Synnytys

[Taika_]

Mitäs ajatuksia muilla on synnytyksestä? Nyt kun tässä alkaa olla jo viimeisimmät viikot ja näitä vauvoja alkaa syntyä joillekin jo aikaisin, toisille myöhemmin

Itse olen aika positiivisin ja avoimin mielin, toki pientä jännitystä on jo olemassa. Toivoisin voivani olla kotona mahdollisimman pitkään ja olen ajatellut vuokraavani Tens-laitteen kotiin jos sitä pääsisi testaamaan.

 

[kattili]

Toisaalta pelottaa vietävästi ja toisaalta luottavaisin mielin. Suunniteltu sektio siis edessä. Ristiriitaiselta tuntuu. Varsinkin kun valittiin pieni ( ei yliopistollinen) sairaala paikaksi. Mitä jos ne tyrii samallalailla kuin esikoisen kohdalla? No pakko se on vaan luottaa taas.

 

[marce86]

Synnytyksen suhteen luottavaisin mielin. Jännittää ehtiikö viedä isommat lapset hoitoon/ hoitaja tulla meille ajoissa. Hätätilanteessa kaikki sairaalaan on yhtä pitkä matka koko porukalla.

 

[Viivia89]

En tiedä mikä on, kun on alkanut pelottaa ja jännittää ihan hulluna tuleva synnytys. Kaks synnytystä takanapäin, semmonen erityisen vaikea ja toinen sitten taas huomattavasti helpompi, vaikka siinäkin oli kaikennäköistä haastetta. Toivuin edellisestä niin super nopeasti et hyvä maku jäi suuhun kuitenki synnytyksestä.

Nyt sitä alkanut kuitenkin maalaa kauhukuvia päähän siitä, mikä vois mennä pieleen ja entäs ne kivut, hallitsenko niitä yhtään ja osaako mies olla tukena :D niin ärsyttävää edes miettiä tälläisiä ku ennemmin olis vaa nyt tän loppu ajan positiivisin mielin ja luottaisi tulevaan. Eihän se murehtiminen auta..

Tsemppiä kaikille kanssasisarille, joilla synnytys edessäpäin ja paljon positiivista mieltä

 

[miimar]

Tosi luottavaisin mielin synnytyksen suhteen. Ainut mikä jännittää on se, jos ollaan pojan kanssa kaksistaan kotona kun lähtö tulee. Mies kuitenkin 200km päässä sitten töissä. Äiti on onneksi luvannut tulla viimeseks viikoks kaveriksi niin voi sitten viedä mut synnärille jos tarvii. Sitten jos ei äiti oo täällä/ehdi tänne toiselta paikkakunnalta nopeasti niin hälyytän anopin tai appiukon. Toivoisin kyllä että lähtö tulis sillon kun mies on kotona.

 

[Jemilia]

Täällä alkanut tulla ristiriitaisia fiiliksiä synnytyksestä. Ajoittain vähän ahdistaa tuleva synnytys, vaikka toisaalta odotan sitä innolla. Se mikä ahdistaa on kontrollin menettäminen, synnytys on sellainen tilanne jota itse en voi kontrolloida, että se miten sujuu ja etenee.

Yleensä siis olen hyvin suunnitelmallinen ihminen ja kontrolloin asioita :D

 

[Ripsu]

