Valitusketju!

Miulle alkaa riittää tämä kuumuus! Eilinen päivä meni niin tuskaillessa töissä, jossa ei ole mitään mahdollisuutta viilentelyyn tms.. Rytmihäiriöitä tuli ihan solkenaan, enkä ihmettele, taju siellä meinasi lähteä.. Mutta lehmät ei odottele, tissit niillä raukoilla halkeaisi, jos jättäisi lypsämättä.. Kuuma päivä tulossa jälleen ja työpäivä.....
 
August14, joo ei varmasti hääppöstä näillä viikoilla olla navetassa, voin vaan kuvitella! Aika vaarallinen työ muutes raskaana olevalle? Jos saa potkuja tai muuta sattuu.. Mutta tietty jos on tuttunu, niin osaa varoa eläintä tietyssä tilanteissa. Ja vielä kohta ku aletaan lemmuja ulos laittamaan, jos et o sit vaan pihatoissa töis:)
 
Kerta tällainen valitusketju on luotu, niin tänne sitten varmaan saa vaan valittaa:grin Eli käytetäänpä sitten hyväksi tämä mahdollisuus!:p

Onko muilla kaverisuhteet muuttuneet sellaisten kavereiden kanssa joilla ei oo lapsia ja jotka ei oo raskaana?
Mulla menee niin järki niihin kavereihin (lapsettomiin), joitten kanssa ennen ei oo ollu mitään ongelmaa.. Sitä viisastelun määrää ja sitä "kylmäviivaista" ajattelutapaa! Tuntuu vaan, että sellainen ihminen ei näköjään voi ymmärtää raskaana olevan ajatuksia lapsesta, joilla ei itellä niitä lapsia oo. Tää musta korostuu niissä kavereissa, jotka opiskelevat alaa, mutta joilla ei itellä oo lapsia.

Kyllä itekkin voin myöntää, että oon ajatellu monia asioita esim. lapsen hoidosta eritavalla, kun en oo ollu raskaana. Silloin se on ollu vaan sellaista "pätemistä", että näin ne asiat kuuluis tehä. Mutta nyt raskausaikana oon muuttunu paljon herkemmäks ja en välttämättä ajattele niin kylmän järkevästi asioita, vaan ajatuksia johtaa enemmän kova kiintymys jo tässä vaiheessa vauvaan ja jotenkin tosi kova suojeluvietti vauvaa kohtaan...

Tarviiko niitten kavereitten sitten päin näköä alkaa halveksimaan mun ajatuksia lapsen hoidosta ym. Ärsyttää niin paljon muutaman tyypin käytös, kun ne kirjaviisastelee! huoh.
 
Jep, teoria ja käytäntö ei iha aina kohtaa! :) Jotkin kavereista on päiväkodissa töissä ja ns. ammattikasvattajia ja osa niistä puheista ei kyllä käy järkeen....mutta jokainen tehköön asiat omalla tavallaan ja kasvattaa lapsensa kuinka haluaa! :)

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Itkupotkuraivari! Silläpä tämä päivä alkoi.. Masu kasvaa niin kovaa vauhtia, että vaatteet loppuu kesken. Eilen illalla pesin kahdet housut siinä toivossa, että ne ois aamulla kuivat. Mutta eihän ne olleet ja mulla kun ei oikeasti ole muita päälle mahtuvia housuja. Joten itku-raivari kohtaushan siitä seurasi ja sitten oli koko päivä pilalla :sad001 Ja lopulta itkin ihan vaan itkemisen "ilosta".. Välillä tuntuu, että tuo itku on vähän kuin paineiden purkamista, sen jälkeen taas helpottaa.. Tuleeko teillä muilla tämmösistä, ihan turhista, asioista itku?
 
Mulla on enemmän vaan tuota kiukuttelua ihan naurettavista asioista. Potkuraivarit lähinnä siis :grin
Väliin tulee kyllä itkuakin, ja syy on yleensä joku niin mitätön että sille pitää jo seuraavana päivänä itsekin nauraa. Vaatteisiin mahtuminen nyt on joka päiväinen riesa! Ja miten sekin vaihtelee..Ensin olet oikein tyytyväinen siihen miltä näytät vaatteet päällä, tunnin päästä peilistä katsoo joku sotanorsu kerrassaan..Ei, kun mikään ei riitä! Olis vaan pelkkä maha joka kasvaa, mutta kun ei..Kun pitää joka helvetin puolelta levitä ku pullataikina!
 
