Ei ne nuo ukot aina ihan hiffaa juttuja. :)
Keskusteltiin tällä viikolla oman ukon kanssa tästä raskaudesta. Isäntä on oikein mielissään siitä, miten helpolla hän on päässy tän raskauden aikana. Mulla on ollu koko raskauden ajan mieli tosi seesteinen, paljon rauhallisempi ja tasaisempi, kun mitä normaalisti. :D Varoittelin kyllä jo etukäteen, että oota kunhan saadaan tää Nappula pihalle, sitten se saattaa hormonihirviö vielä nostaa päätään, kun kaikki hormonit menee ihan sekasi ja siihen päälle aloitetaan vielä kaiken uuden opettelu. :D
Itteensä jäi vaan vähän hirvittämään, että ei kai ukko tosissaan kuitenkaan ollu, kun sano, että kyllähän minä ehdin tehdä ruuat, pestä pyykit, lämmittää uunin ja siivota, kun oon kotona vauvan kanssa.. Vähän kuulosti, että vitsillä heitti, mutta heittikö sittenkään..

Siis totta kai teen sen mitä ehdin ja jaksan, mutta kyllä vauva menee etusijalle ja mielellään pitäisin huolta myös omasta jaksamisesta. Ukko aikaisemmin paljon ollu menossa niin viikolla kuin viikonloppuisinkin töiden lisäksi, niin oon sille kyllä sanonu, että sen pitää oppia luopumaan menoistaan ja olla enemmän kotona ja osallistua tän talouden pyörittämiseen ja vauvan hoitoon. Minä en tätä lasta ajatellu kuitenkaan yksin kasvattaa...
Ja onnea taas kaikille vauvansa ja syliin saaneille! :) Jospa kohta jo itsekin.. Rv 37+4