La marraskuu 2016

[Madeline]

Kerrot sitten, kun tuntuu hyvältä. Joskus se vaan yhtäkkiä mölähtää suusta :) Ja aiempaan kyssäriin: Täällä ei ainakaan mitkään seksihommat kiinnosta yhtään. Ajatuskin on ihan vastenmielinen. Tosin olen ollut koko viikon kipeänä ja nyt esikoinen on pahasti kuumeessa, joten sängyssä kiinnostaa lähinnä nukkua :D

 

[Tonttu92]

Millon pitäs töissä pomolle kertoa? Pähkäilen nyt täällä tämän kysymyksen kans ku itellä sen verran fyysinen työnkuva että joutuvat korvaavaa työtä järjestämään. Ei hajuakaan millon sinne pitää siirtyä, toiveena ois työskennellä mahdollisimman pitkään "kentällä". Kuitenki sillain haluaisin et töissä osaisivat varautua asiaan...

Tonttu rv 13

 

[Mango16]

Mulla alkaa kesäkuun alussa työt (alotusta siirrettiin) ja ajattelin pomolle kertoa jo varmaan sillon kesäkuussa jossain vaiheessa, ettei kovin raskaita töitä joudu tekemään. Ei siellä mitään kovin raskasta normaalisti olekaan, mutta kuitenkin. Työkaverit saa huomata sitten aikanaan paitsi ne läheisimmät.

Eniten ehkä jännittää, että miten jaksaa mahan kanssa loppukesästä seistä 8h/pvä. Oliskohan niistä tukisukista apua? En ole koskaan käyttänyt.

 

[Muruliini83]

Kannattaa kokeilla tukisukkia. Minä ainakin olen hyötynyt. Jalat ei väsy niin ja veri kiertää paremmin :)

 

[Toivukka]

On minulla ihana mies <3 en jaksannu tänään kauppaan ja tein listan, tekee kanssa ihan kauheasti mieli hampparii mut niinku ei hese tai mäkki vaa grilli/pizzeria hampparia, ekassa paikassa ei ollu niin nyt se on siellä metsästämässä mulle hampparii <3 :D Se on sitä rakkautta. <3

Vauvatoive 12+0

 

[Orchid87]

Mä olen kertonut jo yllättävän monelle tästä raskaudesta.. Osa on kyllä arvannutkin ja en ole sitten viitsinyt suoraan päin naamaa valehdella ja sitte muutaman viikon päästä sanoa, että yllätyyyys :D Kerroin mun esimiehelle varhaisultran jälkeen, koska hän tiesi meidän hoitotaustastakin ja odotti milloin tulisi sairaslomaa punktiosta yms. Hän oli kyllä aivan valtavan onnellinen meidän yllärivauvasta <3 Ja lähin perhe+ystävät+muutamat työkaverit jotka myös hoidoista tiesivät, kerroin raskaudestakin. Muutama sukulainen oli arvannut, että nyt oli jotain tapahtunut ja tiedustelivat asiaa mun äidiltä. Ei äitikään siinä sitten valehtelemaan ruvennut. :D En olisi halunnut, että näin moni tietää näin alussa, mutta minkäs teet. Meidän kohdalla tilanne oli vähän erilainen. :)

 

[Mango16]

Mullakin on takana lapsettomuushoitoja. Esikoista odotettiin 8 vuotta. Sekin on ehkä syy siihen miks niin varovasti suhtaudun kertomiseen. On sellanen pieni pelko koko ajan, vaikka haluis nauttia tästä ja suunnitella kaikkea :)

 

[Uusperheellinen-84]

On minulla ihana mies <3 en jaksannu tänään kauppaan ja tein listan, tekee kanssa ihan kauheasti mieli hampparii mut niinku ei hese tai mäkki vaa grilli/pizzeria hampparia, ekassa paikassa ei ollu niin nyt se on siellä metsästämässä mulle hampparii <3 :D Se on sitä rakkautta. <3

Mulla on kans just tämmönen mies <3 . Tekee ihan mitä vaan, että saa mut syömään, tai hakee mitä vaan. Kauppareissut on hoitanut mun puolesta ja tänään tiskit ja koiratkin. Ei tota voi kuin rakastaa. Niin monta vuotta en edes tiennyt paremmasta, ajattelin, että narsistin käytös on ok.

