Lokakuun löpinät

[Agnés]

Pari tuntia THE kuukauden vaihtumiseen!

Huii, ihan epätodellinen olo. Enää 6 viikkoa niin viimeiselläkin meistä on vauva ulkona

Mä en vieläkään voi sanoa oloani tuskaisaksi eikä mulla oo mikään kiire synnyttämään. Tunnen itseni vähän erilaiseksi fiilikseni kanssa. Aika kuluu niin nopeesti, ja kyllä mä näiden närästysten ja selkäkipujen kanssa sinnittelen täällä :) Onko muita jotka eivät ole poikki odotteluun? :)

 

[Tania]

Täällä ihmettelen miten tää on vieläkin sisällä :D Mä niin luulin et syntyis jo syyskuussa. Ei oo ollu mitään supistuksiin viittaavaakaan ja rv 39 oli paikatki täysin kiinni odotetusti :D La 2.10..

 

[Nuppu_1]

Ei mullakaan hätä ole synnyttämään. Olo on kuitenkin suhteellisen hyvä pikku krempoista huolimatta. Ei ole mitään sellaista vaivaa onneksi että ihan järki lähtisi, ainakaan koko aikaa. Oon aika zen niinkuin esikoisestakin, kyllä se sitten alkaa kun aika on :angelic:

 

[Agnés]

Siis mä oon kans ollut koko raskauden ihan zen, en ois kyllä itsestäni uskonut! Kaveritkin ovat huomanneet, miten tyyni ja rauhallinen oon. Uskomatonta et minä, kovan onnen västäräkki, oon saanu kokea näin helpon raskauden.

 

[Barbieq]

Kaikista vaivoista huolimatta ei mullakaan ihan mahdoton olo ole tämän kanssa. Luulin, että kk ennen la:ta olisi paljon tukalampaa! Noh, mulla kyllä auttoi kaikkiin oireisiin merkittävästi kotiin jääminen ja tahdin hiljentäminen. Jos ei olisi helpottanut, mä varmaan kerjäisin jo sektioaikaa

Tossa ehkä viikko sitten oli enemmänkin sellanen olo että apua, se syntyy ihan pian ja multa loppuu aika kesken. Aika tehdä asioita itsenäisesti, aika olla miehen kanssa kahestaan, aika maata sohvalla tunti tolkulla ilman että kukaan keskeyttää. Aika vaan olla lapseton aikuinen. Ylipäänsä tuli sellanen fiilis että tää käy liian äkkiä!
Nyt taas oon palautunut siihen, että odotan innolla vauvan tapaamista :)

 

[Nuppu_1]

Voi hyvän tähen, niin se vaan vaihtui lokakuuksi kukahan kerkee synnyttämään ensimmäisen varsinaisen lokakuisen

Kiva että oli yksi hyvinnukuttu yö takana kun nyt uni loppu tuossa 1,5 h sitten ihan muuten vaan. Ei satu mihinkään, ei ole mutään ongelmia paitsi pää joka on ihan kierroksilla, dingdingding :android: tunnin yritin nukahtaa ja viimein luovutin ja tulin vähän syömään. Ei vieläkään tunnu yhtään siltä että tää flipperi olis rauhottumaan päin

Vissiin se väsymyksen tilan vaan pitää olla vakio et jos on liian pirtee ja jaksava äiti ni äkkiä se korjaantuu taas että jaksaa sitten kiukutella miehelle ja tiuskia lapselle

 

[Kaarin]

Täällä ei taaskaan ole juuri yöllä nukuttu, ennemminkin kukuttu... Rakas poikamme on huolehtinut taas äidin zombieksi viettämällä ensin puolisen tuntia kerrallaan tissillä nukahtamiseensa asti, ja heräämällä n. 10 minuutin päästä pitämään jos minkälaista ääntä, joka muuttui sitten itkuksi jonkin ajan päästä, kun yritin sitkeästi nukkua joka välissä edes vähän. Taas tissiä ja sama rumba uudelleen. Jee! Jospa kohta saisi unta taas edes vähäksi aikaa...

