Viimeiset viikot (rv35- )

Toivon niin, ettei tämä tulokas, jonka sukupuolta emme tiedä, ei menis lähes kaksi viikkoa yli lasketun kuten esikoisemme. Joskus iltaisin ja päivisin on lievästi kipeitä harjoitussupistuksia, mutta ne kestävät vain hetken eivätkä vaivaa öisin. Pää tuntuu tosi alhaalla kun vaavi mourii ollessani sohvalla. Esikoisesta ei ollut tällaisia tuntemuksia ollenkaan, oli vieläkin rauhallisempi maha-asukki kuin tämä kuopus.

Välillä väsyttää kovasti olla lähes 2-vuotiaan elohiiren kanssa, mutta onneksi miehellä on kesäloma, joten hänkin touhuaa tytön kanssa.

Mulla on huomenna HUS:n tarjoama lääkärineuvola, ihan kivaa palvelua täällä Hesassa. Silloin kuulen, onko mitään tapahtunut alakerrassa tän suuren suuren oireilun johdosta:)
 
Imetyksestä... Koska esikoisen kanssa se epäonnistui (1kk osaimetystä, sitten kokonaan pullolle), olen lukenut kirjallisuutta ja hokannut mitä mokia sen kanssa oli. Osatekijöinä siihen olivat puuttellinen ohjaus lapsivuodeosastolla sekä oma epävarmuus sekä stressi vastasyntyneen hoidosta ja vastuusta.

Tässä muutama kirjavinkki niille, jotka kokevat tarvitsevansa asiasta lisää tietoa:

Minni Niemelä: Imetysopas -hyvinvointia äidlle ja vauvalle.
                           Ohut, mutta selkeä. Voi ottaa mukaan vaikka synnärille.

Onnistunut imetys. Toimittanut Elisabet Montonen.
                           Paksu, kattava, selitetään hyvin syy-seuraus-suhteita. Hyviä kuvia
                           eri imetysasennoista.


Koen, että kirjojen lukemisesta on ollut minulle apua. Osaan paremmin toimia sairaalassa ja nyt minulla on mielikuva siitä, mitä imettäminen on. Että mitä toimia sen onnistuminen vaatii, ja mitkä tekijät heikentävät imetyksen onnistumista.

En siis kuvittele, että imetän 6kk tai vuoden. Tavoitteeni on täysimettää vaavia edes jonkin aikaa.

 
Täällä mennään rv 35+6. Ja mun puolesta tää sais syntyä jo ens viikon aikana! Kipeitä ja polttavia suppareita päivittäin, alapää tulessa ja vihloo jatkuvasti. Tuntuu kuin kalvot vaan pullottaisi ja olis puhkeamaisillaan. Esikoinen (10kk) riehuu ja sotkee paikkoja. Syö kiviä, multaa, vetää kirjoja kirjahyllystä ja aiheuttaa yleistä kaaosta 24/7. Ei meinaa pinnan pituus enää riittää! Tekis mieli lähteä kunnon porraskävelyyn, josko tää masukki sitte tajuais et noi turhat supparit on arsesta, ja päättäis tulla tuolta tai rauhottua loppu odotuksen ajaksi. Huhhuh... Menis aika vaan äkkiä!
 
Viikkoja 35 ja risat, olo muuten ok, mutta ärtymystä liikkeellä jo varmaan viikon. Kaikki ottaa nuppiin :D Vaavi tuntuu loikoilevan jo tosi alhaalla, tuntee kun päätää hankaa ja möyriskelee. Painetta tuntuu alakerrassa varsinkin iltaisin, ja maha toimii sen 10 kertaa päivässä. Kipeitä suppareita ei oo ollu ainuttakaan, mutta kivuttomia pitkin päivää. Kaikki valmiina uutta tulokasta varten, <3  Mennyt ihan älyttömän nopeaa tämä raskaus! 
 
Täällä menossa rv 37 ja alkaa olla jo tukalat oltavat, yöt menee pyöriessä kun ei mikään asento tunnu olevan hyvä 2 minuuttia kauempaa, asettelen tyynyjä mahan alle nukkumaan käydessäni, hetken aikaa on hyvä kunnes loppuyö menee siihen että ne tyynyt on aina väärässä paikassa ja hermo menee :D 
Eilen oli neuvolalääkäri ja oisin toivonut et ois enteilly jo synnytystä nää mun oireet.. Mutta ei.. Kohdunsuu sormelle auki ja kanavaa jäljellä.. Kolme viikkoa ois vielä mutta mä luulen että mennää vielä sen 2 vk yli.. Kaikki ois jo valmiina pikkusta varten :)
 
Winglessangel: Joo, kuulostaa sulla olevan huomattavasti hektisempää kuin meillä kotona lapsen kanssa. Ei varmasti ole kivaa sulla mahan kanssa juosta riiviön perässä:)

Sirtsu: Minullakin oli tänään neuvolalääkäri, mutta sisätutkimusta ei tehty. Olin luullut että se tehtäis.

