Ravinto- ja ruoka-asiat

Mies grillas mulle viikonloppuna broilerin pihvejä ja halloumi juustoa. Söin pelkästää niitä 3pv koska kaikki muu oksetti :D vitsi miten oli hyvää ;P
Mies on ollu taas vähän kakkapää eikä kovin hyvin oo ymmärtäny mun huonoa oloa mut ehkä se mua rakastaa ko -1 asteen lämpötiloilla grillas mulle ulkona illalla 9 aikaan :D
 
Meillä mies tuntee mut jo niin hyvin, että tietää olemuksesta, milloin mulla on huono olo. En siis ole nyt raskaudenkaan aikana oksentanut kertaakaan, mutta menen tavallaan täysin lukkoon, kun huonon olon aalto tulee, enkä juurikaan liiku, enkä varsinkaan puhu mitään sen "kohtauksen" aikana, liittyy varmaan siihen suojamekanismiin, joka on muotoutunut ahdistuskohtauksiin, jotka aiheuttavat huonoa oloa (oksettavaa tunnetta). Ja tietää omista oloistaan, ettei ole kovin hääviä kun se huono olo tulee, itsellään on lääkitysten vuoksi todella usein paha olo, ei tosin hänkään oksenna, mutta lähellä on ollut. Primperan on ahkerassa käytössä hällä. Hiukan huonosti on kyllä tullut puhuttua näistä olotiloista miehen kanssa, pitäisi puhua enemmän :( Töiden jälkeen on vain niin totaalinen kooma päällä, ettei oikein jaksa mitään :(
 
Kaari, mulle on kans tuttua toi ahdistuksen aiheuttama pahoinvointi. Mäkin menen niissä tilanteissa ns. omaan tilaani, ja yritän hengitellä rauhallisesti. Mies on onneksi oppinut tunnistamaan nämä hetket eikä yritä silloin puhutella. Mulla on varalla lääkitys (Oxepam) näihin ahdistuskohtauksiin, mutta en ole uskaltanut kokeilla (YTHS:lla tiedettiin lääkettä määrätessä raskaustoiveestani eikä gyn. nähnyt estettä lääkkeen käytölle raskausaikana). Mullahan on siis diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö.
Jotenkin tuntuu, että raskaus olisi hieman vähentänyt näitä ahdistuskohtauksia, onko sulla vastaavaa kokemusta? Edelleen näitä tulee, mutta ei niin usein kuin ennen raskautta ja oon miettinyt, voisko hormoneilla (esim. relaksiini) olla jotain vaikutusta asiaan.
 
Ei nyt sama juttu mitä Inkerillä mutta mulla hikoaa normaalisti kädet ihan hirveesti kun jännittää, niin raskaana tuo jostain syystä selkeesti vähenee... Mihin lie liittyy..
 
Mulla on ollut loputtomana himotuksena hapankorput joiden päällä on koskenlaskijajuustoa :joyful: Ne menee aina alas, ihan sama kuin huono olo on ja vaikka oon pari kertaa oksentanut ne ulos, ei ne silti ole alkanut ällöttää niin kuin kaikki muu mitä joutuu oksentamaan. Tässä vaan joutunut miettimään, onko ihan terveellistä syödä n. 100g koskenlaskijaa päivässä :hilarious:
 
Mulla siis ollu paniikkihäiriö ja on ahdistuneisuushäiriö. Ekassa raskaudessa viime keväänä paniikkihäiriö tai paniikkikohtaukset katosivat kokonaan vaikka piti lopettaa lääkitys seinään. Varmasti jotain tekemistä raskaushormoneilla vaikka se menikin kesken.
 
Inkeri_ sanoi:
Kaari, mulle on kans tuttua toi ahdistuksen aiheuttama pahoinvointi. Mäkin menen niissä tilanteissa ns. omaan tilaani, ja yritän hengitellä rauhallisesti. Mies on onneksi oppinut tunnistamaan nämä hetket eikä yritä silloin puhutella. Mulla on varalla lääkitys (Oxepam) näihin ahdistuskohtauksiin, mutta en ole uskaltanut kokeilla (YTHS:lla tiedettiin lääkettä määrätessä raskaustoiveestani eikä gyn. nähnyt estettä lääkkeen käytölle raskausaikana). Mullahan on siis diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö.
Jotenkin tuntuu, että raskaus olisi hieman vähentänyt näitä ahdistuskohtauksia, onko sulla vastaavaa kokemusta? Edelleen näitä tulee, mutta ei niin usein kuin ennen raskautta ja oon miettinyt, voisko hormoneilla (esim. relaksiini) olla jotain vaikutusta asiaan.
Click to expand...