Tässä vaiheessa todellakin odottelen jo innolla synnytystä. Ensimmäiseen synnytykseen en juuri valmistautunut, luotin hurjan hyvin omaan kehooni ja siihen, että luonto tietää kyllä. En tietenkään itse tiennyt mitä odottaa. No, nyt kun tiedän! Olen päättänyt valmistautua paljon enemmän ja erityisesti hypnobirthing menetelmällä. Viimeeksi kun avautumiskivut pääsivät huippuunsa niin omat keinot ja tämä ”luonto hoitaa” ajatus ei kantanut tarpeeksi pitkälle. Onneksi tässä taustalla on tällä kertaa vahvistamassa ajatus siitä, että tiedän tämän uskomattoman kivun olevan tuttua ja asiaankuuluvaa ja on se tosiaan myös ohimenevää, se loppuu ja mitä rentoutuneempana pysyttelee etenee se nopeammin. Palkinto on parhain.
Kontrollin menettämisen tunne oli ensimmäisestä pahinta ja se johtui omalla kohdalla epiduraalista, joka vei supistustunteen kokonaan ponnistuksesta ja aivan sokkona ponnistin vähän milloin sattuu. Mitä voimien haaskaamista? Kätilö oli jostain syystä ottanut käyrän irti! Tavoitteeni onkin pystyä tähän ilman epiduraalia ja hallita kipua muilla keinoin. Luotan kuitenkin edelleen kehooni ja nyt ainakin tiedän mihin se on jo kerran pystynyt. pääasiassa synnytys meni hyvin myös ensimmäisestä, vain ponnistusvaiheeseen liittyy omat ristiriitaiset fiilikset.
Kotona nappaan jo Panadolin ja katson onko sillä minkäänlaista vaikutusta, sairaalassa toivon pääsyä ammeeseen avautumisvaiheessa ja tarvittaessa kivunlievitystä korkeintaan lihasinjektiona. Liinoissa roikkuminen ja jumppapallo kiinnostaa hyödyntää. Mahdollisimman paljon liikkeessä.
Ponnistuksesta toiveena synnytysjakkara ja jos on pakko mennä sängylle niin kylkiasento, ei enään gynekologista asentoa, ei tuntunut omalta ja väliliha joutuu siinä kovimman paineen alle.
On se kuitenkin niin hieno tapahtuma elämässä, tsemppiä vaan kaikille. :)

 

[marce86]

Tässä pikkuhiljaa alkaa odottamaan koska tämä syntyy. Samoin alkaa lapset olla jo kärsimättömiä. Lisäksi voimat vähissä kipujen ja jatkuvan heräilyn takia. Toki toivon, että flunssa häviää ennen synnytystä.

Synnytyksen suhteen olen luottavainen ja varmaan kaurapussin, spinaali puudutuksen ja ilokaasun voimin mennään. Epiduraali vei ekalla kerralla supistusten tuntemisen mennessään. Ei kivaa ponnistaa lähes sokkona. Mahdollisuuden mukaan haluan liikkua, että synnytys etenee. Kakkosen kohdalla homma tyssäsi kun pääsin kylpyyn. Mutta fiiliksen mukaan mennään en halua liikaa suunnitella.

Eniten edelleen jännittää, että ehtii saada pojille hoitajan tänne kotiin ajoissa. Jos on hoitopäivä niin ei tarvitse sitä enempää miettiä kun ilmoituksella saavat olla kunnes pappa ehtii hakea. Lisäksi pitäisi saada mies sairaalaan ja katsoa millä itse pääsen. Lähinnä taksi tai lanssi vaihtoehtoina jos mies töissä. Mutta jännityksellä odotan milloin saadaan uusi tulokas syliin.

 

[Vadelmamami]

Tässä pikkuhiljaa alkaa odottamaan koska tämä syntyy. Samoin alkaa lapset olla jo kärsimättömiä. Lisäksi voimat vähissä kipujen ja jatkuvan heräilyn takia. Toki toivon, että flunssa häviää ennen synnytystä.

Synnytyksen suhteen olen luottavainen ja varmaan kaurapussin, spinaali puudutuksen ja ilokaasun voimin mennään. Epiduraali vei ekalla kerralla supistusten tuntemisen mennessään. Ei kivaa ponnistaa lähes sokkona. Mahdollisuuden mukaan haluan liikkua, että synnytys etenee. Kakkosen kohdalla homma tyssäsi kun pääsin kylpyyn. Mutta fiiliksen mukaan mennään en halua liikaa suunnitella.

Eniten edelleen jännittää, että ehtii saada pojille hoitajan tänne kotiin ajoissa. Jos on hoitopäivä niin ei tarvitse sitä enempää miettiä kun ilmoituksella saavat olla kunnes pappa ehtii hakea. Lisäksi pitäisi saada mies sairaalaan ja katsoa millä itse pääsen. Lähinnä taksi tai lanssi vaihtoehtoina jos mies töissä. Mutta jännityksellä odotan milloin saadaan uusi tulokas syliin.

Ooks varma? Mulla just toisinpäin: kerran otin spinaalin ja sen jälkeen 3x olen halunnut epiduraalin. Spinaalista meni ihan hukkaan, kun ei supparit tuntunu, eikä tienny, mihin suuntaan ponnistaa. Epiduraali vaan loiventaa kipuhuippuja. Sitä toivon taas..