 

[Sadetuuli]

Hermorakenteessa on ongelmia, se on jo tiedossa ollut pennusta asti. Hyvin arka yksilö on tämä ollut pennusta asti, pentueen arin. Meidän kanssa saanut paremman luottamuksen ihmisiin, mutta pelkää hirmuisesti muita koiria aina aluksi. Pitäs tosi kauan olla toisen koiran tämän kanssa, että tottuu. Koirakavereita on, joihin jo tottunut, mutta kaikki uudet tuttavuudet ja ohimenevät koirat on ihan kamalia. (Ei hauku niille mutta jos pääsisi vaikka irti, pakenisi sinne missä pippuri kasvaa) Tilaa ei voi rajata, kun kaksiossa asutaan. Pohjaratkaisukin sellanen, ettei mihinkään saa edes mitään porttia.. häkkiä olen miettinyt, mutta tila kyllä tulee taas vastaan.. todnäk siis en osta, kun tiedän että tästä joskus päästään omakotitaloon ja sillon saa rajattua tilaa, jos vielä tarttee. Jospa tää tästä iän kanssa, tota kuonopantaa kokeilen kyllä.. :) se on vaan aina yhtä peestä tulla kotiin, kun kämppä näyttää siltä kun ois pommi räjähtänyt :D

Meillä tämä tytär kiusas äitiään pentuna nii et äiti tuli ovien läpi. Sitte tää tytär tuhos kaikennäköistä ja kun mies ilmoitti että ulkoruokinta tai ei ruokintaa tyyliin enää ollenkaan niin ostin riittävän isot metalli häkit, molemmille omat. Muistaakseni joku 2-2.5 m2/alle 30 kg koira tai 20 kg koira (kun enää en muista mut on kai jossai laissa määrätty). Nyt on sit vuoden parin aikana oppinu ja rauhottunu nii et ei tarvii enää häkissä olla.

 

[Uusperheellinen-84]

Heureka! Nyt tais löytyä syy, miksi huono olo tulee herkästi. Kalium ilmeisesti taas pielessä. Tiesin jo valmiiksi, että mun himoitsemat suklaa ja banaani sisältää paljon kaliumia. Ja suht paljon sisältää myös sinappi. Keskimmäistä odottaessa multa otettiin isot verikokeet kun en päässyt pahoinvoinnista millään eroon. Kalium oli pielessä ja nyt se on vissiin sitä taas, kun oireet on hyvin samat.

 

[Eikka85]

Mulla on semmoset kompressiosäärystimet, meinaan niitä alkuun koittaa. Ne on mun työssä paremmat kuin tukisukat, kun en tykkää siellä omia sukkia käyttää.

 

[Muruliini83]

Huh huh, mikä väsymys ja stressi ollut viime päivinä. Tänään sitten puristikin ihan kunnolla tuota alavatsaa, eikä meinannut hellittää.. Ei sitten millään! Aiemmassa raskaudessakin alkoi supistella jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Stressi ja fyysinen ponnistelu aiheutti sen. Nyt ei sentään onneksi tarvitse töissä käydä. Niin, kaikki kuitenkin meni lopulta hyvin, toivottavasti nyt myös. Eka ultrahan minulla on maanantaina ja hieman kyllä alkoi jo jännittää.
No, ehkäpä tuo mies ymmärtää vihdoin antaa minun nukkua ja levätä. On nimittäin hänellä ollut viime aikoina omat menot ja harrastukset ihan ykkösjuttu. Kyllähän hänkin tekee mitä vain keksin pyytää, kunhan sillä ei ole hänen menoihinsa vaikutusta