Olen käynyt pari kertaa psykologin kanssa juttelemassa aiheesta, sain vasta muutama vuosi sitten diagnoosin tähän tilaan, joka on jatkunut yli 20 vuotta. Aiemmin vaan en ole osannut asiasta puhua, olen vaan taistellut itsekseni läpi tämän. Joskus on ollut kamalia aikoja, etten päässyt edes ulko-ovesta pihalle, joskus on taas ollut helpompia kausia. Melkoista vuoristorataa on ollut.

Nyt tilanne on kohtuullisen hyvä, eikä pahoja kohtauksia ole enää ollut kuin todella harvoin. Välillä se kohtaus iskee kyllä lievänä edelleen, täysin varoittamatta, ja joskus tuntuu että täysin epäloogisestikin vielä. Mutta jotenkin olen päässyt niskan päälle asiassa, useimmiten pystyn rauhoittamaan itseni tavalla tai toisella. En kyllä osaa sanoa, johtuuko raskaudesta, saattaa hyvinkin olla, en ole osannut vaan ajatella siltä kantilta :) Lääkitystä en ole tähän saanut, edes varalle, vaikka joskus se helpottaisi varmasti jopa etukäteen, kun tietäisi, että on helpottava lääke saatavilla, jos tarvitsee.
 
Meitä on siis muitakin, jotka näiden ahdistuneisuus/paniikkikohtausten kanssa painii, "helpottavaa" jollain tavalla. Ja jännä, että olette myös kokeneet oireiden lieventymistä raskauden aikana. Toki edelleen stressaavia tilanteita edeltävästi tai niiden jälkeen tulee näitä klassisia kohtausoireita, mutta ei niin voimakkaina kuin ennen raskautta.
Itse olen huomannut myös, että aiemmin syöminen oli ahdistavaa (taustalla teini-iästä kummitellut syömishäiriö), niin nyt raskaana syöminen ei aiheuta oireita, pikemminkin päinvastoin. Paino nousee mukavasti, ja jotenkin tuntuu että vauva siellä aina muistuttelee, että nyt pitää syödä, äiti <3
Miehellekin totesin eilen illalla, että joku onnellisuushormoniko se tasoittelee näitä oloja :)
 
Ihana että täällä on vertaistukea!

Mulla on taustalla myös paniikkihäiriö ja paniikkikohtauksia sekä ahdistuneisuushäiriö.
Olen selvinnyt ilman lääkitystä jo monta vuotta ja opetellut hallitsemaan noita tilanteita.
Esikoisen raskausaikana nuo paniikkihäiriöt/kohtaukset hävisivät miltein kokonaan.
Nyt sain juuri eilen taas lievän paniikkikohtauksen. Mies oli vielä ylitöissä, mulla alkoi kurkkua puristaa ja tuntui etten saa henkeä. Kädet alkoi hiota ja sydän jyskyttää tuhatta ja sataa. Alkoi tulla ajatuksia että käy huonosti jne. Karistin ne kuitenkin suht äkkiä ja puin pojan päälle ja lähdettiin ulkoilemaan. Lenkkeiltiin vielä isäntää vastaan töihin.
Mulla järki kyllä sanoo että nyt ei oikeasti ole mikään hätä, mutta kun kroppa tekee omiaan niin siinä alkaa vähän usko hiipua.
Mulla stressi saa aikalailla näitä aikaan ja nyt olenkin stressannut astetta enemmän. :(
Tänään on myös ollut sellaista ahdistusta ilmassa.

Tsemppiä kaikille kanssa sisarille. <3 Eivät ole helppoja nämä olotilat, mutta helpottavaa kuulla että ne ovat monille arkipäivää ja niiden kanssa kuitenkin pärjää ja voi elää.
 
Mulla myös tuo syöminen on muuttunut huomattavasti. Monesti "riudun" mieluummin nälässä kun syöminen ei onnistukaan silleen kuin olen ajatellut. Varsinkin ihmisten ilmoilla syöminen on joskus jopa mahdotona, nielu vaan menee kiinni, enkä saa mitään menemään alas :( Kotonakin joskus täytyy lopettaa kesken, kun käy samoin! Melko turhauttavaa välillä!

Nyt raskausaikana sitten saan syötyä pääsääntöisesti hyvin, toki joskus pitää lopettaa kesken ja jatkaa myöhemmin uudelleen, mutta useimmiten syöminen onnistuu. Ruokailukerrat on myös lisääntyneet, nyt syön 4-5 kertaa päivässä aiemman 2-3 kerran sijaan. Joskus vaan tuntuu, että mikään ei maistu, mutta silti olen yrittänyt syödä vähän väliä jotakin pientä edes.

