Asiaa rahasta

Embo

Vauhtiin päässyt keskustelija
Tiedän, että raha on (Suomessa) vähän arka aihe eikä siitä tykätä puhua kovin suoraan. Ajattelin kuitenkin yrittää, kun lapsen saannin vaikutus talouteen on mulle täysin uusi aihe. Netti on toki tietoa pullollaan ja oonkin saanut selvitettyä vanhempainraha- tms. asiat faktapohjaisesti.

Oikeat kokemukset ja suunnitelmat kiinnostavat kuitenkin enemmän. Itse olen korkeasti koulutettu ja tienaan yli 5k€ kuukaudessa. Mies himpun verran enemmän. Silti oon päätynyt siihen, ettei meillä taida olla varaa jäädä hoitovapaalle vv:n päätyttyä - jos siis meinataan selvitä pakollisista menoista. Vai olisko sittenkin? Lapsi on kuitenkin tosi pieni, kun vanhempainrahakausi päättyy.

Kiinnostaa siis, miten olette itse miettineet / ratkaisseet asian? Aiotteko pitää itse äitinä koko vanhempainvapaan vai jakaa sen isän (tai kumppanin) kanssa? Ootteko suunnitelleet hoitovapaalle jäämistä tai onko sellaisesta kokemusta?

Ja jos - miten elättää itsensä hoitovapaan aikana?
 
Mä olen itse ollut täyspäiväisenä kotiäitinä vuodesta 2013 asti ja onhan se aika pennin venytystä ja miettimistä välillä mutta on se myös antannut paljon. Mä meinaan nyt olla kanssa kotona sen 3-vuotta ellei laki tässä välissä muutu. Tää on ollut meillä se toimivin tapa.
 
Mun on tarkoitus jakaa vanhempainvapaa isän kanssa. Isä on niin odottanut, että saisi olla vauvan kanssa kotona. Mä en halua omia vauvaa täysin itselleni, kun mieskin on niin innostunut isosta roolista lasten hoidossa. Se yhdeksän viikkoa on kuitenkin aika lyhyt aika. Mietittiin, että käväisisin töissä kesällä. Hiukan jännittää miten sen saa järjestymään imetyksen kanssa. Tulojen kannalta ei ole suurta merkitystä kumpi meistä on kotona. Sen jälkeen jään aikuiskoulutustuella opintovapaalle. Äiti on luvannut auttaa ettei tarvitse laittaa pientä vielä siinä vaiheessa päiväkotiin. Jos olisi jäätävä hoitovapaalle, yrittäisin saada jotain lisätuloja. Mulla ei olisi muuten varaa jäädä hoitovapaalle. Yksi mun ystävä on rahoittanut hoitovapaata nosh-edustajana. Musta ei olisi myymään mitään, mutta yrittäisin keksiä jotain itselle sopivampaa.

Kaveripiirissä on tosiaan kokemuksia pitkistä hoitovapaista ja lapsen päiväkotihoidosta heti vanhempainvapaan loputtua. Kaverien kokemusten perusteella molemmat vaihtoehdot toimineet ihan hyvin.
 
Muokattu viimeksi:
Jos ei yhden 5k€ tuloilla elä niin kannattaisi miettiä mitä turhaa teillä menee.
Meilä ei edes yhdessä miehen kanssa tienata sen verran. Ja hyvin pärjää. Toisesta autosta pitää luopua, vakuutusmaksujen/verojen takia niin se antaa pelivaraa vaikka on äippälomalla. Toinen ois pienempi asunto mutta tammikuussa meitä kuitenkin sitten 5henkilöä niin taidamme pysyä tässä kolmiossa.

Mut niinhän se on että mitä enemmän rahaa sitä enemmän menoja.
 
Jos ei yhden 5k€ tuloilla elä niin kannattaisi miettiä mitä turhaa teillä menee.
Meilä ei edes yhdessä miehen kanssa tienata sen verran. Ja hyvin pärjää. Toisesta autosta pitää luopua, vakuutusmaksujen/verojen takia niin se antaa pelivaraa vaikka on äippälomalla. Toinen ois pienempi asunto mutta tammikuussa meitä kuitenkin sitten 5henkilöä niin taidamme pysyä tässä kolmiossa.

