Sormiruokaillaanko teillä? Minkä ikäiseinä aloitettiin? Mitä kaikkea tarjoatte vauvalle sormilla syötäväksi?
Vauvan sormiruokailu
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Lemonade
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kyllä, alle 5kk:n ikäisenä kokeiltiin ekaa kertaa. Parsakaalia, bataattia, porkkanaa, avokadoa, banaania, omenaa, muffineita, vohveleita, kasvispihvejä, pannaria, patonkia, apinaevästä, lohta, broileria, maissinaksuja... Aika vähän menee mahaan asti, niin soseita/puuroa syötetään rinnalla. Ja tarjottavat toki suolattomia, itsetehtyjä.
En muista missä iässä esikoisen kanssa aloitettiin sormiruokailu. Jossain vaiheessa meni kuitenkin muistaakseni suurin osa ruuasta sormin, samalla kun alkoi opetella lusikan käyttöä. Puurot ja soseet syötettiin lusikalla, mutta perunaa, kasviksia, lihaa (ainakin jauhelihapötkylöinä), kananmunaa, hedelmän paloja... Monenlaista söi jossain vaiheessa sormin. (Kananmunan keltuainen sotkee btw tuhottomasti.)
Kuopuksen kanssa kokeiltiin sormiruokailua. Kokkailin kaikkia omasta mielestäni hyviä ruokia. Lapsi ei kuitenkaan laittanut mitään suuhunsa, niin kuin ei mitään lelujakaan. Kun tarjottiin rakeista ruokaa, oksenteli kaikki heti. Oppi pureskelemaan vasta yli 2-vuotiaana, vaikka todellakin opeteltiin!
Olisikohan poika ollut n. 5-6 kuukauden ikäinen, kun annoin jotakin sormiruokaa pojalle, olisikohan ollut kurkkua aivan ensimmäisten joukossa. Joitain muitakin kasviksia annoin, ja leivoin myös joitain rieskojakin, joista poika ei kovin paljoa kyllä tykännyt. Poika oli kyllä utelias koskemaan kaikenlaisiin ruokiin ja annoin alkuun hänen syödäkin osittain sormin ruoan koostumuksesta riippumatta. Poika syö edelleen nyt 3-vuotiaana joitain asioita lautaselta sormin, esim. tomaattia, vaikka osaa haarukkaakin käyttää. En ole kotona kovin tarkka ollut siitä sormin syömisestä, pääasia että syö, ja moni uusikin ruoka on sitten aika pian ruvennut maittamaan, kun poika on saanut tutustua ruokiin myös sormin.
VäriSointu
Piirimestaruustason postaaja
Minuakin kiinnostaa, vaikka asia ei ole ajankohtainen ennen ensi kevät-kesää.
En ole kummallekaan aiemmalle uskaltanut kovin paljoa sormiruokaa antaa juuri tuon tukehtumispelon takia. Esikoinen meinasi tukehtua omenaan ja toinen oli sellainen kakostelija, joka kakoi tosi usein pehmeistäkin ruuista. Kaveri taas antoi 8-kuiselle käteen kokonaisen kuorimattoman omenan. Minä kauhulla seurasin vierestä.
Olen uskaltanut antaa vain sellaista, joka kerta kaikkiaan ei voi juuttua. Avokado, herneet, riittävän pienet palat. Mutta esim ruisleipää en uskaltanut antaa käteen. Ja sydän oli kurkussa kun kyläpaikassa perheen äiti antoi kuorittuja kurkkutikkuja pojan käteen.
Se juju on antaa turvallisia ruokia ja oikeassa koossa vauvalle. Pitää tietää minkäikäiselle voi antaa mitäkin ja minkäkokoisena. Esim. 6kk ei voi antaa pienempiä palasia vaan nimenomaan sellaisia isohkoja/sopivankokoisia tikkusia että vauva saa kiinni kämmenellä ja suuhun. 9kk voi jo antaa eri kokoa. Nyrkkisääntö vielä pienille on että sormiruokailtavan ruoan pitäisi pystyä liiskaamaan sormien välissä. Kurkkukin on pehmeä kun vauva saa järsittyä siitä vaan sitä siemenosaa. Meillä sormiruokailtu 4,5kk asti. Poika nyt ensi viikolla 7kk.
