on ehdoton nollatoleranssi kiusaamisen suhteen ja siihen puututaan hyvin herkästi. Ei syyllistämällä tai muuten negatiivisella tavalla, vaan luomalla hyvää ryhmähenkeä ja opettamalla lapsille hyviä ihmissuhdetaitoja leikin ja pelien kautta. Ryhmään on osunut mukavia ja tasapainoisia lapsia /perheitä, joka tietysti luo hyvät edellytykset hyvälle ilmapiirille, mutta ryhmässä on tehty kyllä myös valtavan hyvä pohjatyö ryhmäytymiselle. Mikäli konflikteja lasten välillä ilmenee, pyritään siihen, että lapset itse osaisivat ratkaista ne oikeudenmukaisesti. Tarvittaessa läsnä on apuna aikuinen ja pienimmillä lapsilla käytetään vielä lisäksi apuna kuvia helpottamassa. Kaikki osapuolet saavat kertoa oman näkemyksensä asiasta, jonka jälkeen riitapukarit miettivät yhdessä tilanteeseen ratkaisua. Ryhmässä käytetään paljon sanoja kiitos, anteeksi ja ole hyvä. Satuhetkillä käsitellään usein tarinoiden kautta kiusaamista, ulkopuolelle jättämistä jne. ja monesti näiden aiheiden ympärille on rakennettu vielä lisäksi jokin leikki.
Click to expand...

Elafly :) Otan kantaa, koska kirjoitat hyvin viisaasti asioista ylipäänsä :)

Mulla on yksi lapsi, 3-vuotias. Nyt vaihdettiin perhepäivähoidosta päiväkotiin. Hyvin on alku mennyt :)

Mutta....toki vähän "pelottaa" , jos on joku kiusaaja ryhmässä. Onneksi lapsi on kuitenkin sellainen, että katselee vähän sivulta, vaikka osallistuukin, mutta ei varmasti kiusaa muita.

Leikkikenttäalueet tosin ovat hänelle uusia, ettei ole tottunut sellaisiin, mutta oppii varmasti.

Arvostan myös tuota avoimuutta ja sitä, että kaikki osapuolet saavat kertoa oman näkemyksensä asiasta, jolloin saavutetaan ns. "järkevä" käsitys asioista.

Ja totta; sanat kiitos, anteeksi ja ole hyvä ovat hyvin tärkeitä:Heartblue
 
Mielestäni lasten hoitopaikoissa tulisi aina kertoa mikäli jotain on tapahtunut - oli se sitten oman lapsi joka on tehnyt jotain tai toinen lapsi on tehnyt omalle lapselle jotain. Mutta ei tietenkään tule kertoa kuka oli toinen vastapuoli (tosin varmaan monesti lasten vanhemmat tietävät kenestä on kyse).Ja jos ei merkittävää muutosta tapahdu niin sitten kirjallisesti viesti päiväkodin johtajalle.

Monessa päiväkodissa noudatetaan joitakin "pedagogisia oppaita", kannattaa kysyä miten päiväkoti yleensä hoitaa /käsittelee eri tilanteita ja ehkä kysyä miten kotona tulisi tukea lasta kun jotain ikävää on tapahtunut - silloin kun se on toistuvaa.
 
En tiedä, millaisia konflikteja tarkoitatte, joista kaikista pitäisi kertoa vanhemmille. Olen aidosti avoimuuden kannalla, mutta kyllä jokaisen konlfliktin kertominen on aivan mahdotonta, lasten päivä on täynnä vuorovailutusharjoituksia. Senhän vuoksi päiväkodissa usein käydäänkin, että opitaan tulemaan ihmisten kanssa toimeen.

Toisaalta on myös mahdotonta tietää, mikä on konflikti, siis joka kerralla. Esimerkiksi kun kaksi lasta painii, molemmat ovat innokkaana mukana ja kasvattaja seuraa vieressä, että kaikki sujuu hyvin ja turvallisesti. Silti voi käydä niin, että toinen kokee tilanteen myöhemmin konfliktina, jos hän ei pärjää painissa ja hänellä on opettelun alla tulla toimeen sen asian kanssa, että aina ei voi voittaa.

Ymmärrän, että aloittajan tilanne oli toisenlainen, mutta emme me tiedä, mitä on tapahtunut ja miten on toimittu. Toivottavasti tilanne korjaantuu.

Mitä tulee kiusaajiin ja kiusattuihin, niin nuo on jo termeinä leimaavia. Ei kukaan synny kiusaajaksi eikä kiusatuksi eikä kukaan tavoittele sellaista asemaa. Äskeisen esimerkin tilanteessa taitavaa painijaa nimitettäisiin kiusaajaksi ja se olisi kyllä vääryys. Kuka tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa vastapuolelle tulee paha mieli, joko aiheesta tai ilman. Ei se silti tee kenestäkään kiusaajaa.
 
