Mäkään en pelännyt esikoisen synnytystä, lähinnä positiivisesti jännitin ja luotin vahvasti sairaalahenkilökunnan osaamiseen. Että kyllä ne sitten neuvoo jne. Kävi sitten kuitenkin niin, että synnytys oli pitkä (27h) ja tuskallinen. Mitään dramaattista ei tapahtunut, mutta se oli kuin pitkä, hidas ja tuskallinen kuolema - niin se musta silloin tuntui. Hoitohenkilökunta oli kyllä pääsääntöisesti ihanaa ja tsemppaavaa, mutta en saanut - jälkikäteen ajatellen - riittävästi tietoa eri lääkkeellisten puudutteiden vaihtoehdoista, minkä vuoksi päädyin mm oksentelemaan rajusti. Jälkeen päin koin, että lähdin liian heppoisella valmistautumisella hommaan enkä osannut vaatia omaa parastani. Enkä myöskään osannut itse edesauttaa tai helpottaa tilannetta, vaan kaikesta oksentelusta ja jännittämisestä kroppani meni lukkoon, minkä uskon entisestään hidastaneen synnytystä.
Toiseen synnytykseen meninkin sitten pelkopolin kautta. Sain itkettyä pahan oloni ensimmäisestä tuskaisesta synnytyksestä ulos ja olin paljon valmistautuneempi seuraavaan koitokseen. Luin eri kivunlievitysvaihtoehdoista, pohdin ja puntaroin. Lisäksi harjoittelin rentoutumista Synnytysrentoutus-cd:n avulla. Toinen synnytys olikin aivan eri luokka: lyhyt, joskin hieman raju, mutta kokonaisuudessaan todella positiivinen kokemus. Uskon, että iso apu oli varsinkin rentoutumisella - en pistänyt itse hanttiin enkä säikkynyt kipuja, jolloin kehoni pystyi paremmin antamaan tilaa vauvalle. En silti suinkaan synnyttänyt ilman puudutteita.
Että jos jotakin neuvoisin, niin ottamaan asioista selvää: Mitä oikeasti eri lääkkeelliset kivunlievitykset tarkoittavat ja mitä eroa niillä on? Mitä ei-lääkkeellisiä vaihtoehtoja on ja mitä voisit itse harkita käyttäväsi? Mitään ei tarvitse eikä kannatakaan lyödä ennakkoon lukkoon, mutta kun vaihtoehdot ovat selvillä (sekä synnyttäjällä että tukihenkilöllä) osaa niitä paljon paremmin hyödyntää itse koitoksessa.
Toisena neuvoisin jo etukäteen opettelemaan rentoutumista. Keinoja on monia, monia (itse tykkäsin "synnytyslaulusta" tai pikemminkin mölinästä sekä hengityksen avulla rentouttamisesta) mutta niitä on vaikea hyödyntää synnytyksessä kaiken jännityksen ja kipuilun keskellä, jos ei ole harjoitellut tai edes testannut etukäteen.
Tähän kolmanteen synnytykseen olen aloittanut valmistautumisen jo nyt. Meillä on vaihtoehtona kaksi eri synnytyssairaalaa, ja luin THL:n synnytystilastoja eri toimenpiteiden yleisyydestä noissa kahdessa sairaalassa (esim. episiotomiat, eri puudutteet jne). Lisäksi kertasin uudelleen, mitä eroa on eri puudutteilla (spinaali vs epiduraali, sekä paraservikaali ja pudendaali) sekä mitä haittavaikutuksia niillä saattaisi olla. Kävin myös "odottajien voimatuokiossa" hakemassa vähän henkistä valmistautumista. Aion myös lainata jälleen kirjastosta tuon Synnytysrentoutus-cd:n sekä harjoitella jälleen keskittymistä ja rentoutumista. Onni on myös se, että lähipiirissäni on yksi kätilö, jolta aion kysellä vielä erikseen noista kivunlievitysvaihtoehdoista.