Meillä on ollut selkeästi siirtymät vaikeita. Ei aina, esim. ulos on ihan kiva mennä jne., mutta välillä ollaan oltu helisemässä autoon laittamisen kanssa. Onneksi turvaistuin kääntyy, eli saa laittaa ovesta suoraan istumaan ja vasta sitten kääntää istuin kasvot taaksepäin. Varsinkin miehelle poika on kiukutellut. Mä vaan laitan pojan väkisin paikoilleen, niin tietää ehkä ettei kannata? Toisaalta poika on nauranut kun liioittelen vöiden kiristämisen vaikeutta ym.
Eli välillä lähtee leikkiin, mutta viime aikoina on enenevissä määrin sitä, ettei suostukaan lähtemään leikkiin, vaan heittäytyy lattialle. Joskus kulkee kymmenen metriä, että pääsee meidän lähelle ja sitten heittäytyy siihen meidän viereen lattialle. Drama queen...
Aamut on joskus itkuisia, mutta harvemmin mun kanssa. Jos mies on paikalla, saattaa huutoa ja itkua olla paljonkin - mutta ei välttämättä. Epäilen, että mies menee jotenkin näihin itkuihin mukaan ja poika saa tahtonsa läpi. Joskus yritän rauhoitella ja silitellä poikaa, mutta välillä totean että homma vaan pahenee, ja annan pojan kiukutella rauhassa. Välillä kommentoin jotain kannustavasti tai rauhoittelevasti, mutta en lähde lahjontalinjalle ainakaan yleensä (ja tässä on mun ja miehen ero).