Maaliskuun höpöttelyketju

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ma'Am
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tottahan toki. Mutta nämä on siis tietysti tapauskohtaisia asioita, ja ihan miltä Mymmelistä ja hänen miehestään tuntuu, että on parasta tehdä.

Mun mies on vaan todella innoissaan ja sen takia haluaisi huudella jo kaikille. :) Mä itse olen niin pessimisti ei pety -linjalainen, että mieluummin odotan seuraavaan ultraan ja toivon, että alkio on kehittynyt viikkoihinsa nähdä hyvin mieluummin kuin kerron nyt kaikille ja selittelen myöhemmin.
Meillä se oon mä, joka haluais kertoo jo. Parempi siis levätä kotona poissa ihmisten ilmoilta, niin en möläytä kenellekään. Omalle äidille oon kertonut, mut en (toistaiseksi) vielä muille. :wink
 
Meillä tuo muille puhuminen tässä vaiheessa on vaikeaa. Ja miehelle puhuminen ylipäätään vaikeaa, siis hän puhuu kyllä mulle kun kyselen ja olen "pakottanut" keskustelemaan ja onkin huomannut kuinka se helpottaa. Mutta muille hän ei varmasti osaa puhua. Yksi kaveri hänellä on, joka on tullut isäksi vähän aikaa sitten, ja vähän samoin kun tämä meidänkin tilanne, eli yllätyksenä.
 
Niin, piti siitä kaverista vielä kirjoittaa että hänestä jo puhuin miehelle, kuinka hyvin heillä nyt menee ja kuinka hyvin tämä kaveri on isän rooliin tottunut. Mies oli soittanutkin tälle kaverille juuri muutama päivä sitten, ihan kuulumisia ja muita asioita puhuakseen, että ehkä jollain lailla kokee että sieltä voisi saada vertaistukea. En vaan usko että saa puhuttua asiasta. :(
 
Tuo asioiden listaaminen paperillekin voisi olla hyvä keino, siitä näkisi konkreettisesti mitkä ne stressaavat asiat on, ja sitä kautta helpompi miettiä ratkaisua niihin. Minulla on aiemmasta suhteesta kaksi lasta, heidän kanssaan mieskin on nähnyt mitä perhearki on, mutta ymmärrän kyllä että se ensimmäinen oma aiheuttaa stressiä, varsinkin näin yllätyksenä.
 
Tottahan toki. Mutta nämä on siis tietysti tapauskohtaisia asioita, ja ihan miltä Mymmelistä ja hänen miehestään tuntuu, että on parasta tehdä.

Mun mies on vaan todella innoissaan ja sen takia haluaisi huudella jo kaikille. :) Mä itse olen niin pessimisti ei pety -linjalainen, että mieluummin odotan seuraavaan ultraan ja toivon, että alkio on kehittynyt viikkoihinsa nähdä hyvin mieluummin kuin kerron nyt kaikille ja selittelen myöhemmin.
Meillä mä oon se joka joutuu kertomaan kaikille. Pyysin aiemmissa raskauksissa kertomaan hänen vanhemmilleen, mutta ei saanut aikaiseksi. Itse oli pakko kertoa kun pahoinvointi oli niin voimakas. Hän on muutenkin hiukan hitaasti lämmennyt kolmannelle lapselle. Molempia helpotti kun hän sai purettua ajatuksia paperille. Ja siis yhteisesti jätettiin ehkäisy pois kaksi vuotta sitten. Hän oli eniten huolissaan mun jaksamisesta kun hän ei saa niin paljoa aikaiseksi, että osaisi auttaa. Anteeksi sekava sepustus.
 
Meillä on mies ihan täpinöissään tälläkin kertaa ja hän ei taas osaa pitää mölyjä mahassaan:joyful: on siis jo kertonut omassa työpaikassa pomoa myöten :D mua ei haittaa, itse en oo kertonu kenellekään.

Mymmeli: mies tarvitsee nyt vain aikaa, aikaa sulatella, käydä kaikki ne tunteet läpi, pelosta iloon. Sitten kun käytte (toivottavasti mies pääsee mukaan) ultrassa niin siellä jotenkin se vasta konkretisoituu ja mies alkaa ehkä ymmärtämään sen ilon mikä vauvan mukana tulee:happy: meillä myös esikko oli yllätys (tietoinen toki) mutta kun käytiin ultrassa niin meillähän mies joutui siellä pyyhkimään silmiään <3
 
Meillä ollaan hiirenhiljaa ainakin siihen ensi maanantain ultraan asti. Ja senkin jälkeen mennään varmasti matalalla profiililla sinne niskapoimu-ultraan asti. Kinuan kyllä ylimääräisen ultran esim. 10.viikon alkuun, meillä on takana kokemus jossa 6+ -viikolla löytyi syke mutta sydän oli sitten sammunut joskus 8+3 tms. Eihän se lisäultra asiaa mihinkään muuta mutta haluan tietää ennen np-ultraa jos on käynyt huonosti. Hemmetti että siihen ensi maanantaihinkin on pitkä aika, saati sitten jonnekin turvallisille viikoille. Nyt porskutellaan viikoilla 6+2.

