Vauvauutisen kertominen

Ekassa raskaudessa kerroin tutuille ja töissäkin heti alussa. Nyt en aio kertoa kuin vasta np-ultran jälkeen tai sitten kun alkaa masu näkymään. Tosin mies meni jo eilen möläyttämään yhdelle kaverilleen :)
 
Vaikuttaa ihan siltä et noi miehet on ihan pahimpia möläyttelijöitä Meil on mies kans kertonu jo kaikille duunikavereilleen, mä yhelle läheiselle ystävälle. Suunniteltiin kans tällasina perus-pessimisteinä että vasta jouluna kerrottais perheille, sit kun on eka ultrakin katottu. Mmutta mulla on olot semmoset että joudun varmaan vanhemmilleni kertomaan ku ollaan pojan kans menos niille viikonloppuna.

Esikoisella on jo hippasen hajua näistä "vauva-masuista" kun on nähnyt mun siskon&miehen siskon pömpöt, on nyt melkein 2 ja puoli vee, joten jotain tajuaakin jo. Poika on kans semmonen riehu-apina joka hyppii ja pomppii niin et nyt on jo pitäny sanoa että ei äitin massun päälle, kun on niin oksetus olo ollu... Ei oo tehty asiasta mitään numeroa, tietää vaan et äitin masus on vauva, on täs aikaa sitä sitten valmistella tulevaan
 
Me olemme miehen kanssa kertoneet vasta yhdelle läheiselle pariskunnalle. Odotetaan varmaan jouluun asti, ennen kuin kenellekkään muulle asiasta kerrotaan. Varovaisin mielin mennään, seurataan kuitenkin tilannetta kertomisen suhteen. Itsellä kun vatsa turpoaa iltaisin ihan järkyttävästi, ettei voi olla huomaamatta :D
Esikoiselle ei olla vielä kerrottu ja varmaan viimisten joukossa kerrotaan. Sen verta hölösuu on tuo kohta 3w poika ja kaiken aina toistaa ja matkii. Yritetään välttyä "noloilta" ja yllättäviltä tilanteilta, eli vältellään kotona hänen kuullen puhumista vauvasta. Kyselty tosin ollaan jo, että olisiko pikkusisarus kiva yms., mutta pahemmin ei tajua asiaa. Oli jo joululahjaksi haluamassa pikkuveljeä :D

Jännittää vähän, että miten läheiset ja ystävät suhtautuvat vauvauutiseen. Luultavasti ei tule kauhean yllätyksenä, kun esikoinen kohta 3 ja muutenkin elämäntilanne on sellainen, että lapsi on vihdoin tervetullut :)
 
Täällä kerrottiin heti plussattuani omalle äidilleni ja parhaalle kaverille. Isänpäivän jälkeen kerroin omalle isälleni vielä ultran jälkeen jolloin oli 6+5, pikkusisko kuuli siinä samalla sitten:D Muille ei olla juoruiltu. Tai enhän mä tiedä mitä se mies tuolla huutelee, yksi hänen kaveri näytti jotenkin veikeältä mua katsoessaan että ihan varmasti on juoruillut joillekkin:D ei vain myönnä. Töissä pitäisi kertoa viimeistään kun pikkujoulut on, ne arvaavat heti muutenkin jos kieltäydyn juomasta koska ennen olin sellainen rällästäjä kaikissa firman kemuissa:D Ärsyttää vaan kun en haluaisi kertoa, silloin olisi rv 10+5 kun nää pikkujoulut on. Olisin halunnut pitkittää sitä, mutta mutta...
 
Meillä on työporukan pikkujoulut lauantaina ja tässä pähkäilen jotta kertoako työkamuille ennen vai B. Kahdelle lähimmälle työkaverille kerroin jo viime viikolla johtuen siitä, jotta heidän ei tartte kummastella mun vessassa ravaamisia jne. kummallisuuksia. Toisaalta vois kertoa töissä kyllä aivan hyvin, koska jos kaikki ei menekään niin kuin toivoo, niin ei tartte jälkeenpäin selitellä masentuneisuutta tms. mitenkään. Ehkä taidan kuites kertoa, mutta sukulaisille asia pysyy kyllä salassa np-ultraan asti ainakin, yritys kuitenkin jouluun odottaa.  
 
