La marraskuu 2016

Vihaan jo valmiiks tätä juhannusta :smiley-angry002 Oltiin äsken kaupassa, mies tuli iloisena kaljalaatikon kans ostoskärryjen luo, vedin välittömästi herneen nenään eikä puhettakaan että ne kaljat ois päässy kärryyn asti. Joutu nöyränä viemään takas, en voi sietää tissuttelua jos pitää vierestä kattoo. Ei ois haitannu jos ois vaikka sixpäkin kans tullu, mutta laatikollinen oli liikaa. Suuttu tietenki siitä vähän ja tiiän että hakee kaljansa erikseen, ja se on vielä pahempi juttu mulle. Nyt hävettää ja harmittaa, ehkä se ei välttämättä ois niitä kaikkia kerralla juonu..

17+4
 
Mää kyllä odotan juhannusta ihan innolla, on jotain tekemistäkin sitten :grin

Joku ihme mua vaivaa, kun ei oikein mikää meinaa ärsyttääkkään! Ennen raskautta olin jo aika viilipytty mutta nyt tuntuu että oon entistä enemmän :p

Voi kun teille muillekkin tulis enemmänki tämmönen harmooninen eikä hormooninen olotila pian :love017

(Toisaalta voi kyllä helpottaakki se asia ettei oo sitä miestä tissuttelemassa kaljaa ja sotkemassa mun vasta järjestettyjä kaappeja täällä?!)
:dontknow
 
Vihaan jo valmiiks tätä juhannusta :smiley-angry002 Oltiin äsken kaupassa, mies tuli iloisena kaljalaatikon kans ostoskärryjen luo, vedin välittömästi herneen nenään eikä puhettakaan että ne kaljat ois päässy kärryyn asti. Joutu nöyränä viemään takas, en voi sietää tissuttelua jos pitää vierestä kattoo. Ei ois haitannu jos ois vaikka sixpäkin kans tullu, mutta laatikollinen oli liikaa. Suuttu tietenki siitä vähän ja tiiän että hakee kaljansa erikseen, ja se on vielä pahempi juttu mulle. Nyt hävettää ja harmittaa, ehkä se ei välttämättä ois niitä kaikkia kerralla juonu..

17+4
Voi ei! Niiiiin tiedän tunteen! Meillekin tulee juhannuksena veljeni ja velipuoleni ja sitä tissutteluahan se on ja kestää sen kolme päivää. Sanoin kyllä miehelle ja veljille, että "minä en sitten humalaisia kattele!! Meette mökille, jos ryypätä pitää!!!" Itselleni ei ole enää aikoihin, jo ennen raskauksiakaan alkoholi maistunut ja koska olen itse alkoholistiperheestä, niin lapseni/lapsieni ei tarvitse humalaisia katella! Tässä asiassa olen todella nipo ja ehdoton!
 
Muokattu viimeksi:
Ai että mua korpee, se neuvolatäti unohti mun virtsanäytteen! Ei oo soittoo kuulunu, ja on tainnut lähteä jo kotiinsa.
 
Täällä myös yksi, joka ottaa rennommin nyt raskauden aikana. Aluksi oli pahoinvointi ja väsymys, joiden takia mies joutui tekemään melkein kaikki kotityöt. Nyt kun ne on menneet ohi niin selkä ilmoittaa kyllä heti jos oon liikaa innostunu huhkimaan. On kyllä ollut mun vaikein raskaus tähän mennessä. Eilen kuitenkin mulla oli energiaa yhtäkkiä ylipaljon. Käytiin päivällä koko perhe puistossa ja sitten miehen iltavuoron aikana tein pannukakkua, tiskasin ison läjän tiskiä, pesin pyykkiä ja leikin lasten kanssa. Kyllä olikin sitten väsy illalla. :D

Me ollaan menossa juhannukseksi tuttujen mökille ja siellä varmasti muut aikuiset juovat alkoholia, mutta mua ei haittaa... Ne tosin ei juo kuin varmaan vain perjantai-iltana.
 
