Yritystä odottavat

Kuulostaapa hyvältä kakulta, ei olis reseptiä antaa? :grin Meillä tapaninpäivänä sukukokoontuminen ja lupasin olla jälkiruokavastaava. Aatonaattona saunotaan mun vanhemmilla ja jäädään sinne yöksi, "varsinainen" jouluruoka sitten anoppilassa aattona. Illaksi oman kämpän rauhaan, varmaan leffaa ja suklaata 100 päivän karkkilakon päättymisen kunniaksi :hilarious:

Jotenkin harmittaa kun anoppi "pakotti" meidät heille aatoksi, kun olisin pojan ensimmäisen joulun halunnut viettää oman perheeni kanssa. Noh, ensi vuonna sitten...

Ei ketään voi pakottaa pois kotoaan, pidä vain pääsi jos et halua mennä. Onko teillä pitkä välimatka?
 
Otin silmän käteen ja luin viestisi uudestaan, ilmeisesti asutte aika lähellä. Ihanaa, kun pääsette illaksi vielä omaan kotiin. :happy:
 
Mun piti myös onnitella 100 päivän karkkilakosta Niittipyssy, ihan huikeeta! :grin
Miten oot pystynyt? Mun ennätys taisi olla kuukausi :rolleyes:
 
Ei ketään voi pakottaa pois kotoaan, pidä vain pääsi jos et halua mennä. Onko teillä pitkä välimatka?

Juu mun vanhemmille on tunnin ajomatka mutta anoppilaan ajaa n. vartissa. Hyvä ettei koko iltaa tarvii siellä hengata, vedotaan muksun nukkumaanmenoaikaan ja hilpastaan ajoissa kotiin :angelic:
 
Vargynja, Taitaa teillä olla perinteinen anoppi? :grin Musta tuntuu niin vieraalta kun oma anoppi on rakkain ja läheisempi kun omat vanhemmat. (tai no äiti mulla kuollut) On kai käynyt onni!
Kuulostaa ihanalta Joululta kun ehditte myös sukuloida. :)

On juu perinteinen anoppi ellei jopa vielä pahempi. :rolleyes: Ylittää anoppikliseetkin... Ihanaa että teillä on lämpimät välit anopin kanssa. :) Ei me ollakaan anoppia nähty sitten pojan 1-v synttäreiden. Tai mies on, mutta me ei lapsen kanssa olla lähdetty aiemmin mukaan, kun on pitkä matka ja mies halusi käydä itsekseen vanhempiensa luona (ei varmaan halunnut pientä lasta matkarasitteeksi, kun hänen vointi ei silloinkaan ollut mitenkään kovin hyvä ja toisaalta olisi ollut mullekin tosi raskas reissu.)
 
Mun piti myös onnitella 100 päivän karkkilakosta Niittipyssy, ihan huikeeta! :grin
Miten oot pystynyt? Mun ennätys taisi olla kuukausi :rolleyes:

Tää on jo niin monivuotinen perinne näin joulun alla että yllättävän kivuttomasti menee kun siihen on ns. Tottunut :p tosin nää pari viimeistä on ollu vähän hankalampia kun ensin oli raskaana ja nyt vauva-arjen pyörteissä mutta jostain se tahdonvoima on löytynyt.

Hmm... jos pystyn joka vuosi tämän lakon pitämään niin miksiköhän en osaa noudattaa terveellisiä elämäntapoja edes yhtä viikkoa :rolleyes: Outo on ihmismieli.
 
Heh, täälläki yks, jolla tuo painonpudotus tyssää aina motivaation lopahtamiseen :D Lapsen jälkeen sitä aika hyvin unohti itsensä ja nyt oonki unohtanu painonpudotuksen ja lisänny elämään sen sijaan kaikenlaisia hyvinvointia lisääviä tekijöitä. Otan omaa aikaa ja yleensä käytän sen liikkumiseen, kiinnitän huomiota kehonhuoltoon ja etsin uusia kiinnostavia ruokareseptejä. Vähä niinku varkain on oikeasti parempi olla omissa nahoissaan, vaikka painosta ei ole mitään hajua.

Ja nyt onki hyvinvointi entistä tärkeämpää, kun eilen plussasin :p
 
Tää on jo niin monivuotinen perinne näin joulun alla että yllättävän kivuttomasti menee kun siihen on ns. Tottunut :p tosin nää pari viimeistä on ollu vähän hankalampia kun ensin oli raskaana ja nyt vauva-arjen pyörteissä mutta jostain se tahdonvoima on löytynyt.