Olisin halunnut odottaa pidempään, mutta tyyppi päätti toisin. Järjetön pahoinvointi, joka estää ihmisten tapaamisen ja jopa työssäkäymisen ei ollut enää viikkojen jälkeen millään muulla selitettävissä. Duunissa tosiaan pomo tietää, ei ollut erityisen iloinen, hmph :(. Johtunee viikon sairaslomasta, jonka ilmoitin vuoden pahimpiin kiireisiin. Ei vaan pysty kun mikään ei pysy sisällä ja seisominenkin heikottaa. Nyt vaan odotan ultraa ja toivon, että siellä on kaikki hyvin. Vielä pari viikkoa siihen :)
 
Täälläkin mietityttää työkavereille kertominen. Pari (jotka ovat ystäviä, siis enemmän kuin normityökavereita) tietää jo, samoin esimies. Esimies on onneksi suhtautunut tosi hyvin, tänään kävin kysäsemässä, että jos jään saikulle, niin saanko sijaisen. Tuumi että eiköhän se onnistu. Se helpotti mua, tietää ainakin että ei sitten kaikki kaadu työkavereiden niskaan. Mutta toistaiseksi aion vielä sinnitellä.

Pikkujoulut on perjantaina ja mietin, että yritänkö salata koko homman (saattaa olla vaikeata, koska yleensä en lasiin sylje...), kertoa jo aiemmin tällä viikolla (etten vie kaikkea huomiota juhlissa), vai menenkö sillä asenteella, että kerron jos joku ihmettelee miksi en juo. On tämä niin vaikeaa...
 
On kyllä ärsyttävää näin pikkujouluaikaan tällainen salailu!:D mä en oikein voi muuta kuin kertoa kaikille ennen pikkujouluja koska siellä on muuten kaikki tuijottamassa minua ja kyselee kovaan ääneen miksi en juo. ÄRSYTTÄVÄÄ. Tai ehkä ilmoitan facebookissa olevani pienellä juomatauolla. Heh.
 
Onneks mä en oo töissä täl hetkel, oon nii huono salailemaan tollasis tilanteissa. :D

Nyttenki o kauhee onkelma tulos ku lähetään tosiaan sukulaisiin ja siellä oli tarkotus juhlistaa mun synttäreitä ja sit miehen siskon tupareita.... Hmmm, milläs mä pääsisin pälkähästä? :D
 
Neeuska, minä oon myös maailman huonoin valehtelemaan! Joten onneksi teen pelkkiä satunnaisia työvuoroja semmosissa paikoissa joissa ihmiset ei tunne mua ihan niin hyvin kuin entisessä työpaikassa. Ei tarvii siis selitellä mitään. 
Paitsi että ensi viikolla meen entiseen työpaikkaan, saa nähdä, joudunko paljastamaan lähimmille työkavereille. 

Mitä ois se surullisen kuuluisa antibioottikuuri selitykseksi? :D 

Äiti ja anoppi on alkanu katselemaan mun vatsanseutua siihen malliin että luulen heidän miettivät jotain vaihtoehtoja :D Varsinkin kun äiti tiesi ettei meillä ole ehkäisyä. Luulee varmaan vahingoksi. :S 
 
Hemppa, muuten hyvä toi antibioottikuuri, mutta ku käytin sitä jo esikon raskauden aikan juur tuoola miehen sukulaisissa ollessa, ja kaikkihan sen heti arvas mistä oikeesti on kyse.. :D

Joten nyt tarttis kehittää jotain uskottavampaa...
Tosin mahtaakohan mikään mennä läpi kun hoksaavat et olen lopettanut taas tupakanpolton yhtäkkiä.. (tyhmä kun ehtisin hiuka alottelee esikoisen imetyksen loputtua uudelleen :/) Mut ilman on menty jo kolmatta viikkoa eikä tunnu missään! :)

No ehkäpä kerron siellä muutamalle sukulaiselle, isovanhemmat häipyy taas kuitenkin mökille ni niille kerrotaan vasta jouluna...
 
Mä jännitin puhua äidin ja siskojen kanssa puhelimessa alkuun, oon kans maailman huonoin valehteleen ja jos näkisivät naaman niin heti arvaisivat, mutta puhelimessa on onneksi hyvä keskittyä vaan utelemaan muiden kuulumisia, toistaiseksi ei oo kukaan ainakaan kysynyt että onko jotain meneillään :D Siskolla vielä leikkaus samana päivänä edessä ko meillä ultra, joten oman ultrajännityksen sijaan olen keskittynyt rauhoittelemaan häntä. :P Tosin, meni pikkusysterikin halpaan vaikka meillä kotona kävi, ja istuikin useamman tunnin, et kai mulla ihan hyvä pokka on :D
 
Me päätettiin jo kun alettiin pientä yrittämään, että emme kerro ennen kuin on "mustaa valkoisella". Paras ystäväni on läheisistä ainoa, joka on edes tietoinen yrityksestä ja hänelle kerroin viimeksi, ja samaten tälläkin kertaa heti kun plussa oli varma. Itselle oli ainakin parempi, ettei keskenmenosta tarvinnut "raportoida" muille.. Äitille kerron sitten kaiken, kun on hyviä uutisia ensin :)

Työnantajille oli pakko kertoa, kun olen ollut todella pahoinvoiva ja kun on jo tuo yksi km takana, niin on heillä sitten tieto, mikäli taas jotain sattuu. Vastaanotto on ollut mitä parhain, ja sanoivat heti että kun vaan tarve vaatii, niin lepäät kotona, älä huolehdi, kyllä sulle sijainen hommataan, sun hyvinvointi on nyt tärkein!