Minäkin oon alkoholistiperheestä (tai siis ei minun äitini alkoholisti ole, vaan isä oli) ja oon kans siinä asiassa ehdoton, että meillä ei lapsen/lasten nähden kotona ryypiskellä. Jos saunakaljan yhden ottaa, se on ok. Mut meillä tooooosi harvoin ees sellasta, saunavissy on parempaa. :)
Minun alkoholisti isäkin kuoli ollessaan 48-vuotias tuossa muutama vuosi takaperin, siitä saa mukavan esimerkinkin lapselle kuinka käy, jos alkaa viina liikaa maistua.. Silleen hyvä siis, että on tällasta taustaa, toisaalta aika peestä.

Miehenkin vanhemmat aika kovia ottamaan, mut ollaan onneks miehen kaa kumpikin sitä mieltä, että lapsi ei sinne yökylään yksinään pääse ennen kun osaa tyyliin ottaa iltapalat jääkaapista itse, ja nekin iltapalat pitää varmaan antaa mukaan sinne... Eli sit 15-vuotiaana saa mennä yöksi, jos mielii.. tai ei ehkä sillonkaan kun sen ikästä alkaa ehkä alkoholi muutenkin jo kiinnostaa.. En tiedä..
Jos on mummolassa kylässä niin sillon haluan, että sitä lasta katsotaan ja sen kanssa ollaan, eikä kalja saa kiinnostaa lasta enemmän.
 
Jotenkin kiva tietää (vaikkei yhtään hyvä asia ookkaan), että muillakin on taustaa alkoholistiperheessä. Munkin isä oli alkoholisti ja oon samaa mieltä siitä, ettei lapsen pidä nähdä juopottelua. Siinä oon myös ihan ehdoton. Onneksi mies nykyään ymmärtää täysin kantani alkoholiin, noin muutenkin. Tavattuamme hän vähensi juopottelunsa pariin-kolmeen kertaan vuodessa omasta halustaan ja ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen ei ole noinkaan useasti maistunut.
 
Mua ei satunnainen tissuttelu haittaa. Mies juo muutaman bissen silloin tällöin, ehkä kerran 1-2 kuukaudessa. Usein juodaan yhdessä alkoholitonta olutta. Punaviinistä tykkään itse, mutta jos nyt pari kertaa vuodessa muutaman lasin otan, en laske sitäkään ongelmaksi. Lasten nähden ei kumpikaan nauti edes lasillista alkoa, vaikka lapsille onkin kerrottu alkon vaaroista.

Mun porukat joi paljon, kun olin lapsi ja sit ne tappeli. Myöhemmin mun mutsi on vetänyt semmosia koomakännejä, että häpesin ja vihasin sitä. En myöskään tajua sen tarvetta juoda olutta joka ruualla.

Mies mokaili reilusti ennen meidän tapaamista viinan kanssa ja oppi virheistään. Sen vanhemmat ei kumpikaan juo, kuten ei myöskään sen pikkuveli, siskostaan en tiedä. Miehen suvussa alkoholismia paljon ja siinä selkeä syy, että välttelee itse viinan kiroja.

Meille ei tule tontille edes kaverit humalassa, jos lapset kotona. Muistan itse sen, miten paljon pelkäsin humalaisia aikuisia lapsena... kun se yleensä ihan mukava naapurin setä alkoi yhtäkkiä sössöttää ja horjua ja laulaa ja sitten se jo uhkas ajaa mopolla junan alle, tai kun omat vanhemmat ensin nauroi ihan liian kovaa ja kohta uhkailivat toisiaan avioerolla ja haistattivat paskaa koko toisen suvulle. Ei semmonen ala-asteikäinen oikein tajunnut mitä siinä tapahtui ja miksi.
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
En ala sen kummemmin omista lapsuusmuistoista kertomaan, ja siitä miten vanhempien alkoholinkäyttö jätti muhun pysyvät arvet, mutta sen sanon että oma lapsi ei kyllä joudu ikinä pelkäämään omassa kotonaan vanhempien alkoholinkäytön vuoksi!
 
