Joo, kannattaa pysyä poissa tietyiltä palstoilta. Ihmisillä tulee aina olemaan mielipiteitä ja kannattaa löytää sellaisia ympärille jotka jakaa about samanlaisen maailmankatsomuksen kun itse. Meistä on moneen lähtöön...
Yli 30v ensiodottajat
- Ketjun aloittaja Breggielady
- Aloituspäivämäärä
Huomasin nyt vasta tämän ketjun, elokuisten puolelta olen...Täällä 37 vuotiaana esikoista odottavat vanhemmat :D
Toisella yrittämällä ja puolen vuoden yrittämisen jälkeen plussattiin ja nyt rv 25.
Aina olen tiennyt lapsia haluavani, mutta aiemmat parisuhdekuviot, epävarma työelämä, ulkomailla asuminen jne jne vaikuttaneet siihen, että tässä ollaan. Mutta sitäkin onnellisempana! Nyt on niin oikea mies kuin vaan voi olla (apua kuulostaapa hassulta, mut you get the point
), unelma ammatti ja itsellä varmuus; juuri näin asioiden pitikin mennä. Tottakai tuuriakin matkassa, ettei yrittämisessä mennyt pidempään yms.
Nyt olen kuitenkin kuullut (lähinnä työyhteisössä) niin monista saman ikäisistä tai jopa vanhemmista esikoisen saaneista, että varovaisesti haaveilen jo toisestakin, vaikkei ensimmäinen ole vielä edes putkahtanut maailmaan :P
Toisella yrittämällä ja puolen vuoden yrittämisen jälkeen plussattiin ja nyt rv 25.
Aina olen tiennyt lapsia haluavani, mutta aiemmat parisuhdekuviot, epävarma työelämä, ulkomailla asuminen jne jne vaikuttaneet siihen, että tässä ollaan. Mutta sitäkin onnellisempana! Nyt on niin oikea mies kuin vaan voi olla (apua kuulostaapa hassulta, mut you get the point
), unelma ammatti ja itsellä varmuus; juuri näin asioiden pitikin mennä. Tottakai tuuriakin matkassa, ettei yrittämisessä mennyt pidempään yms.Nyt olen kuitenkin kuullut (lähinnä työyhteisössä) niin monista saman ikäisistä tai jopa vanhemmista esikoisen saaneista, että varovaisesti haaveilen jo toisestakin, vaikkei ensimmäinen ole vielä edes putkahtanut maailmaan :P
Liisi82
Jostain jotain jo tietävä
Täälä 36-vuotias esikoistaan odottava. Seurustelua takana kohta 16 vuotta, josta naimisissa n. 7. Ehkäisy jätettiin pois jo vuosia sitten, mutta vakavissaan yritetty viimeiset pari vuotta. Viime lokakuussa saatiin lähete sairaalaan tutkimuksiin, että missä vika kun ei tärppää. Juuri kun oltiin tammikuussa käyty ekalla konsultaatiokäynnillä vihdoin tärppäsi
Olen 31v esikoisen odottaja ja uusi tällä foorumilla. Miehen kanssa on raskautta yritetty pari vuotta, kaksi aiempaa raskautta päättyneet epäonnisesti. Nyt viikolla 17+5 ja tämänhetkisen tiedon mukaan kaikki on hyvin mutta aiempien kokemusten takia olen ollut hieman pelokas ja epäluuloinen koko raskausajan.
