Uhmaikä vai mikä?

Onneksi nää on vaan ohimeneviä kausia. Meillä on nyt loppunut pureminen ja repiminen (koputan puuta!) mutta muuten uhmakiukku tuntuu pahentuneen, ihan joka asiasta jos ei saa tahtoaan läpi (eli kymmeniä kertoja päivässä kun ei saa pelata kännykällä, pitää vaihtaa vaippa, ei saa juosta autotielle jne) tulee hirveä huuto ja rimpuilu, mutta laantuu onneksi aika nopeasti kun saa muuta ajateltavaa.. huoh.. onko tää nyt jo sitä uhmaikää?!
 
KoBe, meilläkin nyt kääntyy suupielet alaspäin. Ei ala itkeä, mutta tulee pyytämään anteeksi eli halaamaan. :) Pureminen hieman vähentynyt ja sitä on vain turhautuneena/väsyneenä.
 
Onko jonkinlaista eroahdistusta muillakin ilmassa? Poika roikkuisi jatkuvasti jalassa, puree jos ei saa huomiota eikä nuku jossei vieressä istu ja pidä sormesta kiinni. Alkaa itsellä olemaan voimat lopussa kun työpäivän jälkeen saa olla jatkuvasti kiinni lapsessa eikö ole juurikaan omaa aikaa.. Poika aloitti päiväkodissa jo keväällä ettei sitäkään voi olla.
 
Meillä poika on ainakin ollut aina iilimatona äidissä kiinni, kotihommien hoitaminen on ajoittain vaikeaa, mutta onhan sitä omaa aikaa sitten illalla ja miellän kyllä työpäivätkin "omaksi ajaksi". Onhan nää niin pieniä vielä :Heartred
 
Meillä ei hirveesti takerru minuun, nyt ehkä vähän enemmän on minun huomiota vailla kun pystyn jo nostamaan ja kantelemaan leikkauksesta toivuttua. Muuten on kyllä niin isin tyttö. Yöllä jos herää niin huutelee vaan kiki kiki! :grinAamulla sanoo kiki niin minun pitää aina vastata että isi on töissä. Eikä tämä neiti ole vielä suurempia kiukkuja onneksi näyttänyt. Tai ehkä itse olen niin rauhallinen etten miellä pientä kitinää kovin helposti kiukutteluksi.
 
Voi terve. Nyt se on ihan virallisesti täällä. Uhmaikä nimittäin kaikessa koomisuudessa ja raivostuttavuudessaan. Kolmosen uhmaa odotellessa. Se kun on kuulemma se 'parempi' versio tästä kakkosesta.
 
Elämän ihmeitä, juuri eilen mietin tuota samaa "kohtaloa", että nyt se on täällä! Syvä hengitys ja huokaus :)
 
Täälläkin. Keskellä kauppaa poika heittäytyy maahan kun yritän ottaa syliin. Kun saan kiinni poika vääntää itsensä niin kaarelle huutaen koko keuhkojen pohjasta kärsivänä että näytän väkisin hyvin väkivaltaiselta äitipahalta :grin ehkä ihmiset ymmärtää.
 
Voi uhmaikä! :wideyed: NYT voi sanoa sen rantautuneen tännekin täydellä voimalla. Kun vielä viikko-pari sitten oli vaipanvaihto niin kivaa, että haettiin itse vaippa kaapista ja juoksujalkaa odottamaan vessaan sen vaihtoa ja vanhan vienti roskikseenkin oli osa kivaa leikkiä niin nyt se on jotain aivan muuta.. Vaippakaapin avaaminen saa aikaan raivokohtauksen ja puhtaan vaipan päälle pukeminen karkuun juoksemisen..