  • Tykkään
Reaktiot: Eea
Onko kukaan kysellyt vielä vauvan sukupuolta ultrissa?
En tiiä onko täällä jo aiheesta puhuttu, mut en itse huomannut :D

Itselläni oli rakenneultra ja varovainen veikkaus tuli tytöstä, kun erikseen kysyin näkyykö jo sukupuoli.
Nyt alkaa vasta se vauvanvaateostelu täällä päin

Ahamo 20+0
 
Mulla oli aiemmin tosi vahva poikaolo, joka sitten osottautu vääräksi kun rakenneultrassa meille luvattiinkin tyttö. Kätilö kysyi heti alussa että halutaanko tietää sukupuoli kun niin selkeesti vauva siellä haarojaan esitteli :D Mulla jotenkin kesti pari päivää totutella siihen että meille tuleekin tyttö, mutta nyt oon jo käynyt vähän kirppareilta ostamassa pieniä vaaleenpunasia vaatteita ja miehen kanssa ripustettiin vaaleenpunaset verhotkin tulevaan vauvan huoneeseen vaikka mun ensi ajatus oli että en hanki mitään pinkkiä vaikka tyttö onkin tulossa :D

rv 21+0
 
Vihaan jo valmiiks tätä juhannusta :smiley-angry002 Oltiin äsken kaupassa, mies tuli iloisena kaljalaatikon kans ostoskärryjen luo, vedin välittömästi herneen nenään eikä puhettakaan että ne kaljat ois päässy kärryyn asti. Joutu nöyränä viemään takas, en voi sietää tissuttelua jos pitää vierestä kattoo. Ei ois haitannu jos ois vaikka sixpäkin kans tullu, mutta laatikollinen oli liikaa. Suuttu tietenki siitä vähän ja tiiän että hakee kaljansa erikseen, ja se on vielä pahempi juttu mulle. Nyt hävettää ja harmittaa, ehkä se ei välttämättä ois niitä kaikkia kerralla juonu..

17+4

Aaaargh mä niin tiiän tunteen! Mies kertoi just äsken, että ostanut eilen lavan kaljaa juhannusjuomaksi. Ei ollut kertonut mitään aiemmin, antoi ymmärtää että oli ostanut sikspäkin. Vattu, kun ottaa päähän. Se juo joka viikonloppu. Jos ei kännejä niin ainakin tissuttelee sen pari neljä. Sillä isä ja veli kuollut viinan takia, mutta jotenkin se ei näe tätä ongelmaksi. Kai se olisi sille ongelma vasta sitten, jos vetäisi koomat joka päivä. Oon yrittänyt sille puhua asiasta, mutta kimpaantuu heti, koska ei näe tässä mitään ongelmaa. Huoh. Emmä tiiä. Jotenkin tulee vaan mieleen, että onko elo mun kanssa niin perseestä ja tylsää, että pitää juoda joka vloppu. Joi kyllä jo ennen mun tapaamistakin, ja paljon enemmän, että ei kai se seura niinkään tässä vaikuta. Ollaan oltu yhdessä siis noin 7 vuotta.

Joo, anteeksi avautuminen. Kiukuttaa vaan niin paljon tällä hetkellä.

Kaisukkene 17+3
 
Aina välillä tulee ikävä takasin Suomeen ja pohditaan, että oisko se muutto mahdollinen... ja sitten tullaan käymään jonkun kesäfestarin tai juhannuksen tai vapun aikaan tai muuten tulee esiin tää kännikulttuuri ja päätän joka kerta, että ei me kyllä vieläkään muuteta. Kun on nyt monta vuotta tottunut siihen, että humalaisia ihmisiä ei vaan ole. Niitä ei näy. Jos ei mene johonkin yliopistobileisiin tai laske "laitapuolen kulkijoita", niin julkinen humalatila nyt vaan ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää täällä ja humaltumista vältetään.