Omena on muuten yksi pahimmista aspiraatioriskeistä, sitä olen omalle lapselleni antanut keitettynä. Ruoan kannattaa olla sellaista, että vauva saisi sen kitalakea vasten murskattua. Ruoan tekstuuriin kannattaa kiinnittää myöskin huomiota, jos on kovin kimmoisa, sekin on riski, varsinkin jos päätyy henkitorveen. Seuraan muutamaa jenkkiläistä lapsen ruokiin keskittynyttä Instatiliä joista yhdessä on hyvin selkeästi ohjeistettu, miten ruoka kannattaa pilkkoa tai tarjoilla minkäkin ikäiselle lapselle.
Itseänikin aikoinaan sormiruokailun aloitus kuumotti ja sitä vähän lykkäsin, näin jälkikäteen vähän harmittaa ettei tullut aloitettua aiemmin. Kannattaa opetella hyvin miten toimitaan jos tulee tukos, itse nimittäin yhden kerran jouduin toimimaan sellaisessa tilanteessa missä tuntui olevan (lievää?) tukosta, kun tiesi miten toimia osasi olla itse rauhallinen eikä liikaa panikoida. Ja siis todella nopeasti vauvan taidot karttuvat, meidän kohta 1,5-vuotias käyttää lusikkaa ja haarukkaa suvereenisti, sekä toki omia käsiäänkin sekä juo normaalista mukista jo yllättävän vähäsotkuisesti, luultavasti siitä syystä että olen antanut hänen itse kokeilla syömistä ja juomista, sekä ollaan myös yhdessä hassuteltu ja olen antanut lapsen sotkea niin paljon että joitakin se on varmasti hirvittänyt
Itseänikin aikoinaan sormiruokailun aloitus kuumotti ja sitä vähän lykkäsin, näin jälkikäteen vähän harmittaa ettei tullut aloitettua aiemmin. Kannattaa opetella hyvin miten toimitaan jos tulee tukos, itse nimittäin yhden kerran jouduin toimimaan sellaisessa tilanteessa missä tuntui olevan (lievää?) tukosta, kun tiesi miten toimia osasi olla itse rauhallinen eikä liikaa panikoida. Ja siis todella nopeasti vauvan taidot karttuvat, meidän kohta 1,5-vuotias käyttää lusikkaa ja haarukkaa suvereenisti, sekä toki omia käsiäänkin sekä juo normaalista mukista jo yllättävän vähäsotkuisesti, luultavasti siitä syystä että olen antanut hänen itse kokeilla syömistä ja juomista, sekä ollaan myös yhdessä hassuteltu ja olen antanut lapsen sotkea niin paljon että joitakin se on varmasti hirvittänyt
VäriSointu
Piirimestaruustason postaaja
Meillä esikoinen kieltäytyi syöttämisestä 1-vuotiaana ja osasi syödä hyvin itsekseen 1,5-vuotiaana, vaikka sormiruokailu oli vähäisempää kuin monilla muilla. Sai toki syödä monenlaista myös sormin, mutta koin sormiruokailun varsinkin 6-12-kuisen kanssa stressaavana ja mietin hyvin tarkkaan mitä annan ja minkäkokoista.
Itse ainakin kaipaisin vinkkejä nimenomaan sormiruokailun alkutaipaleelle helpottamaan arkea ja vähentämään tukehtumisen pelkoa.
Itse ainakin kaipaisin vinkkejä nimenomaan sormiruokailun alkutaipaleelle helpottamaan arkea ja vähentämään tukehtumisen pelkoa.