 

[Nuppu_1]

Tuli mieleen tuosta kaarin tilanteesta, että esikoisen kanssa aikanaan kun oli levoton eikä suostunut nukkumaan omassa sängyssä enkä uskaltanut vielä ottaa viereen. Niin silloin nukuin usein selällään vähän koholla vauva rinnan päällä. Nukkui siinä tosi rauhallisesti ja ihmeen hyvin itsekin sai nukuttua kun ympäröi itsensä kaikenmaailman turvavälineillä ettei vauva voi tippua. Sullahan on koko parisänky käytössä, sinne on hyvä linnoittautua jos haluat kokeilla.

 

[Kaarin]

En ole nyt taas hetkeen edes yrittänyt poikaa omaan sänkyynsä, kun on itselle jotenkin helpompi kun on vieressä sopivan matkan päässä. Pinniksestä saisi kyllä ns. sivuvaununkin, ehkä vois sitäkin kokeilla, jotta oma sänky ei olis pojalle nyt sitten aivan vieras käsite.

Viime yön aikana huomasin, että poika alkoi liikkua sivusuunnassa jonkin verran :O Laitoin hänet nukkumaan jonkin matkan päähän itsestäni oman peittonsa alle, ja jonkin ajan päästä kun havahduin, poika olikin siirtynyt minuun päin niin, että pää ei ollut enää harson päällä lainkaan, vaikka siihen pojan laitoin. Ihokontaktissa rinnan päällä poika möngertää myös jos mihin suuntaan, mihin vain sattuu pääsemään.

 

[Kutjalaura]

Hui, kohta alkaa jännittää, onneksi ei enää ihan mahdottomaksi raskautta jäljellä vaikka marraskuun puolelle menis.

 

[Kaarin]

Tuli mieleen tuosta kaarin tilanteesta, että esikoisen kanssa aikanaan kun oli levoton eikä suostunut nukkumaan omassa sängyssä enkä uskaltanut vielä ottaa viereen. Niin silloin nukuin usein selällään vähän koholla vauva rinnan päällä. Nukkui siinä tosi rauhallisesti ja ihmeen hyvin itsekin sai nukuttua kun ympäröi itsensä kaikenmaailman turvavälineillä ettei vauva voi tippua. Sullahan on koko parisänky käytössä, sinne on hyvä linnoittautua jos haluat kokeilla.

Oliko vauva sulla siinä mahallaan vai selällään? Poika saattaa nukahtaa kyljellään, mutta kääntyy jossain vaiheessa selälleen ihan itsekseen. Ja kun otan silleen ihokontaktissa mahallaan rinnan päälle, niin tosiaan möngertää miten sattuu siinä ainakin jonkin aikaa, saattaisi ehkä kyllä nukahtaakin siihen, jos tarpeeksi kauan odottelisi. Ellei nyt sitten lähtisi etsimään tissiä...

Tuossa muuten olis loistava se semmoinen sähköllä säädettävä sänky, sais päätypuolen nostettua :) Vaan eipä sellaista nyt ole tähän hätään :/ Tyynykasoillakin vois kokeilla.

 

[Aaria]

Kaari sun kainalovauva harrastaa samaa ku mun beibit on tehny :D Kohta on turha unelmoida mistään omasta tilasta (esim 1-2cm) kun tyyppi vaan tulee sieltä ja ihan kiinni

 

[HoosiAnna]

Toimiskohan se unipesä Kaari teillä tuohon pojan vaelteluun.
Mä harrastin itse tuota kohoasentonukkumista ja vauva oli turvallisuussyistä kantoliinalla (rengasliina) kevyesti kiinni mahan päällä yleensä kyljelleen.

 

[Nuppu_1]

Mulla vauva oli vatsallaan tuossa rinnan päällä. Ei meillä ainakaan möngertänyt koskaan mihinkään ennenkuin oli tietysti taas tissiaika. Mutta rauhoittui kyllä siihen sydämen sykkeeseen tosi hyvin.

Sitä en nyt osaa sanoa että oliko sitten tuttia vai ei, ihan alussa ei ollut mutta kyllä meillä sitten parin kolmen viikon päästä otettiin tutti käyttöön. Sitten se tissinluputtelun tarve ei tietysti ole aivan niin kova että ehkä rauhoittuu paremmin.

Ja mulla vauva oli kiinnitettynä niin että mun peitto meni vauvaa ylös selkään ja peiton reunat oli tungettu mun alle, niin että oli siinä kivasti paketissa.

