Korkea verenpaine ja raskausmyrkytys

[Pinkkihirmu]

Palailen vielä tähän ketjuun että miten menee vakavan toksemian jälkeen.

Ensinnäkin hoito ollut parasta mahdollista! Täällä synnytysosastolla kohdellaan synnyttäjiä niin kun kuningattaria suunnilleen. Olen kumminnin luonteeltani semmoinen "Minä itte!" -tyyppi niin nolostun siis vähän jos kaikki tehdään puolesta. x,D Olen silti tykännyt kovasti täällä olla ja nimenomaan turvassa.

Tänään varmaan selviää että pääseekö kotiin. Tuolloin olisin ollut toksemian ja hätäsektion takia sairaalassa tasan viikon. Katsotaan tänään lääkärin kanssa, mikä onkaan lopputulos ja saanko millaisia lääkkeitä ja hoito-ohjeita.

Verenpaineet on olleet synnytyksen jälkeen edelleen koholla. Yläpaineet 140-150 välillä, kunnon levossa 120-130 ja alapaineet on ollet päälle 100 levossakin vielä, mutta matalimmillaan 80-90 kohdilla. Että on siinä jotain häikkää, mitä joutuu hoitamaan vielä ja kontrolloimaan. Mutta hälyttävää vaaraa ei enää ole.

Muoks. Ilman verenpainelääkettä paineet on aika vaaralliset jo ihan vuodelevossa, 170/110 tuli äsken. Pitää edelleen olla varovasti ja lääkitys kyllä näillä lukemilla todellakin tulee. Todennäköisesti loppuiäksi..


Mikä parasta, kaikki meni lopulta näinkin hyvin ja meidän pikku keiju voi tasaisesti keskolassa.
On tässä muutamat itkut kyllä tirauteltu, milloin mistäkin aiheesta.

Ai juu ja olen saanut maitotuotannonkin hyvin käyntiin! Pelkäsin että onnistuuko edes, kun raskaus loppuikin näin lyhyeen.

 

[Mustikkamarja]

Palailen vielä tähän ketjuun että miten menee vakavan toksemian jälkeen.

Ensinnäkin hoito ollut parasta mahdollista! Täällä synnytysosastolla kohdellaan synnyttäjiä niin kun kuningattaria suunnilleen. Olen kumminnin luonteeltani semmoinen "Minä itte!" -tyyppi niin nolostun siis vähän jos kaikki tehdään puolesta. x,D Olen silti tykännyt kovasti täällä olla ja nimenomaan turvassa.

Tänään varmaan selviää että pääseekö kotiin. Tuolloin olisin ollut toksemian ja hätäsektion takia sairaalassa tasan viikon. Katsotaan tänään lääkärin kanssa, mikä onkaan lopputulos ja saanko millaisia lääkkeitä ja hoito-ohjeita.

Verenpaineet on olleet synnytyksen jälkeen edelleen koholla. Yläpaineet 140-150 välillä, kunnon levossa 120-130 ja alapaineet on ollet päälle 100 levossakin vielä, mutta matalimmillaan 80-90 kohdilla. Että on siinä jotain häikkää, mitä joutuu hoitamaan vielä ja kontrolloimaan. Mutta hälyttävää vaaraa ei enää ole.

Muoks. Ilman verenpainelääkettä paineet on aika vaaralliset jo ihan vuodelevossa, 170/110 tuli äsken. Pitää edelleen olla varovasti ja lääkitys kyllä näillä lukemilla todellakin tulee. Todennäköisesti loppuiäksi..


Mikä parasta, kaikki meni lopulta näinkin hyvin ja meidän pikku keiju voi tasaisesti keskolassa.
On tässä muutamat itkut kyllä tirauteltu, milloin mistäkin aiheesta.

Ai juu ja olen saanut maitotuotannonkin hyvin käyntiin! Pelkäsin että onnistuuko edes, kun raskaus loppuikin näin lyhyeen.

Hienoa kuulla, että siellä voidaan suhteellisen hyvin ja kotiutuminenkin jo ehkä mahdollista. Pikkuinen varmaan joutuu olla vielä sairaalassa jokusen viikon? Hyvä, että lääkkeet auttaa sun paineisiin, ja varmasti menee useampi kuukausi, että kroppa tasoittuu tuollaisesta akuutista tilasta. Nyt vaan malttia ja lepoa, mahtavaa, että maito on alkanut nousta ja sehän in kaikista parasta ruokaa omalle vauvalle.

 

[jenni89]

Onnea pinkkihirmu pienestä ja paranemisia siulle sekä voimia vauvalle kasvamiseen [emoji173]️

 

[Pinkkihirmu]

Kiitos tsempeistä!!

