Yli 30v ensiodottajat

[Breggielady]

Mä aloitan nyt tällaisen keskustelualustan tänne ku meitä on ainakin muutama yli 30v ensiodottaja.

Itse olen 33v ja nyt täydellä teholla raskaushommissa mukana. Aiemmin elämäntilanne ei ole ollut sellainen että oisin niissä kuvioissa lasta/lapsia nähnyt, mutta nyt eri ääni kellossa.

Siinähän ei ole mitään uutta että saa lapsia yli 30v mutta se on uudempi ilmiö että vasta ensimmäinen tulee tämän ikäisenä. Riskit kasvaa, todennäköisyydet pienenee yms..

En koe itteäni millään tavalla vanhaksi mutta riskit tietty vähän arveluttaa ja jännittää. Onks teil samoja fiiliksiä?

 

[Qaakkeli]

Esikoinen syntyi kuukausi ennen kun täytin 35. Nyt olen 36 ja odotan toista
Itse koen, että vasta yli kolmekymppisenä (jos koskaan oikeasti) olen ollut henkisesti ja taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että voin edes tarjota lapselle kodin. Halusin keskittyä siihen, että saan hyvän ammatin, kivan työn jne. Siinä ne vuodet sitten vieri. Ainoa minkä huomaan on, että vanha ei jaksa ihan samalla tavalla kun nuori. Yöheräämiset oli hetkittäin tosi rankkoja ja valmiiksi vähän jänskää, että mitä uuden vauvan kanssa käy.

Ihan asiaa sivuten niin katsoin lyhytdokkarin naisten iästä ja raskauksista jne. Tiivistettynä siinä käytiin läpi, että suurin osa väitteistä että naisen hedelmällisyys laskee ja riskit nousee pohjaa 1800-luvulla tehtyyn ranskalaiseen tutkimukseen. En nyt muista lukuja ulkoa mutta siinä esitettiin uusien tutkimusten valossa, että riskit ei todellisuudessa kasva niin paljon kun kuvitellaan eikä hedelmällisyys laske niin dramaattisesti. Oli jotenkin helpottavaa kuulla :)

Riskeistä kuitenkin sen verran, että me käytiin lapsivesipunktiossa esikoisen kohdalla joten meillä oli aika hyvä käsitys siitä että lapsi on terve ainakin niiltä osin jota pystytään seulomaan. Se on aina vaihtoehto jos tuollaiset riskit mietityttää.

 

[Tips]

Huutelen nyt tähän vaikka toista odotankin, esikoisen sain täytettyäni 31, nyt ehdin täyttää 34 ennen tätä kakkosta. Heti tuli lapsi kun annettiin tulla vaikka oltiin yli 10v oltu yhdessä sitä ennen.

Tutkimusten mukaan 35 on aikalailla se maaginen riskiraja, 30 on vielä "uusi 25" kun monet lykkäävät lasten hankintaa. Yksilöllistähän tämä toki on. Itse en kokenut että palautuminen tms olisi ollut sen rankempaa tai hitaampaa, toki tällä kertaa voi olla toinen juttu kun ikää tulee. Meillä oli kyllä todella helppo (=hyvin nukkuva) esikoinen, ystävätkin sanoi etteivät ole aikoihin nähneet minua niin levänneenä. Vauvavuosi voi siis olla leppoisakin :)

 

[Hemeli83]

Itse olen vielä 34 ja täytän juuri esikoisen syntymän jälkeen 35. Vauva tuli heti, kun annettiin tulla. Itsellä 4 vuotta nuorempi mies ja aika tuntuu olevan molemmille juuri nyt sopiva.

Mielestäni monia asioita liioitellaan nykypäivänä ja tämä ehkäpä yksi asia. Itse en ollut muutama vuosi sitten valmis äidiksi saatikka pitkään parisuhteeseen, nyt kaikki tuntuu hyvältä ja tämä on erittäin tervetullut lapsi meidän perheeseen. Oma työ on ollut viime vuosina todella hektistä ja samaan aikaan olen opiskellut. En usko, että voi elämä sitä rankemmaksi mennä, mutta ikinähän asiaa ei etukäteen tiedä. 15 vuoden työssäolon jälkeen vauvavuosi tulee varmasti tarpeeseen ja toivottavasti tuo tarvittavan rauhoittumisen paikan myös itselle.

