Ulkonäön kommentointi

Q

Quara

Puuhakas puhuja
Olen jokseenkin herkillä tässä ulkonäön muuttumista koskevassa asiassa. Sen lisäksi, että neuvolatäti huomautti minulle liiallisesta painonnoususta viime käynnillä (500-600g liikaa) ja muutenkin koko ajan yrittää uskotella itselleen, että on ihan ok-näköinen, syö ja liikkuu terveellisesti, niin sitten on nämä saatanan (anteeksi) kommentoijat.
 
Tänäänkin työpaikan kahvihuoneessa miespuolinen työkaveri sanoi ensimmäiseksi, kuinka olen ruvennut äyttämään raskaalta kun "on tuollaiset vaatteetkin". Siis farkkuhame ja villatakki. Villatakki oikeasti on kamala kolttu, mutta lämmin ja tarpeellinen, koska täällä töissä on aika kylmä. Tämä varmaan on ihan hyväntahtoisesti sanottu, mutta miten helvetissä kenelläkään on oikeutta kommentoida kenenkään ulkonäköä?
 
Olen ollut tänään aivan riittävän ahdistunut seuraavasta neuvolakäynnistä, koska se on eri aikaan, kuin aikaisemmat (lounaan jälkeen, aiemmat on olleet ihan aamulla). Painoni nousee, vaikka syön ihan normaalisti ja liikun aika paljon. En oikeasti kestä huomauttelua painostani, koska viime viikolla saadut ohjeet "paino ei saa nousta, mutta ei saa laihduttaa" on mahdottomat toteuttaa. Ramppaan silti vaa´alla joka aamu, ja minun olisi pakko vähentää syömistä radikaalisti, jos en haluaisi painoni nousevan. Olen lihonut tähän mennessä 8,5 kiloa ja se kuuluisa BMI, jota neuvolatäti tuijottaa, oli alunperin 26.
 
Jotenkin aivan viimeisimmäksi kaipaan tähän puolituttujen kommentteja äitiyskolttuihin pukeutumisista tai pyöristymisestä. Sitten kuitenkin kun katson itseäni peilistä alasti, ajattelen, että tässähän on nyt jokaikinen muhkura siloittunut enkä nyt niin kauhealta näytä.
 
Onko teillä hienotunteisemmat neuvolatädit vai kestättekö huomauttelun jotenkin helpommin?
 
Heippa Quara[:)]

Minusta tuntuu, että se hyvin paljon riippuu vaan neuvolan tädistä. Tuolla meidän huhtikuisten foorumissa on paljonkin juteltu siitä, kuinka eri lailla noi tädit reagoi painon nousuun ja varsinkin lääkäreillä ollut ikäviä kommentteja.

Itselläni alussa painoindeksi oli 25 eli melkein samoissa oltiin. Sun viikkoihin mennessä painoa oli tullut jo se vajaa kymmenen ja neuvolassa sanottiin että aivan normaalia. Muakin mietitytti ihan hirveesti , että mistä hitosta sitä tulee kun söin aivan normaalisti, mutta hyväksyin sen, että tämä on mun elimistön tapa nostaa painoa ja kertoa että kaikki etenee normaalisti. Nyt paino näyttäisi kuitenkin tasaantuneen eikä viimesten puolentoista kuukauden aikana oo tullut kun ehkä kaks kiloo jos sitäkään. Eli sullakin saattaa hyvinkin pian painonnousu tasaantua. Ja todennäköstä on, että vaikka tulisi se 20 kiloakin, niin voi kyllä lähtee. Yritetään ajatella, että kerrankin elämässä saa painaa ja kunnolla[:D]Mutta siis painonnousu sun viikoille kuulostaa hyvin normaalilta. Mutta ymmärrän kyllä hyvin, että omasta ulkonäöstä huolehtiminen on naiselle tärkeää ja kestää aikansa hyväksyä raskauden tuomia muutoksia. Mä huomasin eilen että mun peppuun on tullut ihan kamalasti läskiä, vaikkei se sillee levinnyt ookkaan, no peppu se vaan on. Onpahan pienelle sitten vararavintoa[:D][:D][:D]

