Pelot

Kirjoitinkin jo tuonne toiseen osioon mutta kirjoitan nyt tännekki jos porukkaa tänne eksyisi.
Olen nyt 7+1.

Itsellä vähän pelottanut alusta asti vähä oireisuuden vuoksi. Tissit vaihtelevasti arat, toisena päivänä enemmän ja toisena vähemmän. Ällötystä tiettyjä ruokia kohtaan ja öisin tulee ällö olo jos ei parin tunnin välein töissä muista jotain pientä syödä. Olen siis baarissa töissä.
Mahaa on juilinut enemmän tai vähemmän ja toisina päivinä ei ollenkaan.
Tänään tuli pyyhkiessä vähän vaalean ruskeaa vuotoa. Säikähdin kyllä heti ja nyt miettii että pian se veren vuoto alkaa ja tämäkin oli tässä. Nyt kaikki alamaha juilimiset yhtäkkiä jännittää. Neuvola olisi 7.8 jolloin 8+4 ja sekin nyt jännittää pääseekö tässä sinne asti.
Viime viikolla kävin verestä ottamassa hcg:n ja oli tosi hyvä. Nyt varmaan käyn sen ottamassa ensi viikolla uudestaan että näkee onko nyt niinkuin pitäisi, mikäli nyt ei ole vuoto sit alkanut.
On tämä odotusaika kyllä ihanaa :nailbiting:
 
Täydet sympatiat sinulle Tanjuliini !
Tiedän mitä on pelätä keskenmenoa ja pohtia oireiden vähyyttä. Itse olen kokenut 4 keskenmenoa kolmen onnellisesti päättyneen raskauden lisäksi, joten paljon pelonsekaisia alkuraskauksia on takana. Nyt omat pelot km suhteen ovat jo vähän laantuneet, sillä oma kokemukseni on ettei sitä voi mistään tietää etukäteen, oireiden vähyys ei automaattisesti tarkoita etteikö kaikki olisi hyvin (ekassa kkm voin todella huonosti ja oksentelin, kuopuksen odotuksen alku oli oireeton) ja mikäli raskauden on määrä mennä kesken ei siihen omilla toimilla voi mitenkään vaikuttaa. Yritän siis olla liikoja murehtimatta, mutta kieltämättä ensimmäiseen neuvolaan tuntuu olevan ikuisuus. Minulla myös oireita hyvin vähän, rinnoissa ei mitään tuntemuksia, ainoastaan alavatsaa turvottaa ja juilii. Ihan toosi lievää etomista tullut muutamana iltana sängyssä kun olen mennyt nukkumaan, mutta mennyt sitten ohi. Kahvikin maistuu vielä. Mulla toki viikkoja vasta 5+5.
Tuo vuoto on tietysti heti sellainen mikä säikäyttää, mutta jos vähäistä rusehtavaa niin en usko että tarvitsee olla huolissaan. Itselläni yksi spontaani keskenmeno, joka alkoi ihan kirkkaana verenvuotona, oikeastaan kuin normimenkat olisi alkaneet kipuineen.
Summa summarum, yritetään olla murehtimatta etukäteen ja murehditaan sitten jos sille aihetta tulee. On mukavampi viettää odotusaika nauttien kuin alituisesti peläten jotain mitä ei välttämättä koskaan tapahdu :Heartred
 
Pelkään etten ehdi sairaalaan ja kuolen komplikaatioihin, meiltä n.tunnin matka ja edellinen synnytys eteni nopesti ja koska synnytksestä on alle neljä vuotta, on tänä tod.näk. nopeampi.
 
Pelkään ettei ehditä sairaalaan, matkaa n 110km.

Esikoisesta jäi traumoja käynnistyksestä, pelkään että joudutaan taas käynnistämään.

Pelkään että joudutaan leikkaamaan ja oon kipeä monta viikkoa.

Pelottaa että vauva saa kätkytkuoleman. Tai sairastuu. Syntyy kuolleena, kuolee kohtuun...

Pelottaa ihan kaikki.
 
Hempuliini sanoi:
Mua pelottaa se ultra tuoli. Pelottaa toki moni muukin mut tuo nyt tällä hetkellä.
Click to expand...

Pelottaako sinua se ultraus tilanteena vai gynen tutkimus itsessään? Eihän se mitään herkkua ole varmaan kenellekään, mutta tosi asia on, että ilman ultraa ja gynen tutkimuksia ei raskauden asiallinen seuranta onnistu. Ei varmasti lohduta yhtään. Mutta voit yrittää ajatella niin, että siinä tarkistetaan tulevan vauvan vointia ja että kaikki olosuhteet onnistuneelle raskaudelle ja synnytykselle on olemassa.
 