Toi kitalakimurskaus! Sepäs onkin kätevä neuvo, kiitos.Omena on muuten yksi pahimmista aspiraatioriskeistä, sitä olen omalle lapselleni antanut keitettynä. Ruoan kannattaa olla sellaista, että vauva saisi sen kitalakea vasten murskattua. Ruoan tekstuuriin kannattaa kiinnittää myöskin huomiota, jos on kovin kimmoisa, sekin on riski, varsinkin jos päätyy henkitorveen. Seuraan muutamaa jenkkiläistä lapsen ruokiin keskittynyttä Instatiliä joista yhdessä on hyvin selkeästi ohjeistettu, miten ruoka kannattaa pilkkoa tai tarjoilla minkäkin ikäiselle lapselle.
Itseänikin aikoinaan sormiruokailun aloitus kuumotti ja sitä vähän lykkäsin, näin jälkikäteen vähän harmittaa ettei tullut aloitettua aiemmin. Kannattaa opetella hyvin miten toimitaan jos tulee tukos, itse nimittäin yhden kerran jouduin toimimaan sellaisessa tilanteessa missä tuntui olevan (lievää?) tukosta, kun tiesi miten toimia osasi olla itse rauhallinen eikä liikaa panikoida. Ja siis todella nopeasti vauvan taidot karttuvat, meidän kohta 1,5-vuotias käyttää lusikkaa ja haarukkaa suvereenisti, sekä toki omia käsiäänkin sekä juo normaalista mukista jo yllättävän vähäsotkuisesti, luultavasti siitä syystä että olen antanut hänen itse kokeilla syömistä ja juomista, sekä ollaan myös yhdessä hassuteltu ja olen antanut lapsen sotkea niin paljon että joitakin se on varmasti hirvittänyt
Oiskohan sulla mahdollisuutta ja aikaa laittaa tänne lyhyttä listaa sopivista. Meillä kokeiltu keitetyt jauhoinen pottu, porkkana ja palsternakka, kukkakaali. Lohi (keitetty) aiheutti hieman sotkua, kuten myös tomaatin hedelmäliha kuutiot ja keitetyn kananmunan valkuaisviipaleet. Vesimelonia tykkäsi imeä, kun minä pidin palasta kiinni.
Hyvin sanottu, sama täällä. Vaikka kuinka luen ohjeita, kuinka kakominen kuuluu asiaan ja millaisia ruokia voi antaa niin aloittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Jotenkin vaan tuntuu että muussattu banaani tai lohi niin voihan niihinkin tukehtua.. kerran tein apinaevästä mutta heitin biojätteisiin kun tuntuu liian kiinteältä. Maissinaksu on ainoa jota olen uskaltanut antaa, melkein joka kerta vielä itsekin kokeilen että sulaahan se varmasti suussa. Noiden myötä uskalsin myös kerran kokeilla sellaista murubabyn kukkakaalirinkulaa, mutta se aiheutti just kakomista ja sen jälkeen hetken vauva näytti jotenkin ettei saisi henkeä, oudolta. Ei siis tainnut sulaa yhtä hyvin kuin maissinaksu, vaikka oli 6+ merkinnällä. Se hetki on ehkä jättänyt pienen trauman. En myöskään luota siihen että osaisin antaa tarvittaessa ensiapua, nuo ensiapuohjeetkin herättää enemmän kysymyksiä kuin varmuutta tekemiseen (miten saan painavan vauvan pysymään käsivarrella, miten tukea päätä ettei retkahda yms.)..
Käytiin siis äskettäin 8kk lääkärineuvolassa ja lääkäri ihmetteli miten ei ole vielä sormiruokailua aloitettu ja rohkaisi sitä kokeilemaan. Jotenkin tuli pieni paine että pitäisi aloittaa. Onneksi täältä foorumilta myös saanut lukea vertaistukea, ettei kaikki muutkaan suinkaan vielä sormiruokaile. Mutta sitten taas mietin että joskushan se varmasti on edessä..