Me asutaan alueella joka on täynnä viinitiloja ja pienpanimoita (ja niissä myös vieraillaan ja maistellaan), ruuan kanssa juodaan usein lasi viiniä ja mies juo grillausoluen. Käymme myös paljon ystävillä juhlissa, joissa aikuiset juovat oluen tai viinilasillisen (myös lasten synttärijuhlilla). Mutta yhtään kertaa lasten ei ole tarvinnut katsella humalassa olevaa ihmistä tai pelätä mitään, sillä juominen liittyy AINA syömiseen eikä siitä tehdä sellaista numeroa kuin Suomessa usein tapahtuu. Lapsi tietää että viini ja olut on aikuisten juomia ja vesi, mehu ja maito on lasten juomia.

Mä haluan opettaa lapsilleni järkevän suhtautumisen alkoholiin, sillä jos sen poistaa lapsen elämästä kokonaan, se alkaa jossain vaiheessa kiinnostaa varmasti kahta kauheammin. Jos he jo pienestä pitäen näkevät, että äiti ja isi ottaa ruuan kanssa lasit viiniä ja pistää sen jälkeen pullon jääkaappiin, he oppivat, että hyvistä viineistä ja oluista voi nauttia kuten hyvästä ruuasta ilman että siitä tulee ongelmaa. Ihan yhtä lailla kuin opetamme heille ruokakulttuuria ja fiksua syömistä.

Mutta jos tausta on alkoholistiperhe kuten teillä monella vaikuttaa valitettavasti olevan, ymmärrän täysin nollalinjanne.
 
Mulla neuvolalääkärissä todettiin hiiva, vaikka mulla ei ollut mitään oireita. Nyt sitten ihmettelen, et mistä ihmeestä tiedän onko se parantunut, kun ei mitään oireita ole missään vaiheessa ollut? Ostin lääkärin neuvosta canesten-puikot, mutta jotenkin koin ne todella hankaliksi, joten yhden kokeilun kerran vaihdoin voiteeseen, jota sitten käytin muutamia päiviä. Maitohappobakteerit ostin ja syönyt päivittäin, lisännyt gefilustuotteiden käyttöä ja yöt nukun ilman alushousuja, mutta tiedäpä nyt sitten onko parantunut vai ei.

Hiivassa on valkovuoto usein harmahtavaa ja kökkäreisempää kuin normaalisti. Kuitenkin nii et ei välttämättä ole muita oireita. Eli valkovuodosta vois päätellä.
 
Mä kävin nyt varalta antamassa virtsanäytteen..

Minäkin tuota hiivaa mietin, että haittaakohan se vaikka sitä olisikin oireettomana? Onko sitä pakko hoitaa raskausaikana, vai voiko siitä olla haittaa?

Rv 18+5

Kyllä se pitää hoitaa. Kun se pitempää hoitamattomana voi haitata raskautta... aiheuttaa emättimeen sellaiset olosuhteet joissa ne haitalliset bakteerit viihtyy ja bakteeritulehduksissa on aina riski keskenmenon.

Rv 21+4
 
meillä juomakulttuuri on myös sivistynyttä. Käydään usein ravintoloissa ja otetaan ruoan kanssa viiniä. Viikonloppuisin ei tintata, eikä mies ole ainakaan viiteen vuoteen ostanut mäyräkoirallistakaan kaljaa. Itse juon mielelläni kuplivaa ja tosiaan viiniä ruoan kanssa, mutta viikonlopun "bile"kulttuurista en perusta. Viini siis meille arkinen asia, johon ei liity kiellot eikä ylikäyttö. Myöskään kummankaan perheessä ei ole mitään läträystä. Mun vanhemmat harrastaa viinien tekemistä (ne on kyllä juomakelvottomia :D ) ja miehen perhe nauttii just ruokajuomana viiniä. Juhannuksena varmasti ottavat saunakaljaakin, muttei koskaan ole mennyt näillä kavereilla överiksi kännäämiseksi. Pikemminkin se sitten olen ollut minä joka on huppelissa, kun siihen riittää se yksi annos :P

Mulla jyllää edelleen tauti, ja joudun/pääsen poskiontelopunktioon. Se hiukan jännittää ja pelottaa.
 