No ei vaan mul on kaks km täs takana alle vuoden sisään. Niin en halua nousta siihen uudestaan taas ja olla avoinna ja kuulla ne hirveät sanat. (Tää on mun neljäs raskaus 2v sisään ja yks elävä mul on) Herkästi supisteleva kohtu kaikenlisäks niin se sörkintä sit tarkottaa 2pvä täyttä tuskaa ja kipua. Niin juu ei kiitos. Kyl mä tiedän et pakko on pakko mut pelottaa. Esikon raskaudes jatkuvasti tutkittiin ja ihmeteltiin kun joku eläintarhan asukas jengi ramppas ovesta sisään ja ulos ja meitsi ihan puoli alastomana siinä. Niin ei oo kyl kivaa ja inhimillistä. Siinä tuolissa on tullu kuultua niin paljon pahoja ja pelottavia asioita. (Kaks keskenmenoa ja uhkaava ennenaikaisuus diagnoosit, sä lähdet nyt osastolla ambulanssilla, mut on kärrätty siihen ambulanssistakin suoraan kun oon shokki tilassa jne jne.) Esikoisen raskaus ollu riskiraskaus makasin 15vkoa ettei lapsi synny. Uusiutuminen on mahdollista. Eli se tuoli on tosiaan ihan täys haamu mulle.
 
Muokattu viimeksi:
Miinie sanoi:
Pelottaako sinua se ultraus tilanteena vai gynen tutkimus itsessään? Eihän se mitään herkkua ole varmaan kenellekään, mutta tosi asia on, että ilman ultraa ja gynen tutkimuksia ei raskauden asiallinen seuranta onnistu. Ei varmasti lohduta yhtään. Mutta voit yrittää ajatella niin, että siinä tarkistetaan tulevan vauvan vointia ja että kaikki olosuhteet onnistuneelle raskaudelle ja synnytykselle on olemassa.
Click to expand...

Ne eivät tee nykyään alatutkimusta edes alkuraskauden np-ultrassa, jos ei ole pakko. Nykyään niin hyvät laitteet, että normipainosella näkyy vatsanpeitteidenkin läpi. Ainoastaan, jos on runsas ylipaino, niin että rasvaa on paljon kohdun edessä näköesteenä, silloin joutuu alateitse, mutta kyse on silloinkin Runsas ylipaino. Viimeraskaudessa mulla molemmat ultrat olivat vatsan päältä.
 
Lily7 sanoi:
Ne eivät tee nykyään alatutkimusta edes alkuraskauden np-ultrassa, jos ei ole pakko. Nykyään niin hyvät laitteet, että normipainosella näkyy vatsanpeitteidenkin läpi. Ainoastaan, jos on runsas ylipaino, niin että rasvaa on paljon kohdun edessä näköesteenä, silloin joutuu alateitse, mutta kyse on silloinkin Runsas ylipaino. Viimeraskaudessa mulla molemmat ultrat olivat vatsan päältä.
Click to expand...
Niin niskapoimu ja rakenne tehdään vatsan päältä alkuraskaus auä 6+ tehdään alakautta kun vauva on niin pieni.
 
Kyllä näkyvyys ja alkion sijainnin tarkistus on luotettavampaa vaginaultralla. Ei tule rakko eteen ja jos on taaksepäin kallellaan kohtu niin vatsanpeitteiden päältä voi näkyvyys olla huono. Luottaisin kyllä vaginaultraan ainakin aivan alussa enemmän. Itselläni retroversiossa kohtu, joten ei mitään takeita näkyisikö vatsanpeitteiden päältä.
 
Mä pelkään synnytystä nyt enemmän kuin esikoisen kanssa. Esikoinen käynnistettiin 42 viikolla ja syntyi vasta 42+2. Synnytys kesti yhteensä 18 tuntia ja olin todella väsynyt sen jälkeen. Lisäksi jouduin salista suoraan leikkuriin, kun kohtu ei jaksanut enää supistaa istukkaa pois. Vuosi verta tosi paljon ja olin varmaan senkin takia pitkään tosi huonossa hapessa, kun verta meni istukan läpi niin runsaasti. Pelkään siis uutta käynnistystä ja sitä, että istukka ei suostu taaskaan irtoamaan :sad001
 
Ihan ekaks pelottaa et jos päästään np ultraan asti et onko mun sisällä mitään elämää.
Sit synnytys.
Esikoinen käynnistettiin pienikokosuuden takia 39+0 mut jäbä synty vasta 39+5 painaen pikkusen vajaat 2,5kg. Oli pitkät viis päivää osastolla ja tuli kokeiltua vissiin kaikkia käynnistystapoja.
Toinen aiottiin myös käynnistää, 39+6 lääkäri oli laittamassa ballonkia ku lapsivedet meni, tyttö synty seuraavana päivänä himpun alle 3kg painosena.
Synnytykset oli loppupeleissä oikeesti melko helppoja vaikka tuo eka vähän veny, selvisin hyvin vähillä vaurioilla. Voiko kolmas enää olla helppo ja vähävaurioinen vai repeääkö mun alakerta kahtia ku sieltä tuleeki joku 4,5kg jättivauva tai joudunko hätäsektioon ja vauvalle käy jotain?Mies on eri joten senki takia jo hirvittää vauvan koko, se on ollu syntyessään joku 4kg mötkäle ku minä ja exä ollaan painettu just ja just 3kg. :shy:
Ei pitäs ajatella liikaa.
 