Jep raaka omena on paha.Omena on muuten yksi pahimmista aspiraatioriskeistä, sitä olen omalle lapselleni antanut keitettynä. Ruoan kannattaa olla sellaista, että vauva saisi sen kitalakea vasten murskattua. Ruoan tekstuuriin kannattaa kiinnittää myöskin huomiota, jos on kovin kimmoisa, sekin on riski, varsinkin jos päätyy henkitorveen. Seuraan muutamaa jenkkiläistä lapsen ruokiin keskittynyttä Instatiliä joista yhdessä on hyvin selkeästi ohjeistettu, miten ruoka kannattaa pilkkoa tai tarjoilla minkäkin ikäiselle lapselle.
Itseänikin aikoinaan sormiruokailun aloitus kuumotti ja sitä vähän lykkäsin, näin jälkikäteen vähän harmittaa ettei tullut aloitettua aiemmin. Kannattaa opetella hyvin miten toimitaan jos tulee tukos, itse nimittäin yhden kerran jouduin toimimaan sellaisessa tilanteessa missä tuntui olevan (lievää?) tukosta, kun tiesi miten toimia osasi olla itse rauhallinen eikä liikaa panikoida. Ja siis todella nopeasti vauvan taidot karttuvat, meidän kohta 1,5-vuotias käyttää lusikkaa ja haarukkaa suvereenisti, sekä toki omia käsiäänkin sekä juo normaalista mukista jo yllättävän vähäsotkuisesti, luultavasti siitä syystä että olen antanut hänen itse kokeilla syömistä ja juomista, sekä ollaan myös yhdessä hassuteltu ja olen antanut lapsen sotkea niin paljon että joitakin se on varmasti hirvittänyt
Mun vinkki sormiruokailun jännittämiseen on (aiemmin jo mainittujen lisäksi), että katso ensiapuvideoita, joissa neuvotaan vauvalta ja pikkulapselta juuttuneen palan irroitusta. Ja katsoa niin monta kertaa, että unissaankin osaa. Tuo rauhaa, kun tietää mitä tehdä, jos tulee vaaratilanne.
Myös kaiken maistaminen ja tunnustelu itse ennen tarjoamista, että kuinka ne sulaa omassa suussa pelkällä kielellä kitalakeen liiskaten on oiva konsti.
Raakoja vihanneksia ei meidän 1-veekään vielä oikein selvitä, vaan ne jäävät suuhun pyörimään. On muuten mielestäni varsin taitava eri koostumusten syöjä. Kurkkua on nyt oppinut vihdoin raastamaan hampailla isosta palasta. Omenaa tarjosin kerran "tulitikkuina" eli vähän raastettua paksumpana, mutta ne jäi suuhun. Omena tarjotaan meillä edelleen siis ylikypsäksi keitettynä tai soseena.
Keitetty peruna oli alusta asti suosikki, kuten banaanikin. Ja appelsiinin hedelmäliha, lohkoista ne kalvot pois ja tarjolle. Apinaevästä taidettiin tarjota 7 kk paikkeilla ekan kerran siinä paistoajalla huomasin vaikutusta koostumukseen. Että jos on tullut liian kiinteää niin testaisin säätää hiutaleiden määrää ja tarkkailisin uunia. Ottaa ulos heti kun vaikuttaa koossapysyvän kypsältä, niin ei paistu liian kovaksi. Kana- tai lihapötköissä enempi raasteen määrä pehmenti koostumusta. Raasteet kokkailuihin tein sillä raastimen hienoimmalla terällä.
Myös kaiken maistaminen ja tunnustelu itse ennen tarjoamista, että kuinka ne sulaa omassa suussa pelkällä kielellä kitalakeen liiskaten on oiva konsti.
Raakoja vihanneksia ei meidän 1-veekään vielä oikein selvitä, vaan ne jäävät suuhun pyörimään. On muuten mielestäni varsin taitava eri koostumusten syöjä. Kurkkua on nyt oppinut vihdoin raastamaan hampailla isosta palasta. Omenaa tarjosin kerran "tulitikkuina" eli vähän raastettua paksumpana, mutta ne jäi suuhun. Omena tarjotaan meillä edelleen siis ylikypsäksi keitettynä tai soseena.
