Yleistä keskustelua aiheesta

nanna_h voi myös olla että tuo "kupla" tulee sinulle tutuksi.. En halua olla pessimisti tai pelotella mutta niin se vain tuntuu menevän että kun elämä pyörii 24/7 lapsen ympärillä niin siitä hoitamisestakin on välillä aika väsynyt eikä siis aina jaksa edes ajatella ottavansa _edes_ teksiviestiyhteyttä kavereihin... Se on todella valitettavaa ja siksi onkin tärkeää että olisi sellaisia ystäviä jotka osaavat ymmärtää mitä se arki on pienen lapsen kanssa.. Ystäviä ei missään nimessä kukaan halua varmasti tarkoituksellisesti hylätä ja ah se aika ei lapsellisten kanssa on todella ihanaa ja rentouttavaa mutta minä ainakin tuolla kommentillani meinasin että _jos_ ystävät eivät ymmärrä lainkaan tai nimenomaan kuvittelevat että haluat olla jossain kuplassa ja haluat hylätä heidät (ovat siis mustasukkaisia vauvalle) niin en usko että silloin kannattaa omaa päätä alkaa asialla vauvata, tosi ystävät nimittäin pysyvät olipa elämäntilanne mikä tahansa.

Ei sitä itsekään osannut ennen esikoisen synytmää itse kuvitella miten paljon se elämä ja arki tulee muuttumaan..
 
Tintti80. Mulla samanlainen tilanne kuin sulla pääosin. On vielä kavereita ketkä ei tiedä mitään eikä kaikki sukulaisetkaan tiedä. Kaverit kenellä lapsia on tietäävät ,että meillekin tulee ja ihanaa kun ovat olleet iloisia puolestani.
 
Hemma, uskon sen kyllä, että kupla tulee tutuksi. Toivon vaan, että pystyn potkimaan itseäni liikkeelle ja ottamaan yhteyttä ystäviini kuplasta huolimatta - ja varsinkin vastaamaan heille, jos he ottavat minuun yhteyttä.
 
Mun tosiystävät on kyllä ihan supertyyppejä. Niitä ei katos yhtään haitannut, vaikka katosin esikon jälkeen kuplaan vuodeksi. Juttu vaan jatkuu aina siitä mihin viimeksi jäätiin. Ja mäkin olin ihan hurjan onnellinen saadessani keskittyä keskustelemaan uusien ystävien kanssa äitiyden tuomista iloista ja suruista.

Ehkä kun täällä pk-seudulla asutaan hieman hajallaan muutenkin toisistamme, niin se viikoittainen treffailu on muutenkin aika harvassa. Ja nyt kun kaikilla alkaa olla vähintään se 1 tenava, elukka ja koti sekä työt hoidettavana, niin keskimäärin varmaan tapaan ylipäänsä kutakin ystävääni 1-2 kuukauden välein. Ja ihan takuulla kun baby nro 3 syntyy, laajenee ystäväpiiri entuudestaan ja nämä olemassaolevat rakkaat jää vähemmälle huomiolle.

Enkä mä ymmärrä, että mikä siinä olisi väärin?
 
Meinasin ensin kysellä tuolla esikoisten odottajien puolella, mutta ehkä tällein saisin mahdollisesti jo aiemmin synnyttäneeltä vastauksen. Toki kaikki ovat tervetulleita vastaamaan, jos tietävät jotain :grin Minulla on näköjään ollut noita harjoitussupistuksia (tai ainakin tunnen ensin painetta vatsalla ja sen jälkeen maha menee kovaksi). Eilen kaupassa huomasin, että vatsaa kiristi jatkuvasti ja tänään, kun olin kävelemässä töihin (asemalta työpaikalle matkaa on noin 10 minuuttia) kun ihmettelin, miksi keskivatsan kohdalla minulla on "viiltävää" tunnetta. Ei satu paljon, mutta tuntuu kuitenkin lievänä kipuna. Mikä ihme se on? Onko nuokin niitä harjoitussupistuksia? o_O Huomenna on neuvolalääkäri, joka toivottavasti osaa sanoa tarkemmin tähän outoon kiristelyyn ja viiltelyyn.:)
 
Harjoitussupistukset on nimenomaan niitä jotka vain kovettaa vatsan mutta ei satu lainkaan ja ne on harmittomia ja kuuluu asiaan (niistä ei tarvitse olla huolissaan) :) jos on sitten ihan kivun kanssa niin siitä pitää kyllä mainita lääkärille/neuvolassa! Kaikenlaisia kiristelyitä tuntuu itselläkin ja on jo tullut harjoitussuppareitakin mutta kipu ja kovettuminen ei ole yhtä aikaa eli silloin kyse ei ole oikeasta supistelusta, oliko sulla Imme se vatsa kova silloin kun tuli se viiltävä tunne?
 
