Varo Minkki, jos yrität kaikin voimin kauemmin itkua välttää! Kuulostaa mahdollisuudelta luoda todellinen yöheräilijä..ei tietenkään alussa ja vieressä nukuttaminen nyt ei mitään haittaa, mutta jos alkaa jokaiseen pieneen inahdukseen pidemmän päälle tissiä tarjoamaan tai vauvan kylkeä kääntämään, niin oppiihan se sitten siihen ja ei muuhun tyydy. Itsekin esikon kanssa aloin tuttirumbaan, jolloin saa olla kuukausitolkulla tuttia suuhun laittamassa, kun vauva ei muuhun osaa nukahtaa. Saman virheen teen varmasti nytkin, mutta valitsen sen mieluummin kuin kantamisen, jatkuvan yösyötön tai muun päänpaijaamisen. Tutissa sentäs se hyvä puoli, että kun oppii itse laittamaan tutin suuhun, niin ongelma ratkeaa kerralla. Meillä ei imetetty esikoinen tosiaan siirtynyt mihinkään omaan sänkyyn heräämättä. Pinnasänky sivuvaununa ratkaisi meillä silloin vieressä nukkumisen. Imetin suoraan pinnikseen ja siirryin pois oman sängyn puolelle nukkumaan. Nyt tää pulloruokittu on ihan eri maailma. Yöllä otan syliin juomaan maidon, röyhtäytän ja lasken vauvan omalle kohdalleen sohvalla. Siitä se nukahtaa itsekseen. Vieressä kuitenkin vielä helpompi, kun illalla ja varhaisaamulla ei nukahda helposti. Silloinkin suostuu useimmiten makaamaan omalla paikallaan ja tutti tai käsien kiinni pitäminen rauhoittaa tarpeeksi.
Niin ja huoneenlämpöisen korvikkeen antaminen tuskin silloin tällöin on ongelma, mutta ihan pienellä vauvalla ei lämmönsäätely toimi vielä niin hyvin, että jatkuva ruumiinlämpöä viileämpi maito viilentää liikaa vauvaa.