Hmm... jos pystyn joka vuosi tämän lakon pitämään niin miksiköhän en osaa noudattaa terveellisiä elämäntapoja edes yhtä viikkoa :rolleyes: Outo on ihmismieli.

Pakko nostaa tälle hattua. :)
 
Onnea jeilei! Ekat testit varattu joulupäivälle... Ei mennyt ehkä tallettelut nappiin tässä ekassa yrityskierrossa, mutta aina toivo elää! :)
 
Onnea Jeilei!

Täällä ei oo painonpudotusta, oon oottanut putoavan itsestään, kun samat elintavat kun ennen raskauttakin. Ja imetyksen aikana ei liikahtanut kilokaan. Eikä jäänyt synnärille kuin vauva + kg. Vielä on 5 kg ennen raskautta painoon ja kaikki keskivartalossa, joka hankaloittaa pukeutumista tehokkaasti. 10 kg sais lähteä, niin olisin eri iloinen :happy:

Odottelin kovasti lunta, jos pääsis liikkumaan. Kun lapsi ei oo ikinä vaunuista tykänny. No tykkää pulkasta ja potkurista, jos saa vetää ja potkutella itse :cool: Ja toki sen hänen tahdin mukaan kun joutuu pukeutumaan, ei välissä reippailla :grin Eikä voi jättää kauas itsestä, meidän lähellä syvät ojat, ja sinne saattaa lähteä juoksemaan jos ei ole kiinniottoetäisyydellä. Ennen kävin melkein joka päivä lenkillä tai tein hyötyliikuntaa pihalla, kohta 2 v ei oo onnistunut kumpikaan :confused:

Ja mies ei jaksanut tarpeeksi seksiä tässäkään kierrossa, eli tuskin tärppäsi. Siis en kyllä ymmärrä, miten voi olla niin väsynyt ettei jaksa noin pientä vaivaa noin tärkeän asian vuoksi. Itkin taas sitä jo etukäteen, mies vaan käski lopettaa stressaamisen ja sanoi, kyllä se sieltä tulee. Joo tulis varmaan jos sais seksiä jostain. Kyllä aina lupaillaan, kun etukäteen muistuttelen, mutta hetken koittaessa on ihan kauhee väsymys ja siirretään huomiselle.
 
Onnea Jeilei ! :Heartred Ihana joululahja teille :)

Voi Enni, niin raivostuttavaa :mad: Voi kun sun mies tajuais panostaa tähän asiaan ees sen verran että saisitte kunnolla yrityksen käyntiin.

Me mennään jouluaattona ensin käymään miehen äidin luona. Josta mennään sitten iltapäiväksi/illaksi miehen isän luokse, jossa sitten onkin miehen sukua enemmänkin. Mennään onneks kuitenkin kotiin yöksi kun ajomatkaa ehkä n.20min.
Joulupäivänä kierretään sitten mun isovanhempien luona ja illaks mennään mun vanhempien luokse.
Tapaninpäivän ajon kyllä sit olla vaan kotona! Lähdetäänkin sit loppuviikosta miehen kans pariks yöks kahdestaan kylpylään :Heartred Lapsi menee mun vanhempien luokse yökyläilemään. Niin mukavaa, jospa se ainainen vauvakuumekkin helpottais joulunalla kun on niin paljon kaikkea puuhaa :joyful:
 
Enni Se on ihan epistä, kuinka toisilla jää raskauskilot sairaalaan ja toisilla ei. Mun vauva painoi syntyessään 3800 g ja mulla jäi synnärille - tadaa - kolme kiloa! Miten se on edes fysiologisesti mahdollista?? :shifty:
 
Onnittelut jeilei plussasta! :Heartpink

pli, Aina on toivoa :wink Jäämme jännäilemään testejäsi.

Enni, Älä murehdi, varmasti se liikkuminen tulee taas aivan eri tavalla arkeen mukaan kun lapsi(lapset) kasvaa. :) Aina ei vaan ole mahdollisuuksia, tai rahkeita ja ole vain armollinen itsellesi.
Ja toivon minäkin että miehesi ottaisi raskautumispuuhat hieman vakavemmin :sad001
En muista, oliko aiemmin jtn puhetta että miehesi olisi ehkä jopa masentunutkin? Voisiko väsymys ja saamattomuus olla jotain sellaista? Joka tapauksessa tsemppiä! :)

Onpas teillä ihana kahden keskinen reissu tiedossa Sanpe! :happy:
 
Onnea jeilei plussasta, toivotaan että kaikki menee hyvin! :Heartred

Enni, tosi kurja kuulla! On myös varsin vaikea olla stressaamatta itselleen tärkeästä asiasta, jos tuntuu, että sen eteen ei tehdä kaikkea voitavaa!