Heii täällä myös yksi elokuisten puolelta :)
Ikää kohta 32 vuotta ja mies 7 vuotta vanhempi. Yhdessä ollaan oltu yli 10 vuotta. Itselle kyseessä esikoiset ja miehellä ennestään kaksi lasta. Tuplauutiset saatiin tammikuussa ja innolla odotetaan elokuuta
:) tällä hetkellä 21+6
Ikää kohta 32 vuotta ja mies 7 vuotta vanhempi. Yhdessä ollaan oltu yli 10 vuotta. Itselle kyseessä esikoiset ja miehellä ennestään kaksi lasta. Tuplauutiset saatiin tammikuussa ja innolla odotetaan elokuuta
:) tällä hetkellä 21+6Täällä yksi 36-vuotias ensiodottaja. Olemme olleet mieheni kanssa 3,5 vuotta yhdessä ja nyt molemmista tuntui siltä, että vauva saisi tulla. Ja onneksi hän on nyt tulossa! Mulla itsellä on ennestään pitkä suhde ja avioliitto takana (teinistä asti yhdessä) mutta ex-miehen kanssa ei silti koskaan lapsien saaminen ollut jotenkin ajankohtaista. Jännästi sitä mielipiteet ja fiilikset muuttuu ja toisen ihmisen kanssa tuntuu eri asiat luonnollisilta. Nyt miehen kanssa täällä odotellaan innostuneena, kauhistuneena, jännittyneenä, onnellisena... :D Onnellisuus kuitenkin päällimmäisenä tunteena. :)
Itse pidän itseäni aika vanhana ensisynnyttäjänä (muuten en tunne itseäni vielä yhtään vanhaksi :D), mutta mä oon kyllä saanu vain positiivista kommenttia ja neuvolassakin sanoivat, että en ole yhtään vanha vielä! :D
Mulla itsellä on ennestään pitkä suhde ja avioliitto takana (teinistä asti yhdessä) mutta ex-miehen kanssa ei silti koskaan lapsien saaminen ollut jotenkin ajankohtaista. Jännästi sitä mielipiteet ja fiilikset muuttuu ja toisen ihmisen kanssa tuntuu eri asiat luonnollisilta. Nyt miehen kanssa täällä odotellaan innostuneena, kauhistuneena, jännittyneenä, onnellisena... :D Onnellisuus kuitenkin päällimmäisenä tunteena. :)Itse pidän itseäni aika vanhana ensisynnyttäjänä (muuten en tunne itseäni vielä yhtään vanhaksi :D), mutta mä oon kyllä saanu vain positiivista kommenttia ja neuvolassakin sanoivat, että en ole yhtään vanha vielä! :D
Memminen, mulla vähän samanlainen historia. Exän kanssa seurustelua ja avioliittoa reilu 10v eli just teini-iästä asti. Silloin jossain välissä hetki yritettiin lasta kunnes tuli tunne että ei sittenkään. Nykyisen kanssa oltiin muutama vuosi yhdessä ennen kuin alettiin yrittämään. Minä olisin ollut valmis jo aiemmin, hän n ajatukselle hitaammin. Miehellä lapsia edellisestä liitosta.
Kuokin vähän Sain ekan lapsen joulukuussa 2016 ja silloin olin 34-vuotias. Nyt toista odotan ja ikää on mittarissa 36v. Välillä kateellisena katselen kun samanikäisten kavereiden lapset on jo kohta aikuisia, että voi kun olisi tajunnut aiemmin ja sitten taas muistan miten itsellä oli kaikkea muuta puuhaa viimeiset 20 vuotta - ei kyllä käynyt lapset edes mielessä Minulle lasten tekeminen yli 30v on ollut juuri oikea ratkaisu - on ikää sen verran, että talous on suht ok ja työpaikallakin otetaan vakavasti (heh) mutta ei niin vanha etteikö jaksaisi puuhata lasten kanssa. Ainiin ja miehenkin tapasin vasta neljä vuotta sitten...
Sain ekan lapsen joulukuussa 2016 ja silloin olin 34-vuotias. Nyt toista odotan ja ikää on mittarissa 36v. Välillä kateellisena katselen kun samanikäisten kavereiden lapset on jo kohta aikuisia, että voi kun olisi tajunnut aiemmin ja sitten taas muistan miten itsellä oli kaikkea muuta puuhaa viimeiset 20 vuotta - ei kyllä käynyt lapset edes mielessä Minulle lasten tekeminen yli 30v on ollut juuri oikea ratkaisu - on ikää sen verran, että talous on suht ok ja työpaikallakin otetaan vakavasti (heh) mutta ei niin vanha etteikö jaksaisi puuhata lasten kanssa. Ainiin ja miehenkin tapasin vasta neljä vuotta sitten... Täällä myös kolmenkympin rajan ylittänyt ensimmäistä odottava Vauvapuuhat ei kyllä tätä ennen ole tuntuneet ajankohtaisilta eikä itse asiassa aina edes itsestäänselviltä. Nyt tuntuu vaan että kaikki palaset on viimein loksahdelleet oikeille paikoilleen ja yhtäkkiä sitä huomasikin haaveilevansa pienestä tuhisijasta
Tietty ehdin vähän stressata tekovaiheessa et näinköhän oon parhaat vuoteni jo nähnyt mutta tärppi tuli kyllä nopsaan
Vauvapuuhat ei kyllä tätä ennen ole tuntuneet ajankohtaisilta eikä itse asiassa aina edes itsestäänselviltä. Nyt tuntuu vaan että kaikki palaset on viimein loksahdelleet oikeille paikoilleen ja yhtäkkiä sitä huomasikin haaveilevansa pienestä tuhisijasta Tietty ehdin vähän stressata tekovaiheessa et näinköhän oon parhaat vuoteni jo nähnyt mutta tärppi tuli kyllä nopsaan
Täällä 35-vuotias esikoista odottava! Ollaan puolison kanssa oltu yhdessä jo 8 vuotta, mutta vasta viime vuodesta lähtien on tuntunut siltä, että työ- ja talouskuviot ja elämän meininki muutenkin on siinä mallissa, että perheemme voisi kasvaa. Raskaaksi tuleminen kesti jonkin aikaa ja olimme jo jonossa lapsettomuustutkimuksiin, kun tammikuussa tulikin iloinen yllätys eli plussa raskaustestiin.