Mut niinhän se on että mitä enemmän rahaa sitä enemmän menoja.

Siis se on juuri noin kun viimeiseksi kirjoitat. Eli totta kai esim meidän asuntolaina on mitoitettu niin, että meillä on kaksi työssäkäyvää ihmistä joilla on hyvät tulot.

Ja siis varmaan yksillä 5k€ pärjäisi mutta kysymys mulla kuuluikin miten MINÄ pärjäisin jos jäisin hoitovapaalle. Eli siis miehen tuloilla eläminen ei oikein ole mulle vaihtoehto, vaan pyrin siihen, että pystyisin itse maksamaan omat menoni - myös oman osuuteni asuntolainasta. Meillä ei todellakaan ole jättilainaa, oltais saatu paljon enemmänkin. Mutta jos on tottunut saamaan näppiin yli kolme tonnia, on se 400 euroa kuussa vaan aivan järkyttävän vähän.

Vanhempainvapaalla kuitenkin saa tulossidonnaista tukea ja pudotus siitä kodinhoidontuelle on melkoinen.

Mielestäni on hyvä, että jokainen perhe pohtii nämä asiat juuri heille sopivalla tavalla ja tekee päätökset sen mukaan. Siksi näistä on tosi mielenkiintoista keskustella muiden kanssa ja kuulla kokemuksia.

Itse aloitin sillä, että laskin paljonko tarvitsen rahaa kuukausittain aivan välttämättä (eli asuminen, ruoka jne) ja paljonko sitten jää ilmaa khh:n jälkeen. Selvää on, että reivattavaa on, mutta varmasti pärjää, jos oikeasti haluaa.
 
Muokattu viimeksi:
Embo, eikö sulla ole omaa rahaa säästössä? Meillä on miehelle 5k tulot kuussa ja mä olen kotiäitinä kunnes kuopus täyttää 3. Eikä tee tiukkaa. Ja jos mulla tekis tiukkaa elää miehen rahoilla, olisin säästänyt etukäteen omista rahoista. Meillä ei vaan ole omia rahoja, vaan kaikki on yhteistä. Mut joo, sun tapauksessa säästäisin omat rahat sitä kh-tukea varten ja elelesin sillä.
 
Noh..
Meillä minä olen kaupan alalla ja tulot ei todellakaan ole suuret (nyt vielä vähemmän, kun tehnyt vain 4pvä/vko.. ja tietty nyt saikun vuoksi lisäksi tipun sairaspäivärahoille).
Nettona minulle jää yleensä n. 1300-1600€. Riippuen lisistä. Nyt varmaan n. 1000€ kun saikulla kelan rahoille.
Miehellä jää n.2600€ +vuosittaiset isommat bonukset.

Eihän se mitään juhlaa rahallisesti ollut viimeksi olla 9kk hoitovapaalla, mutta hyvin pärjättiin :) Eikä meillä silti kärvistelty huonolla ruoalla yms. Aikaa oli myös etsiä tarjouksia. Ja paljon aikaa menee vain lapsen kanssa puistoissa yms. Eipä siinä paljoa rahaa mene. Sain kyllä myös ostettua uusia vaatteita tarpeen mukaan. Eli ei tarvinnut ryysyissä kulkea niinkuin moni kauhistelee hoitovapaalla käyvän.
Meillä on aina ollut selvää, että raha on yhteistä, vaikka omilla tileillä. Mies makselee enempi sitten.

Itse säästin viimeksi kaikki lomarahat yms sivuun hoitovapaalle.
Nyt aion myöskin pitää lomani vanhempainvapaan ja hoitovapaan välissä sekä ottaa lomarahat jemmaan.
Asuntolainasta maksamme hoitovapaan ajan vain korot (mahdollisuuksien mukaan toki lyhennämme myös lainaa..
Meillä tämä hoitovapaa asia otettiin huomioon jo lainaa aikoinaan hakiessa).

Aion tällä kertaa olla 11kk hoitovapaalla ja sen ajan kyllä pystyn luopumaan ylimääräisestä kulutuksesta sun muusta. Meidän perheessä 1,5v ikä on minimi milloin suostumme päiväkotiin laittamaan.