Tänään rv 36+4, painoa tullut raskauden alusta +9kg, mihin olen tyytyväinen. Ei ole turvotusta ja paineet ok. Painoarvioksi lääkäri sanoi 2,7-2,8kg. Pää on laskeutunut "niin kuin tokaa odottavalla", mutta ei ihan kiinnittynyt. Sf mitta 32, on sentin-kaksi enemmän mitä esikoisesta.

Odottaminen siis jatkuu, seuraava terveydenhoitajan käynti puolentoista viikon kuluttua. Onneksi on tekemistä, on tulossa vieraita ja synttärikemuja, niin ei käy aika pitkäksi.
 
Äitinrakas: Onhan sitä hommaa varmasti sulla yhtälailla 2-vuotiaan kanssa, kun sen ikänen osaa jo varmasti "julmempia" temppuja kuin utelias 10 kuukautinen :D ainakin mitä kuunnellut kavereitten kertomuksia 1-3 vuotiaistaan :) Omaa napaa: Oon ihan valmis synnyttämään. Olenko itsekäs kun toivon että synnytys jo käynnistyisi? Maha ollut laskeutuneena reilun kuukauden, ja aina vaan painuu alemmas (ainakin omasta mielestä roikkuu jo reisillä). Ja tää hiostava ilma tekee mut hulluksi!! Hiki tulee pelkästään esikoisen vaipan vaihtamisesta :O Huomenna jos pääsisi kiertelemään kauppoja Jyväskylän keskustaan... Ollaan miehen vanhempien luona kyläilemässä, ja tässä kaipaa jo omaa rauhaa :D
 
Täälä kans odotellaan että koska alkaa tapahtumaan. Päivästä riippuen tulee kipeempiä supistuksia iltasin ja välillä sit ihan kivuttomiakin. Maanantaina oli neuvolalääkäri, 35+4 vissiin sillon oli ja sanoi että suu pehmentynyt mutta kaulaa jäljellä ja kiinni on vielä. Saas nähä koska pääsee tositoimiin. 

Täälä kans pinna tiukalla koko ajan. Varsinki ku meillä on toi meijän 1v2kk alkanu tinttailemaan päikkäreille menojen kans (koko viikko ollu taistelua) nii alkaa olemaan jo vähä kypsä että vaikka sitte sielä sairaalas olis sen pari päivää nii sais mieski kokea mitä on olla kotona ton termiitin kans kaksistaan :D 

Musta tuntuu että maha on laskenu alas ihan kokonaan ja niin lääkäriki sanoi että on se varmasti vähän laskenut. SF mittaa se ei mitannu ollenkaa mutta ultras ja sanoi että meille tulee toinen tyttö :) Napavirtaukset ja muut oli ok. 2500g painoarvio sillon mutta se nyt voi olla mitä vaan... Enpä mä nyt niin kovasti siihen luota, mutta tiedän ettei tää isompi oo ku esikoinenkaa joka oli 3100 syntyessään. 

Hirveitä sukkapuikkokipuja tulee koko ajan ku liikkuu ja tuntuu oikein ku tuo vauva tuola pyörittelee päätään. Ihan ku se raapis niillä terävillä kynsillään sielä jotain paikkaa... Keilapallo jalkovälis vaaputaan ku pingviini eteenpäin.. Sama ku esikoisen kans loppuajalla. Ens viikkoon vielä odotan että tulee se 37vkoa täyteen ja sitte alan kyllä tekemään ja touhaamaan täälä ja saunaa pohotan jos ei ihan hellettä pihalla tuu olemaan :D Alkaa tämän vauvan savustus. Mieski jo kovasti odottelee koska saadaan lähteä sairaalaan ja sillä alkais isiloma, tosin ei se oo ku viikon tai kaks vaan kotona mutta on kuitenki että alkuun päästään. Säästää talvelle sitte loput nii saa vähä katkoa työhön ku sille ei oo kesälomaa kertyny ku vasta viikon. Ens kesänä se onki sitte kk meijän kans kotona =)