Rv 10+6

 

[Nasupossu]

Paljon tsemppiä Nasupossu! Meillä vuosi takaperin kun saatiin downtuomio niin itkin varmaan pari viikkoa putkeen, tuntui kuin kaikki olisi romahtanut. Me siis päädyttiin lopulta keskeytykseen mikä oli meidän koko perheen kannalta oikea ja paras ratkaisu. Silti edelleenkin mietin että millainen hän olis nyt jne ja tunnen osittain itseni huonoksi äidiksi keskeytyksen takia. Vaikka ratkaisu oli oikea niin en varmaan koskaan pysty sitä kuitenkaan täysin antaa itselleni anteeksi. Oletko käynyt juttelemassa jonkun kanssa? Se ainakin auttoi minua ennen päätöstä ja myös sen jälkeen. Onneksi kaveripiiristäkin löytyi valtavasti tukea ja ymmärrystä mutta ammattilaisen kanssa juttelu kannaattaa aina. Voimia! <3

Kiitos! ♥ En ihmettele, jos syyllisyys painaa, voin hyvin kuvitella. Onneksi silti edelleen tunnet, että teit oikean ratkaisun! Sitä juuri tässä miettii paljon itse, että osaisi tehdä ratkaisun, joka ei myöhemmin tunnu väärältä. Ajatukset mulla sahannut laidasta laitaan, mies enemmän pysytellyt siinä, mistä aiemmin sovimme, eli ettei pelkkä down -diagnoosi saa meitä päätymään aborttiin, vaan asiaan vaikuttaa ensisijaisesti sikiön rakenteet ja kehittyminen.
En ole ollut mikään fanaattinen abortin vastustaja koskaan, mutta aiemmin ajattelin, että kohdallani se tulisi kysymykseen vain erittäin äärimmäisessä tilanteessa. Kuitenkin nyt, tämän kaiken kokeneena asenteeni asiaan on muuttunut ja ymmärrän aivan täysin esimerkiksi juuri teidän ratkaisun. Olisin voinut päätyä samaan. Etenkin, jos mies olisi ollut enemmän keskeytyksen kannalla. Nyt kun omat ajatukset ovat olleet niin äärettömän sekaiset ja ristiriitaiset, on jotenkin helpotus, että miehellä on selkeämpi mielipide ja uskallan vähän nojata siihen. Toki, jos tuntuisi jossain vaiheessa kokonaan väärältä vaihtoehdolta, tiedän, että mies tukisi minua kuitenkin, eli en joudu tekemään päätöstä vain mieheni vuoksi. Siinä vaiheessa, kun abortin miettiminen jäi taka-alalle jäi aikaa alkaa käymään läpi sitä, että meille on tulossa erilainen lapsi. Äitiyspolilta soitettiin onneksi eilen ja pahoiteltiin, että mulle ei oltu tajuttu kertoa ihan kaikkea. Nyt näyttää aikoja järjestyvän niin neuvolapsykologille kuin jollekin sosiaalineuvojallekin, joka kertoo meille lisää downien elämässä pärjäämisessä. Aiemmin kukaan ei kysynyt, miltä tämä asia meistä tuntuu ja miten jaksamme ja ehdin jo miettiä, että tätäkö tämä tosiaan on.

Ja tosiaan, valittakaa ihan rauhassa omia "turhia" murheitanne! Mullakin on edelleen myös niitä ja juuri siksi olen päättänyt jäädä myös tähän ryhmään, että en halua kaiken pyörivän down-asian ympärillä. Tämä luultavasti on mun viimeinen raskaus, joten en aio pilata koko aikaa murehtimalla, vaan yritän myös nauttia siitä, että sisälläni jokatapauksessa kasvaa pieni ihme! Olen kuitenkin hirmu kiitollinen tsempeistä!