Hyviä asioita pohtia. Kaikilla tapansa toimia. Mutta mikäli ei ole valmis yhtään luopumaan omista menoista sun muista, niin vaikeaa on..

Muoks.
Meillä ei siis vanhempainvapaata jaeta. Minä pysyn kotona. Ja tämä onkin sitten suurimmaksi osaksi taloudellisista syistä, mutta myös muutoin meidän perheen tapa toimia. En koe omivani lasta, eikä miehenikään näe asiaa niin.
Imetyksen kanssa olisi ollut ihan mahdotonta käydä töissä :D meidän esikoinen oli sellainen tissillä asuja. En myös jaksa säätää työpaikan kanssa muutamien viikkojen vuoksi (joutuisivat siellä taas säätämään sijaisten kanssa uudelleen yms).

Muoks.muoks ;D
Vanhempainvapaalla ainakin itselläni menot tippui radikaalisti kun vauvan kanssa kotoiltiin. Silloin rahaa tulee kuitenkin vielä ihan hyvin, niin siitä saa kyllä säästöön myös!
 
Muokattu viimeksi:
Mä pidän ite vamhempainvapaan kokonaan melko varmasti. Meil on tilanne et mun kuukausipalkka on 1450€ +saan liitosta soviteltua päivärahaa n. 350€. Mies jäi just työttömäks kelan rahoille.. Vuokra jo pelkästään on 800€.. Mut me karsitaan sitte muusta. Vuokra ja laskut on pakko maksaa, pidän kynsin ja hampain luottotiedoistani kiinni! Totta kai mua ahistaa ihan kamalasti taas mutta on me ennenkin pärjätty ni miksei nytkin..
 
Me ollaan myös aika pienituloisia yhteensä tienataan noin 3500 nettona. Menot ja asuntolaina on mitoitettu sillä tavalla, että pärjätään ihan ok, vaikkei olisi kaksia täysiä tuloja. Meillä on myös yhteiset rahat. Hoitovapaalla kuitenkin yhteisetkin tulot tippuisi liian alas ja ei pärjättäisi. Tuo pelkkien asuntolainan korkojen maksaminen olisi ehkä meilläkin sellainen, mikä auttaisi pärjäämään, jos ei onnistuisi hankkimaan lisätuloja. Onneksi voin näillä näkymin olla sillä opintovapaalla.

Se on kai yleisempää, että äiti pitää koko vanhempainvapaan. Mullakin vain yksi ystävä jakanut isän kanssa.
Meillä tämä lähtee paljolti miehen omasta halusta ja innostuksesta. Minä hyvin mielelläni kannustan sitä, mutta ilman omaa innostusta en ajaisi asiaa. Ymmärrän hyvin ettei siinä täyden stressaavan työpäivän jälkeen pysty samalla tavalla olemaan vauvan kanssa. En tiedä onko omiminen paras ilmaisu, kun kyse on vaan käytännön olosuhteista tietyissä tilanteissa. Meillä se kuitenkin tuntuisi omimiselta, jos kieltäisin mieheltä tuon tilaisuuden. Jos miehen hoitovapaalle jääminen olisi meille mahdollista, jäisi mies varmaan siinä vaiheessa kotiin. Toivottavasti saadaan käytännön asiat kuten imettäminen järjestymään. Ollaan onneksi lomien avulla ainakin kuukausi yhdessä kotona ennen vuoron vaihtoa.

Työnantajan suhteen asia ei ole ongelma. Olen jo sopinut, ettei minua tarvitse sijoittaa samaan kohteeseen. Käytännössä olen siis kesätyöntekijänä.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä on vähän sama tilanne kuin Embolla. Ei olla vielä sen tarkemmin ratkaistu asiaa, eli en ole varma, jääkö kumpikaan hoitovapaalle (mies ei ainakaan pidemmäksi aikaa). Mun äidistä saattaa olla apua, joten yksi ratkaisu olisi, että olisin osa-aikaisesti töissä ja osin sitten hoitovapaalla. Vanhempainvapaan pidän todnäk itse, ja silloin täytyy sovittaa menot tulojen mukaan toki, ettei vähemmän ansaitsevalle kerry juurikaan menoja (ollaan nytkin menty ns. 60/40 jaolla, vanhempainvapaan aikana sitten muuttuu tästä vielä..). En kyllä ole kauheasti tutkinut asiaa, miten nämä järjetelyt on mahdollisia, mutta hyviä kokemuksia kollegoilta olen kuullut.
 