Huomauttelut kannattaa päästää toisesta korvasta ulos, vaikka se ei aina olekaan helppoa. Nää rakkaat hormoonit pitää kyllä siitä huolen, että pienikin asia helposti loukkaa. Eihän nuo ihmiset tahallaan halua sun mieltä pahoittaa, ihmisiä vaan tuntuu hirveesti kiinnostavan raskaana oleva nainen ja hänen muuttuva kehonsa. Eipä sitä ennen ookaan näin huomioo saanut[;)]

Ja miehethän nyt ei oikeesti koskaan tunnu osaavan päästää mitään järkevää suustaan[:D][:D]

Onnellista odotusta sinulle!!!Voidaan paksusti ja näytetään tommosille kommentoijille närhen munat
 
Tulisipa itse varmaan sanottua tätille pahasti... Jos jo ennen punnitusta kerrot syömis- ja liikkumistottumuksesi? Voivottelet (liijoitellusti) voiko painon stressaaminen ja sen takia valvominen olla vauvalle hyväksi..! [;)] Sydämetön ja ajattelematon pitää olla jos kovin sinua alkaa nuhtelemaan!

Miehet taas on asia eriksen... Ollaan niin fiksua ja kuitenkin töksäytellään mitä sattuu! Kumma kun ei niin päivänselvää asiaa tajuta, että raskaus muuttaa ulkonäköä!!
Meilläkin yks neropatti ihmetteli kuinka siskolleen on synnytksestä jäänyt mahaa. Sai pojan reilu viikko sitten!
Kyllä sai palautetta takaisin. Turha kuvitella tai haaveilla minun olevan entisissä mitoissa kun lapsi syntyy. Sanoin että hänhän se lapsen halusi, joten on sitten hyväksyttävä ettei paluuta entiseen ole!
 
Piti tulla vielä kertomaan, kun just äsken tuli omalta mieheltä ihan älykääpiö kommentti : Se tokas mulle ohimennen, että onks sulle tullut vähän finnejä naamaan?aaaarrgrgggggr[:@][:@][:@]Ai ihanks totta, en ookaan tässä raskauden aikana huomannut kaikkia ihania hormonien aiheuttamia finnejä pitkin naamaa ilman että sä siitä huomautat[:@]Joo sit se vaan tokas että mitään ei uskalla tässä talossa sanoa. Itku tuli linssiin [:(] Perkele sentään
 
Mulla on tullut nyt 15 kiloa lisää painoa ja mein neuvolatäti on sitä mieltä, että varsin kohtuullista, vaikka itse olen ihan kauhuissani. Mun BMI ennen raskautta 21, joten kuulemma painoakin saa tulla reilummin, mutta kyllä tää jo kuntoilusta käy.
 
Mä olen hyvin miesvoittoisella alalla ja saanut kuulla jos jonkilanlaista kommentointia masukistani:
"Sammakko syylarissa", "paino etuakselilla", "Minttumaaria on syönyt sen"...  Näitä riittää. enpä jaksa niille korvaani lotkauttaa.
 
Onneksi armas ukkoni pitää mua edelleen hekumallisen kauniina ja se on mielestäni ainoa asia, jolla on väliä.
 
Kiitoksia kommenteistanne. Mieheni on ollut enemmänkin onneksi sitä mieltä, että minulle on tullut vain tämä maha ja että se on kiva. Seuraavalla kerralla en kyllä voi olla sanomatta sille laihaakin laihemmalle neuvolanaiselle, että tässä ei oikein ole paljoa tehtävissä. onneksi minulla vaihtuu sen jälkeen neuvola, koska muutamme. Saa nähdä, mitä seuraavan kanssa tehdään.
 