Teidän joulut kuulostaa ihanilta -nekin, joissa vieraillaan anopin luona :joyful: Me ollaan mun perheen luona aatto ja joulupäivä ja lähdetään välipäiviksi miehen perheen luokse Pohjanmaalle. Anoppini toivoo KOVASTI lapsenlapsia ja tiedän aiheen nousevan taas esille. Tottakai tosi kiva, että odottaa innolla, mutta mulle jotenkin tulee aina vähän vaivaantunut olo, kun toistaiseksi lapsettomana ei voi kuitenkaan tietää, kuinka helposti se lopulta onnistuu.

Mulla on enää muutama pilleri jäljellä ja sitten jää ehkäisy pois, tosi jännäää! Tästä ei kyllä anopille kerrota, hehe!
 
Jeilei onnittelut!

Me ollaan joulu anoppilas, ajan yöksi töihin kotia ja sitte joulupäivänä takas mun suvun jpuluruokaan ja sit ajan taas tekemään loput yövuorot kotia. Vähän voi väsyttää mutta ehkä selviän, mies jää lasten kans pohjammaalle. Ei muuta mutta yks ajosuunta kestää sen vajaa 3h.

Ennille tsemppiä miehen kans, ärsyttävä kun peruilee lupauksia!

Kyfi meillä äiti kysyi ensimmäisenä oliko tämä raskaus vahinko koska mullahan on kierukka, en siis todellakaan kertonut hälle että yritys oli alkanut. :D

Täälä menos 14+3 ja oireetonta on, sydänääniä kuuntelen melkein päivittäin että raskaus olisi todellinen. Mahakivut melkein päivittisiä.

Tsemppiä kaikille odotukseen ja yritykseen!
 
Kertokaa mulle mikä nyt on.. flon mukaa 2 päivän pääst alkais menkat,mut mun mielialat on ollu jotain ihan järkyttävää kaks päivää suutun tosi helposti,itken ja hermostun.. ei ollu viime kuussa tällästä onko nää nyt sit niitä alkavia menkkoja vai elättelenkö turhia toiveita raskaudesta?
 
Voi nyt taas sen sun miehen kanssa Enni. :sad001 Inhaa kun tuolla tavalla taas pettää lupauksen eikä panosta edes sun isoon haaveeseen. Tsemppiä! :Heartred

Tiada, voi olla kummin vaan. Joko vähän aikaisia menkkatunnekuohuja (mua ainakin kiukuttaa jo hyvissä ajoin ennen menkkoja) tai sit raskaushormonit kuohuttaa. Tai kai ne menkat voi tulla etuajassakin, jos ovis on tullut aiemmin kuin flo uskoo. Ota näistä selvää, mutta toivoa on kyllä plussaan! :)

Noi vauvan perään kyselijät on kyllä yksi riesa. Itsestä tuntui pahalta siinä kohtaa, kun oltiin yritetty vuoden luokkaa. Teki mieli vastata että kyllähän se vauva jo olisi, jos olisi itsestä kiinni, mut pidettiin yritys silloin salassa. Toisen perään kysely sentään lakkasi kun tuli syöpä. Nyt on päinvastoin kyselty että aiotteko oikeasti vielä tehdä toisen. :D Hivenen rasittavaa sekin, kun on saanut käydä aika paljon ajatuksia läpi että aiotaanko vielä lisääntyä.
 
Enni Se on ihan epistä, kuinka toisilla jää raskauskilot sairaalaan ja toisilla ei. Mun vauva painoi syntyessään 3800 g ja mulla jäi synnärille - tadaa - kolme kiloa! Miten se on edes fysiologisesti mahdollista?? :shifty:

Pahoittelut, mutta tää vähän hihitytti :hilarious: Mulla meni yhet farkut nippanappa jalkaan kun muksu oli n. Kuukauden vanha, sitten tuli kesä ja syyskuussa en mahtunut mihinkään :banghead: etten voi oikein edes syyttää raskauskiloja...

Vau ihanaa jeilei! :happy::Heartred Mahtava jouluylläri. Ja hyviä pointteja sulla, ei laihdutusta vaan enemmänkin omaa hyvinvointia edistäviä valintoja (:
 
Takaisin
Top