Se on todellakin siitä kiinni, miten sitä rahaa on tottunut käyttämään ja juurikin se, että isommat tulot, isommat menot. Kuopusta odottaessani olin 3,5kk töissä ja kaupanalalla nettosin 1300€ kuussa, mies alle tai tasan 2000€. Neljässä kuukaudessa saatiin säästettyä reilusti yli 6000€ niistä säälittävän pienistä tuloista, eikä edes omasta mielestä eletty mitenkään niukasti.

Nyt mies minut kuukausi sitten jätti ja olen ollut kotiäitinä kohta kaksi vuotta ja eletty yhteisillä rahoilla. Kaikki raha mitä saan tulee kelalta, eli voitte kuvitella, että todellakin elän aivan minimillä. Silti koen pärjääväni oikeastaan ruhtinaallisesti, ei tarvitse venyttää penniä eikä laskea hiluja taskun pohjasta. Äärimmäistä budjetointia ja suunnittelua se vaatii ja siihen päälle pelkästään totuttu elämäntapa vähätuloisena.

Mun henk.koht. mielipide on se, että lapsi on yhteinen ja miehen tulisi osallistua hoitovapaalla sovittamaan tuloja reilusti, koska omia rahoja tärkeämpää on sen lapsen oikeus olla kotihoidossa alle vuoden ikäisenä. En tarkoita että se tekisi kenestäkään huonompaa, jos joutuu laittamaan lapsen vanhempainvapaan jälkeen hoitoon, koska jokaisella perheellä on eri tilanteet ja aina ei vaan ole varaa, mutta jos oikeasti on varaa miehen puolesta jäädä äidin (tai isän) kotiin, niin pitäisi ajatella rahoja vähän enemmän yhteiseen käyttöön edes se pieni aika, kun jompi kumpi lasta kotona hoitaa.
 
Samoilla linjoilla kuin Lillie, että miehen pitäisi osallistua merkittävästi menoihin hoitovapaalla. Luulen, että meillä käytännössä menisi niin, että mies maksaisi kaikki tai valtaosan yhteisistä menoista (ainakin ruoka, lapsen kaikki kulut, sähköt, vedet, netit, vakuutukset, yhtiövastikkeet yms.), mutta pyrittäisiin siihen että asuntolainat maksetaan normaaliin tapaan. Meillä siis asuntolainat pilkottu moneen osaan, molemmilla oma ja lisäksi yhteisiä. En itse suostuisi siihen, että mies maksaisi minun lainoja. Toisaalta nuo yhteiset (meillä ne on isoimmat) voisi hyvin laittaa hoitovapaan ajaksi tauolle eli niissä maksaisi vain korkoja. Tämä varmaan olisi paras ratkaisu, kun perheen nettotulot kuitenkin tippuvat niin paljon.
 
Samaa täällä pohditaan että miten rahat riittää. Haluaisin kovasti olla lapsen kanssa ainakin 2 vuotiaaksi asti. Miehellä jää vähän päälle 2000€ kuukaudessa käteen ja ite oon sosiaalialalla niin siitä palkasta ei paljoa säästetä. Asuntolaina puoliksi ja muutkin kulut tietysti. Mies kovasti luottaa siihen että kyllä pärjätään mutta ittellä iski pieni paniikki kun tajusin tuon etuuden pienuuden. Toisaalta rahaa kuluu eri tavalla varmasti sitten kun on kotona. Ajattelin myös että jos mahdollista niin otan rahana kaikki kesälomat tältä vuodelta ja säästän osan veronpalautuksista jemmaan. Kyllä noilla rahoilla varmaan toimeen tullaan mutta vaatii vaan suunnittelua
 