Miller, tuo on ihan kuin minun päivästä.. Nyt sitten kärsitäänkin siitä, kun silmiä särkee oikein itkun jälkeen...
Naurettava asia oli kyllä mistä kaikki alkoi ja siitä vedettiin sitten kiukku kaikkeen mahdolliseen ja "kaikki on ihan peestä" - tyyliin.. Oloa se kyllä helpotti, huojenti!
 
Kävin katsomassa 1-9 vuotiaiden tanssiesitystä. Itkin vuolaasti, kun lavalla oli 1-2 vuotiaita esittämässä pieniä leppäkerttuja. Sitten tuli kolmivuotiaita jotka olivat tähdeksi pukeutuneita. Samalla pärähti soimaan "tuiki tuiki tähtönen" ja minä itkin jälleen :grin Kyllä siellä on varmaan muu porukka katsonut, että ei tuollakaan tädillä ihan vahvasti mene..Mut mun tekosyy onkin aika selvä, olen raskaana. Eikä se edes ole tekosyy :wink
 
Onpa kiva kuulla, etten ole ainoa näiden itkujen kans :grin Tosiaankin tuo itku kyllä helpottaa oloa! Joskus huomaan oikein etsiväni tekosyytä itkulle.. ja sitten itken ihan tyhmästä asiasta ilman mitään syytä :rolleyes: ja miehelle sanonkin aina että hormonit käy ylikierroksilla :p
 
mä oon kans ihan raivona melkei joka päivä! tänään menin toiseen huoneeseen ku lapset alkoi tappelee ja käskin selvittää keskenään. mietin et parempi niin ku huudan naama punaisena. seuraavaksi sit itkin ku mies jätti mut moneksi tunniksi lasten ja koiran kanssa ja häipyi kaverilleen soittamaan kitaraa.

mulla on normaalistiki se, et kun raivoan en meinaa saada kierroksia alas ja nyt on vielä pahemmin.
 
Ihanaa, just tällainen ketju onkin tarpeen! Kavereista: pännii kun läheisin kaveri ei vaan tunnu ymmärtävän, miten sekaisin raskaus laittaa. Meille tulossa toinen lapsi mut kuulemma olen taas ihan kummallinen nyt kun olen taas raskaana. No voi anteeksi, mie olen vähän hajamielinen ja tulinen luonne muutenkin, mut raskauden aiheuttama kärttyisyys (ei ole kivaa kun alkaa olla yhtä notkea kuin norsu ja vasta rv 27 menossa..) ja hormonit tekee minusta toisinaan ihan sietämättömän. Siihen päälle 2,5 vuotias uhmis ja intoa puhkuva koiruus, helteet ja mies joka hymähtelee miun sekoilulle. Pännii todellakin. Ei raskaus niinkään kun pitää mielessä että kolmen kuukauden päästä saa sen mytyn syliinsä, mut se ettei ymmärretä. Tai ymmärretään ja sitten taas ei. Varmasti olen välillä TODELLA rasittava, mut ei aina jaksa olla aurinkoinen.

Onneksi kesäloma alkaa parin viikon päästä ja jatkuu suoraan mammalomana. Fyysisinä vaivoina etenkin iltaisin on rasittavia levottomat jalat ja järjen vievä jalkasärky (sama edellisessä raskaudessa, Panadolia ja kylmägeeliä niin ehkä pystyy nukkumaan). Päivisin särkee jalkoja ja muksu potkii niin että jatkuvasti pitää laukata vessassa. Että vali vali. Huh kun helpotti valittaminen :D
 
Mulla kans ärsyttää jotkut ihmiset kun eivät kertakaikkiaan tajua, että minä olen raskaana, en minä jaksa koko ajan olla hymyssä suin! Ja sekin, että kun teen fyysistä työtä ja vielä tämän mahan kans, niin ei sitä jaksa lähtä töiden jälkeen kaverin kans lenkille taikka kaupungille ostoksille. Ja sitten siitä loukkaannutaan. Tässä vaiheessa mulle on jo melkoinen saavutus se, että aamulla saa itsensä sängystä ylös :grin
 
Mua käy väliin ahdistamaan muiden ihmisten tuijotus joka kohdistuu mahaan. Tänäänkin joku mies katsoi sitä hetken ja malttoiko sekunnin tuijotella eteensä kun jo taas pää kääntyi kohti mun mahaa. Tai sit ne helvetin kommentit:"Onkohan nyt ihan varmasti yksi tulossa?Eikö käy helteet ahdistaman?Eikö tuon kanssa ole vaikea liikkua jo?Miten pärjäät loppu ajan kun tuo sun mahas on jo nyt NOIN valtava?" Voi perseensuti ja litra maalia..