Meillä on eka neuvolakin vasta 11.viikolla, joten me odotellaan vielä hyvä tovi, hyvin hyvin malttamattomina.. Jos tällä kertaa viikolle 7+ päästään, niin menen varhaisultraan.. Vaikka siinä sitten vieläkin riskiviikkoja on, niin tietää ainakin, että onko masussa oikeasti elämää ja kasvaako ollenkaan oikeassa paikassa vai odotteleeko turhaan.. Mikäli kaikki sitten jatkuisi joululle asti hyvin, niin varmaan uutena vuotena sitten kerrotaan kaikille:) Perheille haluttaisiin "kertoa" ihan kasvotusten, olisin halunnut laittaa ultrakuvat pakettikorteiksi jouluna, mutta ei taideta kyllä saada "kunnon" ultraa ennen joulua.

Mä olen ratkaissut pikkujoulujutut suorilta käsin vaan sillä, että en mene, tupareissa jne oon ollut kuskina "mies on ansainnut irtioton ennemmin kuin minä" :D Yhdet synttärit on kyllä tulossa vielä ennen joulua, mihin ei autolla ole mitään asiaa, mut jotain keksitään, antibiootit ei varmasti mene tuossa porukassa läpi :D
 
Meillä on alustava suunnitelma, että kerrotaan vanhemmillemme jouluna, kun eka neuvola ja alkuraskauden ultra on takana. Toki jos tässä nyt vaikka satun vanhempieni edessä oksentamaan, niin enpä aio tietoa salata. Jokaisessa raskauden vaiheessa kun voi sattua mitä vaan, niin tuntuu että mitä sitä onnea salaamaankaan. Koko maailmalle ei tietoa huudella sen paremmin missään vaiheessa, mutta aina jos joku tielle sattuu, niin sitten voi kertoa - ultran jälkeen tosin vasta kuitenkin. Mietin jo silloin esikoista odottaessani, että suotta sitä kertomisen ajankohtaa liikaa miettii ja murehtii ajatuksella, jos kaikki ei menekään hyvin. Murehtiminen lapsesta ja asioiden sujumisesta, kun jatkuu siten niin kauan kun itse tässä maailmassa saa olla. Joten piut paut niille, jotka arvostelevat  kerroitko liian aikaisn vai et. :)
 
Mieheni pyysi, etten kertoisi tästä ennen kuin asia varmistuu. Minun täytyy tunnustaa, että paljastin asian läheiselle työtoverille sekä parhaalle ystävälleni, johon voin luottaa. En osaa pitää asiaa sisälläkikään. Pakkohan jonkun on tietää, jos se pahin tapahtuu.... Haluaisin kertoa äidilleni mutta en uskalla mikäli se päätyy mieheni tietoon. Äitini kanssa olisi ihana soitella vaikka päivittäin vointeja. Ehkä sitten ensimmäisen ultran jälkeen uskaltaa jakaa tietoa enemmän.
 
Nyt tietää kolme parhainta ystävääni raskaudesta. He ovat kertoneet minulle etunenässä omista asioistaan joten halusin heille kertoa mielummin kuin salata meidän tavatessa. 
Äidille haluaisin kertoa vaikka heti mutta taidan vielä malttaa. Hällä on nyt surua (tietty mullakin) kun äitini äiti ei ole saanut paljoa toivoa enää elämän jatkumiseen, on siis saattohoidossa vuodeosastolla. Luulen että isovanhemmille kerrotaan heti ultran jälkeen joka on 12.12. ja sit sitä mukaa muille jos kyseleevät. Tietoa ei aleta huudella itse. 
 
Me ei olla kerrottu vauvauutista kenellekään. Vähän jotenkin jännittää ihmisten reaktiot, koska mä tiedän et kukaan ei osaa kuvitella meille lasta. (Emme myöskään me :D.) Omat vanhemmat on jo vuosia sitten pistäneet kaiken toivonsa lapsirakkaaseen pikkuveljeeni lastenlapsien saantimielessä. Eli sieltä voi tulla ihan mitä tahansa kun jouluna kerrotaan...