Nii ja tuosta imetyksestä. Kannattaa pyytää kaikki mahdollinen apu sairaalasta! Täälä kuulin myöhemmin että olis ollu mahdollisuus saada imetystukiäitikin käymään sairaalas opastamas alkuun. Mulla ei esikoisen aikaan ku kerran laitettu tissi lapsen suuhun ja sitte jäin oman onneni nojaan.. :/ Onneksi mulla on lähipiirissä imetystukiäiti jolta sain aina kysyä neuvoa ku luulin ettei maito riitä siinä yhdessä vaiheessa mutta se olikin se tiheänimunkausi mihin moni imetyksen lopettaakin sitten ku luulee ettei se riitä. Jos vaan se paino nousee normaalisti. Onneksi nyt osaan ja toivon että lapsikin alkaa hamuamaan heti rintaa niin saan alottaa imetyksen ihan omillani. Olihan mulla esikoisen kans imetystä 10kk kunnes loppui ku toinen oppi liikkumaan kunnolla ja ei enää ollutkaa siinä sylivauvana :) Nyt ajattelin että imetän niin kauan ku lapsi sitä haluaa, mutta en nyt yli 1v kuitenkaan... Ja riippuu jos alkaa puremaan paljonki nii sitte menee kyllä hanat kiinni!
 
Mulla on kovasti myös nämä imetysasiat mietinnässä. Jotenkin tajusin, että olen koko ajan miettinyt että imetän ja pitänyt sitä jotenkin itsestään selvänä, mutta jotenkin sitten tajusin yhtäkkiä, että eihän se välttämättä onnistukaan ja mitä mä sitten teen ja ja ja... Varsinkin kun tuntuu, että ei näille tisseille tapahdu yhtään mitään ja tuleeko niistä ikinä maitoa yms.

Että kiitos vaan kirjavinkeistä ja muista neuvoista :D
 
Täällä mennään kohti loppusuoraa, eilen oli lääkärineuvola. Kohdunsuu on 3-4cm auki, mutta ilmeisesti aika yleistä uudelleensynnyttäjällä (neljäs lapsi tulossa). Lääkäri rupes kyselemään mun kutinoista ja kun sanoin jalkapohjia kutittavan ajoittain, määräs mut maanantaina labraan.. taidan oirehtia psyykkisesti ku koko illan sitten kutitti JOKA paikkaa... Saa nähdä kuinka kauan tämä asukki yksiössään viihtyy, aikaisemmat lapset kun on syntyneet näillä viikoilla :)
Muut lapset on onneks jo isompia; 11v, 7v ja 5v, mutta kyllä nekin osaa uuvuttaa; äiti, mennäänkö uimaan? Äiti, mä haluan Hoploppiin... äiti,äiti,äiti... Mutta kun äiti ei jaksa! Olis niin ihanaa nukkua päikkärit välillä, no näin viikonloppuisin onnistuu ku mies on kotosalla.... Tulipa taas valitusvirsi :( 
 
Toiminnasta lapsivuodeosastolla.... Mun kohdalla kävi useasti niin, että soitettuani kelloa vaikka aamulla klo 8, hoitajat tulivat tunnin päästä kysymäään että mitä olisit tarvinnut. Eli aina apua ei saanut imetykseen, vaikka olisi halunnut. En ollut ruuhka-aikaan sairaalassa. Hoitajat sanoivat suoraan, että sektiolla synnyttäneet äidit ovat heidän ykkösasiakkaitaan, muut hoidetaan siinä sivussa. Jälkikäteen ymmärsin, etteivät he tienneet, onko mulla maito noussut.  Sängyllä kylkiasennossa imettämistä ei edes näytetty, saatika kerrottu että lypsäminen olisi edesauttanut maidon nousemista, mikä tapahtui kotona neljäntenä päivänä synnytyksestä ja olin ihan paniikissa kovien rintojeni kanssa, joiden kuppikoko kasvoi kahdella numerolla:)  Sairaalassa kätilö sanoi mulle: Jaa, sulla on matalat rinnanpäät, tuossa rintakumi, käytä sitä". Rintani ovat suurehkot, joten tuo makuullaan imettäminen olisi voinut olla vauvalle helpompaa kuin istualtaan imeminen. Tyttö veteli yli 3 tunnin jo toisena päivänä niin ei siinä montaa imetystä mahtunut vuorokauteen.