 

[Vadelmamami]

Kokemuksia lääkkeettömästä kivunlievityksestä?

 

[marce86]

Ooks varma? Mulla just toisinpäin: kerran otin spinaalin ja sen jälkeen 3x olen halunnut epiduraalin. Spinaalista meni ihan hukkaan, kun ei supparit tuntunu, eikä tienny, mihin suuntaan ponnistaa. Epiduraali vaan loiventaa kipuhuippuja. Sitä toivon taas..

Epiduraali vei kaiken tuntemuksen. Spinaali taas jätti edes jotain minkä avulla ponnistaa vauva ulos. Ja vaikutus alkoi mielestäni nopeammin. Tietysti eihän sitä tiedä miten vauhdikas synnytys näin kolmannen kohdalla on.
Viime kerralla tuli ilmoitettua myös vauvan mahdolliset nimet hätäkasteen varalta. Myönsi kyllä, että varsinaiset nimet tuottaa päävaivaa Ehkä se nimi selviää kun näkee minkälainen tyyppi sieltä syntyy. Mies taas pohtii, että minkälainen nimi sopii myös aikuisille.

 

[Taika_]

Kokemuksia lääkkeettömästä kivunlievityksestä?

Tästä olisin myös kiinnostunut. Etenkin kokemuksia tensistä :) vuokrasin tens-laitteen ja saan sen parin viikon päästä kotiin.
Edellisessä synnytyksessä apuna oli ainoastaan kauratyyny ja ilokaasu.

 

[Ripsu]

Täällä myös yksi lääkkeettömistä menetelmistä kiinnostunut! Menetelmät ovat jotakuinkin tiedossa, mutta Kokemuksia kuulisi mielellään. :)

 

[Viivia89]

Hei nyt te joilla kokemusta, hjelp !

Oon aivan jotenki voisko sanoa shokissa. Mies myös myönsi hieman järkyttyneen. Nimittäin tänää oli tarkistuskäyntiä naistenosastolla vauvan reilun koon vuoksi plus runsas lapsivesi. Mulla viikot tänää 38+3.Tämän käynnin piti olla viimeinen ultra ja sitten kotiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä luonnostaan. Mutta ei! Kätilö tuumasi että tämä käynnistetään tänää, sillä he ovat mielellään liian varovaisia kuin ottavat turhia riskejä. Purskahdin itkuun, että onko vauvalla jokin hätä. Painottivat kuitenki, että kaikki ultrat yms kokeet osoittaa että vauva voi hyvin. Mutta mitat joita ultra antaa ovat suuria. Mulla on yks sektio ja yks imukuppi synnytys takana, silläkään eivät halua nyt enempää odottaa.
Oon ihan peloissani että mitä tuleman pitää. Sain tunti sitten ensimmäisen avaavan lääkkeen ja nyt makaan käyrillä.. Mies on hakemassa mun tavaroita kun eihän me tosiaan osattu varautua tähän!
Kai mä haluaisin vaa jotain tsemppiä. Toisten kokemuksia käynnistyksestä ois kiva kuulla. Tälle aiheelle varmaa löytyis oma ketju. Paniikissa nyt vaa kirjoitin tänne

 

[Taika_]

Tsemppiä paljon!
Oletkohan saanut jo pienokaisen syliisi?
Mulla käynnistettiin esikoisen synnytys tosin päinvastoin pienikokoisuuden/kasvun hidastumisen takia ja kaikki meni melko nopeasti ja hyvin. Supistukset oli aika hurjia heti alusta asti ja nyt jännään jos tämä alkaa ns. luomuna että onko yhtä rajua kun lääkkeillä aloitetut supparit.
Toivottavasti kaikki mennyt sielläkin hyvin

 

[Perhonen123]

ulkokäännös yritetty perätilan takia tehdä. Ei tämä jäärä vauva kääntyä..

