La marraskuu 2016

Jee, viikko jo puolessa välissä. Kohta viikonloppu ja saa taas nukkua! Olen kyllä nytkin kaatunut 20-21 nukkumaan, mut työstressit pyörittää hereillä pari kolme tuntia ja lisänä pahoinvointi ja jatkuva vessassa ramppaaminen, ettei toi uni tosiaan silmään ihan heti tule. Ehkä toi väsymys on ihan hiukan hellittänytkin, koska viikonloppuna vielä nukahdin helposti ennen ysiä. Pahoinvointi tuntuu siirtyneen enenmmän iltapainotteiseksi. Koko päivän kyllä jonkin verran etoo, mut nyt jotenkin pahin vaihe tuntuu siirtyneen iltaan, joutuu jatkuvasti hörppimään vettä tai appelsiinimenhua, kun se vähän helpottaa, mut sit tietty tulee tota vessassa ravailua.

Huomenna eka neuvola! Jee! :) Tuntuu, et kaikki on käyneet jo vaikka kuin monissa ultrissa ja täällä taas vaan sinnitellään vielä monta viikkoa... Tai ehkä vaan varaan sen ultra-ajan hetimiten. En tiedä jaksanko odottaa.

Eilen kerrottiin vanhemmalle pojalle (miehen poika). Ja huomenna ois tarkoitus kertoa mun nuoremmalle ja samoin mun vanhemmille. Muuten oltais odotettu sinne ekaan ultraan, mutta kun olen nyt muutaman viikon kaatunut kaheksan jälkeen nukkumaan ja en pysty useinkaan syömään samaa ruokaa perheen kanssa ja ihmettelyä on jo tullut niin aateltiin, ettei enää tarvitse ihmetellä. Vanhempi poika (12v) suhtautui tyylilleen uskollisesti ilman suurempia tunteen purkauksia. Kateltiin vähän vauvakirjasta miltä sen vauvan tällä hetkellä pitäisi näyttää. Saas nähdä miten mun nuorempi poika huomenna sanoo? Kerrotaan siksi sille vasta huomenna, kun ois tarkotus kertoa vähän ohimennen sivulauseessa mun vanhemmille, et niin nyt kun tästä nuoremmastakin on tulossa isoveli ja kattoa missä vaiheessa alkaa raksuttaa. Ja jos kertoo mun pojalle ennen niin se ei varmasti pysty pitämään suutaan kiinni. Mun poika on kyllä jo aiemmin toivonut pikkusiskoa, en tiedä sitten millainen pettymys on jos tuleekin pikkuveli. :)

Mä asustan Tampereella. Muutin tänne pari vuotta sitten Espoosta, josta olen kotoisin. Mun poika on syntynyt Kätilöopistolla.

Marras16
8+1
 
Täälläkin huomenna eka terkkarin neuvola =) ultrassa olen jo käynyt ja seuraava onkin sit maanantaina. Tulee varmaan käytyä ultrassa useasti, kun on näitä omia terveysongelmia.. tai no miksikä niitä nyt kutsuisi. Ensin oli parvorokko epäily tytöllä (osoittautui kuitenkin negatiivisiksi verikokeet) mutta sen takia katsoivat vauvan ja seuraavat minun verikoetuloksia vielä yli puoleen väliin ilmeisesti.. Sitten on tää kilpirauhasen vajaatoiminta sekä verenpainetauti, joista johtuen oletan että seuraavat tarkempaan. Olisi kyllä ihana itsekkin päästä vain normikäynneillä ilman näitä ylimääräisiä huolia, mutta jospa kaikki hyvin menee kaikista huolimatta ja saatais terve pikkuinen syliin marraskuussa <3

Auringonkukka rv 9+4
 
Me ollaan sitten vissiin aika lähekkäin.. Mä asustan n. 100 kilsaa Kuopiosta Jyväskylään päin.. 30v. Ja ekaa odotan, ihmelapsi sisupussia jonka ei pitänyt ikinä edes saada alkuaan lekureiden mielestä..

100 km matkaa synnyttämään minullakin :D
 
En tuossa aamulla päässy tänne kirjautumaan, niin turhautti sen verran, että imuroin sitten koko talon. Siitä tulikii hyvä mieli, sai kerrankii jotakin aikaseks.