Samaa täällä pohditaan että miten rahat riittää. Haluaisin kovasti olla lapsen kanssa ainakin 2 vuotiaaksi asti. Miehellä jää vähän päälle 2000€ kuukaudessa käteen ja ite oon sosiaalialalla niin siitä palkasta ei paljoa säästetä. Asuntolaina puoliksi ja muutkin kulut tietysti. Mies kovasti luottaa siihen että kyllä pärjätään mutta ittellä iski pieni paniikki kun tajusin tuon etuuden pienuuden. Toisaalta rahaa kuluu eri tavalla varmasti sitten kun on kotona. Ajattelin myös että jos mahdollista niin otan rahana kaikki kesälomat tältä vuodelta ja säästän osan veronpalautuksista jemmaan. Kyllä noilla rahoilla varmaan toimeen tullaan mutta vaatii vaan suunnittelua

Tämä on juuri näin, suunnittelua vaatii. Ja kun aina on ollut aika huono suunnittelemaan, niin haasteellista on! Mä tuossa laskin että jos saan säästettyä edes vähän ja ajoitan vuosilomat järkevästi, voisin olla kotona kesään 2020 saakka. Jääpä nähtäväksi..


Ja aiempiin viesteihin kommenttina että tottakai mies osallistuu yhteisiin menoihin ja lapsen elättämiseen. Ei kuitenkaan minusta ole velvollisuutta elättää puolisoa. Tosin tää on ehkä vaan enemmän mun omassa päässä oleva asia - mies itse ajattelee eri tavalla. Siis siten että hänen palkka kyllä riittää. Ja jos mies jäisi hoitovapaalle niin maksaisin mielelläni hänen puolestaan asuntolainaa ja muitakin menoja.

Eli enemmän mun pään sisäinen fiksaatio jota tässä parhaillani työstän. Oppinut kuitenkin itsenäisyyteen ja taloudelliseen riippumattomuuteen.
 
Täällä samanlaisia ajatuksia Embo. Koen tosi vaikeaksi heittäytyä miehen "elätettäväksi", vaikka hän sen roolin ihan mielellään ottaa tässä tilanteessa. Aina pyrkinyt taloudelliseen itsenäisyyteen, niin nyt pääkoppaa koetellaan :)

Meillä ei taideta kumpikaan jäädä hoitovapaalle (katsotaan ensi syksynä tilanne uusiksi :grin). Hetken aikaa se olisi taloudellisesti mahdollista säästöjen turvin, mutta ei kuitenkaan niin pitkään, että koettaisiin varsinaisesti järkeväksi syödä sen takia kaikki säästöt.

Ja kyllähän tuo tiputus kotihoidontuelle on ihan älyttömän suuri, kun talous on mitoitettu kahden kohtuu hyvin tienaavan työssäkäyvän ihmisen varaan. Ainoa asia millä asiaa pystyisi sopeuttamaan riittävästi olisi se, että maksaisi vain korkoja asuntolainasta. Ei meillä ainakaan millään muulla ole riittävän suurta vaikutusta.
 
Mulla on myös tuo sama ”fiksaatio” että olen tottunut taloudelliseen itsenäisyyteen ja meillä on tähän saakka kaikki maksettu melkeinpä täysin puoliksi (lukuun ottamatta ehkä illallisia, jotka mies aina haluaa tarjota jos syödään vähän paremmin tai ollaan matkoilla). Nyt asia muuttui viimeaikoina vähän, kun mies alkoi tienata selkeästi enemmän, jolloin tää mun oma fiksaatio vähän hellitti, että onko se sittenkään ”reilua”, että maksetaan kaikki puoliksi jos toinen tienaa selkeästi enemmän. Tarkoitan siis näitä perus yhteisiä kuluja tällä, en omia menoja/lainoja. Mutta oon järkeillyt niin, että mieluummin tasataan pottia (mistä mies on samaa mieltä myös), kuin että tekisin olon tavallaan itselleni liian hankalaksi/tukalampi tuon oman ns. periaatteen vuoksi. Ja tää on todellakin ollut itsellekin hankala ajatus, mutta jotenkin oon siitä nyt pikkuhiljaa päässyt.
 