Keitetty peruna oli alusta asti suosikki, kuten banaanikin. Ja appelsiinin hedelmäliha, lohkoista ne kalvot pois ja tarjolle. Apinaevästä taidettiin tarjota 7 kk paikkeilla ekan kerran
siinä paistoajalla huomasin vaikutusta koostumukseen. Että jos on tullut liian kiinteää niin testaisin säätää hiutaleiden määrää ja tarkkailisin uunia. Ottaa ulos heti kun vaikuttaa koossapysyvän kypsältä, niin ei paistu liian kovaksi. Kana- tai lihapötköissä enempi raasteen määrä pehmenti koostumusta. Raasteet kokkailuihin tein sillä raastimen hienoimmalla terällä.
Muistaakseni foorumin säännöissä sallittiin kertoa informatiivisista Instagram-tileistä, annan lämpimän suosituksen Solidstarts tilille, missä on listattu raaka-aineet sekä miten ne kannattaa tarjoilla! Toki kannattaa huomioida, että jenkeissä on ilmeisesti eri suositukset maitotuotteiden jne.suhteen, mutta kun katsoo ne ajatuksella läpi huomaa kyllä erot
VäriSointu
Piirimestaruustason postaaja
Hyvin sanottu, sama täällä. Vaikka kuinka luen ohjeita, kuinka kakominen kuuluu asiaan ja millaisia ruokia voi antaa niin aloittaminen tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta. Jotenkin vaan tuntuu että muussattu banaani tai lohi niin voihan niihinkin tukehtua.. kerran tein apinaevästä mutta heitin biojätteisiin kun tuntuu liian kiinteältä. Maissinaksu on ainoa jota olen uskaltanut antaa, melkein joka kerta vielä itsekin kokeilen että sulaahan se varmasti suussa. Noiden myötä uskalsin myös kerran kokeilla sellaista murubabyn kukkakaalirinkulaa, mutta se aiheutti just kakomista ja sen jälkeen hetken vauva näytti jotenkin ettei saisi henkeä, oudolta. Ei siis tainnut sulaa yhtä hyvin kuin maissinaksu, vaikka oli 6+ merkinnällä. Se hetki on ehkä jättänyt pienen trauman. En myöskään luota siihen että osaisin antaa tarvittaessa ensiapua, nuo ensiapuohjeetkin herättää enemmän kysymyksiä kuin varmuutta tekemiseen (miten saan painavan vauvan pysymään käsivarrella, miten tukea päätä ettei retkahda yms.)..
Käytiin siis äskettäin 8kk lääkärineuvolassa ja lääkäri ihmetteli miten ei ole vielä sormiruokailua aloitettu ja rohkaisi sitä kokeilemaan. Jotenkin tuli pieni paine että pitäisi aloittaa. Onneksi täältä foorumilta myös saanut lukea vertaistukea, ettei kaikki muutkaan suinkaan vielä sormiruokaile. Mutta sitten taas mietin että joskushan se varmasti on edessä..
Meillä on kaksi lasta saatu vauvaiästä eteenpäin niin, että sormiruokailua on vain osittain. Kumpikin on siitä huolimatta oppineet itsenäisiksi syöjiksi reippaasti. Ajattelen, että sormiruokailussa on omat hyvät puolensa ja vaikutuksensa. Mutta toisaalta ruokailu on monen asian summa ja sormiruokailu on vain yksi osa sitä. Itse koen jopa tärkeämmäksi sen, että olen itse tehnyt kaikki vauvan ruuat molemmille. Kaupasta ostettu vain joitain hedelmäsoseita.
Silti olen kiinnostunut kuulemaan vinkkejä, jotta sormiruokailun saisi osaksi ruokailua stressittömämmin. Minä en uskaltanut antaa isoja paloja, vaan kaikki oli pientä ja pehmeää. Nehän piiloutuu sinne vauvan nyrkkiin, mutta sieltä molemmat ovat ne jotenkin suuhunsa saaneet. Olen myös antanut pala kerrallaan, kun kauhistuttaa ajatus, että pieniä paloja on monta kerrallaan suussa. Tuo on hyvä vinkki, että kitalakea vasten pitää saada muusiksi, sen pidän itse mielessä. Jospa sitä uskaltaisi taas vähän enemmän tämän kolmannen kanssa.
