Ensimmäistä odotan ja todella kärsimättömästi. Viikolla 11+6 saatiin ultrassa varmuus että hän on todellinen ja kunnossa! Mikä helpotus. Takana on akuutti yllättävä kohdun ulkoinen raskaus - leikkaus rumba, joten olin lukenut kaikki uhkakuvat läpi moneen kertaan ja epäillyt vaikka mitä. Onneksi aivan turhaan. En halua lapseni kasvavan stressaavassa kehossa ja haluan keskittyä uskomaan että kaikki varmasti menee hyvin. Kohta "keskenmeno uhka-aika" alkaa olla ohitse. Huomenna alkaa 14 viikko. Stressitasoa vähän häiritsee pissatulehdus joka viimeksi löytyi ja pari kertaa aiemmin vuoden alusta ja toivon että antibiootti purisi jo kunnolla eikä vahingoittaisi vauvaa millään lailla.
Oletteko te kamppailleet negatiivisten ajatusten kanssa? Ensimmäinen raskaus varmasti herättää pahimmat epäilyt. Tuntemukset kohdussa, syönkö oikein, kasvaako vatsa yhtään, milloin ekat vauvan liikkeet jne.
Teen parhaani, jotta vauva saisi kasvaa rauhassa. Mulle tuo turvaa ja tukea usko Jumalaan ja siihen että Hän on elämän luoja. Odottavan aika on pitkä!
Oletteko te kamppailleet negatiivisten ajatusten kanssa? Ensimmäinen raskaus varmasti herättää pahimmat epäilyt. Tuntemukset kohdussa, syönkö oikein, kasvaako vatsa yhtään, milloin ekat vauvan liikkeet jne.
Teen parhaani, jotta vauva saisi kasvaa rauhassa. Mulle tuo turvaa ja tukea usko Jumalaan ja siihen että Hän on elämän luoja. Odottavan aika on pitkä!