Pelot ja huolet

Kide_

Sukkela juttelija
Kesäkuun äidit 2019
Helmikuiset 2021
Joulukuiset 2023
Täällä voi keskustella peloista ja huolista raskausaikana.
 
Minua itseäni pelottaa kauheasti että varhaisultrassa ei näy syke tai on kohdun ulkoinen. Vielä pitäisi odottaa reilu 2 viikkoa. Edellinen raskaus päättyi kkm. Esikoisen aikaan en osannut pelätä oikein mitään.
 
Itekään en esikoisen kanssa osannut pelätä mitään, nyt osaa pelätä enemmän. Nyt ennen varhaisultraa pelotti ettei siellä mitään ole tai sydämen sykettä ei löydy mutta se nyt helpotti edes vähän että nyt saa sit pelätä/jännittää että pysyy loppuun asti matkassa
 
Minua itseäni pelottaa kauheasti että varhaisultrassa ei näy syke tai on kohdun ulkoinen. Vielä pitäisi odottaa reilu 2 viikkoa. Edellinen raskaus päättyi kkm. Esikoisen aikaan en osannut pelätä oikein mitään.

Mulla ihan samat fiilikset! Mulla tasan 2 viikkoa varhaisultraan.. Oireet tulee ja menee. Edellinen kun päättyi kkm, niin en osaa luottaa tähän raskauteen..
 
Mulla ihan samat fiilikset! Mulla tasan 2 viikkoa varhaisultraan.. Oireet tulee ja menee. Edellinen kun päättyi kkm, niin en osaa luottaa tähän raskauteen..

Sinullakin samanlainen kokemus :sad001 en toivoisi kenelekkään.
Mä edellisessä kerkesin käymään ultrassa rv 6+ ja rv8 kaikki oli hyvin kunnes ei neuvolassa sydänääniä enää kuulunut. Istukka jatkoi minulla toimintaa kaavintaan asti.
Nyt onneks ultra jo äippäpolilla ja seurannat sinne.
 
Tuo sykkeen löytyminen huolettaa minuakin. Sitten ihan arjesta selviäminen... tukiverkkoa ei ole niin mistäpä sitä apuja repii...
 
Itsellä ensimmäinen raskaus oli kkm, mikä jätti pelot. Esikoisesta kävin ar, heti oli syke mutta sikiö pieni, pelko oli loppuun asti. Pelkään loppuajasta kohtukuolemaa, syytä en tiedä, paitsi mummun toinen lapsi kuoli synnytykseen. Kuopuksesta kävin ar-ultras liian ajois, epäily tuulimunasta, meni kuitenkin lopulta hyvin. Nyt se ultra olisi vasta 4vk päästä, enkä jaksaisi odottaa. Ja koska sen tekee nla täti, se ei osaa ottaa mittoja yms, katsoo vain että sikiö näkyy. Pelkään paljon ja kaikkea, oon käyny pelkopolilla, pyydän taas ajan kun raskaus etenee.
 
Täälläkin sydän syrjällään edellinen raskaus päättyi kohtukuolemaan ja raskaus sai alkunsa inseminaatiosta.Nykyinen raskaus sai alkunsa myös hoidoilla IVF hoito.Olihan tuo toisaalta kai tiedossa että piinaavat viikot tulee olemaan siihen asti kun päästään yli kohtukuolema viikot ja prosentit uusiutua kohtukuolema tai km on mitättömät mutta silti......Vaikka tämänkin päivä testi näytti vahvempaa viivaa kuin eilinen silti pelottaa :sad001 :sad001 oireena: rintojen arkuutta, unettomuutta, aamu kaakoa ei maistunut miltään, turvotus ja pistelyt silloin tällöin vatsassa.
 
Meillä on semmoinen riski, että vauva saa vaikeita sisäisiä verenvuotoja raskausaikana ka tilannetta seurataan tosi paljon. Nyt jo ahdistaa tulevat napaverisuoninäytteet. Ja eniten se, että entäs jos pikkuinen ei selviä.
 
Iines-19,Tulee varmasti olemaan rankkaa :sad001 Tsempit ja sympatiat kovasti teille.
 
Heitsu1996, kiitos! ❤ Ei kai se auta ku luottaa, että hyvin menee. Onneksi Suomessa on ihan huippu sairaanhoito!
 