Eli minun mielestäni paineet saa jättää romukoppaan. Samalla tavalla osa ostaa kaikki tai suurimman osan ruuista kaupasta ja hyvin lapset kasvaa ja kehittyy. Jos sormisyönnin pelosta ei pääse yli, on se vain pienen hetken asia.
Ensiapuun liittyen, itsehän kuivaharjoittelin nallella miten lapsi pitää asetella syliin + taputella ja katsoin myös sitä videota useamman kerran läpi, lisäksi pidin puhelimen 112 sovellusta soittovalmiudessa ruokailutilanteissa. Mutta on se uskallusta vaativa hyppy tuntemattomaan, itseäni siis siinä helpotti juurikin se että opiskeli ne ea ohjeet. Ja siis jollekin toiselle joku muu juttu on se, mikä tuo varmuutta sormiruokailuun 
Ja tarvitseeko sen välttämättä olla jokaisen juttu? Jokainen perhe tekee itse ne päätökset, miten perheessä toimitaan.
Ja tarvitseeko sen välttämättä olla jokaisen juttu? Jokainen perhe tekee itse ne päätökset, miten perheessä toimitaan.Tuohon tukehtumisvaaraan liittyen minulle on sanottu, että sormiruokailu vähentää tukehtumisen vaara, kun vauva itse keskittyy siihen, mitä laittaa suuhunsa. Toki juuri noita yllä mainittuja hyviä ohjeita noudattaen ruoan koosta jne.
Yksi hyvä resepti on banaanileipä, joka edelleen on meidän 2,5-vuotiaan lemppari:
1 banaani (mitä kypsempi sen parempi)
1 dl kaurahiutaleita
1 kananmuna
1 rkl rypsiöljyä
1 tl kardemummaa
Kaikki muusataan keskenään matalalle ruokalautaselle ja mikroon 4-5 min.
Tsemppiä sormiruokailun aloitukseen, jos siis päätätte kokeilla!
Toki juuri noita yllä mainittuja hyviä ohjeita noudattaen ruoan koosta jne.Yksi hyvä resepti on banaanileipä, joka edelleen on meidän 2,5-vuotiaan lemppari:
1 banaani (mitä kypsempi sen parempi)
1 dl kaurahiutaleita
1 kananmuna
1 rkl rypsiöljyä
1 tl kardemummaa
Kaikki muusataan keskenään matalalle ruokalautaselle ja mikroon 4-5 min.
Tsemppiä sormiruokailun aloitukseen, jos siis päätätte kokeilla!
Täytyypä kurkata, kiitosMuistaakseni foorumin säännöissä sallittiin kertoa informatiivisista Instagram-tileistä, annan lämpimän suosituksen Solidstarts tilille, missä on listattu raaka-aineet sekä miten ne kannattaa tarjoilla! Toki kannattaa huomioida, että jenkeissä on ilmeisesti eri suositukset maitotuotteiden jne.suhteen, mutta kun katsoo ne ajatuksella läpi huomaa kyllä erot
Ja onhan noita suosituseroja on Euroopankin eri maiden välillä.
Multa kans suositus Solidstarts-tilille instassa.
Noista sormiruoan koosta, on turallisempaa antaa pienemmälle vauvalle isompaa palasta, koska sorminäppäryys ei ole vielä niin hyvä, ja vauva saa isommasta palasesta helposti kiinni ja kuitenkin ottaa vaan sen kokoisia palasia mitä itse pystyy käsittelemään.
Noista sormiruoan koosta, on turallisempaa antaa pienemmälle vauvalle isompaa palasta, koska sorminäppäryys ei ole vielä niin hyvä, ja vauva saa isommasta palasesta helposti kiinni ja kuitenkin ottaa vaan sen kokoisia palasia mitä itse pystyy käsittelemään.