Pahoinvointi on ehkä hieman jo helpottanu, mahaa nippailee päivittäin ja rinnat aristaa aamusin.

rv 10+4
 
Voiku oiski vaan se 100km synnyttämään...lähempänä 300km ois matkaa..
Mut onneksi mun koti lähempänä sairalaa niin taijan sinne majoittua loppu raskaudessa.
 
Voi väsymys!

Tuntuu ihan ylivoimaiselta selvitä tää väli aamu-päiväunet. Siis uskomatonta uupeloa. Ekat 30 min aamupalan jälkeen on hyvä ja energinen olo ja siivoilin ja tein aamutoimia tytölle. Sit ku aloin lounasta tekee nii ei jaksais enää mitää. Nyt on ruoka melkeen valmis ja hetki aikaa istua alas. Ootan vaan niin et ollaan molemmat muksun kans ihanasti peiton alla ja saa nukahtaa.

Mulle itelle vaan valitettavasti tuli se tytön flunssa, joten nukuin viime yön erittäin huonosti ja pelkään et päikkäreistäkään ei tuu mitään :( yskittää, limaa irtoo ja vaikee rentoutua ku on nii vaikee olla. Kumpa oksennushommat jäis itellä välistä. Tyttö on jo tänää paljon terveemmän olonen, mut sylissä haluais olla koko ajan eikä jaksa vielä leikkiä nii ku normaalisti.

Ens viikolla on eka neuvola ja 1,5vk päästä ultra. Onhan siitä jo kolme viikkoa, ku viimeksi pikkunen nähtiin. Taitaa kuukaudessa olla aika paljon muutosta tapahtunu ;)

Rv 9+5
 
Sillon on Liinutiinu jo 11 täyttä viikkoa eli mennään jo toista päivää 12. viikkoa. Eka luku täydet viikot + päiviä täysien viikkojen lisäks.
 
Voisiko joku kertoa, että miksi kun eletään nyt 11+2 puhutaan 12.raskausviikosta ? :smiley-ashamed005:smiley-ashamed008
Kun yhdestoista viikko tulee täyteen alkaa kahdestoista viikko.

Ensimmäinen raskausviikko on 0-0+6, jolloin toinen viikko on 1+0-1+6 jne. Toivottavasti selvensi =)
 
Mä oon laskenu koko ajan ihan väärin kun ei ole kokemusta.. mut kun tein uusintalaskun niin meikä on jo RV. 11. :D ettäpä näin !
 
Täällä kotiuduttu juuri nt-ultrasta, siellä se vauva oli ja kaikki hyvin! :) laskettu aika siirtyi melkein viikolla ja lokakuun puolelle mutta pysyn silti täällä marraskuisissa kun täällä alusta asti oltu. Aamulla vielä tosiaan luulin että tänään olisi 12+0 mutta tänään onkin jo 12+6! :)
 
Terveisiä niskapoimu-ultrasta täältäkin. Hirmuinen kieppuja asusti mahassa, ei meinattu edes mittoja saada, kun toinen ei yhtään pysynyt paikallaan. Lopulta kun saatiin, niin siitähän tulikin sitten heti huonoja uutisia. Downin syndrooman riski 1:19. Pääsin siitä sitten puolentoista tunnin odottelun jälkeen verikokeeseen, joka lähetetään Floridaan saakka. Siellä mun verestä etsitään sikiön dna ja sitä kautta saa lähes varmuuden kromosopoikkeavuudesta. Niin ja sukupuolikin selviää samalla, mikä on ihan kiva juttu. En oikein tiedä mitä ajattelisin nyt reilun viikon ajan tuloksia odotellessa. Kieltämättä tuli tosi huolestunut olo. Niskaturvotus oli reilu ja mulla on sellainen olo, että lapsella on melko varmasti se downin syndrooma. Mies taas pysyttelee positiivisena ja näkee tuon mahdollisuuden pienenä. Me ei olla keskeyttämässä raskautta downin vuoksi, mutta olis se silti hurja uutinen, enkä tiedä miten siitä pääsee yli... Nyt ei auta kuin odottaa... Ultrassa raskausviikot olis näyttäny 4 pv enemmän, eli 13, mutta ilmeisesti ne sai kuitenkin jäädä entiselleen. Eli
12+3 (Nasupossu)
 