Ai niin, on alkanut tuntua siltä, että taidan tuntea jo ensimmäisiä liikkeitä!!! Muistelen, että edellisillä kerroilla vasta puolessa välissä, joten tosi aikaisin nyt, jos tosiaan liikkeitä ovat!
Ultran mukaan tänään olis jo 15+1, mutta koska LA pysyi samana, niin lasken kyllä edelleen viikot sen mukaan, eli 14+4

 

[Eea]

Ihanaa Nasupossu, että jäit ryhmään.

Teillä kuullostaa ihanalta teidän parisuhde! Ihanaa että teillä on toisenne ja uskallat noin nojautua mieheesi. Minusta me naiset tarvitaan sitä.. :)

Kaikkea hyvää teille ja kasvakoon teidän vauva rauhassa kohtusi suojassa ja syntyköön hän oikeaan aikaan. Olkoon hän teille suuri ilo, rakkautenne hedelmä ja tuokoon hän teidän perheeseen juuri sen, mitä vielä puuttuu.

 

[varpahat]

Vika työpäivä ja laatta lentää kaaressa. Ei kun saikkua hakemaan.. Pelottaa ilmoittaa työnantajalle kun sieltä suunnalta ei tunnu heruvan ymmärrystä.. Kaikki vaan lohduttavat että kyllä se siihen 12. viikkoon loppuu mutta mulla vaan pahenee.

Rv 11+6

 

[h-an]

Varpahat muistan hyvin tuon... Eikä se kaikilla helpota, valitettavasti.. toivottavasti kuitenkin pian sinulla! Juo paljon vettä ja lepää aina kun mahdollista.

 

[varpahat]

Uusperheellinen-84 mitenkäs sun pahoinvointi? Oksenteletko päivisin paljon/joka päivä? Ehdottiko lääkäri tippaan joutumista? Mulla olisi tänään lääkärin vastaanotto, toivottavasti siellä kuulen verikokeista kun se sairaanhoitaja ei suostunut niitä kertomaan.

Rv 11+6

 

[Mammu]

Kiitos! ♥ En ihmettele, jos syyllisyys painaa, voin hyvin kuvitella. Onneksi silti edelleen tunnet, että teit oikean ratkaisun! Sitä juuri tässä miettii paljon itse, että osaisi tehdä ratkaisun, joka ei myöhemmin tunnu väärältä. Ajatukset mulla sahannut laidasta laitaan, mies enemmän pysytellyt siinä, mistä aiemmin sovimme, eli ettei pelkkä down -diagnoosi saa meitä päätymään aborttiin, vaan asiaan vaikuttaa ensisijaisesti sikiön rakenteet ja kehittyminen.
En ole ollut mikään fanaattinen abortin vastustaja koskaan, mutta aiemmin ajattelin, että kohdallani se tulisi kysymykseen vain erittäin äärimmäisessä tilanteessa. Kuitenkin nyt, tämän kaiken kokeneena asenteeni asiaan on muuttunut ja ymmärrän aivan täysin esimerkiksi juuri teidän ratkaisun. Olisin voinut päätyä samaan. Etenkin, jos mies olisi ollut enemmän keskeytyksen kannalla. Nyt kun omat ajatukset ovat olleet niin äärettömän sekaiset ja ristiriitaiset, on jotenkin helpotus, että miehellä on selkeämpi mielipide ja uskallan vähän nojata siihen. Toki, jos tuntuisi jossain vaiheessa kokonaan väärältä vaihtoehdolta, tiedän, että mies tukisi minua kuitenkin, eli en joudu tekemään päätöstä vain mieheni vuoksi. Siinä vaiheessa, kun abortin miettiminen jäi taka-alalle jäi aikaa alkaa käymään läpi sitä, että meille on tulossa erilainen lapsi. Äitiyspolilta soitettiin onneksi eilen ja pahoiteltiin, että mulle ei oltu tajuttu kertoa ihan kaikkea. Nyt näyttää aikoja järjestyvän niin neuvolapsykologille kuin jollekin sosiaalineuvojallekin, joka kertoo meille lisää downien elämässä pärjäämisessä. Aiemmin kukaan ei kysynyt, miltä tämä asia meistä tuntuu ja miten jaksamme ja ehdin jo miettiä, että tätäkö tämä tosiaan on.

