Mä oon mietiskellyt, kumpaa meistä jännittää enemmän vauvan tulo, mua vai miestä :'D Se varovasti tänään tuli halaamaan ja oli, että "Kulta, mennäänkö me huomenna sinne synnytysvalmennukseen?" :D Höpö <3 Totesin, että voidaanhan me käydä katsomassa mimmoinen se on, kun ei tarvi ilmoittautua etukäteen ja molemmat kuitenkin ollaan ensikertalaisia.
Mulla on tänään ollut vähän vauhtipäivä. Oon siivoillut ja äsken kattelin vauvanvaatteita, lakanoita ja muita vauvajuttuja, jotka pitää pestä vielä. Laittelin tiski- sekä pesukoneen rullaamaan ja purin pari muuttolaatikkoa. Meinaa vaan maha olla koko ajan tiellä. Keräsin mä kaikki roskatkin ja litistelin mehupurkit ja vaihdoin roskiksiin pussit. Välissä on saanut komentaa kissaa kiusaamasta koiraa. Mies on ollut päivän puuhommissa ja nyt se makaa puolikuolleena sängyssä :''D Ihan kiva, että silläkin on ollut jotain tekemistä tänään. Huomaa, että on rennompi, kun ei olla koko ajan kotona samaan aikaan.
Aattelin huomenna, että jos mentäisiin synnytysvalmennuksen jälkeen syömään johonkin hienompaan paikkaan ja ehkä jopa leffaan, jos siellä jotain kivaa pyörisi. Kun vielä voi viettää aikaa kaksin.
Esikoisen aikana ei myöskään osallistuttu siihen ja silti saatiin vakuutus.
Ei siinä, ihanahan se on laittaa joulua, jos on aikaa, mutta mä pelkään ettei sitä sit lopulta enää olekkaan, jos/kun sitä on väsynyt (edelleen..) ja kiinni pikkuisessa, jolloin laittamisesta ei tule mitään.
Onpa ihanaa ajatella, että joillakin teillä on tuo maailman unohtumattomin ja ihanin hetki jo käsillä, kun saa oman lapsen syliin.. Herkäksi vetää!
tsemppiä tosi paljon ja huoli pois...ehdit saada kyllä puudutteen.
Ihan hassua ajatella. En edes vielä tajua, et sukunimikin on vaihtunut. 
