Nyt kun tuo poika konttaa, niin tavaroita on joutunut nostamaan ylös. Ja kun pääsee nousemaan esim. sohvaa vasten seisomaan, niin sillä korkeudella olevia tavaroita on heitelty ympäri kämppää. Yhdessä korissa on peittoja, huopia ym. niin sitä poika autuaasti repeli tyhjäksi.
Mutta luulin, että tää liikkumisen lisääntyminen olisi saanut pojan paremmalle tuulelle kun pääsee itsekin ympäri huushollia. Mitä vielä, aikamoinen lahkeessaroikkuja tuosta on kehittynyt. Hetken aikaa viihtyy yksin, sitten pitäisi olla viihdyttävässä. Tai mieluummin nostaa syliin. Ihana kymmenkiloinen jötikkä.
Välillä kuuluu äääää-ääää, ja kun saan katsekontaktin poikaan, niin itku muuttuu veikeäksi hymyksi. Onhan se hankalaa kun ei ole sanoja.