Hemma, hmm... nyt kysyit kyllä hyvän kysymyksen :grin Eilisen kiristelyn ohessa kohtu myös supisteli, sen kyllä muistan, mutta tuosta viiltelevästä tunteesta en olekaan varma. Olin vain niin ihmeissäni siitä viiltelystä, etten tajunnut enää huomioida, onko kohtu kova pallo. Toki voihan hyvin olla, että kyseessä on jotain ihan suolistoperäistä oireilua, kun tuo ummetus ei meinaa ottaa loppuakseen :sad001 Tuntemukset helpottuivat, kun pysähdin, joten ehkä suoli on vain mytyssä :grin Mutta kysäisen asiaa huomenna lekurilta, hän varmasti osaa ottaa supistuksiin ja muihin tuntemuksiin kantaa :)

Minäkin aina joskus käyn lukemassa forumin syntyneitä eri laskettujen aikojen ryhmissä. Siellä on niin monta hyvää ja rehellistä synnytystarinaa, etten osaa yhtään jännittää elokuista synnytystä. Ovatko muutkin käyneet katsomassa niitä synnytyskertomuksia? :)
 
Mä oon kans lukenut kaikki synnytyskertomukset tammi-maaliskuulta :grin Työkaveri just tänään kyseli, jännitänkö synnytystä ja en kyllä jännitä, ainakaan vielä. Tuntuu luonnolliselta ja hyvin pieneltä osalta tätä koko prosessia. Katotaan, mitkä on fiilikset kun tähän saa vielä muutaman raskauskuukauden lisää :p
 
Mäkin on niitä lueskellut aina välillä. Tosiaan, synnytys on vain yksi hetki koko loppuelämästä lapsen kanssa ja toki jännittävä tilanne mutta itse kanssa jännitän enemmän kaikkea muuta, eli miten elämä muuttuu kun lapsi tulee taloon jne. Varmasti ihanaa vaikka muutoksia onkin luvassa :)
 
Mulla ei oo ollut viela harjoitussupistuksia, tai ainakaan en oo huomannut. :grin

Synnytyskertomukset luettu taallakin, ja lisaksi tuijottelen sita One Born Every Minutea. Muakaan ei synnytys pelota tai jannita, odottelen oikeastaan uteliaana ja suurella mielenkiinnolla vaan, etta mita tapahtuu. :)
 
Mulla kans tullu noita kivuttomia harjoitussupistuksia, useesti niihin liittyy pissahätäki viel liikkuessa. Tuntuu,että tosi hyvin menny tää aika puoleen väliin saakka, ei mitään fyysisiä ongelmia *koputtaa puuta* Koittanut liikkua joka päivä ja syödä terveellisesti ja olla stressaamatta :)

Nla-lääkäri kysyi pelkäänkö synnytystä. No enpä oikeastaan, se on luonnollinen toisin kun vaikka sektio, mikä on iso leikkaus kuitenkin ja leikkaukseen liittyy aina omat riskinsä.
 
Itse en myöskään pelkää synnytystä, mutta pari toivetta olisi... :) Jos ei kestäisi ihan niin pitkään kuin viimeksi ( 23h 45 min ) ja jos ei menis yliajalle niinkuin viimeks ja vielä jos sais toivoa että ei olis ainakaan paljon isompi kuin esikoinen syntyessään ( 4330g ). Ja olishan se kiva jos kivutkin olis vähän vähäisemmät.

Eipä mulla muuta :D
 
Ainiin, pitihän minun kysyäkin jotain :)

Eli onko muilla ilmennyt matkapahoinvointia nyt raskauden aikana? Itse olen todennut että heti kun on vähänkään pidemmän matkan autossa niin tulee todella huono olo!
 
Jospa se jossain vaiheessa loppuisi.... ei tosin oo tuo "alkuraskauden" ( tänään rv 16+2 ) oksentelukaan vielä hellittänyt, että katsellaan :D
 
Mulla oli autossa huono olo jos istuin miehen kyydissa, ite kun ajoi niin oli yleensa ihan ok olo. Mulla muutenkin kesti pahoinvointi jonnekin viikolle 16 asti joten toivottavasti sullakin helpottaa pian. :)
 
Niin minäkin oon todennut että on pahempi kun ei itse aja... tosin en oo kyllä muutamaa kilometriä pidempiä matkoja tainut viime aikoina itse ajaakaan.

Pahoinvointi jatkui myös viime raskaudessa tänne kuustoista viikolle asti joten tuttua touhua siinä mielessä. Mutta voisihan tuosta jo luopua :p
 
Mulla edelleen kans lentää oksennus aina välillä, esim. Sillon jos on aikanen aamuherätys. Pääsääntöisesti pahoinvointi on jo poissa, taisin viime viikolla oksentaa yhtenä päivänä. Rv 17+3.
 
Mulla vieläkin päivittäistä tuo oksentelu, mutta ei enää kuitenkaan ihan ympärivuorokautista :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top