Sinänsä pieni painonpudotus ei olisi pahitteeksi, mutta en tietenkään tietoisesti yritä laihtua, kun nyt pysyisi edes samoissa lukemissa vielä jonkin aikaa, niin ei tulisi ihan niin paljoa pudotettavaa sitten myöhempään vaiheeseen. Raskausajan diabetesta en osaa vielä pelätä, vaikka se takaraivossa kyllä kummittelee joka kerta, kun jotakin sokeripitoista suuhuni laitan, että soosoo, ei saisi :(
 
Täältähän löytyy hienosti vertaistukea, ihan mahtavaa!
Mullakin tuo julkisesti syöminen on aina ollut kompastuskivi, mutta nyt raskauden myötä on ollut pakko pistellä ruokaa alas. Ihan hyvää terapiaa mulle siis :) Joskus joudun tekemään niinkuin Kaari, jättämään hetkeksi syömisen kesken ja palaamaan sitten asiaan. Helpottaa kummasti näitä tilanteita.
Mä yritän olla stressaamatta nyt syömisestä. Neuvolantätikin sanoi, että pääasia että paino nousee. Jos nousee enempi niin mietitään sitä sitten imetyksen jälkeen.
 
Mulla oli aivan hirveetä tuo julkisesti syöminen, en esim syöny koskaan töissä. Saatoin kahvitauolla salaa jonkun suklaapatukan vetäistä hät hätään. Esikoisen odotusaikana oli pakko opetella syömään, mutta silloinkin sellaista helposti kurkusta alas laitettavaa. Ravintolassa käymiset oli ennen aivan hirveitä ja taattu paniikkikohtaus. Nykyään miehen kanssa jo onnistuu hyvin.
Ja sitten jos mulla on ollut ahdistusta niin mulla tulee sellainen ns "pala kurkussa" tunne ja tuntuu etten voi niellä tai tukehdun.. :sad001
 
Kohta varmaan ei saa syödä mitään. Ehkä raskaana olevat voitaisiin laittaa läpinäkyvään kuplaan ja päästää sieltä ulos 9 kk kuluttua?! No joo, kaipa noille on joku hyvä selitys.. Itse toki tulkitsen vähän erilailla noi ohjeet, eli olen syönyt ns. Tuoretta/juuri avattua metua ja muutamia salmiakkeja koska niin kovin on mieli tehnyt.
 
Meetvurstissa on varmaan se, kun sitä massaa ei ole kuumennettu kunnolla missään vaiheessa, siinä se pöpöriski varmaan laittaa sen riskilistalle. Itse nyt olen omalta kohdaltani edes vähän tarkka, kun historia on mitä on, ja viimeinen mahdollisuus on äidiksi tulla :/
 
Mä en oo ollu kovin tarkka noiden salmiakkien ja lakritsien kanssa, kauhistuisitte varmaan jos kertoisin miten paljon oon syöny, vaikka oon esim. Kahvin juonnissa aika tarkka yms... en tiiä miks mua jotenki ei kolahduta toi salmikki lakritsi...
 
Mä oon kans vähäsen syöny salmiakkia ja lakritsia, mut mä en voi olla miettimättä sitä, että jos lapselle tulee keskittymishäiriö, jää ainiaaks miettimään oliko se oma syy kun söi liikaa salmiakkia. Mut tää on mulle ehdottomasti vaikein pois jätettävä asia. Pahin retkahdus tapahtui kun söin Super laku -jäätelön ja silloin oli jo aika huono omatunto.
 
Minäkin niin vannoin pitäväni nolla linjan salmiakin/lakritsan kanssa mutta niin vaan tyytyväisenä viikonloppuna vetelin. :hilarious:
Voi että maistui hyvältä!! Ja tietysti miehen syy kun toi pussin jossa näitä oli. :banghead:
Ehkä tuo keskisttymishäiriö tulisi muutenkin meillä kyseeseen kun isä on ADHD. :grin

Meetvurstin ja leikkeleet ym oon jättänyt kokonaan pois. Kun en tykkää niitä kuumentaakaan.

Harmittaa hirveästi että kohta on Vappu ja en voi juoda aitoa simaa. :shifty: Ne kaupan alkoholittomat muistuttaa vain etäisesti jotain siman tapaista.
 
Tiiiu siellä thl ohjeissahan lukee että lakritsi jäätelö on ok kun siinä on niin vähän sitä :) iteki söin jonku lakritsijäätelön viime viikonloppuna hyvällä omalla tunnolla :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top