Onpa ikävää, että saitte huolestuttavia uutisia Nasupossu! :( On tärkeää, että asiaa tutkitaan paremmin ja että miehesi pysyttelee positiivisena rinnallasi. Uskon, että huoli on kova, niin olisi itselläkin vaikka järkeistäisi kuinka, että silti riski on 1:19, lähes siis vain 20% ajatellen, että silloin sadasta lapsesta downeja syntyisi 5. Mutta ymmärrän todellakin hyvin, että järkeistäminen ei totisesti auta vaan huoli vie voiton. <3 me olemme myös mieheni kanssa päättäneet, että down ei ole syy keskeyttää, vaikka suuri työ siihen asennoitumiseen on toki edessä eikä asia mitenkään olisi helppo ja yksinkertainen. Tervettä lastahan me jokainen ymmärrettävästi toivomme. Ja toivon kaikkeni, että tutkimusten perusteella teillekin osoittautuu huoli aiheettomaksi. <3
 
Kiitos browneyedgirl! Mä oon siitä huojentunut, että oli mahdollisuus tuommoiseen veren kautta tehtävään tutkimukseen! Mulle sanottiin ettei sitä edes tarjota joka paikassa vielä ja täälläkin ollut vasta viime kesästä saakka. Muutenhan edessä olisi ollut joko lapsivesipunktio tai istukasta otettava verinäyte, joissa molemmissa keskenmenoriski ja muutenkin pelottavan oloiset tutkimukset ja niitä olis pitänyt lähteä kauemmas toiseen kaupunkiin otattamaan ja tietenkin myös odottaa kauemmin tuloksia. Tuolla verikokeella saa n.
90 % varmoja tuloksia ja positiivinen tulos on kuulemma lähes varmasti oikein. Silti, jos haluais keskeytyksen, pitäisi mennä vielä siihen lapsivesitutkimukseen. Tuossa tutkitaan kolmea kromosomipoikkeavuutta, mutta ainakin down on meidän kohdalla semmoinen, että emme mene jatkotutkimuksiin keskeytystä ajatellen, jos sellainen verestä paljastuu, eli sitten vaan valmistaudutaan down-lapseen.
Jotenkin kun sitä vauvelia kaikkine raajoineen ym. ja sen touhuja katselin, niin tuli kyllä sellainen olo, että jos se on tuolla noin hyvin kehittynyt, niin ei mulla ole todellakaan sydäntä tuomita sitä kuolemaan, vaikka mitä paljastuisi. Ymmärrän siis vastakkaisetkin mielipiteet, en sanonut tätä siis siinä mielessä, vaan lähinnä huomasin siinä ne fiilikset niin vahvoina. Mutta kyllä tulee pitkä viikko, hitsi sentään! Olen tällä hetkellä muuten puhekiellossakin, koska eilen kävin lääkärissä kolme viikkoa kestäneen kurkkukivun ja äänen menetyksen vuoksi. Lääkäri tähysti kurkun ja sanoi kurkunpään olevan todella massiivisesti tulehtunut. Tuolla äippäpolilla en ihan hiljaa pystynyt kyllä olemaan ja on se muutenkin lasten kanssa hankalaa, kun nytkin mies lähti illaksi opiskelemaan.
 
Nasupossu, voimia odotteluun. Kuullostaa hienolta, että tommonen verikoe oli mahdollista ottaa ja näin mahdollisesti välttää ikävämmät tutkimukset. Hienoa, että vauva oli muuten voimissaan ja eloisa :) onneksi teillä on nyt miehen kanssa toisenne ja saatte tukea toisiltanne. Toivottavasti paranet pian! <3
 
Voimia Nasupossu, varmasti huolestuttaa ja päässä pyörii nyt vaikka mitä. Toivottavasti saatte vielä hyviä uutisia! Mullehan tehtiin toi verikoetesti (kun asutaan Amerikassa ja vakuutus korvaa) ja saatiin tosiaan tietää jo se sukupuolikin.
 
Kyllä jaksaa piristää tuo vauvan syke! Just tämmönen ankee olo, ku on huono olo ja sit flunssa ja mikään ei maistuis.. Mies kellon ympäri töissä ja oon käytännössä yh monta päivää. Noh, pieni hetki ja doppleri mahalle ja mahtava syke sieltä kuului. <3 sain heti virtaa ja mieliala koheni huimasti.

Jotenki aina kun tajuaa että mahassa on oikeesti toinen ihminen, niin kaikki raskausoireet tuntuu paljon helpommalta kestää, kun tajuaa, että miksi ne on.

Rv 9+5
 
Takaisin
Top