Onko muilla (varsinkin esikoistaan odottavilla) lemmikkieläimiä joiden suhtautuminen tulevaan uuteen perheenjäseneen vähän jännittää?
Meillä on kolme koiraa ja kaksi kissaa. Pienten lasten kanssa ovat hirveän vähän olleet tekemisissä, koska meillä ei tosiaan entuudestaan ole lapsia eikä myöskään meidän kavereilla ole ollut pieniä lapsia niin, että olisivat päässeet tottumaan. Kissat pian 10-vuotiaita, koirat 11-, 7- ja 5-vuotiaita, eli nuoruusiän villitykset on hyvin pitkälti kaikilla jo iloisesti takana.
Kissat ja vanhin koira minua eivät kauheasti huoleta, ne ottavat uudet tilanteet hirmu lunkisti ja jos joku asia ei niitä kiinnosta niin eivät tee asiasta numeroa. Nuorin koira taas on niin arka ja hitaasti lämpenevä että se tuskin uskaltaa mennä vauvaa lähellekään pitkään aikaan, mutta meidän keskimmäinen koira on vähän haastavampi tapaus. Silloin kun aloin mieheni kanssa seurustella, keskimmäinen oli minusta _hirveän_ mustasukkainen. Se ei suostunut tulemaan samaan huoneeseenkaan kun mies oli meillä, murjotti omalla pedillään eikä halunnut että mies koskee siihen ollenkaan. Jos koira oli sohvalla ja mies tuli siihen, koira lähti tuhahdellen ja murahdellen pois. Nykyisin se on jo ihan "iskän poika", mutta pitkään siinä kesti että oppi miehestäni tykkäämään. Vähän jännittää tämä sama koira, että onko se sitten vauvallekin mustasukkainen. Toki voi olla että on nyt iän myötä saanut itsevarmuutta sen verran ettei enää koe että uuden perheenjäsenen saapuminen on siltä pois, mutta ajattelin silti varmuuden vuoksi ottaa sitä (ja muitakin koiria) mukaan alusta alkaen kaikkeen mitä vauvan kanssa tehdään ja vauvaa mukaan siihen mitä koirien kanssa tehdään, että oppii varmasti yhdistämään vauvan positiiviseksi ja kivaksi jutuksi ja samalla opetellaan miten vauvan kanssa käyttäydytään.
Ne kenellä on jo lapsia eläintaloudessa, miten olette esim. koirien ja vauvojen yhteiseloa alkaneet harjoitella?
Meillä on kolme koiraa ja kaksi kissaa. Pienten lasten kanssa ovat hirveän vähän olleet tekemisissä, koska meillä ei tosiaan entuudestaan ole lapsia eikä myöskään meidän kavereilla ole ollut pieniä lapsia niin, että olisivat päässeet tottumaan. Kissat pian 10-vuotiaita, koirat 11-, 7- ja 5-vuotiaita, eli nuoruusiän villitykset on hyvin pitkälti kaikilla jo iloisesti takana.
Kissat ja vanhin koira minua eivät kauheasti huoleta, ne ottavat uudet tilanteet hirmu lunkisti ja jos joku asia ei niitä kiinnosta niin eivät tee asiasta numeroa. Nuorin koira taas on niin arka ja hitaasti lämpenevä että se tuskin uskaltaa mennä vauvaa lähellekään pitkään aikaan, mutta meidän keskimmäinen koira on vähän haastavampi tapaus. Silloin kun aloin mieheni kanssa seurustella, keskimmäinen oli minusta _hirveän_ mustasukkainen. Se ei suostunut tulemaan samaan huoneeseenkaan kun mies oli meillä, murjotti omalla pedillään eikä halunnut että mies koskee siihen ollenkaan. Jos koira oli sohvalla ja mies tuli siihen, koira lähti tuhahdellen ja murahdellen pois. Nykyisin se on jo ihan "iskän poika", mutta pitkään siinä kesti että oppi miehestäni tykkäämään. Vähän jännittää tämä sama koira, että onko se sitten vauvallekin mustasukkainen. Toki voi olla että on nyt iän myötä saanut itsevarmuutta sen verran ettei enää koe että uuden perheenjäsenen saapuminen on siltä pois, mutta ajattelin silti varmuuden vuoksi ottaa sitä (ja muitakin koiria) mukaan alusta alkaen kaikkeen mitä vauvan kanssa tehdään ja vauvaa mukaan siihen mitä koirien kanssa tehdään, että oppii varmasti yhdistämään vauvan positiiviseksi ja kivaksi jutuksi ja samalla opetellaan miten vauvan kanssa käyttäydytään.
Ne kenellä on jo lapsia eläintaloudessa, miten olette esim. koirien ja vauvojen yhteiseloa alkaneet harjoitella?