Täällä me nyt ollaan vietetty keskolaelämää 11 päivää. Pikkuinen voi onneksi todella vahvasti edelleen, ollaan hirveän kiitollisia siitä! Toivon mukaan tilanne säilyy tasaisena.

Päivät kuluupi kenguruillessa ja maitoa pumppaillessa ynnä vaipanvaihdon merkeissä. Ollaan isin kanssa aivan ihastuneita pikkuiseen vauvaan.

Verenpaineet jäi korkeaksi vielä toksemian jälkeen, ne pysyy kurissa Selokenin ja Adalatin voimin aamuin ja illoin otettuna. Ilman lääkkeitä kohoilee 170/110 asti huh, lääkkeillä pysyy mukavissa lukemissa 116/75.

 

[Minzci]

Kiitos tsempeistä!!

Täällä me nyt ollaan vietetty keskolaelämää 11 päivää. Pikkuinen voi onneksi todella vahvasti edelleen, ollaan hirveän kiitollisia siitä! Toivon mukaan tilanne säilyy tasaisena.

Päivät kuluupi kenguruillessa ja maitoa pumppaillessa ynnä vaipanvaihdon merkeissä. Ollaan isin kanssa aivan ihastuneita pikkuiseen vauvaan.

Verenpaineet jäi korkeaksi vielä toksemian jälkeen, ne pysyy kurissa Selokenin ja Adalatin voimin aamuin ja illoin otettuna. Ilman lääkkeitä kohoilee 170/110 asti huh, lääkkeillä pysyy mukavissa lukemissa 116/75.

Miten teillä voidaan?

 

[Pinkkihirmu]

Miten teillä voidaan?

No niin heipä hei!

Vastaan aika lailla myöhässä. Ollut kyllä hurjat pari kuukautta, mutta 54 sairaalapäivän jälkeen Pikkuinen vihdoin kotiutui ja nyt ollaan aloitettu vauva-arki kotona!:)


Kaikki meni meidän kohdalla oikein hyvin, lääkärien sanoin oppikirjojen mukaan. Pikkukeskosemme pärjäsi upeasti koko sairaala-ajan eikä minkäänlaisia takapakkeja tullut. Saamme olla kiitollisia todellakin!!

Sairaala-aika oli hyvin uuvuttavaa vaikka hyvin menikin. Univelkaa on aivan älyttömästi! Stressasin kovasti ja olin huolissani Pikkuisesta, hyvistä olosuhteista huolimatta. Ihmeellisiä nuo äidin hormoonit ja vaistot..:angelic:

Ystävystyimme monien keskosten vanhempien kanssa, eräät ovat siellä yhä kuukausitolkulla pikkuistensa kanssa vielä paljon vaikeammassa tilanteessa ja jaksavat edelleen tsempata. Aikamoista.. Nöyräksi se vetää. Kaikki ne pikkuiset keijuvauvat siellä.

Mulla on edelleen jälkitarkastuksen jälkeen verenpainelääkitys, vaikka paineet on jo ihan ok lukemissa (130/80 vastaanotolla ilman lääkkeitä kun kokeilin). Lääkkeillä 100/75 luokkaa.

Raskausmyrkytyksen uusimisen riski on kohtalainen eli mikäli uudelleen joskus raskautuu niin sitä seurataan tosi tarkkaan ja aloitetaan "estolääkitys" jo hyvissä ajoin. Hui.

Mutta, Pikkuinen on kasvanut kilon painoisesta nyt 3.3 kiloiseksi ja 3.5 kilon rajapyykissä lopetellaan äidinmaidon vahvikkeen antaminen. 30. päivä on kohta eli Pikkuisen laskettu aika. Hienosti on kasvanut!

Kotiuduttiin nenämahaletkun kanssa, mutta senkin sai nyt jättää pois.

Pikkuisen syöttäminen on vielä kovin työlästä, kun hän tahtoisi mieluiten nukkua ruoka-aikoihin! Pulloannoksen alas saamiseen voi helpolla mennä parikin tuntia kun neiti ottaa välillä torkut. Rinnalla opetellaan edelleen olemaan, mutta se vasta hankalaa onkin! Sen näkee, oppiiko olemaan vielä tissillä vai jatkammeko suosiolla pumpatulla maidolla.

Meidän arki koostuukin nyt enimmäkseen vaavin ruokkimisesta.Onnellisia ollaan kyllä kertakaikkiaan kun kaikki on mennyt niin hyvin. :)

Pikkuinen on luonteeltaan toistaiseksi hyvin rauhallinen ja tyytyväinen. Rakas on kuin mikäkin!!