^ juu emmä sitä että ois niiin kova kipukynnys etteikö synnytys sattuisi. Tarkoitin lähinnä että ne supistukset jotka enteilevät synnytyksen alkua voi varmaan tuntua tosi häppösiltä joillain kun taas toisilla voi olla jo siinä vaiheessa täyttä tuskaa
Kummittelee vaan aina noi oman äidin synnytykset, kun hän kertoi tunteneeen "jotain tuntemuksia" 22-23 aikaan ja menneen synnärille kattoon mikä tilanne kaksi tuntia myöhemmin -nohh siellä kymmenen senttiä auki ja poika ulkona tuntia myöhemmin. Eli kivut vasta yltyi niin pahaksi tunti pari ennen ponnistamista että edes meni näytille!
No mutta ei näistä mitään kehkeytynyt, laantui kahden tunnin jälkeen pois. Kävin vielä tunnin kävelyllä koiran kanssa, ja kaikki ok :)
Kummittelee vaan aina noi oman äidin synnytykset, kun hän kertoi tunteneeen "jotain tuntemuksia" 22-23 aikaan ja menneen synnärille kattoon mikä tilanne kaksi tuntia myöhemmin -nohh siellä kymmenen senttiä auki ja poika ulkona tuntia myöhemmin. Eli kivut vasta yltyi niin pahaksi tunti pari ennen ponnistamista että edes meni näytille!
No mutta ei näistä mitään kehkeytynyt, laantui kahden tunnin jälkeen pois. Kävin vielä tunnin kävelyllä koiran kanssa, ja kaikki ok :)

Tosin minulle on myös sanottu, että tuo esikon syntymä on nopeudessaan ollut varmasti aika "repivä" kokemus.
Ja entäs jos tuo ensimmäisen synnytyksen kesto indikoi sitä, että tämä seuraavakin olisi nopea? Vieläkö tämän voi perua?! Onneks on sentään kaikki oljenkorret käytössä. Äiti ja täti on lääkäreitä ja sisko terveydenhoitaja, joten voin kysyä yleisöltä ja kilauttaa kaverille. Kaikki asuvat vain 5-10 min. ajomatkan päässä, joten hätätapauksessa apu on paikalla nopeasti. Kotisynnytyshän se tästä vielä puuttuiskin! 
noh 37+2 nyt niin mikäs siinä. Vointi ollut muuten kyllä ihan hyvä ja vauvan peppu yhä korkealla....