Tämä päivä on ollut karsea, kun jo aamulla oli sellainen turpea olo ja sitten töihin tultua joutuu huomioiduksi tällä tavalla. Miten ihmeessä ihmiset kuvittelevat, että on jotenkin nautinnollista kokea mullistuksia kropassa?
 
Mulla taas oli lähtöpainoa jo liikaa, mutta kertaakaan ei neuvolassa ole asiasta huomautettu, kun muuten kaikki on kunnossa. Mulle ei tosin ole vielä tullut kamalasti lisää, 22+5 nevolassa oli 4,5 kg tullut alkupainosta vain lisää! Olen tästä tosi tyytyväinen, mutta kauhulla ajattelen kyllä omassa päässäni seuraavaa neuvolaa kun tiedän, että vaaka siirtyy kolminumeroisiin lukuihin [&o] tiedän mistä painonnousu johtuu ja olen päättänyt tämän kaiken ja lisääkin vielä synnytyksen jälkeen kuntoilla pois, mutta silti tekee henkisesti tiukkaa!! Tein aikanaan niin paljon töitä pudottaakseni painoa, nyt poden huonoa omaatuntoa siitä että tuntuu kamalalta kun se tulee takaisin (vaikkei se nyt siis oikeasti silleen tulekaan)!! Mies ei ole huomautellut muuta kuin vitsillä, ja meillä on onneksi huumori niin samalla aaltopituudella että osaan sen naureskellen ottaa vastaan. Neuvolassa tuijottavat vain viikottaista nousua joka mulla ollut tosiaan tähän asti hyvin maltillinen [:)]
 
Mie oon äärimmäisen läski noin niinkuin muutenkin. Viimevuoden aikana laihdutin 33kg ja siitäkin huolimatta BMI 35 (oon kylläkin myös erittäin lyhyt eli en sais painaa paljoo mitään)
Just ku alkaa pitää itteään ees jonkunäkösenä, pamahtaa paksuksi [:D] Eipä se mitään, mutta kieltämättä inhotti kun neuvolan laiheliini ilmotti että ylipainosena en sais lihoa, mieluiten ollenkaan. Muutkin ylipainoset odottajaystäväni on kertoneet että heitä on suorastaan haukuttu ja halveksittu neuvolassa. Sellaista en onneksi ole kokenut. Paha juttu kun ainoana kunnon himona on suolaiset, eritoten sipsit ja nehän on kaloripommeja [&:] Nyt en sitten ees ressaa juuri muista asioista raskauteen liittyen kuin siitä että neuvolantäti arvostelee mua jos mun paino nousee yhtään. Minkäs teet, läski mikä läski [:)]

Ps. ajattelen ehkä ilkeesti mutta lohduttaudun ajattelemalla että vaikka mulla on painoa 85kg, eräällä odottajaystävälläni on 125kg joten en ole se kaikkein suurin valas [;)]
 
Juu, eikä itsekään pitäisi tuijottaa vaan vaa'an lukemia, oon itse 175cm pitkä niin että en ole yli satakiloisenakaan mikään valas! Ja peiliin katsoessa ei ahdista yhtään, mielestäni olen suorastaan kaunis masuni kanssa [:D] mutta tuolla takaraivossa kun asuu sellainen pieni peikko...[&o]
 
Tirri

voi kuinka kadehdin sun pituutta! mie olen 156cm pitkä joten vaikka käytän koon 42 vaatteita ja näytän ihan ookoolta, painoindeksi leimaa mut valaaksi [&:] 
 