Välillä oma ikä mietityttää ja huolettaa kohonnut riski, että lapsi ei olisikaan terve. Samaan aikaan kun näitä huolia pohdin, olen kuitenkin ihan vakuuttunut siitä, että esim. 10 vuotta sitten minun ei olisi kannattanut ryhtyä lisääntymispuuhiin. Nyt on niin paljon vakaampi elämäntilanne kaikin mahdollisin tavoin, ja se on varmasti lapselle tosi paljon parempi.
Välillä oma ikä mietityttää ja huolettaa kohonnut riski, että lapsi ei olisikaan terve. Samaan aikaan kun näitä huolia pohdin, olen kuitenkin ihan vakuuttunut siitä, että esim. 10 vuotta sitten minun ei olisi kannattanut ryhtyä lisääntymispuuhiin. Nyt on niin paljon vakaampi elämäntilanne kaikin mahdollisin tavoin, ja se on varmasti lapselle tosi paljon parempi.
Täällä 37-vuotias ensiodottaja. Tosin olen hieman kuromassa lapsilukua kiinni pakertamalla kaksi kerralla: kaksosia siis odotan nyt 19. viikolla. :)
Kuten monet muutkin täällä, en koe olleeni millään tapaa valmis äidiksi tulemiseen ennen tätä nykyistä elämänvaihettani. ..Tosin välillä toki mietityttää, että onko sitä vieläkään oikeastaan valmis, ja mihin sitä oikein on ryhtymässä. Raskaus oli suunnittelematon, ja aiheutti melkoisen kriisin alussa. Suhde lasten isän kanssa oli tuore, oltiin oltu yhdessä vasta muutama kuukausi. Vaikka meidän suhde tuntuikin heti alusta lähtien oikealta tavalla, jota en ole oikeastaan ennen kokenut. Kaikesta huolimatta päädyttiin siihen, että vauva on tervetullut, josta sitten pari kuukautta myöhemmin tajuttiin odottavamme kahta...
Aikamoinen elämänmuutos tulossa meille kaikille täällä. :)
Kuten monet muutkin täällä, en koe olleeni millään tapaa valmis äidiksi tulemiseen ennen tätä nykyistä elämänvaihettani. ..Tosin välillä toki mietityttää, että onko sitä vieläkään oikeastaan valmis, ja mihin sitä oikein on ryhtymässä. Raskaus oli suunnittelematon, ja aiheutti melkoisen kriisin alussa. Suhde lasten isän kanssa oli tuore, oltiin oltu yhdessä vasta muutama kuukausi. Vaikka meidän suhde tuntuikin heti alusta lähtien oikealta tavalla, jota en ole oikeastaan ennen kokenut. Kaikesta huolimatta päädyttiin siihen, että vauva on tervetullut, josta sitten pari kuukautta myöhemmin tajuttiin odottavamme kahta...