Ja tosiaan, valittakaa ihan rauhassa omia "turhia" murheitanne! Mullakin on edelleen myös niitä ja juuri siksi olen päättänyt jäädä myös tähän ryhmään, että en halua kaiken pyörivän down-asian ympärillä. Tämä luultavasti on mun viimeinen raskaus, joten en aio pilata koko aikaa murehtimalla, vaan yritän myös nauttia siitä, että sisälläni jokatapauksessa kasvaa pieni ihme! Olen kuitenkin hirmu kiitollinen tsempeistä!

Ai niin, on alkanut tuntua siltä, että taidan tuntea jo ensimmäisiä liikkeitä!!! Muistelen, että edellisillä kerroilla vasta puolessa välissä, joten tosi aikaisin nyt, jos tosiaan liikkeitä ovat!
Ultran mukaan tänään olis jo 15+1, mutta koska LA pysyi samana, niin lasken kyllä edelleen viikot sen mukaan, eli 14+4

Kiitos! ♥ En ihmettele, jos syyllisyys painaa, voin hyvin kuvitella. Onneksi silti edelleen tunnet, että teit oikean ratkaisun! Sitä juuri tässä miettii paljon itse, että osaisi tehdä ratkaisun, joka ei myöhemmin tunnu väärältä. Ajatukset mulla sahannut laidasta laitaan, mies enemmän pysytellyt siinä, mistä aiemmin sovimme, eli ettei pelkkä down -diagnoosi saa meitä päätymään aborttiin, vaan asiaan vaikuttaa ensisijaisesti sikiön rakenteet ja kehittyminen.
En ole ollut mikään fanaattinen abortin vastustaja koskaan, mutta aiemmin ajattelin, että kohdallani se tulisi kysymykseen vain erittäin äärimmäisessä tilanteessa. Kuitenkin nyt, tämän kaiken kokeneena asenteeni asiaan on muuttunut ja ymmärrän aivan täysin esimerkiksi juuri teidän ratkaisun. Olisin voinut päätyä samaan. Etenkin, jos mies olisi ollut enemmän keskeytyksen kannalla. Nyt kun omat ajatukset ovat olleet niin äärettömän sekaiset ja ristiriitaiset, on jotenkin helpotus, että miehellä on selkeämpi mielipide ja uskallan vähän nojata siihen. Toki, jos tuntuisi jossain vaiheessa kokonaan väärältä vaihtoehdolta, tiedän, että mies tukisi minua kuitenkin, eli en joudu tekemään päätöstä vain mieheni vuoksi. Siinä vaiheessa, kun abortin miettiminen jäi taka-alalle jäi aikaa alkaa käymään läpi sitä, että meille on tulossa erilainen lapsi. Äitiyspolilta soitettiin onneksi eilen ja pahoiteltiin, että mulle ei oltu tajuttu kertoa ihan kaikkea. Nyt näyttää aikoja järjestyvän niin neuvolapsykologille kuin jollekin sosiaalineuvojallekin, joka kertoo meille lisää downien elämässä pärjäämisessä. Aiemmin kukaan ei kysynyt, miltä tämä asia meistä tuntuu ja miten jaksamme ja ehdin jo miettiä, että tätäkö tämä tosiaan on.