Tässä muutamia juttuja, mitä mun kohdalle sattui!
 
Tänään oli neuvola rv 38+1. Painoa tullut 0,5 kiloa kahdessa viikossa, hemppa vaan 114 eli lisään vähän syömääni raudan määrää. Terkka varas kaksi seuraavaa aikaa ja sitten pitääkin jo soittaa synnytyssalin puolelle yliaikaiskotrolliin. Masentavaa...

Vaikka oireilua ei olekaan ja voin käydä lenkillä niin jotenkin vaan ärsyttää kaikki tänään. Esikoinenkin alkanut heräämään klo 6.20 aamulla niin jäänyt omat unet 6 tuntiin yössä, päikkäreitä en osaa nukkua. Jospa tämä tästä. Onneksi mies välillä hoitaa aamuhommat ja saan nukkua 1-2 kertaa viikossa pidempään.

 
Täällä menossa 38+3 ja oon ihan valmis lähtee synnyttää millon vain! Ummetus vaivaa ja herään yöllä noin 30 kertaa huonoon asentoon kaikki paikat puutuneina.. Äh.. Neuvolassakin valittelin oloa, sanottiin vain että se on nyt kestettävä. Tottahan se on mutta mielellään sitä kuulis jotain lohduttavaa. Onneksi edes turvotus on vähentynyt, jotain hyvää näistä keleistä. Jännittääkö teitä muita synnytys? Mä oon alkanut oikeestaan vasta nyt miettimään sitä ja stressailemaan. Lähinnä näitä perusjuttuja et laskenko alleni ja minkälainen kätilö sattuu omalle kohdalle. Tyhmiä juttuja mut niin ne vaan mieleen tulee, oon aika prinsessa meidän parisuhteessa enkä todellakaan haluis paskoo alleni mieheni nähden.. Kai sen peräruiskeen sit saa, pitää vaan kehdata pyytää :D Mukavaa et tää foorumi on vähän ees heräillyt henkiin :)

Helpompaa loppuodotusta kaikille!
 
Heippa vaan!

Tänään olikin sitten neuvola lääkäri ja viikkoja 36+4. Perusjutut oli ok. Painoa on nyt tullu kivat 11kiloa. Mutta turvotustakin on. Varsinkin aamulla ei saa sormia nyrkkiin ja kävely on vaikeeta. Mutta normaalia on, johtuu kuulemma liikkumattomuudesta.

Lääkäri oli sitten kesäsijainen. Toki valmis sellainen, mutta huomas, että ei aivan asiaansa osannut niikuin normi neuvola lääkäri. Kohdunsuu oli pehmentynyt ja lyhentynyt, mutta vauva ei vielä ole lähtökuopissaan. Toki sama tilanne oli vauvan suhteen viimeksi kun menin synnyttämään viikolla 42. Enkä usko tämän vauvankaan syntyvän ennen laskettua aikaa. Veikkaus on, että nyt syntyy viikolla 41 ja jotain...

Sitten tämä lääkäri ei löytänyt sydänääniä. Itelläkin nousi jo hiki pintaan, kun vauva on selkeesti rauhallisempi versio esikoisesta. Mutta löyty ne lopulta ja olikin noin 150 luokkaa. Eli loppu hyvin kaikki hyvin.

Sirtsu tossa kyseli jännittääkö synnytys. Kyllä jännittää. Lähinnä kipu ja repeämät. Viimmeksihän mulla puudutukset epäonnistu, joten kipeetä otti. Välilihaa ei leikattu, joka oli hyvä ja vain pari tikkiä tuli. Toivottavasti nyt menee samoin.

Ja tuosta alleen laskemisesta. Oon kuullu, että joillain suoli tyhjenee itelleen jo kotona, jos synnytys alkaa supistuksilla. Itelläni noin ei käyny. Toki vatsa toimi normaalisti loppuaikoina. Hiukan sitä tavaraa tuli synnytyksen aikana, mutta ite ainakin luulen, ettei juurikaan. Peräruisketta en saanut, vaikka pyysin. Kätilön mielestä se ei ollut tarpeen. No, nyt kuitenkin oon ostanut apteekista mikrolax peräruiskeita, joilla aoin tyhjätä suoleni ennen synnärille menoa. Koska en todellakaan halua paskoa alleni enää.

Mutta jaksamisia kaikille.
 Onkohan jo moni synnyttänyt elokuisista??
 