Nää on tosi mielenkiintoisia juttuja lukea! :grin
Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 15-vuotiaasta asti ja muutettu nuorena yhdessä ensimmäiseen omaan asuntoon. Siinä sitten ollut aina niin selkeää, että rahat yhteisiä ja aina kun toinen tienasi enemmän niin myös maksoi enemmän yhteisiä kuluja (toisen opiskellessa yms).

Voisi hyvin olla, että itsekin ajattelisin tuolla lailla itsenäisemmin, jos olisimme esimerkiksi alkaneet seurustella myöhemmällä iällä, ja molemmilla uraa sekä rahaa yms jo ennestääno_O

Tää oli nyt tälläistä ajatuksenvirtaa ja omaa pohdintaa :hilarious:
 
Siis se on juuri noin kun viimeiseksi kirjoitat. Eli totta kai esim meidän asuntolaina on mitoitettu niin, että meillä on kaksi työssäkäyvää ihmistä joilla on hyvät tulot.

Ja siis varmaan yksillä 5k€ pärjäisi mutta kysymys mulla kuuluikin miten MINÄ pärjäisin jos jäisin hoitovapaalle. Eli siis miehen tuloilla eläminen ei oikein ole mulle vaihtoehto, vaan pyrin siihen, että pystyisin itse maksamaan omat menoni - myös oman osuuteni asuntolainasta. Meillä ei todellakaan ole jättilainaa, oltais saatu paljon enemmänkin. Mutta jos on tottunut saamaan näppiin yli kolme tonnia, on se 400 euroa kuussa vaan aivan järkyttävän vähän.

Vanhempainvapaalla kuitenkin saa tulossidonnaista tukea ja pudotus siitä kodinhoidontuelle on melkoinen.

Mielestäni on hyvä, että jokainen perhe pohtii nämä asiat juuri heille sopivalla tavalla ja tekee päätökset sen mukaan. Siksi näistä on tosi mielenkiintoista keskustella muiden kanssa ja kuulla kokemuksia.

Itse aloitin sillä, että laskin paljonko tarvitsen rahaa kuukausittain aivan välttämättä (eli asuminen, ruoka jne) ja paljonko sitten jää ilmaa khh:n jälkeen. Selvää on, että reivattavaa on, mutta varmasti pärjää, jos oikeasti haluaa.

No, miten tämän nyt ilmaisisi...
Ymmärrän että monella naisella on tarve osoittaa oma pärjääminen myös taloudellisesti. Mutta yhdessähän te lapsen saatte, enkä näe että on mitään järkeä siinä vaiheessa kun olet kotona pienellä tulolla edelleen maksaa kaikkea puoliksi??? Onhan lapsi myös sun miehesi lapsi! :grin Mun mielestä se olisi täysin epäreilua ja jopa nöyryyttävää että mun odotettaisiin kituuttavan ja maksavan pienestä muutamasta satasesta valtavaa asuntolainan puolikasta, ja samaan aikaan mies käyttäisi omaa tuloaan miten huvittaa! Ja tuosta elättämisestä - en näe sitä elättämisenä, että mies hoitaa vaikkapa isomman osan kauppalaskusta, kun sinä uhraat oman ajan ja työn perheelle. Meillä on toki miehen kanssa niin eri luokkaa olevat tulot, että asuttaisiin kyllä todella vaatimattomasti jos mun pitäisi pienestä palkasta maksaa puolet. Suosittelen että neuvottelette miehen kanssa miten hoitaa tilanne järkevästi. Asuntolainastakin saa lyhennysvapaata :grin Jos on jotenkin hankalaa, niin miettikää vaikka prosentuaalinen osuus tuloista jolla kumpikin osallistuu.

Pitkälle hoitovapaalle en kyllä mäkään voi jäädä, enkä usko että haluankaan. Mutta en ihan 9kk ikäisenä halua laittaa lasta hoitoon. Jos sulla on vakityö, voit myös säästää lomia niin, että mies jää vanhempainvapaalle (saa päivärahaa tulojen perusteella) ja sä oot palkallisella lomalla.
 