Autoon meneminen on tahtojen ja voimien taistoa kun se vielä hetki sitten oli niin kivaa, että koitettiin itse kiivetä istuimeen ja tanssia autossa soivan musiikin tahdissa.. Nyt ei musiikkia kuulu kun takaa kuuluva pää punaisena huuto peittää sen tehokkaasti :meh:

Kylvyn jälkeen veden kaataminen ammeesta oli vielä jokin aika sitten kivaa hommaa, mutta nyt kylvyn ja suihkun lopettaminen onkin maailmanloppu ja saa väkisin kuivata huutavan ja rimpuilevan lapsen joka kerran..

Ja kaikki muutkin asiat jotka vielä hetki sitten olivat helppoja, mukavia, hauskoja... Eivät ole sitä enää.. :meh: Missä vain voi vastaan laittaa niin laitetaan
 
Kääks!
Meillä on kans kylvystä poistuminen taistoa, mut se johtuu varmaan vaan siitä, et siel on niin kivaa. :)
Meil kiukutellaan perusjutuista välillä. Eli uhmaa odotellessa. :D
 
Meillä tahkotaan ihan kaikesta. Muutama viikko sitten tapeltiin syömisestä (tai siis hän ei suostunut syömään sitä mitä oli tarjolla, joten sitten vaan pöydästä pois). Nyt syödään ihan ok, kolme viikko huudettiin nukkumaanmenosta sekä päikyillä, että illalla. Välillä oli 2,5h rallit. Nyt tuntuu, että se alkaa onnistua ihan ok. Pesulle meno, olo ja tuleminen on ihan skitsoa puuhaa, samoin vaipan vaihto. Sit nää tälläset ennustamattomat 'pika'kiukut siitä sun tästä asiasta. Ohhoh. Välillä vähän väsyttää, mutta eipä auta.
 
Kuulostaa tutulta. Välillä tai yleisimmin huvittaakin, kun heittäytyy lattialle kiukuttelemaan. :D
 
Ei lopu :)
Se alkaa tahtoiällä,tulee uhmaiäksi joka kestää eri aikoja. Tulee ehkä seesteisempi vaihe ja jälleen ennen varhaisteini ikää uusi uhma,jonka jälkeen oikea teini uhma jolle muutama vuotisen lapsen uhma ei vedä vertoja!
Jos pääset hyppään jonkusen uhman yli niin onnittelut!
Lapsen kasvatus on maailman haasteellisin työ :)
 
  • Tykkään
Reaktiot: DT
Meillä on ollut selkeästi siirtymät vaikeita. Ei aina, esim. ulos on ihan kiva mennä jne., mutta välillä ollaan oltu helisemässä autoon laittamisen kanssa. Onneksi turvaistuin kääntyy, eli saa laittaa ovesta suoraan istumaan ja vasta sitten kääntää istuin kasvot taaksepäin. Varsinkin miehelle poika on kiukutellut. Mä vaan laitan pojan väkisin paikoilleen, niin tietää ehkä ettei kannata? Toisaalta poika on nauranut kun liioittelen vöiden kiristämisen vaikeutta ym.

Eli välillä lähtee leikkiin, mutta viime aikoina on enenevissä määrin sitä, ettei suostukaan lähtemään leikkiin, vaan heittäytyy lattialle. Joskus kulkee kymmenen metriä, että pääsee meidän lähelle ja sitten heittäytyy siihen meidän viereen lattialle. Drama queen...

Aamut on joskus itkuisia, mutta harvemmin mun kanssa. Jos mies on paikalla, saattaa huutoa ja itkua olla paljonkin - mutta ei välttämättä. Epäilen, että mies menee jotenkin näihin itkuihin mukaan ja poika saa tahtonsa läpi. Joskus yritän rauhoitella ja silitellä poikaa, mutta välillä totean että homma vaan pahenee, ja annan pojan kiukutella rauhassa. Välillä kommentoin jotain kannustavasti tai rauhoittelevasti, mutta en lähde lahjontalinjalle ainakaan yleensä (ja tässä on mun ja miehen ero).
 
Takaisin
Top