Täällä mies on varovaisen onnellinen. Koittaa kovasti keksiä jotain aktiviteettia minulle että saisin ajatuksia pois kaikista juilinnoista enkä murehtisi liikoja :joyful: On siis innoissaan mutta ei hänkään uskalla liikoja riemuita.
 
Meillä ollaan hiirenhiljaa ainakin siihen ensi maanantain ultraan asti. Ja senkin jälkeen mennään varmasti matalalla profiililla sinne niskapoimu-ultraan asti. Kinuan kyllä ylimääräisen ultran esim. 10.viikon alkuun, meillä on takana kokemus jossa 6+ -viikolla löytyi syke mutta sydän oli sitten sammunut joskus 8+3 tms. Eihän se lisäultra asiaa mihinkään muuta mutta haluan tietää ennen np-ultraa jos on käynyt huonosti. Hemmetti että siihen ensi maanantaihinkin on pitkä aika, saati sitten jonnekin turvallisille viikoille. Nyt porskutellaan viikoilla 6+2.

Täällä mies on varovaisen onnellinen. Koittaa kovasti keksiä jotain aktiviteettia minulle että saisin ajatuksia pois kaikista juilinnoista enkä murehtisi liikoja :joyful: On siis innoissaan mutta ei hänkään uskalla liikoja riemuita.

Saanko kysyä keskenmenoon liittyen: oliko siitä mitään oireita? Vai tuliko se surullinen uutinen täytenä yllätyksenä ultrassa? Esikoista odotan, niin jännittää ja pelottaa kaikki tällaiset skenaariot. :(
 
Saanko kysyä keskenmenoon liittyen: oliko siitä mitään oireita? Vai tuliko se surullinen uutinen täytenä yllätyksenä ultrassa? Esikoista odotan, niin jännittää ja pelottaa kaikki tällaiset skenaariot. :(

Meillä aiemmin todettiin syke 7+1, mutta sitten nt-ultrassa todettiin sikiön menehtyneen. Tuolloin tieto tuli täytenä yllätyksenä ja edelleen menee kylmät väreet kun ajattelen sitä tyhjää monitorin näyttöä siinä tutkimuspöydällä maatessani. Eli meillä ei ollut mitään oireita.

Tämän vuoksi tälläkin kertaa odotellaan nt-ultraan ennen kun kerrotaan uutisia eteenpäin, vaikka varhaisultrassa ensiviikolla kaikki olisi hyvin :)
 
Tuli meillekin yllätyksenä että ei enää löytynyt sykettä. Menin ylimääräiseen ultraan koska tuli yllättäen pientä veristä vuotoa, kipuja tms. ei ollut yhtään. Siitä sitten lääkkeelliseen tyhjennykseen. Toinen km tuli jo alkuvaiheessa, viikoilla 4+ ja verenvuoto kipuineen tuli aika äkkiä. Tympeää miettiä näitä mutta toivotaan meille kaikille parasta lopputulosta :)
 
Toi on kyllä kauheeta! Että ultrassa todetaan, että ei enää sydän syki. Ja varmasti tulee varovaiseksi ja pelokkaaksi sen jälkeen.
 
Täällä verinen vuoto jatkui, niukkana onneks. Siteeseen asti ei tuu mitää. Ja vuoto on sellasta punertavan rusehtavaa valkovuodon sekasta juttua. Stressaa nii paljo. Vituttaa tää oksentaminen ku samaan aikaan toosa vuotaa ja saa pelätä keskenmenoo ja turhaa laattailua. Viikkoja 5+0 nii tässä vaiheessa ei voi tehä muuta ku odottaa et mihin suuntaa vuoto menee
 
Täällä verinen vuoto jatkui, niukkana onneks. Siteeseen asti ei tuu mitää. Ja vuoto on sellasta punertavan rusehtavaa valkovuodon sekasta juttua. Stressaa nii paljo. Vituttaa tää oksentaminen ku samaan aikaan toosa vuotaa ja saa pelätä keskenmenoo ja turhaa laattailua. Viikkoja 5+0 nii tässä vaiheessa ei voi tehä muuta ku odottaa et mihin suuntaa vuoto menee

Mut voisithan sä soittaa neuvolaan ja kysyä pääsisitkö näytille? Ainakin selviäis et onko vuodolle joku syy.
 
Takaisin
Top