Sairaalakassi

Viimeksi kuvattiin niin paljon/monipuolisesti kuin mies pystyi. Mut juuri se lopullinen ponnistus, kun lapsi tuli ulos, jäi kuvaamatta koska miehen piti tukea mun asentoa siinä vaiheessa. Mut ei haitannu!

Nyt kun jälkikäteen on katsonut videoita synnäriltä, huomaa kuinka kivuliaalta sitä näyttikään, vaikka itsellä oli koko ajan turvallinen ja hyvä olo henkisesti. En kokenut tarvitsevani puudutteita jne. Sitä oli sellaisessa synnytyskuplassa! Mut jotenkin hahmottaa videolta sen, että puolisosta meno voi näyttää hurjemmalta kuin onkaan.
Ja minä pidin paljon sellaista matalaa urinaa ja hyminää, koska se auttoi kipuun. Kuulostaa huvittavalta videolla.
 
Meillä oli vaan kännykät mukana synnärillä, mun mies ei [mun mielestä] osaa ottaa järkkärillä kuvia. Ei sit h-hetkellä käynyt mielessä ettei puhelimella ois välttämättä saanut kuvata.

Meillä eka kuva otettiin vasta kun poikaa punnittiin, jotenkin ei siinä synnytyksen aikana tullut mieleen kuvien ottaminen ja kivempi että myös puoliso sai nähdä lapsensa syntymän ihan livenä eikä kameran linssin läpi. Uskon kyllä että me molemmat muistetaan se hetki ilman kuviakin loppuelämämme <3 enkä nyt siis tarkoita että kuvaamisessa on mitään "väärää", itse en vain kokenut sitä tarpeelliseksi :)
 
Meillä oli vaan kännykät mukana synnärillä, mun mies ei [mun mielestä] osaa ottaa järkkärillä kuvia. Ei sit h-hetkellä käynyt mielessä ettei puhelimella ois välttämättä saanut kuvata.

Meillä eka kuva otettiin vasta kun poikaa punnittiin, jotenkin ei siinä synnytyksen aikana tullut mieleen kuvien ottaminen ja kivempi että myös puoliso sai nähdä lapsensa syntymän ihan livenä eikä kameran linssin läpi. Uskon kyllä että me molemmat muistetaan se hetki ilman kuviakin loppuelämämme <3 enkä nyt siis tarkoita että kuvaamisessa on mitään "väärää", itse en vain kokenut sitä tarpeelliseksi :)

Toi on kyl ihana ajatus et ollaan molemmat läsnä hetkessä kunnolla eikä mies vaan keskity johonkin kuvakulmiin.:) Pitää yrittää löytää hyvä tasapaino kuvaamisen ja mukana olemisen välille, ei niin et ku mä kaipaisin jeesiä ni äijä kyyristelee kameran kanssa jossain päin huonetta.
Kuvia mä toivon kovasti mut tietty eletään hetkessä ja katotaan miten asiat menee, ja varmana muistaa kyl tilanteen muutenkin.
Etenkin sit tuo loppuponnistusvaihe mistä Anjuskakin mainitsi ni voi muutenkin jäädä sit kuvaamatta kun mies apuna.
 
Saako sairaalasta/potilashotellista liivinsuojuksia, vai pitääkö ne olla omasta takaa?
 
Saako sairaalasta/potilashotellista liivinsuojuksia, vai pitääkö ne olla omasta takaa?
Kannattaa olla omat mukana. Päksissä sain kerjäämällä kerjätä, että sain yhden parin...
 
En mäkään Taysissa muista ollenkaan nähneeni liivinsuojia esikoisen aikaan. En tosin myöskään kysellyt, kun ei vielä osastolla ollut niille tarve. Nyt pakkasin sairaalakassiin, kun toivon että maito nousis toisella kerralla vähän nopeammin ja toisaalta eihän sitä varmaksi tiedä, kauan täytyy olla osastolla.
 
Mulla oli vauvalle ja mulle kotiutumisvaatteet. Hygieniatarvikkeet. Kotiuduttiin heti joten en ehtinyt tarvita kun ne vaatteet :D
 
Takaisin
Top