Mulla olis huomenna neuvola taas, 38+1 olis sillon. Kovasti odotan että mulle sanottaisiin että laskeutunut hyvin ja kiinnittyny. Alan olemaan aika kypsä tähän olotilaan jo :) Mutta ei parane valittaa, täytyy nyt nauttia tästä ajasta ku en tuu olemaan vuosiin raskaana :D ENKÄ ainakaa kesällä :) 

Täälä supistelee jonkun verran mutta loppuu kyllä aika lyhyeen sitte lopuksi. Aina mä oon niitten jälkeen nukahtanu ja heränny aamulla ku mitää ei olisi tapahtunu koskaa :) Nooh, eikö se sieltä tuu. Oletan että aika lähellä LA:ta mennään ku mä oon syntyny 39+5 ja mun tyttö on syntyny samoilla viikoilla ja mä uskon että tääki menee aika lähellä sitä. Eli pari viikkoa vielä ainaki.

Sukkapuikkokipuja on aivan helvetisti! Ja ne on aivan helvetillisiä!!! Varsinki tosi ihanaa ku ne tulee jossain tuola ku on kävelemäs rattaiden ja koiran kans. Oon välillä ohikulkijoilta saanu aika säälittäviä katseita :D Ei se mitää.. 

Mua jännittää omalla tavalla synnytys. Tai ku sen tietää suurinpiirtein mitä on edes ja mitä sielä tapahtuu. Mut sit mä jännitän sitä, miten mies pärjää meijän tytön kans kotona!! Mä oon nyt pari päivää kokkaillu niille ruokaa pakastimeen valmiiksi (joo, mies on uusavuton ja ei osaa tehä mitää ruokaa!=)) ja toivon että se muistaa ja tajuaa sieltä sulattaa sille ruokaa ettei noita purkkeja syöttäisi tai jotain muita kakkaruokia sille.. Sit se että miten mä voin olla eros tuosta lapsesta sen muutaman päivän! Mä en oo ainuttakaa yötä ollu eros siitä sen syntymän jälkeen ja tosiaan mä uskon että itken sen perään illat sielä ja mietin vaan miten se pärjää isin kans.. Mutta eikö ne klaaraa tän kotihomman täälä. Sit mä oon vielä tehny niin että oon pessy täälä pyykkiä ihan hulluna ettei olisi pyykkikoppa täynnä ku tulee sairaalasta kotia, (ja joo, tuo mies ei osaa käyttää meijän pesukonettakaan:D) ja aina illalla siivoan kaikki lelut ym jos tuleeki lähtö yön aikana nii ei oo ku pommin jäljiltä tää olohuone ku neiti on vähä leikkiny. Meillä nimittäin mun äiti osaa aina avata suunsa kuinka meillä muka on sotkusta, vaikka ei tosiaan oo. meillä ei oo ku leluja pitkin kämppää ku tuo tyttö niitä kanniskelee huoneestaan olkkariin.. Että tällästä täälä! Huomenna mettälenkki koiran kans jos se sais jotain aikaseksi!
 
Muitakin jännittää jo synnytys. Niin minuakin:) En ajattele niinkään kipua, vaan sitä, miten tunnistan milloin lähteä sairaalaan -edes näytille, kun viimeksi meni lapsivedet niin ei tarvinnut miettiä supistuksen kestoa ja omaa kipukynnystä. Samoin jännittää, miten tytön hoitokuviot menee... Sukulaiset kaukana ja ykköslapsenvahdit ovat päivisin töissä.

Mulla oli eilen ihme ilta/alkuyö. Vauva möyri paljon pidempään kuin yleensä, ja pään puskeminen tuntui kivuliaalta emättimessä. Hikoiluttikin aivan älyttömästi ja pyörin sängyssä varmaan pari tuntia ennen kuin sain nukutuksi. Sängyssäkin tunsin tuota kipeää pään puskemista ja vissiin heräsinkin yhteen kipeään tuntemukseeen, kun olin juuri nukahtamaisillani. Onko muilla ollut vastaavaa? Olisiko maha-asukki voinut laskeutua kun oli tällaista möyrintää?