Heitsu1996, kiitos! ❤ Ei kai se auta ku luottaa, että hyvin menee. Onneksi Suomessa on ihan huippu sairaanhoito!
Onneksi ollaan Suomessa ja kaikki kyllä hyvin menee :)
 
Muokattu viimeksi:
Ainoo huoli on ny se etyei keskenmenoo tulis ku yks sellanenki ollu ja oli kyl karmeta. Sen takoi hakuunki varhaisultraan että näkis onko syke ja kaikki muutan ok.
 
Mua pelottaa se, etten tajua pelätä :D Suhtaudun jotenkin aivan liian rauhallisesti tähän, vaikka mitään varmuutta ei edes ole, että tuolla kohdussa todella kasvaisi joku. Siis tiedostan järjellä nämä kaikki asiat, mutta tunnetasolla en vaan ymmärrä olla huolissani. Ja se huolestuttaa :D : D
 
Minä koitan olla ajattelematta huonointa, vaikka realistinen olenkin sen suhteen, että miten vain voi käydä. Nämä foorumit ovat vaan aika hyvä paikka ruokkia "massahysteriaa" :D:wink
 
En ole mitenkään suuremmin huolissani, tottakai tiedostan, että voi käydä kuinka tahansa. Toista tyttöäni odottaessa "jäätiin kiinni" np-ultrassa ja ne jännitykset on myös tässä odotuksessa läsnä. Terve tyttöhän sieltä loppupeleissä tuli. :) Olen muutenkin aika rento ihminen, enkä yleensä jaksa olla huolissani ennen aikojaan. :grin
 
En ole mitenkään suuremmin huolissani, tottakai tiedostan, että voi käydä kuinka tahansa. Toista tyttöäni odottaessa "jäätiin kiinni" np-ultrassa ja ne jännitykset on myös tässä odotuksessa läsnä. Terve tyttöhän sieltä loppupeleissä tuli. :) Olen muutenkin aika rento ihminen, enkä yleensä jaksa olla huolissani ennen aikojaan. :grin
Mä olen kanssa, mut musta saa vähän hermoheikon vaikutelman :grin. Tykkään ottaa selvää kaikesta mahdollisesta, joka voi mennä pieleen että voin olla varautunut mahdollisimman moneen tilanteeseen ja olla ikään kuin niskan päällä, jos jotain ilmenee. Edellisessä raskaudessa oisin halunnut jutella miehen kaa et mitkä on niitä kehitysvammoja tms joiden kohdalla ruvettais mahdollisesti miettimään raskauden keskeytystä. Miehen mielestä se oli makaaberia.
Nyt oon esim lukenut tuulimunaraskauksista ja keskenmenosta ja mies huokailee kun mä latelen infoiskuja hälle.
 
Mä pelkään keskenmenoa, yhden kokenu vuonna -07. Ja sairastin valtiomotukoksen -16 joten sen uusiutuminen raskauden aikana pelottaa hirveesti. Kerroin tästä neuvolaan ni tekevät lähetteen äippäpolille ja mua seurataan tarkemmin. Myös sokerirasitus ahdistaa, siihenhän joutuu nykyään kaikki :depressed:
 
Mä pelkään keskenmenoa, yhden kokenu vuonna -07. Ja sairastin valtiomotukoksen -16 joten sen uusiutuminen raskauden aikana pelottaa hirveesti. Kerroin tästä neuvolaan ni tekevät lähetteen äippäpolille ja mua seurataan tarkemmin. Myös sokerirasitus ahdistaa, siihenhän joutuu nykyään kaikki :depressed:

Eikä? Joutuuko? :yuck: Inhaa touhua kyllä, ensin olla syömättä 12 tuntia ja sitten saa vaan jotain sokerilitkua. :grumpy: Viime raskaudesta on jo se viisi vuotta, joten asiat on tainneet hieman muuttua sillä aikaa. :confused:
 
Eikä? Joutuuko? :yuck: Inhaa touhua kyllä, ensin olla syömättä 12 tuntia ja sitten saa vaan jotain sokerilitkua. :grumpy: Viime raskaudesta on jo se viisi vuotta, joten asiat on tainneet hieman muuttua sillä aikaa. :confused:

Joutuu, yks tuttu on raskaana ja kertoi asiasta. Voisin ettiä sen tiedon vielä instan puolelta ku siellä kertoi et oliko joku ikäraja vai muistanko väärin.
 
Takaisin
Top