Tammikuiset 2019

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vaiana
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiiamaria, voisin ottaa sinulta osan tuosta vauhdista. Minulla esikoinen syntyi 50h vesien menosta. Ei muuten ollut kauhean kiva kolmen päivän projekti sekään :shifty:
 
Mulla sit taas esikoinen oli hippasen virheasennossa ja ponnistusvaihe kesti 1h 17min :arghh: vähän meinas usko loppua, mutta ei se sisään jääny! :grin
Sama homma! 1h 53min ponnistusta.
Oli kyllä aika järkyttävää :grin
 
Kiiamaria, voisin ottaa sinulta osan tuosta vauhdista. Minulla esikoinen syntyi 50h vesien menosta. Ei muuten ollut kauhean kiva kolmen päivän projekti sekään :shifty:

Esikoinen syntyi 7h vesienmenosta, sairaalassa ehdin olla noin 4h :) Ei sekään siis pitkään kestänyt.
 
Mulla kans toinen synnytys oli helppo ja nopea. Kenellä se oli käynyt nopeasti, ootteko miettiny jo sitä sairaalaan lähdön ajankohtaa? Synnytyksen kulkua kun saattaa häiritä se liian aikainen lähtö, mutta ei se nyt kovin kiva ole matkallakaan synnyttää, tai etenkään suunnittelematta kotona :wideyed:
 
Apua kun te puhutte jo synnytyksestä, mua pelottaa se nyt jo kamalasti ja yritän vaan leikkiä et sitä ei tuu tapahtumaan. :grin Mun visio synnytyksestä on, et ensin kärsin kivuista enkä saa vauvaa syntymään, sit mä pyörryn kivusta ja pelosta ja vauva ehtii kuolla siinä hässäkässä, ja sit kun mä herään niin kuolen iteki järkytyksestä... Toivottavasti todellisuus on toisenlainen. :grin
 
Sama homma! 1h 53min ponnistusta.
Oli kyllä aika järkyttävää :grin

Hep täälläkin samanlaiset kokemukset! Kaksi tuntia taisi olla ponnistusvaihe :inpain: Taisin siinä lääkärillekin sanoa että ei se tule ulos ja lääkäri vastasi että no ei kyllä ikinä ole vauva sisälle jäänyt eli kyllä se keinolla millä hyvänsä ulos tulee:hilarious:
 
Huh, aika supernaisia kun noin pitkät ponnistusvaiheet. Itsellä se 38min tuntui jo iäisyydeltä ja olin varma etten saa ikinä sitä lasta pihalle :woot:
 
Apua kun te puhutte jo synnytyksestä, mua pelottaa se nyt jo kamalasti ja yritän vaan leikkiä et sitä ei tuu tapahtumaan. :grin Mun visio synnytyksestä on, et ensin kärsin kivuista enkä saa vauvaa syntymään, sit mä pyörryn kivusta ja pelosta ja vauva ehtii kuolla siinä hässäkässä, ja sit kun mä herään niin kuolen iteki järkytyksestä... Toivottavasti todellisuus on toisenlainen. :grin
Älä pelkää, ei se ole vakavaa jos sinä pyörryt :winkNaisen kroppa on niin uskomaton, että pystyy synnyttämään lapsen jopa tajuttomana :notworthy Ehkä lohduttaa kun ajattelee, ettei meitä ihmisiä olis täällä näin paljon, jos synnytys olis mahdoton urakka. Vaikka jollain toisella on ollut vaikea synnytys, niin sulla ei välttämättä ole. Ja vaikka oliskin rankkaa, niin useimmiten sieltä selvitään hengissä kotiin ;)
Kannattaa tutustua synnytykseen ja sen luonnolliseen etenemiseen huolella. Kun ymmärtää asioita, ei välttämättä enää pelota. Silloin on helpompi rentoutua ja se on ehkä tärkein tehtävä synnytyksessä. Mä kuulin esikoista odottaessani jostain, että synnytys on kuin maratoni. Mutta se on mun mielestä pötyä. Ei synnytyksessä kuulu huhkia tuntitolkulla, vaan keskittyä rentoutumiseen ja tehdä olonsa mukavaks :)
 
Mulla oli ennen toi tunti sivuteitä,talvella liukas,keväällä ja kesällä traktorit ja syksyllä puimurit,aina hirvi ja peuravaara,kun niitä pyöri siellä paljon. Nyt asun liki sairaalan vieressä ja lhdöllä vitsailtiin jo muuttaessa...MUTTA...tuplat on kaiketi naistenklinikallao_O eli ruuhkariski:hilarious:
 