Täälon toinen 156 cm [:)] ennen raskautta käytin koon 34 vaatteita, nyt saattas olla koon 38 paidat jos niitä hankkisin. Mulle ulkonäöstä on ollu haittaa siinä, että tuntuu ettei mua oikein oteta vakavasti. Pieni hentoinen teinin näköinen. Mites musta koskaan esimiestä ku oon TÄLLÄNEN tikku-ukko kirppu...Yks miestyökaveri mulle kerran sano, että "Kui soot säilyny noin...?" ja taputti mahaansa. Tiedä sitten oliko tuo kohteliaisuus vai ei, toki nautin siitä että hän oli katsonut minua niinkin tarkasti. Musta tää mun koko on aina kertonu vaan elämättömästä elämästä eli lapsettomuudesta. Nyt kun maha on vauvan myötä kasvanut, musta tuntuu että olen saanut itsevarmuutta esim. kaupassa. Kävelen vähän hankalasti, heilutan mahaani, en voi oikein kyykistellä, mut musta tuntuu...vahvalta. Kuvittelin jo, kuinka jonain päivänä oisin tuon kaupan esimies [&:] Mun mies taputtaa harva se päivä mun masua ja sanoo että kylläpä meijän mamma on taas paisunu. Mä joskus alussa melkeinpä loukkaannuin mut sit tajusin että hänhän se mun mahan alkuun laittoi. Olenpa häneltä joskus siinä yhteydessä kysyny, että "millos sun vauva syntyy?" ja silloin hän rupee taputtelemaan ja ihailemaan omaa mahaansa [:D] vaikkei se nyt niiiiiin iso olekaan. Ulkopuolisilta en ole nyt saanut kommentteja ulkonäöstäni. Olen pahoillani teidän puolesta, jotka olette ikäviä kommentteja kuulleet. Ihmiset vaan tuppaa puhumaan paljon, ehkä peittääkseen omaa huonoa oloaan. Ja he ei tajuu, että sanoillaan voivat satuttaa toista. Siksi mä olen aina yrittäny ohittaa ulkonäkökritiikin, mä oon mikä oon enkä muuksi muutu. Jos en kelpaa toisille, niin ei se mitään.   
 
Tuttu terkkari sanoi, että en enää saisi käydä vaa´alla kotona, vain neuvolassa, mutta milläs muulla sitä painonnousua sitten vahditaan kuin punnitsemalla??? Varmasti tämä ahdistuminen on vauvalle vahingollisempaa kuin se, että painoni nousee, mutta jotenkin tässä ei nyt tunnu olevan kysymys siitä, mikä on vauvalle vahingollista vaan siitä, että neuvolan terkkari kokee tarvetta arvostella minua tässä asiassa. Ja se on loukkaavaa, ja johtaa kohdallani siihen, että alan miettiä, että syömistä pitää vähentää. Inhottaa, että pitää tarkkailla painoa nytkin, kun periaatteessa kai kuuluisi jotenkin nauttia tästä raskaudesta. Aika vaikeaa, kun joka kerta peilin eteen kävellessään kuulee tervydenhoitajan äänen, ja joka kerta jotain syödessään ajattelee, että onko tämä liikaa.
 
Ja kun se paino kuitenkin nousee, niin silloinhan pitäisi vähentää syömistä. Ja syömisen vähentämistä kutsutaan kansankielellä laihduttamiseksi. Sitä en sitten kuitenkaan saa tehdä.
 
Nyt tänään esimerkiksi iltapäivään mennessä olen esimerkiksi syönyt ihan tavallisesti: aamulla weetabixiä ja rasvatonta maitoa, päivällä perunoita ja kastiketta, välipaloina kaksi mandariinia. Illalla syömme vielä lämpimän ruoan, varmaan lohipastaa, joka tehdään 2% kermaan ja pasta on täysjyvää. Iltapalaksi varmaan syön ruisleipää.
 