Mäkin oon ollut aina aika itsenäinen ja tehnyt esimerkiksi hyvin nuoresta saakka töitä. Mä en kuitenkaan kokisi vaikeaksi olla miehen elätettävänä hoitovapaan aikana. En tiedä auttaako nämä mun ajatukset aiheesta teitä. Yleisesti mä näen parisuhteen sellaisena yhteen hiileen puhaltamisena. Näen myös, että parisuhteeseen ja rakkauteen kuuluu toisesta huolehtiminen puolin ja toisin kaikissa tilanteissa. Koskaan ei myös tiedä mitä elämässä tulee tapahtumaan. Koko elämää ei välttämättä pysty elämään sillä tavalla ettei koskaan tarvitsisi muiden apua ja huolenpitoa. Etenkin oman miehen apu on musta kaikkein helpoin vastaanottaa, kun on itsekin valmis huolehtimaan toisesta tuli eteen sitten mitä tahansa. Meillä on myös tässä yli 16 vuoden aikana ollut noita tilanteita puolin ja toisin. Onneksi ei ole ollut mitään todella vakavaa sairautta, mutta esimerkiksi työttömyyttä ja muuta pienempää. Hyvä muistutus elämän epävarmuudesta on ollut anopin vakava sairastuminen hyvin nuorena ja appiukon toimiminen omaishoitajana. Sitä on tullut eläydyttyä sekä anopin, että appiukon asemaan ja miten itse toimisi ja tuntisi. Kun miettii mitä kaikkea voi tulla vastaan, niin hetki hoitovapaalla toisen elätettävänä on ainakin mulle pikku juttu.
 
Jos ajattelisi niin, että mies tavallaan maksaa lapsen äidille palkkaa päivähoidosta? :grin Jos nyt puhutaan vaikka ruokakuluista, sähköstä, netistä jne., niin kyllä mun mielestä työssä käyvä puoliso voi väliaikaisesti, esim. vuoden ajan, maksaa niistä enemmän.

Ymmärrän kyllä hyvin ajatuksen siitä, ettei halua olla elätettävänä. Meilläkin on omat rahat ja lainat, eikä olla naimisissa. Talouden isommat laskut, lasten harrastukset yms. menee meillä yhteiseltä taloustililtä, jonne kumpikin laittaa tietyn euromäärän kuussa. Miehellä on vähän paremmat tulot kuin mulla, mutta ollaan kuitenkin about samassa tuloluokassa. Mä olen säästäväisempi ja mulla on myös vähän pienempi asuntolaina, koska oli alun perin enemmän säästöjä. Tämä on nyt meidän toinen omistusasunto, eikä ainakaan mun mielestä voisi olla yhtään kalliimpaa. Lasten pakollisia menoja kuten vaipat ja ruuat mä maksan vähän enemmän, koska lapsilisä tulee mun tilille (noin 90e per ipana). Isommat haalariostokset tms. voi sitten ottaa sieltä taloustililtä. Meillä ei ole autoa, joten siinäkin säästää aika paljon ja julkisilla saa mennä rattaiden kanssa ilmaiseksi.

Hoitovapaan mä järkkäsin niin, että olen käyttänyt säästöjä ja lisäksi mulla oli tokallla kerralla laina pelkillä koroilla ehkä vuoden verran vai oliko vähemmänkin, kun silloin muutettiin tähän isompaan ja kalliimpaan. Samalla oli paljon kalliita kodin hankintoja sekä itse muuttokin maksoi jonkin verrran. Nyt en tiedä laitanko lainan koroille vai en, pitää selvittää mitä se maksaa. Olen palannut aina kesäksi ”töihin” lomalle, tämän alan hyviä puolia... Onhan siinä rahat olleet aika vähissä hoitovapaan loputtua, mutta mihinkään säästötilin pesämuniin ei ole tarvinnut kajota. Matkustelu yms. on kyllä jäänyt aika vähälle, mutta ulkona syödään tai haetaan take awayta muutaman kerran viikossa. Jos nyt jotain arviota heitän, niin ehkä viitisen tonnia meni säästöjä vajaassa vuodessa. Tämä on kyllä ihan lonkalta heitetty... eikä mitenkään olla kituutettu.

Näistä olsi kivempi kyllä keskustella tuolla salaisella puolella, saako kokonaista ketjua vietyä sinne?
 
Takaisin
Top