Isänpäivänä kyläillessä vanhempien luona "pelastuin" sillä, että sanoin kärsineeni unettomuudesta ja päänsäryistä ja kokeilevani nyt jonkin aikaa olla ilman alkoholia josko se auttaisi. Oon tunnettu migreenipotilas, joten ihan täydestä meni. Tunnen kyl itseni maailman kamalimmaksi huijarityttäreksi...

Raskauttaan piilottelevan pelastus on pikkujouluaikaan(kin) alkoholittomat oluet, viinit ja drinkit. Itse olen menestyksekkäästi jopa järjestänyt yhden tyttöjen illan meillä. Kaikilla oli punaviinilasit nokan alla, eikä kukaan arvannut että mun oli alkoholitonta. Se tosin maistuu niin järkylle, että suurempi tekeminen oli pitää naama peruslukemilla kun oikeesti olis tehny mieli irvistää joka kulauksen jälkeen. Oon niin sairaan perso punaviinille, et se litku oli kyl pyhäinhäväistys... Tulee oleen pitkä talvi ilman, grr. Lisäksi sitten alkoholitonta olutta tuoppiin tai lasiin ja tölkki visusti piiloon :). Nikolain Lager on itseasiassa tosi hyvää ja oon ostanu sitä melkein joka viikonloppu itselleni. 

Tulevissa duuniporukan pikkujouluissa meinaan tilata lempidrinkkiäni Mojitoa alkoholittomana. Samannäköistähän se on viinalla ja ilman. Tsemppiä kaikille salailuyrityksille! On tää kyllä aika rasittavaa...

 
Me varmaan ootellaan aika pitkään. Kahden aiemman kans kerrottiin ku eka neuvola oli käyty, mut nyt taidetaan odotella pidempään.

Minuakun vähän ärsyttää meidän lähisuvun tilanne. Minun veljenlapsi 1v, asuu melkein puoliksi meidän vanhempien luona, kun veli ja naisystävä eivät ole osanneet aikuistua. Ja nyt heille on tulossa toinen lapsi, josta meidän vanhemmat tietenkin on innoissaan.

Minusta nyt sit tuntuu että ei niiden tarvii vielä tietää.. Olkoon innoissaan nuista toisista. Eikä varmaan muillekaan kerrota ennen, et kaikille sit suht samaan aikaan. Ystävistä en vielä tiedä, saatanhan minä innoissani lipsauttaa uutisen "ennen aikojaan".

.. Ja nyt tuli taas suru puseroon, kun rupesin ajatteleen liikaa tuota miten veljenperhe tuntuu olevan tärkeempi mun vanhemmille, kuin me :'(

Mutta kunhan pääsee ekaan neuvolaan ja kuulee pienen sydänäänet, ja tajuaa että todellakin sitä on raskaana, niin ei tuollaiset pikkuseikat jaksa vaivata :)
 
Ensimmäistä vauvaa kun odotettiin niin päätettiin pitää raskaus salassa mahdollisimman pitkään, koska ollaan nuoria ja mun vanhemmat vähän on mitä on. No sitten kun kerroin viimein äidilleni niin eipäs pystytty hänen kanssaan pitkään aikaan puhumaankaan. Hänen piti itsekseen asiaa rauhassa sulatella. Oli silloin ensimmäinen lapsenlapsi meidän molempien vanhemmille. (ylipäätään meidän naimisiin meno, sai silloin ihmiset ilmi riitoihin)  Sitten mieheni vähitellen uskalsi omalle äidilleen asiasta ohi mennen mainita, kun minun äitini oli jo vähän rahoittunut. Muille ihmisille sitten kerrottiin vähitellen. Paitsi, että mieheni meni ja kailotti asian kyllä lehteen, ennen kun edes omalle isälleen tai veljelleen oli kertonut asiasta.

Nyt tämän toisen raskauden kanssa haluaisin odottaa mahdollisimman pitkään, että ihmiset sais mieluiten ihan itse tajuta jos tajuaa. En mitenkään hirveän innolla odota vanhemmille asian kertomista, vaikka uskonkin että he suhtautuisivat siihen hyvin. Olemme jo aikuisia ihmisiä ja tiedetään itse mitä elämältämme halutaan, mutta tuntuu siltä, ettei kukaan muu sitä pysty ymmärtämään. Järkyttävin shokki kaikille nähtävästi oli se, että molemmilla meillä on n. 10 vuotta vanhempia sisaruksia ja kukaan heistä ei ole vielä naimisissa, eikä kenelläkään ole lapsia. 

Mietinkin nyt ehkä eniten, että missäköhän vaiheessa tuo meidän pikkunen ymmärtäisi jotain ja kuinka asian sille selittäisi. Vaikka siihen onkin vielä aikaa :)  
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top