Kyllä niitä selkeitä kiusaajiakin on. Meidän lapsen päiväkodissa on noin 4-5-vuotias lapsi, joka ihan surutta ottaa ämpärin, täyttää sen hiekalla ja kaataa yksivuotiaan naamalle, ja yksivuotias sitten itkee kun silmiin meni hiekkaa, sama lapsi ottaa ison lapion ja lyö sillä toista lasta käsille, jotta saa toiselta lapselta kädestä lelun, ja käy hiekkalaatikolla potkimassa kaikkien hiekkaleikit ja lelut metrien päähän, ja tuuppii pienemmät alas potkupyörien selästä saadakseen pyörän itselleen. Huutelee törkeyksiä jopa muiden lasten vanhemmille. On muuten ensimmäinen leikki-ikäinen, jonka olen kuullut huorittelevan ja kiroilevan aikuisille tai edes muille lapsille.

Minusta ei ole minkäänlaista epäselvyyttä siitä, onko tuo lapsi kiusaaja vai ei. Se sitten on asia erikseen, miksi tuo lapsi on kiusaaja, mutta kokonaisuuden kannalta syy on yhdentekevä, kiusaaminen pitää saada loppumaan tavalla tai toisella. Kiusaaja ei hyödy siitä millään tavalla, että kiusaamista katsotaan läpi sormien, ja onneksi meidän tarhassa ei katsotakaan, tosin tuo lapsi on sen verran fiksu, että tajuaa välttyvänsä rangaistukselta jos opettajat eivät pahantekoa näe.

Oma lapseni osaa onneksi kertoa nykyään, jos päiväkodissa jotain tapahtuu, sääliksi käy noita yksivuotiaita, jotka ulkoilevat päivän aikana samalla pihalla ja samaan aikaan kuin kiusaajalapsi, yksivuotiaat kun eivät osaa kertoa mitä tapahtui, vaan itkevät. Olen pari kertaa nähnyt tuon kiusaajan tönäisevän yksivuotiaan pois muovimopon päältä naamalleen maahan ja sitten ajavan muovimopolla kovaa vauhtia muualle, jotta ei jäisi tempustaan kiinni. Ja sitten se yksivuotias makaa maassa ja itkee kun sattui, eikä kukaan opettaja nähnyt tilannetta, koska tämä tapahtui varastorakennuksen takana.

Aina näkemästäni kyllä opettajille kerron, ja johtajankin kanssa on tästä puhuttu useampaan kertaan. Minusta muutosta on tapahtunut.
 
Muokattu viimeksi:
Voi kun otti oikein sydämestä tuo Suskin kertoma tilanne pienestä itkemässä, kun isompi oli tehnyt tuolla tavalla :sad010

Isommissa päiväkodeissa on kyllä varmasti haasteellista aikuisten nähdä kaikkialle ja kaikki tilanteet, ja tuskin pihojakaan saa ikinä sellaisiksi, ettei mitään piilopaikkoja olisi. Varsinkin kaupungeissa, jotka on jo valmiiksi rakennettuja, ei varmaankaan pystytä mitenkään saamaan päiväkotien pihoja sellaisiksi, etteikö joitain katvealueita jäisi. Meidänkin päiväkodin pihassa on rakennuksia ja mäennyppylöitä siten, että niiden taakse varmasti pääsee ainakin useimmilta hoitajilta piiloon jos haluaa.

Aina sitä vaan miettii, miksi lapsi käyttäytyy noin ikävästi muita kohtaan. Mistä se huono käytös kumpuaa? Mistä lapsi keksii ruveta alistamaan pienempiään, puhumaan rumia ja kohtelemaan jopa aikuisia huonosti? En millään jaksa uskoa, että jotkut vanhemmat antaisivat lapsilleen tuollaista mallia? Väkisinkin mietin omaa kasvatustapaani, osaanko kasvattaa pojasta sellaisen, joka ei kiusaa, ja osaa ottaa toiset huomioon. Missä voin tehdä väärin, miten osaan puuttua rakentavasti huonoihin käytöstapoihin, jos ja kun niitä pojalla ilmenee ajan kanssa. Toivon todella, että jokaisessa päiväkodissa yritetään toimia oikein ja pistetään kiusaamiselle piste, jos sellaista jatkuvasti ilmenee ja sellaisesta ilmoitetaan.

Ja juuri tämä, kun kiusaaminen kohdistuu sellaisiin, jotka eivät vielä osaa kertoa kokemastaan! Tuntuu niin pahalta :sad001
 
Suski75 sanoi:
Kyllä niitä selkeitä kiusaajiakin on. Meidän lapsen päiväkodissa on noin 4-5-vuotias lapsi, joka ihan surutta ottaa ämpärin, täyttää sen hiekalla ja kaataa yksivuotiaan naamalle, ja yksivuotias sitten itkee kun silmiin meni hiekkaa, sama lapsi ottaa ison lapion ja lyö sillä toista lasta käsille, jotta saa toiselta lapselta kädestä lelun, ja käy hiekkalaatikolla potkimassa kaikkien hiekkaleikit ja lelut metrien päähän, ja tuuppii pienemmät alas potkupyörien selästä saadakseen pyörän itselleen. Huutelee törkeyksiä jopa muiden lasten vanhemmille. On muuten ensimmäinen leikki-ikäinen, jonka olen kuullut huorittelevan ja kiroilevan aikuisille tai edes muille lapsille.

