No niin, nyt valittamaan tänne kaikista asioista maan ja taivaan välillä! Särkeekö selkää? Kerro meille! Pänniikö mies? Avaudu toki! Ei niin vähäistä asiaa, etteikö siitä voisi valittaa!
Ite voisin rohkeana aloittaa tämän avautumalla työkaveristani. Kyseessä on keski-ikäinen naisihminen, jonka kanssa tullaan muuten kyllä tosi hyvin toimeen, mutta jotenkin sen pitää aina päästä pätemään näissä lapsiasioissa (omat lapset sillä jo yläasteikäsiä). Joskus esim kyseisen kollegan valittaessa väsymystä ehdotin vitsillä, että kohtahan on viikonloppu, ja se voi nukkua vaikka päivät läpeensä. "Ei se kuule lapsiperheissä ole ollenkaan tuollaista se arki. Munkin pitää heti aamusta lähteä ajamaan tyttöä treeneihin ja sitten tehdä sitä ja tätä ja jne..." Äkillinen saarna yllätti, koska meillä on kuitenki aika samanlainen huumorintaju, mutta tässä asiassa se olikin yhtäkkiä ihan tosikkoa.
Eilen meinasin sanoa rumasti, kun se rupesi selittämään, että "Sitten sen pienen tullessa ne omat halut ei enää olekaan keskeisiä, vaan elämä pyörii sen pienen ympärillä. Ei enää voikaan tehä, mitä ite haluu." Tätähän me ei olla ollenkaan harkittu/mietitty ennen lapsen aluille laittamista. En tietenkään lapsettomana voi tietää, mitä se elämä tulee sitten käytännössä olemaan, mutta toisen alentuva asenne pistää vihaksi. Mur!
No niin! Let the complaining begin!
Ite voisin rohkeana aloittaa tämän avautumalla työkaveristani. Kyseessä on keski-ikäinen naisihminen, jonka kanssa tullaan muuten kyllä tosi hyvin toimeen, mutta jotenkin sen pitää aina päästä pätemään näissä lapsiasioissa (omat lapset sillä jo yläasteikäsiä). Joskus esim kyseisen kollegan valittaessa väsymystä ehdotin vitsillä, että kohtahan on viikonloppu, ja se voi nukkua vaikka päivät läpeensä. "Ei se kuule lapsiperheissä ole ollenkaan tuollaista se arki. Munkin pitää heti aamusta lähteä ajamaan tyttöä treeneihin ja sitten tehdä sitä ja tätä ja jne..." Äkillinen saarna yllätti, koska meillä on kuitenki aika samanlainen huumorintaju, mutta tässä asiassa se olikin yhtäkkiä ihan tosikkoa.
Eilen meinasin sanoa rumasti, kun se rupesi selittämään, että "Sitten sen pienen tullessa ne omat halut ei enää olekaan keskeisiä, vaan elämä pyörii sen pienen ympärillä. Ei enää voikaan tehä, mitä ite haluu." Tätähän me ei olla ollenkaan harkittu/mietitty ennen lapsen aluille laittamista. En tietenkään lapsettomana voi tietää, mitä se elämä tulee sitten käytännössä olemaan, mutta toisen alentuva asenne pistää vihaksi. Mur!
No niin! Let the complaining begin!
Äläkä nyt itseäsi hengiltä riuhdo, Sua tarvitaan vielä kuule 