 

[Kaarin]

Pojan peitonreunoja kyllä koitan vähän rullailla, että olis vähän estettä sivuille liikkumiselle, mutta ei sekään aina auta.

Hiukan säikähdin jo pari päivää synnytyksestä, kun poika kierähti hoitoalustalla ihan itsekseen hyvin vauhdikkaasti selältä kyljelleen. Onneksi oli melko keskellä sitä alustaa, ettei kierähtänyt sinne pesualtaaseen :O

Meillä oli toinen kylpykerta pojalla tänään, nyt ei kauheasti tykännyt siitä, ensimmäisellä kerralla tykkäsi paljon enemmän. Voi olla, että en osannut pitää oikealla tavalla kiinni ja asento oli epämukavampi. Juuri mietin tuossa päivällä, että poika on kyllä kasvanut, posket on pyöristyneet ja painoakin on varmaan tullut taas lisää. Kumma olisi, jos ei tuolla syömisellä tulis lisää painoa Äiti sen kuin kuihtuu ja poika kasvaa Ehkä sen verran kasvua on pojalle tullut, etten tosiaan osannut oikeaa otetta kylvettämiseen. Hyvin kuitenkin näyttää uni maistuvan kylvyn jälkeen :) Mietin että pitäis varmaan kohta herätellä se syömään tuosta, kun ei näköjään itse herää, alkaa olla kohta 3h edellisestä syönnistä...

 

[Miitu]

Onpas teillä menevää sorttia poika Kaari!
Meilläkin oli kyllä mutta en nyt äkkiseltään edes muista miten me silloin nukuttiin.. Turhaan eivät puhu että menee ensimmäiset viikot ja kuukaudet sumussa. Kyllä moni asia unohtunut tässä.

Tuntuu kyllä melkoiselta että nyt tosiaan on LOKAKUU! En jotenkin ajatellut että tänne asti "päästään". Onnellinen ja seesteinen olo Kaikkine vaivoineenkin. Ja vähän toivoa elättelen että ainenkin viikonloppuna olisi jo pieni ehkä täällä. (Josko ne vyöhis käynnit vähän avittais ja tietysti häätökeinot )

Tää on nyt meidän kuukausi lokakuiset! :)

 

[Kaarin]

No niin, uusi vaihe vissiin vauvan kanssa, ei suostu nukkumaan kuin sylissä Ilmeisesti on nyt jotain vatsan kipristelyitä välillä, ja huutaa hetken aivan tolkuttomasti siinä kohtaa, mutta kun kipristys menee ohi, niin sylissä rauhoittuu, omassa sängyssä huuto jatkuu kunnes menen ottamaan syliin. Tänään oli kylpyhetkikin illalla, ja toiveikkaana ajattelin, että se olis tainnuttanut vauvaa nukkumaan paremmin nyt illasta... Mutta ei... Ei muuta kuin vauva kainaloon vaan, jos saisi itsekin torkahdeltua edes vähän :)

 

[HoosiAnna]

Meillä menee yöt kanssa sylikkäin. Mä olen tyynykasassa puoliistuvassa asennossa ja pirpana on rinnan päällä mahalleen. Aloitettiin lääkärin määräyksestä ne keskosten vitamiinitipat pari päivää sitten, liekö niissä syy. Pitäis d vitamiiniakin antaa jo, mutta en uskalla niitä molempia yhtä aikaa aloittaa. Kauhulla mietin jo sitä rautalisää, joka pitää aloittaa viimeistään 4 viikon iässä.

 

[Niiinu]

Kannattaa kokeilla öljypohjaisten D-tippojen sijaan vesipohjaisia D-tippoja. Meillä oli esikoisen kanssa pelastus mahanpuruihin! Meillä on sen nimisiä kuin Jekovit, saa ihan normaali apteekista eikä maksa sen enempää. Jos ihan kamalia mahanpuruja on, Cuplaton-tipat vauvalle auttaa :) Mä niiin muistan nuo ajat kun kaikki uusi tuotti mahanpuruja, tsemppiä!!

 

[HoosiAnna]

Onko kukaan tutustunut niihin d vitamiinisuihkeisiin, joiden pitäisi imeytyä suun limakalvoilta. Miten ne poikkeaa normitipoista, aiheuttaako ne vatsaoireita kun kyllähän siitäkin vatsaan päätyy tavaraa.