Minä olen ylpeä mahastani ja pidän siitä enemmän kuin mistään muusta koko kropassani. Mutta silti suututtaa tuo muiden ihmisten ajattelemattomuus ja tuijottelu. Matkailunähtävyyshän se raskaana oleva nainen näköjään on :grin

Mutta jos jotain positiivista, niin enpähän itse enää ole se joka mokailee jutuillaan muita pallomahoja kohtaan. Tai ainakaan en tuijota :grin
 
Mua alkoi tuossa yks päivä ärsyttämään oikeastaan ihan päinvastainen juttu :grin Olin kaupassa takki päällä ja yksi tuttu sattui tulemaan vastaan. Olin juuri päivää aiemmin fb:ssä valitellut mahan kasvua. Niin tämä kaveri alkoi ihan tosissaan kyselemään, että missäs se sun maha on. Minä siinä sitten yritin, että tässähän tämä. Mutta hän väitti ettei tuo nyt ole edes iso! En tiedä miksi, mutta mua alkoi ihan tosissaan ärsyttämään! Kun painoa tullut kuitenkin reippaasti yli 10kiloa ja omasta mielestä maha on valtava! Kyllä kai minä parhaiten oman kroppani tunnen ja heti huomaan pienimmätkin muutokset! Argh :mad: :grin
 
No totta tuokin puoli kyllä :grin
Mut eihän meitä ymmärrä yhtään kukaan koskaan mitenkään. Sama se kuinka puuskututtaa niin kyllähän siihen aina joku löytyy sanomaan:"Kyyyllä minä vielä tuossa vaiheessa vetreesti panelin menemään." -Hmm, no kerro toki lisää kun minuakin nyt niin kiinnostaa :grin
Sehän on se vitsikin siitä, että kun jos joudut autiolle saarelle eikä ketään näy mailla eikä halmeilla. Alapas pelaamaan pasianssia, kyllä siihen aina joku taakse tulee neuvomaan :laughing001

Hormoonit :Heartpink Tosin mulla on nyt jotenkin ihan sekomainen olo. Hihityttää vähän kaikki. Täähän on sit ihan väärä ketjukin..Shit :laughing002
 
Eilen kävi eräissä juhlissa ärsyttämään eräs juttu... Siellä olin aika turistina itse äitini mukana (ketään en siis oikeastaan tuntenut).. Siellä sitten mummelit pöydässämme sanoi, että minä näytän ihan 16 vuotiaalle!!!!! Voi hyvä ihme!! Onhan minulla ihana vauvanpyöreys vielä (hah, ikinähän näistä poskista en pääse :D) ja pituutta huimat 160cm, mutta oikeasti hei, 16 vuotiaalle, ei ole totta! Kehtaa enää kylillä liikkua, kun varmaan vanhempi porukka tuijottaa ja miettii, taas joku teiniäiti siinä menee! Paha mieli kyllä tuli.. :sad001 pukeudun omasta mielestä todella sivistyneesti ja aikuisesti, niin silti olen kaikkien silmissä pieni teini.. Pussi päässä pitää ruveta kuljeskelemaan :sad001
 
August14, olen myös ilmeisesti hyvin säilynyt, koska minua luullaan aina noin kymmenen vuotta nuoremmaksi ja kun sitten sanon että on jo kaksi lasta ja esikoinen jo kahdeksan saan kyllä sen aikaisia katseita, että.... teiniäiti todellakin....kuitenki jo 31v. :sad001 muutama vuosi sitten minua luultiin myös jopa 16 vuotiaaksikin! :wink

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Hah, täälläkin yksi nuoren näköinen! :grin Yleensä juuri kymmenen vuotta muut vähentää mun todellisesta iästä.. ikää siis 29 ja ennen raskautta kun alkoholia ostin niin aika monesti kysyttiin paperit! Välillä sen ottaa ihan kohteliaisuutena, mutta pitemmän päälle se alkaa jo ärsyttää kun kaikki luulee parikymppiseksi :confused:
 
Itse täytän 22v ja moni luulee kans 16 vuotiaaksi. Ärsyttää kun menee neuvolaan ja muut äidit katsoo halveksuvasti ja supattavat ilkeitä kommentteja :sad001 välillä kans tuntuu ettei ``kehtaa`` kävellä julkisella paikalla, kun ihmiset osaa olla niin ilkeitä välillä:sad001 :angry4
 
Mä sain viimeks neuvolassa sellaista teini kohtelua, että voi luoja! Siis se mummoterkkari kohteli mua aivankuin jotain pikkuteiniä, joka oli raskautunut.. Kyllä mä siinä mietin, että eikö 23-vuotias nyt oo iän puolesta ihan sopiva jo äidiksi, ei tarttis tuolleen käyttäytyä:mad:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top