Mä olin ennen raskautta kokoa 40/42. Mä en ymmärrä, mitä tässä voisi edes sen naisen mieliksi tehdä toisin? Ja inhottaa, että annan yhden ihmisen määritellä kehonkuvani uudelleen. Ja sitten tuntuu, että olo on kuin teini-ikäisellä, joka kirjoittaa Suosikkiin:
 
"Dear Eki, olenko liian lihava kun olen xx cm pitkä ja painan xx kg." [:D]
 
Kuulkaas nyt.. Kuka voi sanoa, että on koskaan nähnyt raskaana olevaa, oikeasti kaunista ja kaikin puolin sädehtivää naista? Siis koskaan? Ja jos joku onkin.. Niin kuinka monta ei niin kaunista ootte nähnyt?? Ja nyt mä en sitten puhu mistään telkkarin martinasta tai muista, mitkä voi levittää persettään kosmetologilla vähän ennen kuvauksia. Lehdissä ja telkkarissa puhutaan siitä, kuinka nainen hehkuu raskaanaollessaan jne. Suoraan sanottuna tuo on mun mielestä paskapuhetta, ainakin valtaosalle meille naisille. Ja muutenkin, media syöttää koko ajan tiettyjä malleja, mihin kaikki vähänkin ei niin varmat itsestään, ja toki muutkin yrittävät saada itsensä mahtumaan, eikä aina niin hyvin seurauksin. Toki ne neuvolassa vahtaavat painoa, se on niiden tehtävä. Ja niiden kuuluu sanoa, jos sitä painoa nyt sitten on tullut syystä tai toisesta lisää. Se on niiden työtä! Meidän työnä on saada pihalle terve vauva. Piste. Jos se nyt tarkoittaa sitä, että sulle tulee 20 kiloa ylimäärästä, niin se tulee. Itsensä nälässäpitäminen ja stressaaminen oman ulkonäkönsä takia raskaanaollessa on kaikkea muuta kuin terveellistä. Ei sulle, eikä sun lapselles. Ei se nyt tietenkään tarkoita sitä, että raskaus on jokin ihme oikeus toteuttaa kaikki mahdolliset mielihalut ja vetää sipsiä ja jäätelöä niin paljon kuin sielu sietää. Järki tähänkin touhuun. Ja muutenkin, todennäköisyys, että sä saat kroppas siihen kuntoon, kun se oli ennen raskautta, on minimaalisen pieni. Valitettava tosiasia on, että meistä kaikista on tulossa äitejä, ja tuo ensimmäinen lapsi jättää yleensä kroppaan kuin kroppaan jälkiä. Niiden kanssa on opittava vaan elämään ja ehkä olemaan jopa ylpeitä niistä.
Itsellä takana pari raskautta, ja kolmatta muksua nyt odottelen. Kiloja kertynyt molemmilla aikaisemmilla kerroilla sen reilut 20, mutta pois olen ne myös saanut. Pituutta 158 ja normisti painoa alle 60, että sellanen muumimamma mäkin olen viimeisilläni ollut. Mutta tää nyt on vaan mun mielipide.
 
Itse käytän vain peittäviä ja väljiä vaatteita ja se on kyllä ollut sen arvoista. Kun kolme vuotta sitten muutin pukeutumista, loppuivat saman tien kaikenlaiset seksistiset kommentit tai muuten töykeät ulkonäön arvostelut, samoin kuin muukin lähentely (esim. takapuolen kähmiminen kauppajonossa). Suoraan sanottuna pienet tissini, iso takapuoleni ja löllyvät vatsamakkarani ovat oma asiani enkä halua niistä palautetta työkavereilta tai kadunmiehiltä!

Omakin mies on oppinut melko hyvin pitämään turpansa kiinni ulkonäöstäni, kun sai tarpeeksi monta kertaa läksytystä aiheesta ja piikkejä hänen omasta ulkonäöstään. Tiedän ihan itsekin mikä on tilanne milloinkin, en tarvitse muita toimimaan peilinkorvikkeena ja arvostelemaan ulkonäköäni! [:@] Kehuja otan tietenkin mielelläni vastaan, mutta nekin läheisiltäni, en ventovierailta.