 

[Breggielady]

Esikoinen syntyi kuukausi ennen kun täytin 35. Nyt olen 36 ja odotan toista
Itse koen, että vasta yli kolmekymppisenä (jos koskaan oikeasti) olen ollut henkisesti ja taloudellisesti sellaisessa tilanteessa, että voin edes tarjota lapselle kodin. Halusin keskittyä siihen, että saan hyvän ammatin, kivan työn jne. Siinä ne vuodet sitten vieri. Ainoa minkä huomaan on, että vanha ei jaksa ihan samalla tavalla kun nuori. Yöheräämiset oli hetkittäin tosi rankkoja ja valmiiksi vähän jänskää, että mitä uuden vauvan kanssa käy.

Ihan asiaa sivuten niin katsoin lyhytdokkarin naisten iästä ja raskauksista jne. Tiivistettynä siinä käytiin läpi, että suurin osa väitteistä että naisen hedelmällisyys laskee ja riskit nousee pohjaa 1800-luvulla tehtyyn ranskalaiseen tutkimukseen. En nyt muista lukuja ulkoa mutta siinä esitettiin uusien tutkimusten valossa, että riskit ei todellisuudessa kasva niin paljon kun kuvitellaan eikä hedelmällisyys laske niin dramaattisesti. Oli jotenkin helpottavaa kuulla :)

Riskeistä kuitenkin sen verran, että me käytiin lapsivesipunktiossa esikoisen kohdalla joten meillä oli aika hyvä käsitys siitä että lapsi on terve ainakin niiltä osin jota pystytään seulomaan. Se on aina vaihtoehto jos tuollaiset riskit mietityttää.

Lapsivesipunktio..tosta pitääkin ottaa vähän enemmän selvää. Kiitti vinkistä. Ensiviikolla ekaultra, toivotaan hyviä uutisia ja siitä lähetään liikkeelle.

 

[Ruuth]

Lapsivesipunktio..tosta pitääkin ottaa vähän enemmän selvää. Kiitti vinkistä. Ensiviikolla ekaultra, toivotaan hyviä uutisia ja siitä lähetään liikkeelle.

Me mennään yhdistelmäseulontaan ja jos siellä ilmenee kohonnut riski, niin tehdään NIPT-verikoe. Nykyään lapsivesipunktiota ei tehdä ensisijaisesti, kun siinä on keskenmenoriski sen verran suuri, näin kertoivat neuvolasta.

 

[Ruuth]

Tosin en tiedä, koskeeko koko Suomea...

 

[Ruuth]

Täällä siis myös yksi yli kolmekymppinen ensiodottaja! [emoji5]️

 

[henniliini]

Minä tuolla toisessakin ketjussa jo ilmoittauduin tähän joukkoon. Täällä siis 32v ensiodottaja, mies myös samanikäinen. Elämä on kuljettanut sinne tänne ja oikean ihmisen löydyttyä nyt tuntui olevan oikea hetki vauvalle. Emme ole vauvaa tekemällä tehneet vaan annettiin tulla, jos on tullakseen ja tulossahan nyt on ❤
En osaa myöskään ajatella itseäni mitenkään vanhana ensisynnyttäjänä. Elämä on nyt sopivasti rauhoittunut ja tasoittunut ja molemmat koemme, että nyt on lapselle myös jotain annettavaa, kun elämä on muutoin tasapainossa.
Onnellista odotusta kaikille ❤ Minä oottelen malttamattomana, että päästään yhdessä torstaina kurkkaamaan pikkuista. Minä hänet neuvolassa jo näinkin

 

[Saniainen87]