Ja tosiaan, valittakaa ihan rauhassa omia "turhia" murheitanne! Mullakin on edelleen myös niitä ja juuri siksi olen päättänyt jäädä myös tähän ryhmään, että en halua kaiken pyörivän down-asian ympärillä. Tämä luultavasti on mun viimeinen raskaus, joten en aio pilata koko aikaa murehtimalla, vaan yritän myös nauttia siitä, että sisälläni jokatapauksessa kasvaa pieni ihme! Olen kuitenkin hirmu kiitollinen tsempeistä!

Ai niin, on alkanut tuntua siltä, että taidan tuntea jo ensimmäisiä liikkeitä!!! Muistelen, että edellisillä kerroilla vasta puolessa välissä, joten tosi aikaisin nyt, jos tosiaan liikkeitä ovat!
Ultran mukaan tänään olis jo 15+1, mutta koska LA pysyi samana, niin lasken kyllä edelleen viikot sen mukaan, eli 14+4

Teillä on ihana asenne ja mieletön parisuhde mikä on uskomaton voima, kyllä te siihen pystytte! <3 Meille se down itsessään ei myöskään olisi ollut ongelma (jos kaikki muu olis ok). Mutta kun juteltiin eri tahojen kanssa downiin liittyvistä komplikaatioista ei haluttu ottaa riskiä että lapsi olisi jossain laitoksessa loppuiän tai joutuisi vaikeisiin leikkauksiin (sitä en olisi enää kestänyt enkä halunnut myöskään että vanhemmat lapset olisi jääneet paitsioon). Nuo onnelliset down tapaukset mitä arjessa näkyy ovat valitettavasti vain murto-osa...

 

[Nasupossu]

Juu sepä se, tervettä downia täälläkin nyt toivomme sydämen pohjasta ja toisaalta rakenneultra pelottaa, koska sen jälkeen saatamme vielä joutua tekemään raskaan päätöksen. Mies tosiaan on sitä mieltä, että päätämme sen perusteella sitten lopullisesti. Jos sikiö ei kasva, sydämessä näkyy vakavia vaurioita tai muissa rakenteissa selkeitä vikoja, alkaa uusi raskas harkinta siitä, mikä olisi kaikkien kannalta parasta. Lääkäri sanoi, että rakenneultrassa nähdään jo tosi paljon asioita, mutta valitettavasti pitää vaan odotella, että vauva kasvaa ensin, sillä vielä ei pysty pikkuruisia elimiä ja niiden puutteita mitenkään näkemään. Kurjaa, jos keskeytys menee yli puolen välin, mutta silloin voimme ainakin todella tietää, onko niitä elämisen edellytyksiä. Paljonhan on asioita, ilman downiakin, joita ei pysty selvittämään mitenkään ennen syntymää tai jopa ennen kouluikää. Kaikkea ei onneksi ole tarvekaan murehtia...

 

[Niina]

Voimia Nasupossu ja ihanaa, että jäit tänne

Olen ajatellut, että kerron pomolle raskaudesta vasta kesäkuun lopulla. Katsotaan alkaako vatsa näkyä aiemmin, joten tilanteen mukaan sitten. Raskaus ei vaikuta työhöni juurikaan.

Täällä myös nt-ultra takana. Kävimme keskiviikkona, jolloin viikkoja oli 12+1 (vastasi 12+4, joten laskettua aikaa ei lähdetty muuttamaan). Tyyppi ei meinannut pysyä paikallaan ja meni edestakaisin minkä ehti. Lopulta niskaturvotus saatiin mitattua ja sitä oli 1 mm. Sain heti samana päivänä netpostiin kirjeen, että seulontakokeen tulos on normaali eikä edellytä jatkotutkimuksia. Rakenneultra on kesäkuun viimeisellä viikolla. Nyt on helpottunut olo kun näki, että vatsassa on edelleen elämää ja tajusin vasta jälkeenpäin kuinka paljon olin asiaa stressannut.

Onko kenelläkään ultraa tänään?

12+3 (jatkan alkuperäisellä laskennalla)