Mä oon samaa mieltä Elisabet89, ekalla kerralla tuudittauduin.siihen tietämättömyyteen joka osoittautui hyväksi,seuraavilla kokemustieto lisäs jännitystäo_O
Mut tässä on aikaa löytää rentoutuskeinoja,valmistaa musiikkia mukaan,suihkuun pääsee vaikkei ammeeseen pääsiskään joten suihkugeeli,kaurapussit jne synnytys kauhujuttuja ei sais odottajille edes kertoa:angry5 ja ainakaan niitä ei kannata kuunnella,:facepalm:ihmiset on ajattelemattomia:oops:
Turquoise,täys myötätunto sun pelolee,mut lohdutuksena-se ei mee niin kuin leffoissa (onnex :rolleyes:) ja kannattaa ehkä jättää sairaalasarjojen synnytysjaksit väliin :happy:
Mut yks ihana vanha leffa on se 9kuukautta,se vie vikankin pelon,kun lääkäri lopussa sekoilee:hilarious: se täytyy taas nähdä:hilarious: ja varaa omia mielitekoja evääks:wink
 
Mä en oo synnyttänyt aiemmin kuin sen 18-viikkosen kuolleen sikiön mutta sen perusteella ja muutenkin luotan siihen että kroppa tietää kyllä, mitä sen kuuluu tehdä. Lapsen saaminen on yks luonnollisimmista asioista naisen keholle. Toki sitten viime kädessä luotan myös länsimaiseen lääketieteeseen ja lohduttaudun sillä että meillä on maailman alhaisin äiti- ja lapsikuolleisuus ja todella osaava hoitohenkilöstö & turvalliset sairaalat.

Näillä psyykkaan itseäni ja teitä ❤️
 
Samoilla mennään embo:joyful:
Mä oon aamulla lähteny ja illalla syntyny,päivä rauhallista avautumista,pari tuntia totisinta totta kivun ja muun kanssa,vesien meno ja 4tyllu 1-2ponnistusta, pisin ponnistus oli kun vanhin poika (apua,huomenna 15v:nailbiting:) jäi jumiin,8minuuttia. Et en voi,kun ihailla teitä tuntuen ponnistajat:shy:
 
Mun eka synnytys oli semmonen et yritettiin 24h alakautta ja kiireellinen sektio tarjontavirheen takia. Toka synnytys alle 7h ja sujuvasti alakautta. Sit on viel keskeytys kun vauvalla oli niin kystiä ja rakennepoikkeavuuksia.
 
En ole vielä,mutta luin siitä jostain. Menen huomenna neuvolaan ja ajattelin tästäkin mahdollisuudesta kysyä,että mikä valmiste olisi hyvä. Olen niin tuskastunut tähän yötä päivää jatkuvaan oksetusoloon,että olen valmis koittamaan kaikkea. Mulla on vointi mennyt tosi huonoksi torstaista lähtien,verenpaine matalalla,oksettaa ja väsyttää niin,etten ole aiemmin moista kokenut.

Saitko infoa tuosta valmisteesta? Kävin eilen apteekista kyselemässä, mutta heillä oli vain 200 mg:n tabletteja. Solgarilla ainakin on 25 mg:n valmiste, mutta en tiedä missä sitä myytäisiin. :)
 
Oma synnytyspelko sitä luokkaa, etten pysty edes lukemaan näitä viestejä kunnolla. :depressed: Pelko on lähtöisin mitä ilmeisimmin traumaattisesta tapahtumasta lapsuudesta (ei liittynyt synnytykseen kylläkään), tulee varmaan pitkä taival sen kanssa. :sad001
 
Oma synnytyspelko sitä luokkaa, etten pysty edes lukemaan näitä viestejä kunnolla. :depressed: Pelko on lähtöisin mitä ilmeisimmin traumaattisesta tapahtumasta lapsuudesta (ei liittynyt synnytykseen kylläkään), tulee varmaan pitkä taival sen kanssa. :sad001

Mee ihmeessä käymään synnytyspelkopolilla. Itse oon käyny ja oli ihan superjuttu
 
Ja siis etten kylvä mitään turhia pelkoja, niin kokonaisuudessaan mun 17h kestänyt synnytys oli maailman ihanin asia vaikka ponnistusvaihe pitkä olikin. Mut koko synnytyskokemus on mulle ainakin niin liikuttava! :HeartredSen muistan ku saliin siirryttiin ja epin jälkeen ku helppas ni radiosta soi erin -vasten auringon siltaa. Voitte kuvitella minkä tunnereaktion se kappale saa aina aikaan yhä edelleen :crybaby2:Heartred
 
Olikos se ihan ok mennä paikkauttaa reikä hampaassa ja ottaa puudutus? Laitoin neuvolaan viestiä, mutta ne ei oo vastannut ja mulla olis parin tunnin päästä hammaslääkäri! :)
 
Ehdottomasti, jos kauheasti pelottaa niin pelkopolille! :)
Mä olen menossa sitten lähempänä loppuraskautta sinne pariksi kerraksi keskustelemaan. Sen verran traumatisoi edellinen synnytys.

Kannattaa muistaa, että meidän keholle synnytys on todella luontaista. :)
 
Mulla on molemmat synnytykset kestänyk noin 10h. Ensimmäinen käynnistettiin. Toinen lähti istestäää. Molemmat meni yli la.
Ensimmäinen ponnistusvaihe kesti noin tunnint Toinen tais tulla kahdella ponnistuksella kun tiesin mitä tehdä:) molemmat hyviä kokemuksia:smug:
 
Takaisin
Top