Sen vielä ymmärrän, että neuvolassa runsaaseen painonnousuun kiinnitetään huomiota ja kerrotaan, mikä on normaalin rajoissa ja mikä ei, mutta ei asiasta pidä alkaa saarnata. Raskaana olevat naiset eivät ole tyhmiä, kai me nyt itsekin näemme peilistä mikä on tilanne, ja tiedämme, jos jotain täytyisi tehdä? Kyllä huolissaan oleva nainen osaa itsekin tuoda huolensa esille ja silloin on myös hedelmällisintä keskustella siitä, miten painonnousua voisi hidastaa. Syyllistämällä mennään ihan metsään.
 
Mä en koe, että mun pitäisi median luomien mallien takia olla hehkeä ja kaunis, vaan ihan itseni. Tuo hehkeyden tunne on ollut aika hukassa. Voin olla turhamainen, mutta tämä on silti minun subjektiivinen tunteeni. Koska minusta tuntuu tältä, kuulisin mieluusti, että näytän hyvältä (kuten monesti olen kyllä kuullutkin) kuin että näytänpä "raskaanaolevalta" tai jotain muuta.

Minua inhottaa, että  neuvolassa minulle on saarnattu siitä, että painoni nousi viimeisten neuvolakäyntien välillä 600g viikossa, kun sopivaa olisi lihoa max 500g. Minulle on siis saarnattu noin 600:sta ylimääräisenä kertyneestä grammasta, jotka on tulleet joulun molemmin puolin.[:@] Sitä ennen painoa kertyi parisataa grammaa viikossa.

Minä TIEDÄN, että kroppa muuttuu raskauden aikana ja se ei ole minulle yllätys. Yllätys on ollut se, miten kuvottavalta se on mielestäni tuntunut ja miten vaikeaa siihen on ollut sopeutua.
 
Mä olen onneksi käynyt jo ylipainoisena teininä tämän itseinho-vaiheen läpi ja hyväksynyt oman kehoni sellaisena kuin se on. Raskausarvet ei haittaa ollenkaan, mulla on niitä jo teini-iän ylipainosta johtuen. Oikeastaan tykkään kropastani nyt raskaana ollessani jopa ehkä enemmän kuin aikaisemmin [:D] ja tiedän myös, että pääsen kyllä entisiin minulle riittäviin mittoihin synnytyksen jälkeenkin, olenhan sen tehnyt ennenkin [:)] mutta asian joskus rankemman kautta läpikäyneenä tiedän miltä teistä kanssasisaret tuntuu, ihan todella!! Ei ole helppoa ei, mutta sinnitelkää ja koettakaa nauttia tästä ajasta [:D]
 
Olen itse aina ollut enemmän tai vähemmän pyöreä, pituutta on alle 160cm ja paino käynyt hyvinkin korkealla toisinaan. Olen kuitenkin aina ollut suht tyytyväinen kroppaani, ts. itsetunto on ollu aina hyvä. Mullakin on ollu raskausarpia teinivuosista lähtien, joten ne eivät ole olleet kauhistus. Esikoiselta mulle ei kerenny tulla isoa mahaa, kun hää synty niin paljon etuajassa. Nyt ootellaan, et miten maha kerkee tässä raskaudessa kasvaa. Mahaa on jo ennestään (esikoinen 10kk), joten kestää kyllä tovin, ennen ku ulkopuoliset huomaa, et kaikki ei oo pelkkää läskiä :D

Mä osaan olla suustani sen verran napakka, että jos joku tulee mulle jotain kommentoimaan, niin varmasti sanon takaisin, jos siis koen, että mua on loukattu. Tutut kyllä tietää tämän, eivätkä kovin nasevasti viitsi kommentoida =P no joo, leikki leikkinä. Tokihan sitä välillä tulee otettua itteensä jonkun sanomisista, mutta se lienee tässä tilassa täysin normaalia ja jopa oikeutettua.