Parempia yöunia kaikille toivottaen:)
 
Kyllähän se synnytys jännittää, mutta ei onneksi pelota :)
Tai en voi ainakaan itse sanoa erityisesti pelkääväni. Ehkä menen sitten salissa ihan paniikkiin kun on tosi tilanne päällä :D

Mulla on ollu kans kipua nivusissa. Just välillä tuntuu että vauva oikein puskee sinne. Eilen illalla oli erityisen kurja fiilis mennä nukkumaan ja pyörinkin sängyssä pitkän aikaa ja heräsin (omasta mielestäni) varmaan kymmeniä kertoja yön aikana! Neuvolassa tosin sanoivat, että ei ole vielä kiinnittynyt (36+1), mutta pää ei ollut enää niin liikkuvainen kuin viimeksi. Jospa nää tuntemukset nyt sitten tarkoittaisi, että kiinnittyminen in process... Meillä on täällä suositus, että jos neuvolasta ei ole sanottu että vauva on kiinnittynyt, niin pitää mennä ambulanssilla vaakatasossa sairaalaan. Saas nähdä! Ensi viikon tiistaina on synnytystapa-arvio ja olisihan se kiva siellä kuulla että vaavi kiinnittynyt ja kaikki sen puoleen sitten hyvin. Ihmeen myöhään jää tuo synnytystapa-arviokin! Ei mulla ole siitä kuin 18 päivää laskettuun aikaan. Onhan niitä aikaisemminkin puskettu vauvoja tähän maailmaan...
 
Hyppäämpä tänne tuolta heinäkuisista, kun siellä näköjään kaikki alkaneet synnyttää, kun kukaan ei enää kirjoita. Mulla siis laskettu aika meni 30.7 ja vielä odotellaan. Nyt siis vk 40 + 3! Eilen oli ekaa kertaa supistuksia koko päivän ja yön, mutta olinkin liikkeessä koko päivän. Ei sattunut, mutta tuntui.
Mulla on äitinrakas ollut paljon just tota, että tuntuu et vauva työntää päätä ja vihloo jalkoväliin ja mulla on ainakin pää ollut jo pitkään tosi alhaalla ja kiinnittynyt. Välillä odotan, että jokohan se tällä kertaa puhkoo siellä kalvot ja tulee vedet, mutta ei ainakaan vielä.
Nyt tuntuu, että välillä en tunnista enää onko mulla supistus, kun vauvan liikkuminen jo itsessään aiheuttaa vatsan kiristymistä niin tiukaksi. Tämän piti olla pieni, mutta isolta möhkäleeltä se tuntuu.
Eilen kävin tutustumassa sairaalassa ja kyllähän se synnytyssalin näkeminen pisti varmaan vähän jännittämään :) Luotan kuitenkin siihen, että kaikki menee hyvin. Pakkohan se on luottaa!
 
Mä päätin tänään just etten enää yittämällä yritä tätä tyyppiä pihalle mun mahasta. Täs on nyt 2vkoloppua menty ja tehty ihan hulluna kaikkia ku on voinu ku mies ollu kotona.. Nyt se loppuu :) Tavalliset siivot teen ja se on siinä! Tulee ku tulee pihalle, mutta jotenki mulla on kuitenki semmonen olo että ens viikolla tää syntyy ihan yks kaks niinku tuo esikoinenki. Ei juuri mitää ilmottanu että on tulos ja kas kummaa, yks kaks tuli vedet ja sitte lähettiin :) Parempi ku ei odota edes..

Ke kävin taas neuvolas ja sanottiin että pää heilahti vielä tuola vähäsen. Kaikki niinku pitää paitsi sokeri oli pissas plussalla, no ei oo ihme, söin puolipussillista mariannekarkkeja nälkääni ennen neuvolaa :D Ei onneksi tullu toimenpiteitä sitte sen kummemmin :D

Sukkapuikkokivut vaan jatkuu ja jatkuu ja yltyy ja yltyy... Huoh,... Mä en halua olla täs tilas vuosiin enää. Sit ku kaikki on unohtanu ja on ku ensimmäistä odottais nii sitte kolmas! Mutta tuohon menee aika helvetin pitkä aika ku mieski alottaa opiskelun aikuispuolella amks nyt parin viikon päästä ja se kestää 4v että sitte pitää kattoa minne päin suomea se työllistyy ammatissaan ym. Ehkä sitte se kolmas ku kaikki on selvää.Meillä ku ei oo tällä hetkellä tilaa ku kahelle lapselle täs kolmios ja tuo lastenhuoneki varmaa jossain kohtaa voi jo jäädä vähä ahtaaksi, nooh, sen näkee sitte joskus...

Toivottavasti ens ke ei tarvi neuvolaan enää!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top