Aikamoinen elämänmuutos tulossa meille kaikille täällä. :)
Vautsi! Uusi ja jännä elämäntilanne siellä. Sen verran voin "lohduttaa" että ainakin itse esikoista odottaessa mietin just noita samoja asioita että oonko valmis sittenkään vielä ja mitä tästä tulee jne. Äitiyteen kuitenkin kasvetaan raskauden ja lapsen myötä, joten ei tarvitse olla kaikesta etukäteen varma ja valmis äiti. Aika harva esikoista odottaessa on. Joskus elämässä hyvätkin asiat tapahtuu yllättäen ja jotenkin ne palaset loksahtelee paikalleen. Nautinnollista odotusta molemmille!Täällä 37-vuotias ensiodottaja. Tosin olen hieman kuromassa lapsilukua kiinni pakertamalla kaksi kerralla: kaksosia siis odotan nyt 19. viikolla. :)
Kuten monet muutkin täällä, en koe olleeni millään tapaa valmis äidiksi tulemiseen ennen tätä nykyistä elämänvaihettani. ..Tosin välillä toki mietityttää, että onko sitä vieläkään oikeastaan valmis, ja mihin sitä oikein on ryhtymässä. Raskaus oli suunnittelematon, ja aiheutti melkoisen kriisin alussa. Suhde lasten isän kanssa oli tuore, oltiin oltu yhdessä vasta muutama kuukausi. Vaikka meidän suhde tuntuikin heti alusta lähtien oikealta tavalla, jota en ole oikeastaan ennen kokenut. Kaikesta huolimatta päädyttiin siihen, että vauva on tervetullut, josta sitten pari kuukautta myöhemmin tajuttiin odottavamme kahta...
Aikamoinen elämänmuutos tulossa meille kaikille täällä. :)
Itselleni kävi vähän samalla tavalla - oltiin miehen kanssa seurusteltu pari hassua kuukautta kun lapsi ilmoitti tulostaan. Se raskaus tosin päättyi ikävästi mutta lujitti uskoa meidän suhteeseen ja yhdessä jatkettiin eteenpäin ja pari vuotta myöhemmin syntyi sitten esikoinen.
Olin koko ekan raskauden (niin kauan kun sitä kesti) täyskriisissä, että minustako nyt äiti (ei tosiaan ollut suunniteltu raskaus). Sitten kun seuraava raskaus oli jo kaivattu ja odotettu niin kuvittelin, että se menee ilman kriiseilyä. Väärin kuviteltu - ihan yhtä lailla oli kriisiä siitä elämänmuutoksesta ja "onkohan tää nyt sit kuitenkin oikein" ja "osaankohan mä enää olla pienen lapsen äiti kun oon niin vanha jne". No nyt ennen tokaa raskautta ajattelin, että kaksi menee siinä missä yksikin ja silti huomaan nyt raskaana, että tulee sellaisia "iiks, mitäköhän tuleman tuo" ja "pystynköhän tähän kun olen jo NIIIN vanha"
Tulin lokakuisten puolelta myös kuokkimaan keskusteluun... Olen 39-vuotias ja esikoista odotan, pyöreitä ehdin vielä täyttää ennen pienokaisen laskettua aikaa. Mies myös 40 ja ensimmäinen lapsi.
Kuullostaa niin tutuilta teidän tarinat. Ei itselläkään ole omasta mielestä ollut lapsille "sijaa", yksin en oo halunnu alkaa "projektiin"/olosuhteet eivät ole olleet otolliset. Nyt kun molemmat asiat kunnossa, niin annettiin mahdollisuus n. 1,5 vuotta sitten tiedostaen toki, että ei voi tietää. Nyt oltas kuitenkin 16 vk ihan luomusti ja toivotaan, että kantaa loppuun asti.
Samoja pohdintoja on käynyt läpi kuin muutkin, mutta ehkä tässäkin iässä opitaan siinä missä muutkin.
Kuullostaa niin tutuilta teidän tarinat. Ei itselläkään ole omasta mielestä ollut lapsille "sijaa", yksin en oo halunnu alkaa "projektiin"/olosuhteet eivät ole olleet otolliset. Nyt kun molemmat asiat kunnossa, niin annettiin mahdollisuus n. 1,5 vuotta sitten tiedostaen toki, että ei voi tietää. Nyt oltas kuitenkin 16 vk ihan luomusti ja toivotaan, että kantaa loppuun asti.
Samoja pohdintoja on käynyt läpi kuin muutkin, mutta ehkä tässäkin iässä opitaan siinä missä muutkin.