Täällä kanssa 30v ensiodottaja :) en kyllä osaa ajatella itseäni iäkkäämpänä odottajana..en olisi "viime vuosikymmenellä" ollut valmis vielä perheen perustamiseen...olen ajatellut että parempi kun sai viettää "vapaata" elämää ja rokata huolella parikymppisenä niin eipähän tarvi lähteä etsimään sitä kadotettua nuoruutta sitten muutaman vuoden kuluttua
Nyt elämä asettunut ja vakiintunut töiden, kodin ja suhteenkin osalta että emme malta odottaa perheenlisäystä

Me myös osallistuttiin tuohon sikiöseulontaan kun on nykyään riskitön kun vain verta otettiin. Ensi viikolla eka ultra ja siellä sit ilmeisesti jotain siitä kuullaan :)

 

[Breggielady]

Kyllähän meitä on sitten jo ihan kunnon ryhmä täällä . Mua jännittää ihan kamalasti ensiviikon ultra kun mun lähipiirissä on järkyttävä määrä tapauksia missä joko raskaaksi tuleminen tai raskaana pysyminen on ollut hyvin haasteellista. Ja ongelmia on ollut jo monien vuosien ajan, joten kysymys ei ole pelkästään "vanhemmista äideistä". Tälläkin hetkellä yhdellä ystävällä on jäätäviä komplikaatiota ja mahdollisuus saada hänen kyseinen raskaustilanne suomessa on 1/15000. Ajateltiin että vitsi miten kivaa ois olla raskaana samaan aikaan ja ei oo mennyt ihan suunnitelmien mukaisesti. Siitäkin syystä odotan omaa ultraa malttamattomana mutta en oo jotenkin uskaltanut ajatellakkaan niitä itsemaksettavia ultria ku jännitän kaverin tilannetta viikko kerrallaan. Toivottavasti täältä löytyy paljon onnistumistarinoita!

 

[Tatti88]

Heippa!
Ensimmäistä tässä odotellaan (13+3) ja ikää on kertynyt jo maagiset 30vuotta. Mies on muutaman vuoden nuorempi. Reilu vuosi sitten päätettiin jättää ehkäisy pois, kun ajankohta ja fiilikset oli sopivat perheen perustamiselle. Kolme keskenmenoa takana ja taas mennään. Fiilikset on yllättävän hyvät. Jokainen edesmennyt on toki jättänyt arpensa ja traumoja löytyy molemmilta. Nyt alkaa kuitenkin olla jo niin pitkällä että alkaa pikkuhiljaa löytymään uskoa ja pientä luottoa tulevaan. Kahdessa ultrassa on käyty ja siellä se pikkuinen polskii. Päivät menee hitaasti, mutta ei syyskuuhun nyt kuitenkaan enää niin pitkälti ole. Toisella kolmanneksella ollaan jo!!

 

[Qaakkeli]

Me mennään yhdistelmäseulontaan ja jos siellä ilmenee kohonnut riski, niin tehdään NIPT-verikoe. Nykyään lapsivesipunktiota ei tehdä ensisijaisesti, kun siinä on keskenmenoriski sen verran suuri, näin kertoivat neuvolasta.

Minulle on tehty kahdesti punktio ja kummallakin kerralla selvittiin asiasta kunnialla. Riippuu varmasti missä tekee, tästäkin on tutkimuksia olemassa. Mies sillon ekan kohdalla riipi jostain tutkimuksen jossa esim. Naistenklinikalla tehdyistä punktioista todella pieni osuus päättyi keskenmenoon kun taas muualla Suomessa prosentit oli suurempia vaikka ei mittavia.

Toki on olemassa istukkabiopsit, verikokeet jne jos ei halua punktiota ja kannattaa kysellä ja pohtia mikä itselleen sopii vai haluaako edes testata mitään.