Tuosta raskauden aikaisesta "hyvän olon hehkutuksesta". Itselläni ainakin oli tosi hyvä olo fyysisesti liki koko ajan, toki välillä oli selkäkipuja ym, mutta muutoin oli kyllä tosi hyvä olla. Saas nähdä nyt toisen kohdalla, että miten rennosti sitä pystyy olemaan, kun esikoisen sairaala-aika ja keskosuus sun muut pyörii mielessä... ehkei niitä kannata vielä aatella, menee vaan turhaan yöunet.
 
Hmm, jotkut näistä kommenteista saavat minut tuntemaan itseni ainoastaan entistä turhamaisemmaksi ja typeräksi. Tai siis on entistä enemmän sellainen olo, että olen ainoa odottaja, jolle tämä ei ole helppoa. En ehkä osannut pukea ajatuksiani riittävän hyvin sanoiksi. Kyse ei siis ole siitä, ettenkö sanoisi ihmisille takaisin vaan siitä, että miksi ihmeessä tämä raskaanaolo on vaikeaa.
 
Olen ollut aina sitä mieltä, etä ihmisiä ei pidä suojella heidän typeryydeltään, mutta mielestäni kaikki tilanteet (varsinkaan töissä , typerien ihmisten parissa) eivät ole sellaisia, että niissä kannattaa ruveta sanomaan "napakasti takaisin". Ei, vaikka toinen osapuoli olisi miten inhottavasti sanonut.
 
No tämä nyt ei ehkä ihan tuohon kommentointiin viittaa, mutta itsellä on ollut sulattamista muuttuvassa kropassa. Kun on tuntenut sen niin että ei edes tarvitse sovittaa vaatetta, kun TIETÄÄ mikä istuu ja mikä koko on hyvä jne... nyt se ei enää mene niin. Masu on luku sinänsä, mutta kaikki muukin muuttuu, mulla tissit turvonnut niin että viimeeksi eilen ostin kivan tunikan,jota en jaksanut sovittaa [>:] joka menee kyllä mahan kohalta mainiosti mutta tissien kohdalta ei!

Kukaan ei varsinaisesti ole sanonut mitää, mutta itsestä tuntuu ajoittain hyvinkin ristiriitaiselta. Raskaus oli odotettu ja toivottu ja nyt mä ajattelen tämmöstä!
Lisäksi mun hyvä ystävä odottaa kolmattaan, viikoilla 20 ja risat, ja se muistaa aina mainita miten sille taas oli sanottu että painoa sais tulla lisää, ja edelleen käyttää vaan normi vaatteitaan jne. Ja mä en saa tavallisia farkkujani enää edes reisistä ylös! Ja tunnen syyllisyyttä kun olen lihonut 2kg tässä koko raskauden aikana...[:o]

Eli joo, ottaa kupoliin muuttuva kroppa, ja joo, en oikein osaa suhtautua siihen.[:'(]

Jos joku vielä menis kommentoimaan asiaa, ärhäkkä tyttö kun olen se kommentoija varmaan katuis syntymäänsä, nyt tämä "vastaan sanominen" mulla jotenkin ihan tajuttoman herkillä, ja just mietin sitäkin, että pitäis vähän rauhottuu kun ei jaksa olla esim töissä V***tuuntunut kaikille kokoajan. äh.
 
Noi kiloasiat on niin henkilökohtaisia. että ei voi oikein verrata kellä on tullut paljonkin ja millä viikoilla. Itselläni on koko raskauden aikana tullut nyt 4,5kg. Puolensa ja puolensa siinäkin. tosin, itse joudunkin kokoajan olemaan suurennuslasin alla siinä, että kasvaako vauva riittävästi: "solakka vauva teille on kyllä tulossa....." Joo, mutta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yksilöitähän tässä ollaan! Eikä ne kilot kerro kaikkea :)
 
Takaisin
Top