Viime raskaudessa mä plussasin paljon myöhemmin (muistaakseni 7+4) kuin nyt (plussa about 5+0), joten tähän mennessä fiilikset ihan alkuraskaudesta täysin toiset. Viimeksi oireet olivat tosi vahvat jo plussan aikaan ja nyt ei ole juuri mitään tai oireet ovat toooodella paljon lievemmät joten mä en ihan täysin meinaa uskoa tätä todeksikaan. Vertailukohteet on vaan niin erilaisia keskenään. Toki tiedostan, että oireet voi alkaa vasta myöhemmin kuten viimeksikin, mutta raskauden ymmärtäminen oli viimeksi paljon helpompaa, ikään kuin helpotus et sai selityksen sille omalle karsealle ololle. Nyt vähän pelottaa, ettei siellä ookaan ketään vaikka jotenkin samaan aikaan en meinaa uskoa, että olisi...

Raskaudessa ja synnytyksessä itsessään mulla ei ole traumoja koska viimeksi meni kaikki niin hyvin mutta tietenkin aina alkaa kurkkua kuristaa jos lukee tai kuulee jostain komplikaatioista. Enemmän ehkä pelottaa se vauva-aika, koska esikoisen kanssa olin todella loppu - hän oli 2-vuotiaaksi asti todella huono nukkumaan (ei tainnut montaakaan kertaa nukkua yli kahta tuntia putkeen ennen kuin täytti kolme)
 
Mua pelottaa et tulee radi, ja paino nousee. Ei itse lihominen vaan se mitä kaikkea se tuo mukanaan ja vaikeutta raskautta. Pelottaa et en voi olla töissä loppuun asti, kun haluan. Pelottaa eniten et joudun sektioon. En halua siihen, en ja en.
 
Nyt taas pelottaa nämä tuntemukset. Alkoi nyt kohtua juilia :/ rv8. Onkohan muilla vielä noita juilimisia? Ultra ens tiistaina ja taas jännitetään pääseekö sinne asti vai tuleeko siellä huonoja uutisia. Sitten en tiedä kuuluuko lämpöjen olla koko aika koholla vielä? Piruuttani nyt vain mittasin pari tuntia sitten niin 36.8. Normi mulla 36.6. Sitte aloin senkin takia miettiä että onko kaikki hyvin. Mutta ei se lämpö nyt vissiin kuitenkaan oikein mitää sano...
 
Mua jännittää nt ultra joka on ensi viikon torstaina (silloin RV 12+0). Mulla on ollut hyvin epäsäännöllinen kierto joten pääsin kunnalliselle ultraan jo rv 7, koska yritettiin selvittää että millä viikolla mennään. Tuntuu et siitä viime kerrasta olis jo niin kauan aikaa ja pelkään et jos raskaus ei ookkaan edennyt silleen kun pitäis :O
Tanjuliini: mulla oli sama juttu et kohtu juili rv 7-9 mut neuvolassa sanottiin et se on normaalia kun jos esim kohtu on vähän kallellaan niin se oikaistuu ja aiheuttaa sellaisia juilimis tunteita.
 
Jännittää kyllä yhä onko kaikki hyvin. Uskoisin pahoinvoinnin ja väsyn takia, mutta jos onkin tuulimuna jne. Lisäksi jännitän että lapsi on kunnossa. En pelkää vammoja tms, mutta pelkään esim.huulihalkiota. Se on korjattavissa, mutta jos se on pahakin se vaikuttaa ihan kaikkeen syömiseen. Mulle imetys on kaikkinaisessa koska siinä vauva saa sen turvan, tutustumisen ja äidinmaidon vasta-aineet.
 
Mulla otettiin pissa näyte kohonneiden proteiinien vuoksi. En usko että mulla on edes oireetonta tulehdusta, mutta kuitenkin jännitän. Jos mulla onkin virtsatulehdus ja joudun syömään antibiootin. En halua syödä mitää lääkettä raskauden aikana :/
 
Huominen varhaisultra pelottaa, et jos kaikki ei ookkaan hyvin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top