 

[Viivia89]

Tsemppiä paljon!
Oletkohan saanut jo pienokaisen syliisi?
Mulla käynnistettiin esikoisen synnytys tosin päinvastoin pienikokoisuuden/kasvun hidastumisen takia ja kaikki meni melko nopeasti ja hyvin. Supistukset oli aika hurjia heti alusta asti ja nyt jännään jos tämä alkaa ns. luomuna että onko yhtä rajua kun lääkkeillä aloitetut supparit.
Toivottavasti kaikki mennyt sielläkin hyvin

Eipä ole vielä pienoinen halunnut lähteä tuolta masusta En olisi uskonut, että näin hitaasti asiat etenee. Pelkään, että tätä käynnistellää nyt sitten monta päivää.. En ole avautunut vielä senttiäkään ja kohdunkaulaa jäljellä se 3cm. Eilen tosiaa lääkkeillä suun kautta (cytotec) yritettiin saada supistuksia alkamaan, jotta saatais paikat kypsyy ja ballonki asennettua. Mutta ei, paikat on edelleen täysin epäkypsät ja nyt minulle asennettiin tuonne alakertaa jokin uus juttu "dilapan" jonka tehtävä ois venyttää paikkoja ja siis saada tuota kohdunsuuta auki. Tuota dilapania pidetään n. vuorokausi ja onneksi sain lähteä sen kanssa kotiin. Huomenna siis takaisin osastolle katsomaan tilanne.
Vähän täytyy myöntää, että kismittää tää käynnistys yritys. Jotenkin tuli olo, että hätiköidysti tehtiin päätös käynnistyksestä. Enää ei olis ollu kun pari viikkoa laskettuunaikaan. Vauva voi kuitenkin kaiken mukaan hyvin. Jotenkin tuntuu, että miks asioiden ei anneta tapahtua omalla painollaan luonnostaan.
Mut ei auta vaipua synkkyyteen. Olen onnellinen että pääsin nyt täksi yöksi kotiin lepäämään. Ne sairaalanpedit on nii jäätävän kovat nukkua plus huoneessa pari muutakin synnyttäjää niin kyllä meni valvoessa viime yö ja kurjaa olla yöt erossa miehestä.. Perhehuone tilannekin tuntuu olevan sellainen, että aivan tuurista kiinni saadaanko sellainen kun vauva syntyy.
Pidetään lippu korkealla, että tämä kaikki nyt sujuisi lopulta hyvin ja saisimme vauvan hyvinvoivana syliin tapahtui tämä sitten tänää, huomenna tai ensi viikolla

 

[Viivia89]

Ja tosiaan tsemppiä hirmuisesti taika_ ja perhonen123 tuleviin synnytyksiin!

Varmasti vaikea päätös perhosella edessä kun molemmissa omat riskinsä. Mut luotto siihen että päätös jonka tekee niin se on oikea. Toki ammattilaisia kannattaa jossain määrin kuunnella mut oon tullut siihen tulokseen, että omiin vaistoihin kannattaa kanssa jossain määrin luottaa. Ps. Itse hieman pelkään että "joudun" sektioon..

 

[Jemilia]

Kirjoitetaan tänne kun en muualle keksi...ulkokäännös yritetty perätilan takia tehdä. Ei tämä jäärä vauva halua kääntyä, ylilääkäriä myöden kävi vauvaa yrittää kääntää. Minäpä istun totesi hän. Lantion magneetti kuvattiin. Vko 39 viimeistään sektio. Huomenna pitää päättää mitä mieltä olen jos käynnistyy ennen haluanko kokeilla alatiesynnytystä jos mitat riittää... miten ihmeessä mä tälläsen pystyn päättää????????

Kieltämättä vaikea päätös

 

[Taika_]

Viivia89 varmasti turhauttavaa tuo käynnistyksen hitaus mutta nää etenee niin omaan tahtiinsa. Toisilla heti alkaa tapahtua ja toiset saa odotella kauankin. Onneksi pääsit kotiin yöksi, sairaalassa ei jaksa kauaa makailla. Toivotaan että pian alkaisi homma edetä!

Perhonen123 on kyllä hankala päätös. Itse pelkään joutuvani sektioon jos jotakin synnytyksessä tapahtuu, itsellä vauva nyt kiinnittynyt ja pää alaspäin kyllä. En varmaan uskaltaisi silti synnyttää perätilassa jos se olisi tilanne. Onhan niistäkin lukenut ihan onnistuneita synnytyksiä mutta itseäni se hirvittäisi. Tsemppiä paljon sinnekin! :)