Onpas yllättävän paljon täällä samanlaisia kokemuksia lapsuudesta ja alkoholista,kuin omassakin lapsuudessa. Vanhemmat erosi,kun olin alle 3v. Asuin äitini kanssa,joka joi joka viikonloppu ja vapaa ajan. Oltiin pikkuveljeni kanssa hoidossa milloin missäkin. Isäpuolet vaihtui jatkuvasti ja kännisten tappelut,itkut ja poliisien käynti kylässä oli ihan normaalia meidän perheessä,jouluaatot ja kaikki oli yhtä juontia. Ikävät muistot lapsuus ajoilta jäänyt. Nuorena itsekin tuli otettua olutta kaikki vapaa aika,mutta nyt en ole ollut humalassa kertaakaan kun esikoista aloin odottaa reilu kuusi vuotta sitten,ei ole tehnyt edes mieli. Mieskään ei kännejä vedä,muutaman ilta kaljan viikonloppuna saattaa ottaa. Nyt kun on itse äiti,niin suututtaa oikein,että miten on omassa lapsuudessa joutunut juopottelua katsomaan. Muistan sen häpeän,kun kuunteli muiden viikonloppu kuulumisia,kun yhdessä perheet puuhasi kaikkea kivaa. Itse en kertonut kellekään miten perheessämme juotiin,valehtelin ettei meillä koskaan käytetä alkoholia. itse en halua samanlaista lapsuutta omille lapsilleni,onneksi myös mies ajattelee ihan samoin. Lapset on minulle kaikki kaikessa,omat juomiset on juotu ennen lasten saantia ja nyt keskityn siihen että lapsilla on hyvä ja turvallinen koti ja lapsuus. Itselleni ei ole traumoja jäänyt lapsuudesta,mutta olen vihainen siitä että viina on mennyt minun ja veljeni edelle. Anteeksi avautuminen,ei muuta kuin hyvää yötä kaikille :)
 
Mä olen itse tehnyt työkeikkaa erityisnuorisotyön taidepajassa, yökerho/pub/juottolassa ja alkossa. Monella tapaa olen siis alkoholin ja sen lieveilmiöiden kanssa duunia tehnyt. Omassa lapsuudessa oli tosiaan paljon ahdistavia tilanteita viinan takia. Faija ei enää juo humalahakuisesti, ottaa oluen silloin tällöin. Äiti juo huomattavasti enemmän ja mun mielestä humalahakuisesti.

Mä välttelen humaltumista, koska en nyt vanhemmiten kestä sitä darraa ollenkaan! On ihan kohtuutonta, että kolme olutta saa aikaan niin kamalan krapulan, että vielä kolmen päivän päästä vapisuttaa.

Viimeksi join niin, että humalluin lokakuussa viime vuonna. Oli mahtavat rapujuhlat, hyvää ruokaa, ihania ystäviä ja juomaa. Kuitenkin miehen kanssa lähdettiin kiltisti kotiin yhdentoista aikaan, koska haluttiin nukkua pidempään (lapset oli mummolassa), kun kerrankin oli mahdollisuus.

Mua ällöttää ehkä eniten humalan/kännin ihannointi. Se on ehkä tässä meidän kulttuurissa eniten vinksallaan. Mitään ei voi juhlia ilman känniä. Jos tulee kavereita, pitää kännätä, baariin pitää mennä että saa kännätä jne.
 
ErykahB niin samaa mieltä sun kanssa. Muka ei hauskaa voi olla ilman viinaa,outo ajattelutapa. Itsekin saan hirveet päänsäryt sauna oluestakin nykyään,että harvoin tulee otettua edes sitä. Aamulla kun on pakko olla skarppina tekemässä lapsille aamupuuroa,oli olo mikä tahansa. Ihan positiivinen asia :) ei mua haittaa.
 
Takaisin
Top