Minusta ei ole minkäänlaista epäselvyyttä siitä, onko tuo lapsi kiusaaja vai ei. Se sitten on asia erikseen, miksi tuo lapsi on kiusaaja, mutta kokonaisuuden kannalta syy on yhdentekevä, kiusaaminen pitää saada loppumaan tavalla tai toisella. Kiusaaja ei hyödy siitä millään tavalla, että kiusaamista katsotaan läpi sormien, ja onneksi meidän tarhassa ei katsotakaan, tosin tuo lapsi on sen verran fiksu, että tajuaa välttyvänsä rangaistukselta jos opettajat eivät pahantekoa näe.

Oma lapseni osaa onneksi kertoa nykyään, jos päiväkodissa jotain tapahtuu, sääliksi käy noita yksivuotiaita, jotka ulkoilevat päivän aikana samalla pihalla ja samaan aikaan kuin kiusaajalapsi, yksivuotiaat kun eivät osaa kertoa mitä tapahtui, vaan itkevät. Olen pari kertaa nähnyt tuon kiusaajan tönäisevän yksivuotiaan pois muovimopon päältä naamalleen maahan ja sitten ajavan muovimopolla kovaa vauhtia muualle, jotta ei jäisi tempustaan kiinni. Ja sitten se yksivuotias makaa maassa ja itkee kun sattui, eikä kukaan opettaja nähnyt tilannetta, koska tämä tapahtui varastorakennuksen takana.

Aina näkemästäni kyllä opettajille kerron, ja johtajankin kanssa on tästä puhuttu useampaan kertaan. Minusta muutosta on tapahtunut.
Click to expand...
On totta, että lasten pahoinvointi näkyy kiusaamisena ja silloin usein sama lapsi kiusaa aina. Nykyisin vaan puhutaan kiusaamisena myös niistä tilanteista, kun lapset opettelevat toimimaan yhdessä.
 
Yölento, ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, mikä tuossa aiemmassa viestissäni on mielestäsi hauskaa?
 
Yölento sanoi:
On totta, että lasten pahoinvointi näkyy kiusaamisena ja silloin usein sama lapsi kiusaa aina. Nykyisin vaan puhutaan kiusaamisena myös niistä tilanteista, kun lapset opettelevat toimimaan yhdessä.
Click to expand...
Tämäkin on totta. Näiden välisen eron tunnistaminen ei varmasti ole aina helppoa.

Tunnistan itsessänikin sen, että jos tuo päiväkodin lapsi tekee nykyään jonkun huonon asian, tulkitsen sen aina heti tahalliseksi, koska aikaisemmin hän on ihan tahallaan kiusannut muita. Eli tietyssä mielessä hänellä on nyt hankalampaa saada positiivisia kokemuksia, ja se mikä muilta lapsilta menisi tässä vaiheessa läpi vahinkona, ei häneltä menekään läpi vahinkona, koska huonoa historiaa on jo niin paljon.
 
Taitaa nyt olla levottomia lapsia päiväkodissa syksyn alkuun. Liekö sitten kaikki oireilemassa sitä että loma loppuu. Olen saanut kuulla jo lyömisestä ja kivien heittelystä. :sad001 Päiväkodin aikuiset on onneksi näihin puuttuneet ja kertoneet aina vanhemmillekin.
 
Me ei olla vielä kuultu mitään kummallisempaa tarhan suunnalta, mutta itse ollaan kotona huomattu, että poika huitoo ja lyö paljon meitä vanhempia! Täytyy toivoa, ettei poika tee samaa tarhassa, ja jos tekee, niin olisi kyllä kiva kuulla siitä. Pojan ryhmästä lähti kaksi hoitajaa kolmesta muualle, ja nyt kaksi uutta hoitajaa eivät kertoile pojan asioista samalla tavalla kuin ne kaksi aiempaa, esim. millaiset päiväunet poika on nukkunut, eikä sitä aina muista sitten kysyäkään :sad001 Yksi tuttu hoitaja joka jäi, kertoo kyllä pojan päivästä jos sattuu olemaan vuorossa silloin kun poika haetaan hoidosta.
 
Meillä oli jossain vaiheessa aika, jolloin poika puri minua ihan päivittäin, ja kyselin tarhasta, puriko hän tarhassakin kaikkia -- kuulemma ei ollut kertaakaan purrut ketään tarhassa. Joten lapsi saattaa käyttäytyä ihan eri tavalla kotona kuin päiväkodissa.
 
Takaisin
Top