 

[Breggielady]

Heippa!
Ensimmäistä tässä odotellaan (13+3) ja ikää on kertynyt jo maagiset 30vuotta. Mies on muutaman vuoden nuorempi. Reilu vuosi sitten päätettiin jättää ehkäisy pois, kun ajankohta ja fiilikset oli sopivat perheen perustamiselle. Kolme keskenmenoa takana ja taas mennään. Fiilikset on yllättävän hyvät. Jokainen edesmennyt on toki jättänyt arpensa ja traumoja löytyy molemmilta. Nyt alkaa kuitenkin olla jo niin pitkällä että alkaa pikkuhiljaa löytymään uskoa ja pientä luottoa tulevaan. Kahdessa ultrassa on käyty ja siellä se pikkuinen polskii. Päivät menee hitaasti, mutta ei syyskuuhun nyt kuitenkaan enää niin pitkälti ole. Toisella kolmanneksella ollaan jo!!

Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja fiilikset pysyy korkealla . Tsemppiä sinne!

 

[marijanna]

Hep! Täällä myös jo 35 ja ensimmäistä odotetaan. Meillä oli vuosia etäsuhde, niin ei siihen kuvioon haluttu lapsia. Nyt on sitten asetuttu paikalleen, ja olosuhteet sellaiset, mitä haluaisi lapselle tarjota. Kesällä oli keskenmeno, niin toki tämän alku on ollut jännittävää, ehkäpä nyt voi jo rentoutua, kohta 12. viikko täyttymässä.

 

[NiinaT]

Mulla ikää jo 42 ja ekaa odotan (16+jotain). Takana jokunen vuosi yrittämistä. Just kun päätettiin että alkaa olla ikää sen verran ett onko aika lopettaa, niin natsaskin. Toki erittäin varovainen on suhtautuminen neljän km jälkeen. Päivä kerrallaan. :)

 

[Ipi]

Ihania tarinoita :) Minäkin 33v. ja ensimmäistä odotan (11+0). Ehdin täyttää 34 ennen vauvan syntymää, enkä kyllä minäkään koe itseäni mitenkään vanhaksi :D Kukin tekee päätöksensä, miten elämäntilanteeseen sopii ja meillä tuntuu nyt olevan juuri sopiva hetki. Mies on kolme vuotta vanhempi.

 

[Breggielady]

Hep! Täällä myös jo 35 ja ensimmäistä odotetaan. Meillä oli vuosia etäsuhde, niin ei siihen kuvioon haluttu lapsia. Nyt on sitten asetuttu paikalleen, ja olosuhteet sellaiset, mitä haluaisi lapselle tarjota. Kesällä oli keskenmeno, niin toki tämän alku on ollut jännittävää, ehkäpä nyt voi jo rentoutua, kohta 12. viikko täyttymässä.

Mulla hieman samanlainen tarina. Meilläkin seurustelu alkoi etänä, mies on britti. Sit mä kävin vähän Englannissa asumassa ja kattomassa onnistuuko yhteiselo samankaton alla. Se onnistui ja hän päätti tulla Suomeen. Nyt ollaan asuttu about 4 vuotta Suomessa, työkuviot ja elämä kohdillaan, joten tuntui siltä että ajoitus näihin hommiin voisi olla hyvä.

Toivottavasti kaikki menee tässä raskaudessa hyvin loppuun saakka!

 

[NiinaT]

Itse en tunne itseäni ihan ikälopuksi, vaikka yli neljänkympin jo mennään. Vähän ihmeissäni oon välillä ollut, kun oon eksynyt lukemaan melko painokkaita mielipiteitä siitä, miten tän ikäisen ei enää pitäisi tehdä lapsia!!

 

[Tiutiutiu]

Itse en tunne itseäni ihan ikälopuksi, vaikka yli neljänkympin jo mennään. Vähän ihmeissäni oon välillä ollut, kun oon eksynyt lukemaan melko painokkaita mielipiteitä siitä, miten tän ikäisen ei enää pitäisi tehdä lapsia!!

En varsinaisesti kuulu ketjuun (täytän 30 marraskuussa :D ), mutta pakko kommentoida: aika urpoja mielipiteitä tuollaiset! Kun kerran Suomeen on edellisen kerran syntynyt yhtä vähän lapsia vuonna 1868, niin luulisi olevan vain hyvä, jos niitä joku vielä haluaa tehdä. Vaikka sitten yli nelikymppisenä.